Maantiepyörien tuntijoita? 3/32'' ketjut ja 8-pakka

Moi! Täältäkin yritän tietoa ruikuttaa. Olen kokoamassa ensimmäistä kertaa elämässäni uutta pyörää. Siitä tulee monitoiminen retkipyörä. Vaikeaa vain, ja hidasta ainakin, on oppia komponenteista, jotta voisi niitä yleensäkään valita!

Haluan uuteen pyörään 3/32’’ ketjut. Joissain ketjupaketeissa sanotaan että ne käyvät 8-pakalle, toisissa on merkintä 6/7, vaikka kyseessä on sama 1/2’’ x 3/32’'.
(Leveys saattaisi vaihdellä vähän myös? Pitää etsiä työntömitta ja tarkistaa nämä kaksi mitä minulla on.)

Kun tuota kasipakkatarjontaa kaupoissa katselee, kuitenkin on ruvennut epäilyttämään, onko sellaisia pakkoja (Shimanolla kenties?) jotka eivät hyvin toimi normaalilla ketjulla? Ja toisin päin, saatanko epähuomiossa ostaa ketjun, joka vaatii tietynlaisen kasipakan.

Seiskapakkakin kiinnostaa. Onkohan sellaisia vaihtajia vielä valmistuksessa, mitkä ovat käytettävissä joko kitkoina tai indeksoituina? Seiskan ja kasin välillä on useimmin pieni ero rattaiden välimatkassa.

Tässä on linkit juttuihini toisaalla. Ensimmäisessä on tuota ketju-pakka aihetta esimerkkeineen. Toisissa valitaan ja kootaan uutta pyörää. Kiitoksin, Kimmo

3/32" toimii 5-8-vaihteisissa, vaikka kasiketjuna se tosiaan tunnetaan.

Mulla on myos hamara mielikuva etta jotkut shimanon pakat vaatisivat oman ketjun, mutta jatan vastaamisen niille jotka varmemmin tietavat.

Vaihtaja on tyhma osa, se tekee sen mita kasketaan. Joo, shimanolla oli joskus takavaihtaja jossa oli napsut vaihtajan paassa, mutta yleensa se on vivut/kahvat jotka maaraa.

…Kait jonkun 11 spd super record-vaihtajankin saisi rajoitinruuveja saatamalla ja kitkavivuilla toimimaan seiskapakan kanssa jos valttamatta haluaisi?

Kiitos. Minä jo löysinkin 8-speed vivun, jossa on myös kitkatoiminto. Loistavaa, sillä voin käyttää myös 7-pakkaa!

Niin tosiaan, takavaihtajan voi ehkä valita aika vapaasti? Toisaalta minulla ei ole mitään mielenkiintoa enempiin rattaisiin, tässäkin jo piisaa. Ja kaipa kaseja saa jatkossakin ihan hyvin, miksei jopa kymmeniä vuosia.

Maantiekiitäjässäni on kuutospakka enkä ole kaivannut lisää. 3/32 ketju on sellainen minkä luulisin olevan kestävämpi kilometrejäkin kohtaan.

Mahdollisesti erikoista kapeaa tms 8-ketjua vaativista pakoista tosiaan kaipaisin varsinkin tietoa. Ettei tule tehtyä vikahankintoja.

Chain Reaction | MTB, Gravel & Road Bikes | Epic MTB Gear Lieköhän tuo sellainen mikä menee kaikkiin kasipakkoihin? Ja valmistetaanko sitä vielä…

SRAM PC-870 (Formerly “PC-58”) Works with all derailer systems except 9-/10-speed, including Shimano HG and IG. Bicycle Chains from Harris Cyclery

Sellainen tiedonjyvä löytyi. Ja tuo Sram-haku antaa ainakin paljon tuloksia. SRAM PC-870 - Google-haku Ehkä tässä voi jopa luottaa että voi hankkia mitä pakkoja tahansa.

Mutta se on sitten taas oma aiheensa, millaiseen vapaaratasrunkoon mikäkin pakka sopii.

Fits to Shimano HG compatible freehub body Chain Reaction | MTB, Gravel & Road Bikes | Epic MTB Gear

Minun pitäisi navatkin osata valita. Jotkin konelaakerinavat kiinnostaisivat, 36 puolaisina. Hyvät ja vahvat pitää olla, raskaaseenkin käyttöön, helppo huoltaa. Siis “ikuiset”. Ja mistäs semmoisia. (Ei kun juu, olen vähän katsellut Hope Pro 2 malleja. Mutta olisi kiva olla jokin vaihtoehtokin.

No nämä ovat nyt sitten vain minun käsityksiäni, koska kaikkea en ole ihan vielä testannut ja todeksi havainnut:

Biltemassa on myynnissä asiallisia 7 pakkoja, niin vanhoihin kierrerunkoihin kuin myös kasetti versiona. Kasetti versio sopii tietenkin vastaavaan aikakauden napaan, jossa on vastaavan levyinen noin 30 mm runko. Jos ottaa uudemman kasettikeskiönavan, joka on 9 & 10 kelpoinen, se on noin 34 milliä leveä. Lue: kasetin runkoa on siis levennetty. Kapeamman kasetin voi silloin laittaa paikalleen, kunhan mukaan laittaa sopivan paksuisen 4-4,5 millisen välirenkaan. Hammastus niissä on säilynyt samana.

On tietenkin selvää, että Shimanolla ja Campagnololla hampaiden määrä kasetin rungossa ei ole keskenään sama. Ota sovinnolla se Shimanon napa, koska siihen niitä kasetteja saa järkevämmällä hinnalla. Jos se tulee Campagnolo systeemiin, niin poista tarrat ja kiillota maalaukset pois, ja näin se uusi napa istuu Campagnolon osien sekaan ihan nätisti. Pikalukonkin voi ottaa vanhasta navasta.

