Maantiepyörien tuntijoita? 3/32'' ketjut ja 8-pakka

Heitän vielä kommenttia näihin viimeisiin viesteihin:

Kaivoin laatikosta nuo molemmat ketjut: 27-403:n paketissa (7,8 mm) sanotaan, että “enintään 6-osainen vapaaratas” ja vastaavasti 27-404:n paketissa (7,3 mm) sanotaan, että “enintään 7-osainen vapaaratas”

Päätelmä: Kasille kai olisi hyvä semmoinen enintään noin 7,1 mm niitin pituus. Kannattaa huomata, että ketju lähtee pakalta vinosti, ja voi helposti hangata edestäpäin siihen seuraavan isomman lehden reunaan, jos se edessä on pienemmällä sisemmällä rattaalla. Pelkästään mauserilla - työntömitalla - tarkastamalla ratasvälejä ei välttämättä tulee oikeaa ennustusta aiheesta, että sopiiko vaiko ei.

Rehellisesti sanoen: minä en edes tiedä, kuinka paljon kasipakka on leveämpi kuin 7-pakka. Olen > käsittänyt <, että rattaiden leveys ja ketjun sisämitta on edelleen noissa sama kuin pienemmissä, ja vasta 9 & 10 & 11 ovat sitten askeleittain kavennettuja myös sieltä sisältä, jolloin myös rattaiden lehdet ovat kapeammat. Kai noista jossakin jokin taulukko voisi löytyä.

Tämä on juuri sitä, mitä normaali pyörän kanssa pelaava kuluttaja kaipaa lisää kuin koira kirppuja. No, nythän tässä on tullut tätä juttua näistä. Em. ketjut toimivat ainakin omien suositustensa mukaan, minulla on noita em. bilteman ketjuja 6 & 7 osaisten vapaarattaiden kanssa käytössä.

===

Siitä ketjun liottamisesta: Tärpätti ei ehdottomasti ole mielestäni se oikea aine. Se on aivan liian kuivaa. Käytä mieluummin jotain diesel/ kevyen polttoöljyn kaltaista ainetta siihen pesemiseen ja liottamiseenkin. Ja loppu makuuttaminen lopuksi tehdään aina oikeassa öljyssä. Teboilin paineenkesto lisäaineilla varustettua vaihteistoöljyä saa litran pulloissa. Käytä vaikka sitä.

Jos säilytät ketjua tärpätissä, niin brownin liike tuo kyllä sen öljyn sieltä ketjusta ulos. Sitten ketju on perin juurin kuiva aivan ytimiään myöten, eikä sitä öljyä sinne saa takaisin sisään millään pikaisella tempulla. Ajattele tätä asiaa.

Pesu: rasvaisella liuottimella. Makuutus: Aina öljyssä. Oikeassa öljyssä, ei missään ympäristö ystävällisessä höpö höpö aineessa.

Jos vain jaksaa lukea, niin olen häpäissyt aikaisemmin itseäni riehumalla fillarifoorumilla samaisesta aiheesta:
(siinä oli taas keskustelu, jossa mopo karkasi käsistä niin, että melkein leikkasi kiinni ennen osumistaan pusikkoon)

Säie on pitkä, mutta se kannattaa kyllä lukea loppuun saakka. Toistakin mieltä voi ja saa olla, mutta sitten se poikkeava mielipide pitää jo pystyä kyllä perustelemaan ja ihan oikeasti. - Kaikille teknisille aloille pesiytyy rottia, ja niitä pitäisi alkaa hissuksiin vähän savustelemaan ulos. Se olisi oikeastaan meidän kaikkien velvollisuus tehdä niin.

Tuure

-.-

Ketjun voiteluaineina olen käyttänyt tuiki tavallisia yleisöljyjä, ompelukoneöljyjä, mikä on toiminut myös pesuaineena. Öljyä vain ketjuun pyörittäen, ja sitten rätillä pyyhkien, ja edelleen toistaen kunnes on puhdasta. Voisi katsoa tarkoitukseen jonkin oikein hyvälaatuisen öljyn.


Tarkastelin Prismassa ohimennen pyörähyllyn kolmea ketjua. Yksi oli kasipakalle ja toinen seiskalle, kolmas 1/8’'. Seiska taisi olla Shimanon (HG tai GS vai mikä se nyt olikaan) nimellä KMC ja kasi KMC. Kasin hinta oli kaksinkertainen, ja sen ulommat(päällimmäiset) palat olivat muotoiltu vähemmän kuperiksi, vähemmän ulos pulleiksi, kuin seiskan. Niitin leveydessä en havainnut eroa tässä tapauksessa.


“Kai huomasit, että tuossa Salsassakin on siis valmiina mallina 34 pykäläinen takapakka ? Siihen on yleensä jokin syy, että tuollainen on laitettu matkapyörään.”

Tätä pidin outona kommenttina, kun olen pyörää räätälöimässä omaan käyttööni. Kuitenkin aiheeseen lienee syytä vielä lisää uppoutua, ja huomautus oli hyvä. Löysin muutaman arvion pyörästä.

http://www.paulpetch.com/2009/09/13/…-first-review/
http://twentynineinches.com/2008/12/...f-road-update/ offroad
http://www.bikeradar.com/gear/catego...rgo-2009-34967

Ensimmäisestä linkistä kohdasta “cons”. (pidän tätäkin outona juttuna, mutta kun sellaiset toistuvat, alkaa miettiä lisää…)

“Ratio is whack: For the Fargo to truly ride off road or big hills the ratios will need to be changed. Running 48/36/26T with 29er wheels and large tyres is just not going to cut the mustard when you have a fully loaded bike.”

whack - läimäys, tärsky, täräys, läimäyttää, tärskäyttää
to cut the mustard - mitähän sinappia tässä nyt leikataan?

Mutta todella, tämä arvioija meinaa ettei edes Salsan oman kokoonpanon välitykset riitä! Minun pitää kyllä kuvitella aika äärimmäinen tilanne. Pitkän päivän päätteeksi raskain pakkauksin kivutaan vuoren huipulle jyrkkää kumpareista polkua - tai jotain semmoista. Mutta että 26 - 34 ei riittäisi… sehän on jo reilusti alle 1:1.

“Maastopakan” tuolla puolen on mukavat tiheät välitykset pitkille taipaleille teillä. Jotenkin vain en haluaisi niitä menettää ja tarpeeksi pieni eturatas hoitaisi etanavauhdin tarpeet.

