dILETANTTI - 21:25, 10.12.2009 »
Tuohon tangon korkeuteen palatakseni. Haetko samaa horisontaalietäisyyttä satulan kärjen ja ohjaustangon välillä kuin maantiepyörässä? Jotenkin tuo tangon korkeus näyttää minun silmään hurjan korkealta. Mielestäni tuota kannattaa ehdottomasti testata kasaamalla pyörä ja mittailemalla sitten käytännössä erilaisia vaihtoehtoja. Hyvä apuväline on halpa säädettävä ohjainkannatin (taitaa Biltemasta löytyä) tai vaikka kaksi eripituista.
Tuon oman pyöräni kohdalla vain halusin tuoda ilmi millaisilla mitoilla itse ajan. Toki tuo "reach" on suurempi, mutta olen myös sinua hieman pidempi.
Joo, mutta jännä juttu että Fargo XXL on lyhyempi runko käytännössä kuin omasi!
Saddle-Handbar, horisontaalisesti tai muuten, ei ole kiveen kirjoitettu, mutta lähtökohdan tuo Crescent antaa. Kaavailemani korkeus on silmiinpistävän suuri, sen tiedän. Sitten taas tässä on aika vekkuli säätö vertailuksi, pitkällä ja korkealla: 63xc.com--Reviews | Monster
Täytyy tosiaan päästä kokeilemaan vaihtoehtoja. Sen verran paljon siellä Biltemassa kuuluu olevan tarpeellista, että kai sitä voisi järjestää matkaa sinne jossain Helsinginreissun yhteydessä.
Vielä palaan tuohon mainitsemaani perfektionismiin ja muuhun edellä kirjoittamaani. Siihen nyt liittyy sekin., että tämä hankinta on niin ainutlaatuinen minulla, että siksikin pitäisi onnistua kaikin tavoin oman näkemyksen mukaan. Ja tästä runkokoosta voi todeta myös niin päin, päin vastoin kuin että saahan tämän largen sopimaan, että niinpä saa XXL:n myös. Miksi siis ei se? Ja vielä tuosta ketteryys/vakavuus aspektista: siinä kyllä ollaan varmasti melko hienosäädössä, koska taulukkoa tutkien erot ovat niin pieniä eri kokojen välillä.
Myin juuri unelmieni maantiepyörän, koska se oli kokoa 56cm. Ja viimeisellä lenkillä kesällä sillä kaaduin oikein kunnon kuperkeikan minä tangon yli ja pyörä kengissä kiinni perässä yli. Pyörä tuli maahan tasan satula edellä. Ja sitten huomaan ostaneeni itse asiassa juuri samankokoisen…
Olihan se tietty oma moka kun piti hiekkatiellä lepuuttaa selkää maantien jälkeen ilman käsiä. Mutta jotenkin epäilen että suuremmalla sitä ei olisi sattunut, kun ei ole ennenkään sattunut muilla pyörillä, vaan siitä olisi selvinnyt tasapainon horjahduksella. Ja muut pyörät ovat kaikki olleet suurempia.
Tokihan se on ohjainkulmasta paljon kiinni, tiedän. Mutta nämä on myös fiilisjuttuja. Ehkä jopa identiteettiasioita: ensimmäinen täysikokoinen pyöräni vuonna 1979 oli jotain 63 tai 64cm korkea vihreä viisivaihteinen Raleigh Sprite. Ja se oli minun pyöräni ja se oli hyvä. Ja monta vuotta, aivan järjettömästi, tuli sillä ajeltua. Yhtenä keväänä pidin jopa ajopäiväkirjaa: siinä oli viikottain yksi tai korkeintaan kaksi välipäivää, mutta muuten aina 30-100km lenkkejä, kuukausitolkulla. Usein kaverin kanssa, usein yksin. Ja se Raleigh oli painava retkipyörä, josta otin tietenkin lokarit ja tarakan pois. Suoran tangon vaihdoin heti myös käyrään - enkä tiennyt stemminpituuksista mitään - vaan onneksi se tuli sattumalta hyväksi. Ihan pikku nysä se stemmi oli. Tangon sain naapurilta. Jarrukahvat kävin ostamassa, Mafak merkkiset kokometalliset. Ne on minulla vieläkin kun ovat niin kauniit esineet.