Pyörätohtorilta saa siis ko. wanhoja kapearunkoisia napoja, ja hänellä on palvelu vielä tiskiltä tämän kuun ajan. Jos käyt ostamassa ensin sen 7 lehtisen pakan, voit lähteä sen kanssa ostoksille ja kirjaimellisesti sovittaa pakkaa. Häneltä saanee sen sopivan väliprikan, jos ostat leveämmän kasettirungon sisältävän uudemman navan. (tätä vaihtoehtoa minä melkein suosittelen, ilman mitään omakohtaista kokemusta siis asiasta. Siellä on tarjolla kiillotettua Ultegraa etc.)

Samasta paikasta saa myös RX-100 tikkuja, joissa on SIS eli “shimano indexin systems” voimassa. Se on siis 7 vaihteisen runkotikku. Siihen 16 euron hintaiseen mustaan Bilteman Shimano Acera takavaihtajaan on stanssattu tuo sama SIS merkintä. = Niiden “pitäisi” toimia suoraan yhteen, ja sen yhden naksun pitäisi siirtää sitä vaihtajaa se 5 millimetriä, eli 7 rattaiden keskinäisen välimatkan verran.
Tätäkään en ole vielä itse testannut.

Biltemassa on myös ketjuja myynnissä, ne ovat muuten KMC:n tekemiä ketjuja, 27-403 on 7,8 mm leveä ja 27-404 on 7,3 mm leveä, molemmat ovat 1/2x3/32x116 lenkkisiä. Sigma pikalukot noihin löytyvät yleensä Prisman pyörätarvike taulusta. Kapeampi ketju voisi ehkä toimia myös 8 pakan kanssa. Olen käyttänyt sitä 7 lehtisessä systeemissä, ja vaimon 6 lehtisissä olen käyttänyt sitä leveämpää ketjua. Niissä alkavat työmatkakäytön takia olla pakat finaalissa, ja vaihdan nekin 7 -lehtisiksi kierrepakoiksi. Akseliin 2 kapeaa lukkomutteria lisää riittää ja uusi kiekon rihtaus pari milliä lisää oikealle.

Koska jossakin vaiheessa 7 lehtisten saanti tyrehtyy, näin uskon, suosittelisin melkeinpä suoraan sen 9 lehtisen navan ostoa ja nyt sitä väliprikkaa. Aikanaan alkaa ajamaan sitten 9 pakoilla ja ilman sitä indeksointia, tai ostaa sitten joskus jostakin ne kahvavaihtajat. Niistä RX-100 tikuista saa säätämällä sen indeksoinnin otettua pois päältä. Siistit tikut, kestät vertailun työn jäljessä aivan mihin tahansa. Ne ovat 105 tasoisia luokitukseltaan, mutta läpeensä kiillotettuja. Sangen asiallista tavaraa. Noita uskaltaa suositella. Niitäkään ei voi enää varsin purkaa, mutta täyttää uutena kaikki raot heti suihkevaseliinilla.

On tosiaan hiukan outoa, että jokin Biltema palvelee paljon paremmin vanhan pyörän osien ostajaa, kuin jokin pyöräliike. Biltema tuo vielä maahan ko. halpoja ja “vanhentuneita” osia Aasiasta, pienemmät putiikit yrittävät kerätä sen katteensa näistä uusista kalliista osista. Shimanon vaihtaja on Shimanon vaihtaja, ei se ostopaikka siihen mitään eroa tee. Sama koskee sitä ketjua, se tosiaan oikeasti on KMC:n valmistetta. Bulkkitavaraa, mutta niin ne ovat ne muutkin ketjut sitä oikeasti.

Sanovat sellaiset, jotka enemmän ajavat, että kasettirunko kestää 3 pakkaa ja yksi pakka kestää 3 ketjut ajaa kierrättämällä loppuun saakka. Kannattanee ostaa niitä osia varastoon nyt, kun niitä vielä on saatavilla. Jotain sen suuntaista olen itse suunnitellut. Siis että tilaan postimyynnin kautta 20 pakkaa tms. varastoon itselleni. Lohduttaudun sillä, että jopa laatikollinen noita on halvempi, kuin se yksi uusi Campagnolon 11-lehtinen pakka…

Jotenkin kun vertaa hintoja… pakka kympin ja ketju alle viitosen, niin alkaa suoraan sanoen vavistuttamaan jonkin uuden 11 -lehtisen pakan hinta, tai ketjun, joka sille 11-lehtiselle pakalle sopii. Uusimmat siirtäjäkahvatkin on tehty niin, ettei niitä pura eikä huolla oikein mitenkään. Ei tuo nyt oikein järkevältä tunnu. Ja jos pyörä kaatuu, niin kahva ottaa vastaan sen ensimmäisen iskun. Sekin vielä.

7 lehtinen pakka on vielä sangen kohtuullisen hyvä käytössä, askeleita on riittävästi ja tosiaan… kun nuo kuluvat loppuun, niin vaihto ei aiheuta päivän mittaista harmistusta. Uudet osat vain kaivaa laatikoistaan ja ruuvaa paikoilleen. Se on melko rahamies, jolla noita 300 euron pakkoja on tallin hyllyllä odottelemassa, valmiina ja etukäteen ostettuna. Näin niitä kuitenkin olisi hyvä olla, tai lomakausi on äkkiä lopussa ja pyörä edelleen korjaustelineessä. Tietenkin vähän ajan kuluttua taas kaikki osat muuttuvat joksikin muuksi ja kaikki mitat laitetaan uusiksi ja mikään ei taaskaan sovi yhteen. Ja kauppias tarjoaa ratkaisuksi uutta pyörää… Näin se menee.

===

Se konelaakeri… jostain syystä olen tajunnut, että nekin ovat lyhytikäisempiä, siis paljon lyhytikäisempiä, kuin vanhemmat kartiokuulalaakeri viritykset. Jos napaan poraa sen pienen aukon voiteluainetta varten, ja peittää sen, niin silloin oikeasti niitä napoja myös voitelee. Siis oikeasti. Tällöin kestävyys on luokkaa 10x verrattuna mihinkään suljettuun laakeriin, johon sitä uutta voiteluainetta ei saa.