Tässä on nyt kokemuksen puute ongelmana. En ole ajellut maastossa, enkä koskaan kokeillut 39 - 23 pienempää välitystä. Tai no, joskus olen ajanut broidin jollain maastopyörällä muutaman kymmenen metriä ja ihmetellyt pienintä ratasta kun sillä ei pyörä oikein liikahda vaikka jalat käy miten. :wink: Siitä tulee mieleen että taluttaminen olisi mielekkäämpää.

OT: mulla on yks käytetty shimanon mega-range (tarkempaa mallia pitää käydä vielä vaklaamassa…) takavaihtaja jouten, irronnee halavalla jos joku on semmosta vaille.

“Shimanon maantie- ja maastovaihdekahvat vetävät yhtä paljon vaijeria ja ovat yhteensopivat, kunhan pykälien määrä täsmää.”

Onko maantie- ja maastokammissa eroa rattaiden välimatkassa toisiinsa, ja maantie- ja maastoetuvaihtajissa vastaava ero liikkeen määrässä?

Minulla on maantievivut valmiina, mutta vaihtajat valitsematta. Samalla pähkäilen laitanko kammiksi maantie- vai maastotriplat, mikä edelleen saattaa vaikuttaa akselin pituuden valintaan…

Näkyy olevan sopivia triplaetuvaihtajia tarjolla sekä maantie- että maastomalleissa.

( Fillari-lehden foorumi )

Jälki & Alku Edit: Ach… anteeksi, minulla jo hukkui se alku ajatus, että 8 systeemiä tässä olet kasaamassa. Näinhän se oli.

Joo… unohda sitten tuo seuraava kirjoitus. Olkoon neuvona jollekulle muulle, jolla on vasta runko kädessään,
ja matkapyörää siitä haluaa tehdä.

=========================================================

Kysyt sitä vaikeinta asiaa pyörän kasaamisessa.

Lue seuraava sivu: http://www.sheldonbrown.com/bbsize.html ihan loppuun saakka.

Pääpiirteissään kammissa ero on ketjulinjassa suhteessa siihen rungon keskiviivaan. Maantie 2 rattainen on noin 43,5 mm rungon keskiviivasta, ja koska rattaiden ero on vanhoissa vehkeissä 5 milliä, tulokseksi saadaan 41 ja 46 milliä rattaiden etäisyydeksi rungon keskilinjasta. Se 43,5 on siis em. rattaiden keskiarvo etäisyys.

Maantie triplalle sanotaan etäisyydeksi 45 mm siihen keskimmäiseen rattaaseen, ja maasto triplalle se etäisyys on 47,5-50 mm. Varsinaista rattaiden keskinäistä väliä ei sanota enää ihan eksaktisti oikein missään. Voi se valmistajan teknisestä dokumentaatiosta ehkä löytyä.

=> Suosittelen vakavasti ottamaan kaikki ne osat samasta sarjasta. Sitten säädät linjan kohdilleen nelikantti kammen tapauksessa säätämällä sitä keskiöpatruunan akselin oikeaa pituutta. Näin se siirtäjä oikeasti siirtää juuri oikean välin sitä ketjua niin edessä kuin takaa.

Näitä vehkeitä ei ole enää ainakaan uusimpina versioinaan oikein tarkoitettu enää sekoitettavaksi. Niin pienet ne toiminnalliset toleranssit ovat. Vanhat indeksoimattomat systeemit toimivat hyvin yhteen, säädöthän olivat käyttäjän sormenpäissä, mutta indeksoidun kanssa tulee päänsärkyä, jos niitä menee sekoittelemaan. Hyvällä onnella jonkun sekasysteemin saa pelaamaan, ja onnistujat sitten paukuttavat henkseleitään julkisesti, mutta pääpiirteissään ko. puuhastelut käsittääkseni epäonnistuvat, ja niistä ollaan vähin äänin hiljaa. Yleensä ainoa toimiva viritys on kampien vaihto rattaiden kuluttua joihin tarvikekampiin, joiden hinta on halvempi kuin laatumerkin rattaiden irto hinta.

Saat huutonetistä nykyaikaiseen iso standardoituun runkoon kohtuullisen pienellä rahalla kokonaisen XT osasarjan keskiöineen kaikkineen noin 150-200 euron hinnalla. Jos se on 3x9, niin osia, lähinnä pakkoja ja ketjuja saa kätevästi ja ilmeisesti (??) kohtuullisen huokeasti, ja alle sitten jotkut kiekkojen valmis sarjat. Jos olet normaalin kokoinen ja painoinen, niin noita melkein suosittelen ensi alkuun. Tuo oli siis suoraan tankoon sopivilla vaihtajilla oleva vaihtoehto.

Tärkeintä on saada se pyörä kasaan ja baanalle sillä, kyllä niitä yksityiskohtia ehtii myöhemminkin hiomaan. Sen verran kuitenkin kyselet, että suosittelen nyt ns. “varmoja” ratkaisuja, että pyörä aivan varmasti ja oikeasti toimii. = Osat samasta sarjasta, ja kunnollisesta laatuluokasta. Valmis kiekot ovat edullisia, kun ei halua jotain määrättyä ja eksoottista. Niiden aika tulee vasta myöhemmin, ja silloin ne pitäisi jo osata itse koota. Muuten homma ei kannata ainakaan taloudellisesti.

Jos ehdit jo ostaa ne kammet, niin käyttämättöminä niistä kyllä pääsee eroon kohtuullisen kivuttomasti. Ja se on tosiaan aika ikävä tosiasia, että osista itse kasaamalla ei oikein säästä, vaan yleensä vain pystyy säätämään hiukan sitä osavalintaa haluamaansa suuntaan. Irrallaan nuo osat ovat kalliita. Kalliimpia ne osat ovat yksittäiselle kuluttajalle, kuin ne ovat sille pyörän valmistajalle. = Säästöä ei oikein tule.

Jos koukkutankoa haluat, suosittelisin melkein suoraan jostain chainreactioncyclesiltä jonkin maantietriplasarjan ostamista.

Esimerkiksi tuo tuosta: Chain Reaction | MTB, Gravel & Road Bikes | Epic MTB Gear

… ja saat varmasti tuon toimivaksi. Tuo maksaa nyt alle 500 euroa, on laadukas ja postikulujakaan ei tule. Ei ole oikein suoraan sanoen mitään syytä päätyä johonkin muuhun ratkaisuun, kun tuossa on noinkin hyvät alennukset juuri nyt menossa.