Käsite kestovoitelu on minusta oksymoronismi. Semmoista ei olekaan. On vain loppuun kuluva ja vääjäämättömästi kuoleva laakerointi tuommoisen käsitteen sydämessä. ← teknisesti siis aika heikko esitys, jos minulta sitä asiaa kysytään.

Jotenkin tuntuu, että kasettilaakereita markkinoivat eniten tahot, jotka pystyvät kyllä sorvaamaan ja eloksoimaan uusia näyttäviä napoja, mutta joiden koneistus kannan taso ei riitäkään siihen koko laakerin tekoon. Silloin sitten tulevat mukaan nämä muualta ostetut irtolaakerit. Varoituksen sana: Ainakin osassa niistä - lukemani mukaan - käytetään jotain aivan ihme virityksiä niiden konelaakereiden päittäisvälyksen säätöön. Jotakin pientä irrallista lippusta, lappusta ja lärpäkettä. Kun ko. pikkuosa sitten vaihdossa särkyy, niitä kannattaa tosiaan olla itsellä valmiina rasiallinen ja etukäteen ostettuna. Muuten voi pyörä taas viihtyä ajokauden siinä pukilla. Ei hyvä ei. Se saattaa alkaa harmittamaan.

Asia on käsittääkseni koskenut joitakin Mavicin napoja, mutta voin muistaa asian kyllä väärinkin. Asia kannattaa kuitenkin selvittää ennen ostamista, ja mieluummin osaavammalta taholta, kuin : " on tämä hyvä, näitä on myyty paljon " - tasoiselta tiedon messiaalta.

Tuure

-.-

Eksyit kysymyksinesi muuten aivan oikeaan paikkaan, täällä nämä ihmiset tosiaan oikeasti itse rakentavat pyöriään. Tästä konelaakeri kartiokuulalaakeri jutustakin voi syntyä jopa keskustelua. Kaikilla asioilla kun on aina puolensa. Sitä voisi ajatella, että laakerin vaihtaa jatkossa vain yhdeltä puolelta suojattuun, ja tekee sen voiteluaine reiän navan runkoon letkuporakoneella (pieni, mahtuu pinnojen väliin) ja voitelee laakeristoa kuitenkin jatkossa sisäkautta. Varoo, ettei prässillä pullauta ulos sitä ulompaa suojusta. Prässin voima on suuri, tyypillisesti 400 kilosta aina 2000 kiloon. Muutaman neliösentin kokoinen suojus irtoa varmasti, jos ison prässin kanssa töpeksii.

Onko ajatus, että kasettilaakerin kanssa siitä ikävästä liottelusta ja puhdistamisesta pääsisi eroon ? Se voiteluaine reikä ja sen käyttö aiheuttaa sen, ettei laakeria kovin usein tarvitse edes avata. Kun säännöllisesti prässää sisään uutta voiteluainetta, notkeaa laakerirasvaa siis, niin tursuneen rasvan voi pyyhkiä pois paperilla eikä napaa edes välttämättä tarvitse avata.

Jatkan vielä… siis… fillarifoorumilla keskustellaan siitä, että keskiön ulkopuolisten laakereiden kesto voi surkeimmillaan olla luokkaa 4000 kilometriä. Minä vähän olen noita katsellut, kun nyt ensimmäistä kertaa olisi mahdollisuus hankkia tuollaiset uudet ontot läpiakseliset nykyaikaiset kammet. Tuommoisia kampia kun olisi tehnyt mieli jo pitkään.

Netistä saa melko helposti selville, että raskaamman kuskin alla nuo uudemmat uuden sukupolven ontot akselit patruuna versioinaan epäonnistuivat teknisesti. Octalinkin ja Isis akselin läpimitta on liian suuri ja sen seurauksena kuulien halkaisijat jäivät kuin jäivätkin liian pieniksi. Ko. patruunat eivät kestä käytössä pitkään. Nelikantti patruuna kestää havaintojen mukaan huomattavasti paremmin ja huomattavasti kauemmin. Eipä ollut siis häävi parannus yritelmä, ja nythän ne “parannelmat” onkin jo haudattu vähin äänin.

Nyt sitten ilmeisesti tuo sama vika kopioitiin tuohon uuteen ulkopuoliseen ratkaisuun. ( editti: tähän kuuluu jo suomalainen yleisvälimerkki VITTU ! ) Kuulista on tehty liian pienet, ja ne eivät kestäkään käytössä. Vaikka laakeri ei varsinaisesti ole kallis, minusta juuri tuo on sitä ikävää kertakäyttökulttuuria. Tekninen ratkaisu, joka on selvästi ja kiistatta huonompi kuin edeltäjänsä, on selvällä suomella sanottuna aika epäkelpo ja kötöstys. Kirjoituspöydän takana tehty ja mietitty ja täysin testaamatta jätetty. Tai testaajana on taas ollut joku 60 kiloinen nimekäs keijukainen, ja testiryhmän taustavoimana on ollut tusinan innokkaan insinöörin ja mekaanikon armeija. = uusi osa on mennyt vaihtoon ennen kuin se on edes asettunut kunnolla.

Täytynee siis jatkaa nelikantti linjalla, ja odottaa paranneltuja vielä isompia ulkopuolisia kuppeja, joihin mahtuu jo ihan kunnollisen kokoisilla kuulilla varustetut laakeritkin.