Tuohon sitten valmis kiekot maun mukaan. Katsot vain, että vapaarattaan runkoon menee shimanon kasetti. Myyt vain pois ne jo hankitut osat, aina niitä joku kuitenkin tarvitsee.

Tärkeintä nyt kuitenkin olisi, että se uusi pyörä toimisi kuin kvartsikello, nätisti raksuttaen ja aina täsmälleen oikein.

Tuure

Salsa Fargoon mahtuu paksut renkaat. Näin ollen on todennäköistä, että maantiekammet ottavat takahaarukkaan kiinni. Tässä kohtaa on aika lailla pakko ottaa maastokammet.

Tuo oli muuten sangen hyvä havainto. Sekin vielä. Tjoo… minäkin tässä neuvon, kuin muka mistään mitään tietäisin.
No se.

Tuure

-.-

Minä pysyn tiukasti vanhoissa romuissa ja 2-numeroisissa hintalapuissa. Näin on.

Ja vielä lisäeditti… muistaakseni noissa uusissa ulkopuolisissa kuppi virityksissä se ketjulinja ja siis rattaiden ja kampien etäisyys rungosta nousi juurikin siksi paljon, että se on tuottanut monille vanhaan vehkeeseen moiset kammet ostaneille melkoisen yllätyksen. Vanha ketjulinja on siis mennyt persiilleen, kun kammet jäävätkin aika ulos rungosta. Näin olen siis ymmärtänyt asian olevan. Samassa on lakannut etuvaihtaja toimimasta, ulottuvuus ei vain ole riittänyt, ja kaikkea semmoista ikävää.

Tuure

-.-

Ultegra 6603:sta kyllä sanotaan sheldonin sivuilla, että ketjulinja säilyisi samana 43,5 millinä. Kuitenkin olen lukenut, että joissakin tapauksissa uudet kammet ovat jääneet aika ulos ? Ota näistä nyt selvää…

Salsa ilmoittaa että 48T mahtuu, mutta ei erittele maantie- ja maastokampia. Ehkä oletus on hyvinkin maastokammet.

Olen tässä jo niin pitkällä että runkosetin lisäksi odottelen postissa muunmuassa käyrää tankoa, Avid BB7 road levyjarruja, Shimano road 3/8/kitka tangonpäävaihtajia, ja kaksia kampia. Kummatkin kammet ovat 28-38-48T ja toinen maantiemallia. Kammet muuten maksoivat 22€ ja 55€.

Voi olla että minun kannattaa jo odottaa tavaroita saapuviksi ennen kuin päätän vaihtajista ja kummat kammet siihen tulisi. Varma ratkaisu olisi kai kuitenkin Shimanon maastovaihtajat ja maastokammet.

Pahus vain: keskiölaakeria ei ole vielä paketissa, joten en pääse kuitenkaan sovittelemaan kampia… ähäkutti. Että pitikin jättää se tilaamatta samasta kaupasta, kun katsoin että toisaalla se maksaa vain kympin. Vain neljän euron takia. :smiley: No, on se kuitenkin ihan toista päättää, kun on runko ja kahdet kammet mallina ja mittailtavana. Uskoisin että tällä viikolla lähetystä saapuu.

Shimano Alivio 7-8 vaihtajia saisi nyt halvalla, samoin megarange-pakkoja. Siis todella halvalla (taka + etu + pakka 17€ + 8,50€ + 6,50€). Vaan toimiikohan Alivio vaihtajat hyvin, tai kestävätkö? Saattaisinpa kokeilla, mutta ei toisaalta oikein vaihtajien osalta kiinnosta mikään väliaikaisratkaisukaan… ja kohta huomaan että pitäisi ostaa vaihtajat.


Ja tosiaan, kyllä minä taidan muuttua siinä kuin pyöräkin nyt, etten vaadi tiheitä välejä pakkaan. Nimittäin pärjäähän sitä harvemmillakin, kun jotkut pärjää jopa yhdellä ainokaisella. No tietenkin jokainen pärjää aina yhdellä kerrallaan, toivoa ainakin sopii! :wink:

Tarkennan tuosta kuvasta: Jos pakka on ns. megarange, niin se sana lukee siinä. Sama koskee sitä vaihtajaa. Jos sana esiintyy jossakin osassa, niin sen on sitten oltava siinä toisessakin osassa. Vaihtajalle on tunnusmerkkinä se, että yleensä siinä on se rissa silloin isompi halkaisijaltaan. Kuvan pakka on 32 -hampainen, käytetäänkö sitä “megarange” nimitystä sitten vain joko 34 hampaisesta, vai onko se sellainen pakka, missä nimen omaan on suuri ero sen suurimman ja toiseksi suurimman rattaan kokojen välillä ? Eipä ole tarkkaa tietoa tuosta asiasta.

Kuvan yllä oleva pakka on järkevän oloinen kapistus pyörään, jota käytetään hyvin erilaisissa olosuhteissa, talvella, pakkausten kera etc. Hinnat ovat kohdillaan ja hinta/laatu suhde on melko ylittämätön. Noita voi ostaa vaikka varastoon itselleen, jos noista saa kasattua hyvin toimivan yhdistelmän.

Mistäpä tuohon hintaan ?

Tuure

-.-

Kas… Alivionkin vaihtajassa on " SIS " merkintä. Kiitos tiedosta. Tuotakin pitäisi pysty komentamaan niillä pyörätohtorin myymillä 15 euron RX-100 (=7) vaihtajatikuilla, siis indeksoidusti. Vanhan teräsrungon modistaa kummasti uuteen iskuun noilla. Itse olen pysynyt 7 systeemissä, kun seiskaan saa myös kierrepakkoja. Kalusto on siis niin wanhaa… :sunglasses:

Bilteman seiskapakka on kromattuna minusta ihan asiallinen esitys:

28 -hampaisena tuo toimii normaalin GS vaihtajan (=pitkä versio) kanssa. Maksaa vähän. Adapteri renkaan avulla asentuu vaikka leveämpäänkin 9 kasettirunkoon. Jos ajaa kierrenavoilla, niin kaksi kapeaa lukkomutteria lisää riittää akselille ja sitten vain rihtaa vannetta vähän enemmän oikealle, niin keskitys säilyy hyvänä.

Tuo pakka maksaa 12 euroa, ja 7,3 millisellä pinnillä varustettu ketju (27-404) alle viitosen. Kierre versiossa on täsmälleen sama leveys, olen sen itse mitannut ja laittanut pakat vastakkain. Minulla on myös muutama tuollainen kromattu megarange kierrepakka varastossa, ja luulen hankkivani niitäkin lisää. RX-100 tikkuja on 4 pakettia, joten eiköhän noilla vähän aikaa pärjää.