Olen edelleen sitä mieltä, että aasialaisten pienuus vaikuttaa osien suunnitteluun aika pahasti. Kun otetaan esimerkiksi kaksipuoliset polkimet Shimanolta, vaikkapa se malli A530, niin ei siihen tasaiselle toiselle puolelle mahdu kuin korkeintaan jokin noin 40 numeron jalkine. Kyllä tuollaiset polkimet ovat aika kelvottomia isomman jalkineen alla. Kyllä nuokin polkimet ovat tekijöidensä kuva. Sama koskee kapeita ohjaintankoja ja runkomallistoja, joista ei kirveelläkään löydä sitä yli 60 sentin vaakaputkea, tai tarraa siitä, paljonko painoa runko oikeasti sietää päälleen. Pääpiirteissään esim. vanteissa, joissa tuo lukema on ollut merkitty, se on ollut 100 kiloa.

Onneksi on tullut tämä 29" , joista vanteista nyt saattaa löytää jo jotain vähän jykevämpää ja enemmänkin käyttöä kestävää.

Tuure

-.-

Noissa Biltsun KMC:n ketjuissa tulee niiden omat erinomaiset lukot messissä.

Irtokuulapajen suurin ongelma taitaa olla yleensä olematon suojaus. Varmaan samasta syystä toiset “konelaakerit” kestää erittäin hyvin pyöräkäytössä. Niissä kun on suojat normaalista erittäin toimivat. Useimmista konelaakereista saa kyllä ihan kotikonstein irroitettua toisen puolen suojan, jos vaikka haluaa saada laakerin putsattua ja rasvattua.

Taitaa tuo fillareiden keskiö-ongelma juontaa jossain määrin vimmasta keventää painoa. Ja isoks osaks myös siitä, että osista HALUTAAN tehdä kertakäyttöisiä. Onhan se parempaa bisnestä varaosien myynnin kannalta.

Se 3/32 ei tosiaan ole mikään täysin eksakti merkintä, ketjua kavennettiin ensin pikkuhiljaa ulkopuolelta ohentamalla sivulevyjä ja siistimällä niittien päitä, lue: ketju kapeni, ensin siis ulkopuolelta, ja nyt näissä ihan uusissa on jo hiukan kavennettu ilmeisesti sitä sisäosaakin. Kaikkia noita kai sanotaan kuitenkin 3/32 ketjuiksi (??) erotukseksi selvästi leveämmästä 1/8 ketjusta. Oli miten oli, ainakin noita vanhempia 3/32 osa ketjuja on siis useita eri levyisiä versioita olemassa.

Kun ostat kapeampaa systeemiä vanhaan pyörään, huomaa, että uudelle kapeammalle ketjulle sen vanhan vaihtajan häkki voi olla vähän liian leveä. Sitä voi yrittää kaventaa jollain konstilla, jos haluaa värkätä. Mitä pienemmäksi ne toleranssit saa tehtyä, sitä paremmaksi se toiminta muuttuu.

Ketjun liiallinen kaventaminen on tyhmää, vaikka materiaali ja ainevahvuudet sen kestäisivätkin, hommassa vääjäämättä pienennetään ketjun osien keskinäisten laakeripintojen kokoa. ← tuota asiaa ei voida millään konstilla kiertää, jos ketjua kavennetaan. => Pintapaine kasvaa, voiteluaine luisuu vielä entistäkin helpommin alta pois ja syntyy metallinen kosketus. Ketju kuluu ja siis venyy ja pilaa rattaat aivan varmasti. Asiaa voi edes yrittää parantaa sillä, että ensimmäiseksi lopettaa epäkelpojen kötöstys voiteluaineiden käytön mukaan lukien kaikki kasviöljyt sun muut höpötykset, ja alkaa voidella ketjua ihan oikealla voiteluaineella, jossa on paineenkestoa lisääviä lisäaineita ja yrittää tätä kautta oikeasti pidentää ketjun elinikää.

Yleensäkin kun toleranssit vedetään aivan minimiin, pienikin kuluminen aiheuttaa heti toimintahäiriön, ja osat alkavat mennä vaihtoon yhä kiihtyvämmällä vauhdilla. Tuollainen suuntaus on jatkuvasti käytettäväksi tarkoitettuun arkiseen esineeseen hyvin huono.

Aika monilla ihmisillä on käsitys, että avo (=ketju) vaihteellinen pyörä “on paska” , koska se ei koskaan toimi oikein kunnolla. Valmistajat tuntuvat vain kiihdyttävän tätä suuntausta tekemällä osista yhä pienempiä ja pienempiä. On turhaa ihmetellä markettien halpojen hybridipyörien jatkuvaa menekkiä. Niillä ajetaan pari vuotta ja muutama sata kilometriä, ja sitten ne on heitetään roskiin ja ostetaan uusi pyörä. Tavallisella kuluttajalla ei ole enää mitään jakoa kajota nykyaikaiseen vaihdepyörään. Hän vain lähinnä turmelee sen heti. Valmistajat vastaavat tähän suojaamalla osia sillä, että yhä enemmän ja enemmän tarvitaan jotain perhanan erikoistyökaluja jonkin vaivaisen polkimen aukaisemiseen, ja tämä todellisuudessa aiheuttaa sen, että se vähäkin huoltaminen jää sitten kokonaan tekemättä. Sitä oikeasti oikeaa ratkaisua, että esim. polkimen akselin päätyyn laitettaisiin tavallinen rasvanippa tehtaalla, sitä ei vahingossakaan kyllä tehdä. Edes ns. hipo osien valmistajat eivät tähän kykene. Minä pidänkin niitä lähinnä vitsinä, joilla höynäytetään elämässä pienellä lusikalla järkeä saaneita.

Kun itse on purkanut ja koonnut muutaman tuollaisen suljetun vaihdesysteemin, ja hommaan menee oikeine puhdistuksineen aikaa helposti semmoiset 3-4 tuntia, niin kaupallisissa huolloissa noille tehtävä huolto on luokkaa " ruiskitaan crc:tä vanhojen paskaisten öljyjen sekaan ja toivotaan, että hässäkkä notkistuu ". Kerrassaan täydellisen ikäviä huollettavia nuokin. Sitten taas ihmetellään, etteivät nuo oikein talvessa toimi… ja vasta käyneet “huollossakin” … :sunglasses:

Maailma on lähinnä vitsi. Hyvin huono sellainen. Aamukahviinkaan ei ollut kermaa.

Tuure

-.-

Kiitos. On aivan loistavaa että huutooni on vastattu näin hyvin paneutuen. Kun isoisä lampun osti - tai kerrankos uuden pyörän rakensi? Kerran, valmistuen 2010. Tietenkin siihen pitää tulla mieleiset osat, teräsrunkoon.

Nuo pakka- ja ketjuasiat selvenivät niin pitkälle, että voinen varmoin askelin toteuttaa tämän idean. Minulle on myös selvinnyt jonkin verran jo voimansiirto kokonaisuutenakin, ja siihen tulisi ns. maantieosaa. Kyseessä on vetojuhta, retkipyörä, ‘29er’, paksut renkaat, droppitanko. Salsa Fargo on runko. Katsoin että sen rungon geometria on hyvin paljon retkipyörä, ehkä jopa Surly LHT:ta enemmän tietyissä piirteissä.

Eroaako ns. maastotakavaihtaja ns. maantievaihtajasta vaijerinvedon määrän suhteen, ts. toimiiko ne ristiin indeksoiduin toisen tyypin vivuin ohjattuna? Minulla on sellainen tuntuma että pakan suurin lehti tulee olemaan korkeintaan 26, mutta eteen tulee tripla, ilmeisesti 30-38-48. Mistä tiedän mikä on riittävä takavaihtaja ketjun suorana pitämisen suhteen?

Kiekot ovat vielä pahiten vaiheessa tässä komponenttien valinnassa. Tai sanotaanko että niitä olen miettinyt paljon, koska painotan niitä osavalinnassa pitkälle. Täytyyhän pyörässä olla pyörät! Puolien määräksi kaavailen 36:tta. Vanteiksi voisi tulla Mavic A719 tai TN719 Disc. Ensinmainittu voisi olla varmempi valinta, sillä se kai on vanhempi tuote, ja lisäksi voisin jopa ajatella vannejarrun mahdollisuuden olevan aivan hieno asia vaikka levyjarrut pyörään tuleekin. Tiedä mitä tarpeita tuleekaan kiekkojen elinkaaren aikana, vaikka toisessakin pyörässä.

Haluaisin että kiekot ovat vaikka rajummankin maastopyöräilyn kestävät, ja samoin raskaamman retkeilyn. Ei minulla ole mitään sen kummempaa kiinnostusta konelaakereita kohtaan, kuin että ajattelin niitten olevan edullisempia vaihtaa kuin ostaa kalliita kartioita. Shimano XT m765 on varsin edullinen napa perinteisin kartioin. Olen kuitenkin kuin tuuliviiri asiassa tässä vaiheessa, ja kun eräs käyttäjä sanoi niistä menevän suhteellisen usein kartiot vaihtokuntoon raskaammassa käytössä, ja toinen kertoi varaosien maksavan muutaman kympin (nuo navat maksaa jotakuinkin muutaman kympin kappale!), aloin selvittää muita vaihtoehtoja. Haluaisin edelleen jonkin uuden vaihtoehdon mistä valita, kun tällä hetkellä tunnen Hope Pro 2:n tuon Shimanon lisäksi.

Minulla on yhdet 80-luvun alkupuolen tuubikiekot, joissa on Campagnolo Record navat,leveälaippaiset. Ne ovat hienot ja hienossa kunnossa. Niihin voi laittaa vaseliinia avaamatta ja se kyllä näkyy että on myös laitettu. Sieltä oikein pursui läpi puhdasta vaseliinia kun niillä ensi kertaa ajoin. Eivät ole kuluneet laakerit, vaikka vanteista näkee että jarruteltu on hyvinkin.


Huomaan nyt uuden postin edellä. On ne hienot ja hyvät laakeritkin vain maallista, ja maallinen on vitsi. Paras ottaa vitsit tosissaan, muttei vakavissaan.

Joku täällä tienaa liikaa. Kaikki laakerit ei lisää rasvaa kaipaa. Välillä pieni kivi tekee hyvää.

Kimmo

tle88 - 9:39, 24.11.2009 »

Kun ostat kapeampaa systeemiä vanhaan pyörään, huomaa, että uudelle kapeammalle ketjulle sen vanhan vaihtajan häkki voi olla vähän liian leveä. Sitä voi yrittää kaventaa jollain konstilla, jos haluaa värkätä. Mitä pienemmäksi ne toleranssit saa tehtyä, sitä paremmaksi se toiminta muuttuu.
-.-

Katselin takavaihtajia, ja jossain 9-vaihtajassa sanottiin että käy myös kasille. Miten mahtaisi sitten jokin kymppivaihtaja toimia, noin periaatteessa kiinnostaa. Seiskan vaihtajakin varmaan kasille sopii.

Tässä on mainittu että sopii kasillekin. Ja huomaan että siinä on tuo ketjun löysien poisottokin mainittu. http://www.chainreactioncycles.com/Models.aspx?ModelID=2654

Road vaihtajia http://www.chainreactioncycles.com/Categories.aspx?CategoryID=661&CurrentPageIndex=0&SortExpression=PRICE_ASC

Tässä ne vanteet jotka ehkä olisivat OK.
http://www.chainreactioncycles.com/Models.aspx?ModelID=23208
http://roseversand.com/output/controller.aspx?cid=156&detail=10&detail2=6394

Isot liikkeet netissä jyllää! Ei joka maasta enää edes löydy erikoisliikkeitä tai suuria valikoimia kaikilla aloilla, hyvä kun euroopasta. Netti- ja postimyynti on kyllä maalla hyvin houkuttava, vaikka mielellään sitä käy korjaamoilla ja muissa kivijalkaliikkeissä asioilla - jos vaan pääsee matkustamaan.