Aikanaan tikut voi yrittää siirtää tankoon (lue: ohjainkannattimen eteen) jonkin itse koneistetun pidikkeen avulla. Cinelli Spinaci lisäkahvat (tai niiden kopiot) ovat hyvä lähtökohta tuommoisille modauksille. Sama idea siis kuin noilla tangonpää vaihtajilla, mutta seiska versiona.

Joskus olen myös ajatellut noita kiertovaihtajia… tekninen rakenne on hyvin yksinkertainen, siirtosuhde on oikea (=7) ja hinta on hyvin halpa, ja noistakin voisi väkertää tangon päihin sopivat versiot aika helposti. Vaijerin kuorella siirto sitten runkoon ja pysäytys kuoristoppariin, ja siitä normaalisti pelkkänä vaijerina eteenpäin.

Laitoin linkin YV:nä. Viimeksi kun pähkäilin tarpeeksi kauan mitä pitäisi valita, olikin jo osat loppuneet. Ulosheittohinnaltahan tuo vaikuttaa, ja kyseessä lienee tupote jota kukaan ei tunnu nykyään haluavan. Se voi olla muotia jo huomenna. :smiley: Toiset sekoaa muotiin, toiset luo sitä.

Ehkä siinä versiossa pakassa vain lukee Megarange, missä on suurin lehti tietyn kokoinen, vaikka muuten kyseessä olisikin sama pakkasarja. Megahieno.

RD-M410 SGS on Alivion malli, jota katselin. Sen sanotaan riittävän max 34 teeth. Ja ketjun löysät: kokonaiskapasiteetti 43 hammasta. (11-34 pakasta tulee 23. Keskiörattaat 48-28 = 20. yht 43) Tarkalle menee siis paperilla, mutta käytännössä ketjua ei kuitenkaan yritäkään ristiin.

Taisin löytää tietoja, että Shimano SG ja Sram Short Gage riittävät 12-36 pakalle. Näin siis yhdellä eturattaalla. http://forums.mtbr.com/showthread.php?p=6376452#post6376452

Myytävänä Salsa Fargo runkosetti Osta & myy, huutokauppana tai heti - Huuto.net

Vai menee se salsan runko jo vaihtoon…

Pitkät jalat ja lyhyt selkä ovat siis miehellä. Eikä tuohon maantiekäyttöön kelpaisi nyt ensialkuun jokin nätti vanha raaseri, joita huutonetissä myydään joskus aika pilkkahintaankin ? Vanhimmissa ns. retkipyörissä on valmiina lokasuojat ja tavarateline, ja tuollainen esine on aika valmis ja toimiva kokonaisuus, kunhan se on originaalikunnossa, eikä kukaan ammattitaidoton osien vaihtelija ole sitä päässyt “virittämään”. Noita voi sitten varovasta askel kerrallaan itse uudistaa.

Pelkällä ko. rungon summalla saa kaksikin pyörää, joista toinen voi olla puhdas kilpuri ja toinen sitten ns. retkimalli. Ostaa samanikäiset ja samalta merkiltä ne pyörät, niin osien hankintaan ja kierrättämiseenkin tulee synergiaa. Ts. esim. saman vahvuiset pystyputket, jolloin etuvaihtajan pannan halkaisija säilyy samana etc. muuta osien kierrättämistä helpottavaa.

Neuvo: Vältä ranskalaista keskiötä ja kovin eksoottista muutakaan pyörää, johon ei saa osia. Mutta se muu ikä ei haittaa laatupyörässä, kunhan sitä on hoidettu hyvin tai käytetty hyvin vähän. Helmiä tulee esiin juuri siivousten ja remonttien yhteydessä.

Aloita nyt ensi alkuun sillä kokolaskurilla, jolla pääset hyvin lähelle sitä oikeaa kokoa. Loput säädöt tulevat siitä satulasta ja stemmin ja tangon vaihtamisilla. Esimerkiksi tuo on aika hyvä, muitakin laskureita löytyy kun viitsii hakea.

http://www.competitivecyclist.com/za/CCY?PAGE=FIT_CALCULATOR_INTRO

  1. Ota vaimo avuksi, ja katsota hänellä myös se video siitä mittaamisesta, että asia ja sen pilkuntarkka tärkeys käy kunnolla selväksi hänelle. Mittataulukosta suosittelen vanhemmalle miehelle sitä helpointa ja kropalle ystävällisintä ranskalaista mitoitusta. Sitä voi myös pitää hyvänä retkipyörä ja audax mitoituksena.

  2. Hanki netistä, esim. huutonetistä, vähän käytetty retkipyörä. Nyt syksyllä niitä taas on liikkeellä. Pitkät jalat ja lyhyt selkä… jokin wanha Nishiki voisi olla muodoltaan sopiva. Ne olivat korkealaatuisia pyöriä, niiden retkimallitkin olivat sporttisia ja kilpapyörämäisiä. Työn jälki oli hyvää. Noissa on normaali iso-englantilainen- keskiömitoitus, ja ehkä ohjainlaakerina on japanilainen JIS mittainen laakeri. Noita saa pyörätohtorilta uusia. JIS on siis japan industry standard, ja pilkkujen desimaalit on pyöristetty tasa milleihin. Emäputki on tasan 30 mm ja haarukan kaula on tasan 27 mm. ← järkevää. Valitettavasti nuo vain eivät yleistyneet. Ko. laakereita kuitenkin siis saa.

Tuollaiseen pyörään siis vaihtaa helposti sen keskiön uuteen, ja laakeriksi saa myös patruunalaakerin. Jopa uudet ontot kammetkin ovat mahdolliset vaihtaa siihen runkoon.

Saisit alkuun vain toimivan pyörän, mitä voi sitten muokata askel kerrallaan ja pikku hiljaa.

  1. Tuolle sitten kaveriksi saman valmistajan (tai vastaavan) jokin parempi ja kevyempi kilpamalli ilman niitä lokasuojia. Kevyt, herkkä, klassinen ja kaunis kapistus. Tuollaisenkin sitten modistaa ja uudistaa aikanaan toimivaksi uudemmilla osilla.