Ne Bilteman ketjut tahtoo venyä aika vauhdilla. KMC tekee toki laatukejujakin, niitä vain ei myydä B-marketissa. Voihan niiden elinikää toki pidentää hyvällä huollolla. Mullakin on koko ajan toiset ketjut tärpätissä likoamassa ja vaihtelen niitä sitten 3 viikon välein, ettei likaa pääse kertymään ja koska laadukkaammatkin ketjut kuluvat kuitenkin nopeammin, kuin rattaat ja kulunut venynyt ketju kuluttaisi rattaita. Mutta niissä ketjuissa on siis selviä eroja kestävyydessä.

Se, että tällä foorumilla käytetään lähinnä konelaakereita johtuu varamaan lähinnä siitä, että hyvin suojattuja irtokuulallisia ratanapoja ei taida olla edes markkinoilla. Eivät ainakaan ole niin yleisiä, että mä niistä tietäisin. Esim. joku rataDA taas ei kestä kuraa vaikka sitä vaseliinia pursottaisi sinne jatkuvasti. Konelaakerit on paremmin suojattu, ja kun ne on finaalissa, ne on helppo vaihtaa.

Kitkavivut on muuten tourinkäytössä oikeen mukavat, kun se tuntuma on niin hyvä ja häkin saa helposti säädettyä niin, ettei se rahise ketjuun. Maastossa ne olis varmaan hulvattoman hankalat.

Oon tavannu ainakin yhen maantiepyörän, jonka vivuiksi oli vaihdettu indeksoidut maasturin 7-pykäläiset ja hienosti toimi.

Tarvitset nimenomaan sen GS = pitkä häkkisen vaihtajan, kun aiot käyttää 3 eturatasta. Niistä eturattaista se pienin on tosiaan aika pieni, ja vasta pitkähäkkinen vaihtaja kykenee kiristämään ketjun tarpeeksi.

Tuon ensimmäisen antamasi linkin 105 on juuri sellainen SS = super short cage versio, mikä EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA käy retkipyörä vaihteistoon. Sen säätövarat eivät riitä, ja sen suunniteltu geometria on aivan toisen tyyppiselle pakan nousulle.

Tuo on semmoisella 13-14-15-16-17-18-yhden hampaan muuutos versio, ja se on viritetty toimimaan hyvin juuri oikeassa kilpapyörässä. Tuollainen ei tykkää edes kompakti kammista. Niin kuin ei tykkää muuten vastaavanlainen kilpurin etuvaihtajakaan.

Kolmelle eturattaalle tarvitaan maasturin etuvaihtaja ja pitkähäkkinen takavaihtaja. Ongelmaksi muodostuu se, että ohueen teräsrunkoon ei uusia maastoetuvaihtajia oikein saa muuta kuin adapterin avulla, ja ne ovat rumia virityksiä. Huutonetistä voit löytää jonkin teräsrunkoon sopivan 28,4 tai 28,6 millisellä pannalla olevan vanhan maasturin etuvaihtajan, jonkin XT:n, ja se on siisti ratkaisu.

Jos sorrut yli 30 hampaan takapakkaan, tarvitset takavaihtajan, jonka varresta täytyy löytyä sana “megarange”. Yleensä niissä on sitten se rissakin vähän suurempi halkaisijaltaan. Mutta vasta sana “megarange” takaa toiminnan esim. 32 hampaisen pakan kanssa.

Nämä kaikki mitta-asia täytyy selvittää itselleen niin, että ne oikeasti ymmärtää ja aivan juurta jaksain, kun alkaa itse kasaamaan pyörää osista. = Kirjastosta vanhoja pyöräkirjoja lainaksi ja niiden tavailua ajan kanssa. Siihen perään sitten näitä uudempia alfamerin pyöräkirjoja. Mitään oikotietä asiaan ei ole. Kirjastosta saa kirjoja myös kaukolainaksi.

Hyvä kun huomaat kuitenkin kysyä.

Tuure

-.-

Kiitoksia osallistumisesta. En minä pyörää saisi ilman apua.

Taakse tulee hyvinkin maantien pakka. 26 on suurimmillaan se, mitä voin kuvitella asentavani tai edes varalle hankkivani. Siinäkin on jo rattaiden välit vähän pidentyneet optimista kasinakin.

Kuulin toisaalla, jos ymmärsin oikein ja muistan oikein, ongelmista yhdistää road-vipua ja keskiön MTB vaihtajaa. Siihen piti tehdä pieni lisäosa vaijerin kiinnitykseen, jotta roadvivun veto riitti. Täytyy ihmetellä aihetta illalla lisää. Nyt on tilattu jo road triplakeskiö 28-38-48 ja road tangonpäävaihtajat 3/8 versiona (toimii myös kitkana). Muut on auki.

Jos tähän Salsan kokoonpanoon vertaa, siinä on Shimanon tangonpäävaihtajat. Muista osista en tiedä mihin ryhmään ne kuuluvat, mutta Shimanon tangonpäävaihtajia en ole vielä nähnyt kuin road-versioina. Mutta en minä yleensäkään paljoa ole nähnyt, joten en tiedä.

http://www.salsacycles.com/fargoComp09.html

Crankset Shimano XT
Chainring Shimano 48/36/26T
Cassette Shimano XT, 9-Speed, 11-34T
Front Derailleur Shimano XT, Top Pull, 3-Speed
Rear Derailleur Shimano XT Shadow, Top Normal, 9-Speed
Shifters Shimano Bar End


Eiköhän tämä tie onnista. Ainakin road-malleissa löytyy etuvaihtajia triplenä. Jossain ilmoitettiin max capasity 22T.

Maantie- ja maastokammissa on tietääkseni eroa rattaiden välimatkassa toisistaan. Voisi tulla kuulemma eteen tilanne, ettei maantievaihtajan siirtovara yllä isoimmalle rattaalle maastokammissa.