===

Minä olen periaatteessa itse toiminut näin. Hölmöyksissäni tulin valinneeksi - koska mitoitus sopi minulle tismalleen - omaksi pyöräkseni Crescentin, ja muuten erinomaisessa pyörässä on ollut sitten vikana tuo kuollut keskiömitoitus. Sen kanssa voi elää, mutta ehdoin tahdoin tuota ei kyllä kannata valita, jos valinta tilanne lähtee tyhjältä pöydältä. Siksi kallista tuon kuolleen keskiön kanssa väkertäminen on. Tämä sama asia koskee kaikkia ranskalaisia vanhempia pyöriä, joista osa on hyvin hienojakin. Keskiön kanssa voi elää, mutta on hyvä tietää etukäteen, että askeleet vievät ennemmin tai myöhemmin Phil Woodin pajalle, ja siellä jo tehdessään sinunkaupat häviää melko raskaasti. ← tajunnet, mitä yritän sanoa ? Ne ovat erikoisosien valmistajia, ja niillä osilla on sitten erikoisosien hinnat. Asia on hyvä tietää etukäteen, niin se hinta on sitten helpompi hyväksyä, kun asia tulee ajankohtaiseksi.

Siksi minä suosittelen noita ns. “normaaleja” runkoja, jos mahdollista. Siis runkoja, missä on mahdollisimman normaalit osien mitoitukset. Jopa etuhaarukan olisi jo sopivaa olla yli tuuman mitoituksella oleva ahead, jos vain mahdollista, jos siis valitsee ihan uutta pyörää.

Mutta: Vanhasta pyörästä saa muutettua mieluisan itselleen, ja siihen viitsii jotenkin helpommin kajota ja muutella sitä mielensä mukaan, koska se oli jo ostohinnaltaan edullinen. Stemmejä ja muuta sälää löytyy mistä vain romuista, ja lopuksi sen maalaamisen tai maalauttamisen jälkeen itsellä on aika uniikki pyörä.

500 euroa rungosta on minusta paljon rahaa, jos hyvin tehdyn ja uuden veroisen teräsrungon saa ostamalla satasen arvoisen pyörän. Ja kokonaisena sen on jo toimiva pyörä, 20 vuotta vanhallekin laatupyörälle riittää purkaminen ja puhdistus ja voitelu, ehkä jotain vaijerin vaihtoa ja uutta tankonauhaa ja loppupeleissä uusi istuva satula. Senkään hyvyys ei riipu hinnasta, vaan siitä muodosta. Halvallakin voi saada ihan hyvän satulan, kunhan sen muoto vain osuu yksiin omien istuinkyhmyjen ja sen muun peräpään rakenteen kanssa.

Koska olet jo fillarifoorumilta luisunut tänne asti, niin luultavasti voit uskoa nuo satulaväitteetkin ihan rauhassa. On olemassa ihmisiä, joiden tajunta vaatii sen, että satulan täytyy maksaa 150 euroa, muuten se ei yksinkertaisesti voi olla hyvä. Näille sitten myydään näitä 150 euron satuloita. Toistan siis: halpakin tai jopa käytetty voi olla ihan hyvä, kunhan muoto vastaa vaadittua.

Täällä porukka kierrättää vanhoja Nishikeitä, Miyatoja, Biancheja, nuo olivat hyviä pyöriä 20 & 30 -vuotta sitten ja ne ovat sitä edelleenkin. Vain vaihteensiirtäjät ovat menneet varsinaisesti eteenpäin, ja noita voi sitten vanhoihin pyöriin kyllä asentaa jälkikäteenkin. Uudet halvatkin vaihteensiirtäjät ovat tänään parempia ja mittatarkempia kuin 20 vuotta vanhat hyvätkään osat olivat. Noissa on laatu noussut ja hinnat halventuneet sangen mukavasti.

Se runko on sen pyörän ehdoton sielu, ja sen sopivan etsimiseen kannattaa panostaa. Tuosta ensimmäisestä virheestä pitää nyt oppia. Salsan rakenne ja muoto olivat vähän eksoottisia… se näytti isopyöräiseltä maasturilta, joka oli rakennettu retkipyöräksi. Ennakkoluulotonta, kyllä, mutta ei välttämättä kaikkein tarkoituksenmukaisinta. Minäpä perustelen tuon:

On jo todistettu vaikka kuinka moneen kertaan, että timantti runko ON jäykin tuon näköisistä rakenteista. Jos sitä slouppaa, niin paino kevenee hiukan, mutta samalla aivan varmasti vähenee se jäykkyyskin hiukan. Sitä sitten kompensoidaan erikoisen paksuilla putkilla ja hiilikuidulla etc. Jos maantie / retkipyörään ei ole erityistä syytä laittaa sitä sloupattua rakennetta, minusta sitä ei pitäisi silloin suosia. Runko on takuulla tukevampi kuin noin 30 senttiä näkyvissä olevaa satulatolpan vartta. Tolpan hinta vain nousee, ja siitä tulee kallis. Säästö painossa on aivan marginaalinen, ja normaaleissa hintaluokissa tulos on aina huonompi. Sloupattu runko kannattaa vasta sitten, kun pyörä on jo aivan ultra kevyt, ja myös tuo kohta kannattaa ottaa mukaan siihen kevennysohjelmaan. Vasta tässä tilanteessa sloupatussa rungossa on jotain mieltä ja se rakenne kannattaa. - Muuten se ei kannata.

Voi aivan varmasti sanoa, että sloupattu rakenne ei ole joustavassa teräsrungossa se fiksuin rakenne. Nyt tuolla on pyritty johonkin muuhun, ja se muu on lähinnä myynnin edistämistä etc. “ulkopyöräilyllistä” arvoa tuovaa.

Suosittelen palaamaan takaisin siihen klassiseen perusrakenteeseen, varsinkin kun se ei pitkäjalkaisella ole mikään ongelma. Saat oikeasti kuitenkin paremman ja jäykemmän rungon, joka joustaa sieltä mistä sen pitääkin joustaa, ja on jäykkä sieltä mistä sen pitääkin olla jäykkä. Rakenne kehittyi ohuilla teräsputkilla huippuunsa, ja se on niille se kaikkein sopivin.

Jonkin pienen valmistajan kokeilut ovat sitä samaa, mitä mainoskynien valmistajat tekevät kuulakärkikynien kliksutuskoneistoille. Toinen toistaan erikoisempia tapoja lukita se patruuna etuasentoon tehdään ihan tekemisen ilosta. Lähinnä se parannus on se, että yhden käden sijasta kynän käyttökuntoon saattamiseen tarvitaan kaksi kättä. Missä on siis se “parannus” verrattuna siihen vanhaan rakenteeseen ?