Vaihteistokin alkaa olla hallussa. Kun jokaisen pyörän komponentin kohdalla kaikki on lähes kokonaan uutta minulle, on hyvä hakea varmoja ratkaisuja. En mene siksi liikoja sekoittamaan erilaisia tyyppejä ja merkkejä, jotta pääsen seuraavan aiheen ääreen ja pyörä tulee joskus valmiiksikin. Tässä kaupassa on hyviä tarpeellisia tietoja vaihtajista: http://roseversand.com/output/controller.aspx?treffer_anzahl=24&actpage=1&cid=156&detail=3&detail2=359&sortid=1&marke=-1&bereich=358&warenbereich=&ebene=3

Täällä Lohjalla, missä on tuo koko tienoota hallitseva jumalattoman kokoinen harju, sen megarange pakan 32 tai 34 piikkisen isoimman rattaan tarpeen tajuaa oikein hyvin. Yleensä se on yhtenä yksinäisenä isona rattaana siellä pakassa, ja seuraava ratas onkin sitten jo sangen maltillinen 26 piikkinen. Minä meinaan talvipyörääni nyt kokeilla tuommoista megarange pakkaa ja sille tulee vaihtajaksi vanha mutta käyttämätön shimano nexus megarange vaihtaja. Eturattaina ovat vain ne normaalit vanhan retkipyörän aina liian suuret eturattaat. Voivat olla 53/42 pari. Käyttelen niitä vaihteita runkotikuilla nyt alkuun. Lyhin 42-32 välitys paksuilla talvirenkailla ei varmasti ole liikaa, jos meinaa harjun sivun polkea istuallaan ylös.

===

Kasvatat siis jotenkin sen vaihdevivun sädettä siitä kohdasta, mistä vaijeri lähtee ? Laittamalla jotain täytettä siihen kohtaan ? Samaan voi päästä, mikäli muuttaa sitä etuvaihtajan vivun kohtaa, mihin vaijeri tulee kiinni. Pelkästään se, että vaihtaa vaijerin ruuvin toiselta puolelta toiselle puolelle lyhentäen vipuvartta, voi riittää. (jostain syystä nyt oletan, että alavetoisesta tässä kuitenkin puhutaan ?) Minulla ovat kaikki etuvaihtajat aina olleet alavetoisia. Vipuun voi askarrella myös uuden vaijerin pidike palan alumiinista, jossa on useita rinnakkaisia hahloja valmiiksi viilattuna vaijerille, ja kokeilla sitten toimintaa. Silleen vanhat romut ovat kiitollisia puuhailemisen kohteita, niiden toiminta on vielä järkeiltävissä ja sitä toimintaa voi myös vähän muuttaa.

Pienellä raaka-aine määrällä, hyvällä ruuvipenkillä, jossa on pehmustetut leuat ja sopivalla pienellä viilasarjalla mies saa melko paljonkin aikaan. Vielä jos löytyy pieni pylväsporakone ja esim. ristisiirtoleuoilla varustettu ruuvipenkki siihen, niin kyseessä on jo jokamiehen jyrsin. Ei sillä terästä jyrsi, mutta kyllä sillä alumiinia jyrsii ihan pätevästi. Tärkeintä siinä hommassa on estää sitä kokonaisuutta värisemästä, ja se onnistuu parhaiten lisäämällä umpirautaa ja painoa jokaiseen mahdolliseen paikkaan ko. järjestelmässä.

===

Minä pidän noita tangonpää vaihtajia vähän kalliina. Olen ostanut jostain kirpputorilta eurolla pari semmoisia bar-ends päitä, joissa on alumiininen kiilalukitus. Ajattelin katkoa ne tyvestä, laittaa alumiinisesta kulmaraudasta kääntökappaleen, siis kulmapalan, ja askarrella noista RX-100 vaihtajista itselleni 7 pykäläiset tangonpää vaihtajat. Voin myös yrittää tehdä tikulle sopivan tilan suoraan jyrsimällä sen siihen barendsin tyveen, missä se kiilalukitus on. (vähän vaikea selittää, yritän muistaa ottaa joskus kuvia noista touhuista)

Meinaan jossain vaiheessa minäkin opetella alumiinin eloksointia. Täällä on henkilöitä, jotka ovat sitäkin tehneet ja tulokset ovat olleet aivan uskomattoman hienoja. Tarvitsen vain talliin juoksevan veden ja sen tiskipöydän ensin.

===

Kyllä tuosta pyörästä hyvä tulee, runko on ainakin melko anarkistisen näköinen valinta. Itselläni on talvipyörään nyt pakko kokeilla vinossa olevaa maasturin stemmiä, että tankoa saa vähän enemmän ylöspäin. Soman pitkä stemmi adapteri on hakusessa. Lähinnä siis tuommoinen:

http://www.universalcycles.com/shopping/product_details.php?id=17230&category=173

Ne ovat vain joka paikasta lopussa. Kerjuulla pitää olla tämänkin esineen suhteen.

===

Retkeilläkö meinaat ? Satsaa silloin kunnon terästelineisiin, jotka eivät notku. Jos omistat migin, niin terästeline ja pieni lisäaskartelu niihinkin on paikallaan. Mieluummin putkesta kuin langasta, putki on paljon jäykempää. Lankateline on lähinnä kilpurin kevyt lisävaruste ja siihen voi laittaa vain sen pikkuisen laukun, johon laittaa lompakon ja muuta pientä mukana tarvittavaa.

Sopivan aihion saa vanhoista naistenpyörien tarakoista. Uudemmista sinkatuista sellaisista, jotka ovat kuitenkin kohtuullisen kevyitä. Noista on hyvä aloittaa. Miggi läpäisee sinkatun pinnan kuin tyhjää vain.

Jos teline notkuu tai liikkuu edes vähääkään, niin se hajoaa aivan varmasti. Mitä elämättömämmäksi sen rakenteen saa, sitä kestävämpi siitä telineestä tulee käytössä.