Ymmärtänet esittämäni metaforan ?

Suosittelen lämpimästi ostamaan jonkin vanhan laadukkaan retkipyörän. Klassisen näköisen ja sopivan kokoisen. Tuollaiseen sitten oman maun mukaan sitä osarulettia ja niin, että pyörä säilyy kuitenkin aina ajokelpoisena. Yksikään “remontti” ei saa alkuun olla kuin yhden illan pituinen. Seuraavaksi päiväksi pitää olla aina toimiva pyörä. ← Tämä varoitus kannattaa lukea huolella.

Maalauksella ei aloiteta sitä hommaa, vasta kun pyörä on takitilleen omistajalleen täysin sopiva ja valmis, se uudelleen maalauttaminen on se viimeinen “huolto” sille vanhalle pyörälle. Kaikki muu tehdään täysin valmiiksi sitä ennen.

Kun sopivat uudet osat ovat löytyneet, niitä hankitaan sitten varastoon autotalliin se yksi tai kaksi muuttolaatikollista. Siis näitä halpoja siirtimiä ja halpoja pakkoja ja niille sopivia ketjuja etc. Näin niitä on sitten mistä ottaa, kun tarvetta ilmenee.

Tuure

-.-

Tää olikin ihan mielenkiintoinen keskustelu…
Mulla on LHT:ssä shimanon 9 lehtinen maastopakka, LX:n takavaihtaja, vanha XTR etuvaihtaja, ultegra tangonpäävaihtajat ja LX:n ulkopuolisilla laakereilla oleva maastotripla. Kaikki pelaa hienosti, tosin etuvaihtaja on aivan hilkulla, että saa ketjun siirrettyä tarpeeksi ulos. Campan ketjulla ei vaan aluksi pelittänyt, piti vaihtaa simppa tilalle…

Nyt on uusi projekti tulossa, kun pitää levyjarrut saada… Olin ajatellut arkiajot ajaa singlespeedinä, kun noi ketjut ja pakat häviää silmissä ja maksaa hunajaa, mutta noi bilsun seiskapakat on sen verran edullisia, että voisi harkita ihan 1x7 vaihdesetuppia.

Näin on. Ja jos tiskiltä pakat loppuu, niin ottaa suoraan postimyynnistä. Ko. firmalla kun on tuollainenkin palvelu. Muitakin halpoja ketjuja on, voihan niitä tosiaan kokeilla muitakin merkkejä. Iskee ne aina ensimmäiseksi makaamaan johonkin korkeapaine lisäaineistettuun vaihteistoöljyyn, ja liottaa niin kauan, että oikean tyyppinen öljy tosiaan on siellä ketjun sisällä saakka. Avittaa vaikka lämmittämällä hiukan jollain lämpöhauteella sitä kokonaisuutta. Hyvä ettei halpa ketju tule sieltä tehtaalta aivan kuivana, ja ties vaikka tuleekin. Mistä senkään asian voi varmasti enää tietää. Valmistaja voi suoraan sanoen jopa toivoa, ettei halpa ketju kestä kovin kauaa. Asiaa siis voi ja jopa pitääkin yrittää itse parannella.

Etuvaihtajan “hilkulla” oleminen tulee varmaankin juuri noista uusista keskiölaakereista. Hyvä kun olet saanut pelaamaan. Jos on 30+ millinen panta, niin pannan sisätäytteen voi väkertää epäkeskoksi, jolloin ulottuvuus paranee hiukan asennettaessa sitä esim. 28 milliseen runkoputkeen. Saa tuollakin lisää nyt sen pari milliä. Sekin sitten riittää, jos se on juuri siitä kiinni.

Levyjarruista…

Olen mietiskellyt, että laittamalla levyjarrukiekon paikoilleen, ja jarrusatulaan kiinni pitkät ns. jatkomutterit + ne pultit, ja sovittamalla satulan siihen jarrulevyn päälle voisi antaa kiekon viedä ne jatkomutterien kyljet juuri sopivaan kohtaan haarukassa. Sitten vain migillä täppäistä ne jatkomutterit haarukan kylkeen kevyesti kiinni, purkaa rakenne ja alkaa käsin viilaamaan niitä täyte ja tukipaloja muttereiden ja haarukan väliin. Ei tuo nyt niin kovin kummoinen homma olisi. Tiggi olisi tietenkin fiksumpi, mutta kyllä miggikin hitaalla langansyötöllä ja suurella virralla syvälle menee. Ja sitten vain kärsivällisesti viilaamalla ne jäljet aivan virheettömiksi. Kynä- tai letkuporakonetta ja pyörivää kovametalliviilapäätä sitten sille saumalle, jotta jälki olisi aivan moitteetonta jokaisessa kohdassa.

Metalli on silleen kätevää ainetta, että sitä voi tosiaan sulattaa ja saada se tarttumaan aivan miten päin vain itse haluaa. Tämä on yksi syy, miksi minä pidän nimenomaan teräksestä. Jos jokin kohta jää vajaaksi, niin täyttää vain lisää. Homman onnistuminen on vain siitä kiinni, kuinka on kärsivällisyyttä ja kuinka “terävät” viilat sitä on ymmärtänyt itselleen hankkia. Nykyään kun saa kaikkea kätevää pyöröviilaa ja sen semmoista konevoimalla pyörivää, niin homma on vain ja ainoastaan siitä omasta viitseliäisyydestä kiinni. Eikä se tosiaan ole hinnasta kiinni, kun sen kovametalliteränkin saa kympillä.

Ja kyllä minä aion itse kokeilla senkin asian, että laitan koneeseen ruostumatonta lankaa ja kokeilen kuitenkin tavallisella hiilidioksidilla. Se ei ole ehkä ihan optimi kaasu rosterille, mutta se voi jossa pikku väkertämisesssä mennä kuin väärä raha. Ruostumaton on kovaa ja sitkeää ainetta, ja se sopisi juuri hyvin tuollaisiin kerettiläisiin pyörän runko puuhasteluihin. Vaikka kilon rulla maksaa yskittävät 40 euroa, niin kyllä sillä nyt muutamat jarrutapit ja jarrusatulan kiinnikkeet aina yhteen runkoon kiinnittää. Äärimmäisen huolellisella viilauksella sitä omaa työtäänkin viitsii sitten katsella.

Jos minä sorrun joskus tekemään oman rungon, niin minä tolppahitsaisin muhviin tehtyjen pienten reikien lävitse ensin putket kevyesti kiinni muhveihin, tarkistaisin sen ehdottoman suoruuden ja alkaisin vasta sitten juottamaan putkia kiinni muhveihin. Voisin myös ensin hitsata putket, laittaa päälle ns. puolimuhvin eli halkaistun muhvin ja sitten tehdä sen juottamisen.

Minusta vanhoja ja uusia tekniikoita voi aivan huoletta sekoittaa ja se on jopa ihan suotavaakin.

Minä ostin aikoinaan 300 euron 160 ampeerisen migin vanhaa autoa varten, käytin sitä ulkona tuulessa turatessa ydintäytelangalla, täydensin sen myöhemmin kaasupulloilla (teollisuuden kuitupulloihin vaihtamia vanhoja rautaisia 6 kilon hiilidioksidi sammutinpulloja, venttiiliin tuleva pystyputki on vain poistettu huollon yhteydessä joten kaasu tulee pullon yläosasta kaasuna eikä alaosasta nesteenä) ja olen aivan ihastunut nyt tuohon vehkeeseen. Aivan järjettömän mainio peli aivan kaikkeen askarteluun. Kaasupullot ovat nyt ikiomat, ei vuokraa eikä mitään muuta kuin kerran kymmenessä vuodessa täytön yhteydessä viiden kympin hintainen “katsastus”. (lue: rahastus uudesta leimauksesta) Pullon täyttöhinta on 20 euroa ja 6 kilon pullosta tulee 10 litran minuuttivirtauksella kaasua 5 tuntia. Kyllä. 5 tuntia tulee saumaa tuollaisellakin. Kyllä se kotikäytössä riittää. Kahva katkaisee kaasun tulon, kun sauman vetäminen lakkaa. Ostin pulloja kaksi, niin koskaan se kaasu ei lopu kesken projektin. Valmiiksi huollettu, uudelleen maalattu, pystyputki poistettuna ja leimattuna + uudella suojahupulla varustettu pullo maksoi sammutinhuollossa valmiiksi täytettynä 150 euroa / kappale. Jopa sen pullon kaulus oli vaihdettu uuteen messinki kierre yksikköön. Tosiaan… uusiotäyttö maksaa “sammuttimelle” sen 20 euroa, ja se tehdään odottaessa. Ne oikeat viralliset kotikäyttöön liian isot ja raskaat pullot lähetetään aina jonnekin, ja niiden jo pelkkä vuosivuokra on aivan järjetön. Kaksi pulloa maksaa nyt minulle tasan yhden euron kuussa sen katsastusmaksun suhteen. Ja muita kustannuksia tulee vain sen mukaan, kun käytän itse sitä kaasua. Sammutin kaasu on halpaa. Ostin 2 mittarisen virtausmittarin biltemasta 40 eurolla. Ihan hyvä italialainen messinki esine tuokin.

===

Luin uudestaan… “uusi” projekti ? Meinaatko vaihtaa sen rungon kokonaan siis uuteen ? Vaiko kiinnittää vanhaan runkoon ne jarrusatuloiden kiinnikkeet ? - Oletin automaattisesti jälkimmäistä, siksi tämä kaasupullo jorina.

Annan tämän nyt mennä tämmöisenään enää enempiä muokkaamatta, olkoon “kansanvalistustustyötä” tämäkin pikku pullojen hankinta yksityiskohta, mitä pihit keski-ikäiset punakat, tanakat ja hanakat hybridimiehet harrastavat.

Pulloja täyttävä kunnollinen ammattitaitoinen sammutinhuolto siis hoitaa pullon nouto valmiiksi, kunhan asian sisällön, pullon käyttötarpeen hitsauskoneessa, heille ensin selvittää. Homma sopii yrittäjälle kyllä, koskapa sammutuskaasun myyminen näin lisääntyy. Tämänkin asian, autotallikäytön, ovat Aga ja Woikoski aivan perin juurin ryssineet pelkällä laskutus- ja vuokrauspolitiikallaan.

Tuure

-.-

Järeämpään miggiin saa myös alumiinilanka valmiuden, kun käyttää argonia kertakäyttö pullossa. Kustannushyppy tuohonkin on aika pieni. Pullo maksaa 30 euroa ja simppeli mittari ehkä 20 euroa. Tuolla sitten migittää sen jälkeen myös alumiinirunkoa. Teräs on tietenkin helpompi kohde askartelemiselle.

Kokonaan uusi runko tosiaan tulossa… Singularin Peregrine on mielessä, en ole vielä tilannut, kun rahoitus tapahtuu myymällä ylimääräistä osaa varastoista. Pidän tuon LHT:n vielä toistaiseksi kokonaisena. Ihan mielenkiintoinen idea kyllä hitsata levyjarrukiinikkeet vanhaan runkoon, kaveri varmaan huitaisisi sellaiset tigillä ihan kaljapalkalla.

Surlyn Long Haul Trucker on ainakin minusta jotenkin sellainen, että kun siitä jo vähän muutenkin törröttää niitä kiinnikkeitä, niin myös tuon levyjarru korvake operaation sille voisi tehdä. Samalla muitakin yksityiskohtia voisi hioa. Ts, jos haluaa neste levyjarrut, niin väkertää ne letkujen pitimet etc. jo saman tien.

LHT on hitsaamalla kasattu, juuri tuollaiselle rungolle minusta sopii myös se hitsaamalla muutteleminen. Aina voi lisätä takakolmion poikkisiltojen tyveen jotain pientä vahviketta, joka liitosta vahvistaa, ja sen semmoista vastaavaa lisuketta. Pohjamaalaa sinkillä ja tekee hammerite maalikorjauksen sen päälle käsin, kunnes projekti on valmis siihen viimeiseen vaiheeseen, jossa valmiiksi mietitty runko maalataan uuteen kukoistukseensa.

Minä olen jousien puristimilla kylmiltään muokannut vanhan Crescentin retkirungon syömään jopa 622-47 nastarenkaat siten, ettei rengas ole lähelläkään runkoputkia. Temppu onnistui oikein hyvin. Tulos on oikeastaan aika hienokin. Putket muovautuivat oikein kauniisti. Tein sopivat muotokappaleet halkaistuista putken puoliskoista, joihin vasta kohdistin sen paineen. Ne suojasivat varsinaisia runkoputkia.