===

Kai huomasit, että tuossa Salsassakin on siis valmiina mallina 34 pykäläinen takapakka ? Siihen on yleensä jokin syy, että tuollainen on laitettu matkapyörään. Jos takavaihtajan vaijerin vetää alakautta, niin etuvaihtajaankin kannattaa laittaa alaveto, näin ne tulevat symmetrisesti.

XT on varmasti hyvä sarja, LX kelpaisi maantiellä sekin ja minusta jopa Acerakin on ihan hyvä. Ainakin se takavaihtaja näyttää ihan kelvolliselta. Ei niissä mitään muuta eroa ole, aidot maantiesarjat on tehty käyttämään kahta eturatasta ja takapakkaa, joiden lehtien kokoerot ovat aika pieniä. Tästä kun poiketaan, niin maastureiden sarjat toimivat laveammilla vaihtoehdoilla ja osien rattaiden kokoerot voivat olla suuriakin.

On vastaavasti täysin selvää, että pienikokoista maantiepakkaa käsittelee sille suunniteltu vaihtaja, jossa on niin lyhyt häkki kuin mahdollista, aina parhaiten. Tietenkin. Mitä lähempänä pakan pintaa ketjun siirtomekanismi toimii, sitä tarkempaa ja täsmällisempää toiminta on. Siksi kannattaa valita ne osat tarkoituksenmukaisesti, ja välttää kovin sotkemasta kaikkia mahdollisia osia sekaisin, jos sen vain voi välttää.

Yleensä saman sarjan osat on suunniteltu toimimaan hyvin yhteen. Pyörien valmistajien poikkeamat valmiista kokonaisista osasarjoista ovat lähinnä aina pyrkimystä vain halventaa hintaa, ja lopputulos on yleensä aina huonompi, kuin osavalmistajan omien insinöörien tekemä osien sovitustyö toisiinsa. Säästöt ovat yleensä aivan marginaalisia, ja lopputulos yleensä aika reilustikin huonompi.

Mielestäni parhaissa pyörissä osasarja on aina täysin yhtenäinen ja osat ovat yhdeltä valmistajalta kotoisin. Tarkkoja sovituksia ja toiminnallisuuksia vaativassa kokonaisuudessa jonkun muun umpimähkään väkisten valitsema jokin muu ja poikkeava osa ei sitä kokonaisuutta tosiaankaan paranna. Yleensä vain vajotaan siihen pienten erojen ja vuosimalli poikkeamien aiheuttamaan loputtomaan suohon. Kammet eivät sovi akseliin, ketjulinja menee vääräksi, etuvaihtaja ei pystykään siirtämään ketjua uloimmalle rattaalle, ja lopuksi juurikin vaihde tikkujen tai vipujen siirtosuhteet poikkeavat niistä siirtäjien mekanismien siirtosuhteista ja pakan lehtien väleistä.

Tässä vaiheessa vanhan pyörän rakentaja hermostuu, repii toisiinsa sopimattomat osat helvettiin ja alkaa ehdottomasti olla sitä mieltä, että vaihteet ovat aivan turhia ja että yksivaihteinen pyörä yksinkertaisessa kauneudessaan on oikeastaan aika siunauksellinen asia. - Ja huonohan tuohon on enää mitään mennä sanomaan… mikä tahansa toimiva pyörä hakkaa toimimattoman pyörän suhteessa 100-0.

Toivotan onnea ja menestystä siihen rakentelu projektiin. Yleensä sopimattomat osat saa kyllä myytyä eteenpäin, jos ne eivät olleetkaan sopivat. Vähän siinä tulee tappiota, mutta se menee oppirahoina. Niitä joutuvat aivan kaikki joskus maksamaan.

Tuure

-.-

Silmäilin vain, kaikkea en ala lukemaan:
Shimanon maantie- ja maastovaihdekahvat vetävät yhtä paljon vaijeria ja ovat yhteensopivat, kunhan pykälien määrä täsmää.
Ja KMC:n karmeilta nettisivuilta voi jokainen käydä lukemassa kuka ne Shimanonkin ketjut oikeasti valmistaa…

joope - 19:19, 24.11.2009 » Silmäilin vain, kaikkea en ala lukemaan: Shimanon maantie- ja maastovaihdekahvat vetävät yhtä paljon vaijeria ja ovat yhteensopivat, kunhan pykälien määrä täsmää.
Näitä juttuja minä luin. Olihan siellä kai parikin esimerkkiä, tai se ketjun aloitus ainakin. http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?p=1032615

Tuure, tässä kerron käyttötarpeista. Fillari-lehden foorumi

Mutta voi olla että pitemmillekin retkille joskus lähden. Viimeksi retkeilin fillarilla 80-luvulla. Naapurissa asuu taitava hitsaaja, ja telineitä olenkin miettinyt. Ehkä peräkärrynkin voisi teettää naapurissa.

Ihmettelen jos en olisi tyytyväinen niin pieneen välitykseen, kuin 28 eturattaalla tulee millä tahansa pakalla. En voi kuvitella muuta, kun ilman lasteja olen ollut tyytyväinen 42/23 pariin. Viimemainitulla myös retkeilin silloin ennen. :wink: Tosin kyllä korjasin eturattaat viimeksi 42/52 → 39/48. Että ehkä en ollut täysin tyytyväinen kuitenkaan.


Näyttää siltä että jonkinlainen tauko alkaa nyt fillariaiheessa minulla. Palailen aiheeseen. Tämä kiittää ja kumartaa.

Kuten Tuure jossain välissä mainitsikin, 7-ketju ei käy 8-pakalle, vaikka kummatkin on 3/32"! Kokeiltu on Biltsun ketjuilla ja syy on juurikin niitin pituus, eli ketjun ulkoinen leveys. Seiskaketjun niitti osuu kasipakassa viereiseen ketjupyörään.