Aloitin jo seuraavan hankkeen siitä, että olisin halkaistuun putken pätkän säleeseen ensin hitsaamalla kiinnittänyt tapit, hionut putken säleen esim. pitkäksi salmiakki kuvioksi, porannut kevennys reiät sarjaan kuin muhvien ikkunoinnin ikään, Sheldonin menetelmällä kohdistanut nämä jarrutapit sisältävät säleen palaset runkoon, täpännyt kiinni migillä ja lopuksi juottanut säleet vielä oikein kunnolla kiinni. Crescentin takakolmiot ovat hi-tensile putkea, sekä miggi että juottaminen molemmat sopivat sille. Messinkiä saa sellaisena laatuna, että lejeeringin sulamislämpötila on vain reilu 600 astetta, ja puikon päällä on juoksutekin kiinni valmiina jauhekerroksena. Ehkä vähän kalliita puikkoja, mutta noilla onnistuu vähän vähäisemmälläkin kokemuksella se juottaminen.

Pitääpä muistaa ottaa kamera mukaan talliin, kun teen jatkossa tuollaisia juttuja.

Hommaan liittyy se, että minulla se kohderunko on 92309, ja siinä on runkolukko kiinni hitsattuna. Lukko saa jossain vaiheessa lähtöpassit, kun se tuosta vielä enemmän kuluu, ja avaimiakin on vain se yksi enää jäljellä. Kun lukon poistaa, niin olisi mukavaa vähän vahvistaa ko. kohtaa. Jarrutapin pitkällä pohjasäleellä se vahvistaminenkin tapahtuisi siinä samalla. - Olipahan tuokin vain yksi ajatus rungon muokkaamisessa talvi- / cyclocrossari -suuntaan.

Toinen on nyt sitten tämä levyjarru valmius ja miten sen tuohon runkoon kätevästi saisi tehtyä. - EI ole vain niitä levyjarru kiekkojakaan vielä.

Onhan näitä ajatelmia. Samoin retkipyörän tavaratelineet ovat minusta juuri tuollaisia itse jostain aihiosta paremmaksi paranneltavia kohteita. Minulla on jopa muutama vanhanaikainen etutelinekin tallessa.

===

Ehkäpä on niin, että LHT on vähän liian arvokas peukaloitavaksi, ja kohteeksi kannattaa valita ennemmin jokin vähän vanhempi hitsattu runko. Näkee sitten, miten homma onnistuu ja miellyttääkö se lopputulos itse tehtynä. Se vähän riippuu sen LHT:n iästä ja kunnosta.
Vanhaa runkoa viitsii peukaloida, uudenkarheaa ei ehkä niinkään. Tämäkin on yksi syy, miksi minä itse harrastan käytettyjä vanhoja pyöriä, jotka täytyy maalata tai maalauttaa jossain vaiheessa kuitenkin uudestaan.

Tuure

-.-

Vanha kellofauber keskiöinen hitsaamalla kasattu 92307 Crescent on tehty hyvin hitsattavasta vähähiilisestä teräksestä. Siitä saa lujan ja kestävän matkapyörän, ja sen runko aivan kirkuu lisää itse hitsattavia kiinnikkeitä ja kaikkea semmoista. Olet itse yrittänyt kovasti löytää tuollaista 61 senttiä korkeana. Niitä 58:ja on minusta paljonkin liikkeellä, minullakin on yksi sellainen. Se voisi vain olla pykälää isompi, vaakaputki on vain 58 senttiä pitkä. Tuokin runko on vanha ja joskus sinisellä vasalakka hammeritella vielä uudelleen maalattu. Tavallaan arvoton, mutta se on aivan erinomainen askartelukohde.

tle88 - 17:56, 7.12.2009 »

laitan koneeseen ruostumatonta lankaa ja kokeilen kuitenkin tavallisella hiilidioksidilla. Se ei ole ehkä ihan optimi kaasu rosterille

En ymmärrä miksi pitää tehdä väkisin ja yskittävän kalliilla musta/kirkas-eripariliitos ja vielä väärällä suojakaasulla. Pitäähän sitä kokeilla kaikenlaista, mutta... :)
tle88 - 20:37, 7.12.2009 » Vai menee se salsan runko jo vaihtoon... Pitkät jalat ja lyhyt selkä ovat siis miehellä. Eikä tuohon maantiekäyttöön kelpaisi nyt ensialkuun jokin nätti vanha raaseri, joita huutonetissä myydään joskus aika pilkkahintaankin ? -.-
On kädetkin toki aika pitkät. Tuolta sivulta löytyy kuva Crescentistäni, jonka sain itselleni sopimaan. Stemmi 8,5cm, runko 59-59cm: http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?t=37139&page=2

Toisen Cressun juuri myin ja se oli legendan mukaan nimetty: Fillari-lehden foorumi Taisinpa nähdä sen täällä yksivaiheessa sen jälkeen.

Sloupista voi olla periaatteessa sitä mieltä, että se voisi joustaa liikaa. Ajamatta paha sanoa. Pyörään mahtuu jotain 2,6 tuuman renkaat ja siten se on ns. monsteri. Pyörän käyttötarkoituksesta (myös maasto) olen kirjoittanut tässä. (Tosin peräkärryä en ehkä tarvitsekaan, vaan voin pakata pyörään.) Muuten rungon geometriassa on yhteistä suuresti Long Haul Truckeriin.

Minä ostin vain liian pienen rungon. Ilmeisesti XL olisi hyvä. Siinä on muuten myös vähemmän slouppia.
Retkipyörän satulakulma hämäsi valinnassa - unohdin satulaputken kulman vaikutuksen. Kävi ns. perinteiset siis ja tuijotin vain HTT pituutta. Fillari-lehden foorumi
Fillari-lehden foorumi


[i]Täytyypä todeta että kerta se oli ensimmäinen kun viidensadan rungon osti. Edellinen ennätys oli 1800 markan maantiepyörä, jonka ostin suoraan sen kokoajalta, pyöräilijältä, 80-luvun alussa. Mutta eiköhän Fargo ole vielä sellainen sijoitus teräkseen, että siitä pidetään ja ihaillaan vielä 30 vuoden päästä samoin kuin nyt ihailen 80-luvun teräspyöriä.

Salsan erittäin retkipyörämäiset ominaisuudet voittivat. Juuri sellaistahan minä tarvitsen. Itse asiassa, en näe että mihinkään muuhun pyöräryhmään sitä voisi hyvällä tahdollakaan sijoittaa.

Myös suuri BB-droppi tuo vakautta. Muuta olennaisesti retkipyörämäisyyttä on ainakin loiva ohjauskulma ja pitkä takahaarukka. [/i]