Rokpete sä oot niin herkkä! Ihan lystikkäässä yhteishengessä tässä minusta einon kanssa juttua laitetaan.
ein0.0 - 14:29, 15.12.2020 »
tietenki jos nyt oli kriteerinä että voit tehdä tän tällä hetkellä sun olohuoneesta löytyvillä tarvikkeilla niin ei ehkä sitten onnistu ainakaan toi suoruus tsekki. mutta ku edellisellä sivulla epäilit ettei jengi niinkun yleisesti olis perillä tämmösistä asioista niin eipä se nyt mitään kovin hankalaa ole
Mä oon vähän eri mieltä. Kuten jo sanottua tässä ei nyt ollu kyse susta (vaikka näin meidän kesken toi etukolmion ottaminen mukaan hyvänä referenssinä vähän jo saikin mun epäilykset heräämään). Oon nimittäin tässä vuosien varrella tullu aika vakuuttuneeks siitä että moni palstan geneerinen konversionkasailija ei oikeesti hahmota tota rungon geometriaa kovinkaan hyvin saatika oo sisäistäny sitä että ainoo kunnollinen mittapiste ja referenssi on se keskiön keskikohta ja sillä sipuli. Sekin on jo todettu että tosielämässä tottakai pienet epätäydellisyydet menee ja niiden kanssa tässä jatkuvasti elellään eikä ne mitään estä. On sitä ittekki tullu ihan kieroilla rungoilla ajeltua ja sou vot.
Mutta nyt oliki puhe kunnon mittauksista. Jos otettujen mittojen tarkkuudella ei oo kerta mitään väliä (tai sillä kertooko ne ylipäätään mistään kulloisenkin ongelman kannalta oleellisesta asiasta) niin miks sit ylipäätään mitata. Helpommallaha siinä ittekki pääsee ku sanoo vaa aina että “ööö kokeile”.
Kyl mää sanosin että niin kauan ku jengi postaa takarattaistaan tämmösiä:
Postaaja henkilö - 18:18, 1X.X.201X »
Mittasin ihan työntömitalla parilla eri metodilla. Näin sain ketjulinjaksi 41,3mm ja 41,2mm
niin kyllä toi mun huomio asian huonosta ymmärtämisestä varsin validi on.
ei useimpia mittoja pyörästä tai elämässä muutenkaan voi ottaa silleen että laittaa palikan johonkin ad hoc laitteeseen ja sitten siinä on joku yksi linja jota pitkin sen mitan voi lukea. ihan siis pro tyypitkään ei tee aina silleen. elikkä ehkä jos hyväksyt tämän niin neuroosi helpottaa.
Jos tönärissä noi lukemat on ylipäätään osattu nooniosta lukea, niin hyvähän ne on ilmoittaa pyöristämättä.
Sillä on tässäkin tapauksessa pari vaikutusta: yks on se, että se ilmentää kahden eri mittaustavan välillä olevaa pientä eroa, mikä herättää luottamusta siihen, että saadut mittaustulokset saattavat olla melko totuudenmukaisia. Vielä parempi, jos toistaa mittauksensa eri päivinä.
Toinen on se, että harvoin pelkkä yhdestä kohtaa mitattu ketjulinja on se viimeinen tarvittava luku. Onko mittaus tehty spiderin otsapinnasta? Siihen lisätään puolikas rattaan paksuudesta. Tai jos lisää 1 mm prikan takanavan akselille, vaikutus ketjulinjaan on 0,5 mm. Pyöristyksiä ei saa tehdä ennenku viimeinenkin lasku on tehty.
Sen takia pinnojen pituuksiakin pähkiessä kerrotaan laskurin antama ihannepituus vaikka 263,4 mm, vaikka pinnoja tehdään yleensä vain 2 mm välein. Sitte aletaan arpoa oliko valmistaja ilmoittanut ERD:n oikein vai lisätäänkö siihen jotain, laitetaanko nippelien alle prikkoja ja oliko navassa jotku ohuet laipat sekoittamassa pakkaa.
Sitteku pyörä on ajossa, voidaan olla mielissään siitä että pinnan kärki tuli nippelin hartian ohi muttei kauheasti ruuvarin uran pohjalta esiin, ja ketjulinjakin on sellainen että silmämääräisesti kelpaa eikä kauheesti rallattele.
Jos puheesi neurooseistasi on ihan legittejä, eikä neuroetuoikeutetun tyypin trivialisointihöpöttelyä muiden ihmisten oikeista ongelmista, ymmärrän että aihe saattaa tuntua just noin pahalta ja annan olla.
Sen sijaan että Lumikko ny rupiat siellä yksinkertaistelemaan neuroottisuuden käsitettä — kun aivan mainiosti tiedät että kyse on vaikeasti mitattavasta asiasta ja tiedät mainiosti senkin että kaikilla meillä ihmisillä on eriasteisia neuroottisia piirteitä tai sellaisiksi jossakin katsannossa tulkittavia oireita, ajatuksia tai käyttäytymistapoja ja että kys. “oireet” lisäksi eri aikoina vielä esiintyvät vaihtelevasti — olis kiva jos tekisit mieluummi jotain hyödyllistä ja keksisit jonku kunnollisen (lue: simppeli(hkö)n ja luotettava(hko)n) tavan mitata takarattaan sijainti suhteessa rungon keskilinjaan sellaisessa tapauksessa että ihmispololla/pyöräharrastajalla ei ole pääsyä jonkun tämmöisen ääreen:
Koska jos et keksi niin toi kieltämättä hieman parodiseen sävyyn postaamani mittatikkuesimerkki (joka sivumennen sanoen ei ole itse keksimäni vaan jonkun ihan vakavalla naamalla vastaavanlaiselle ulkomaan pyöräpalstalle postaama käytännöllinen ja avulias mittausvinksu) on ihan yhtä hyvä tai huono mittausmenetelmä ku mikä tahansa muukin VAIKKA niissä muissa mittaus suoritettais “viivottimel” ja VAIKKA tuloksia ilmotettaessa muistettais ilmottaa myös millin kymmenykset.
Konsta - 16:24, 15.12.2020 »
Sen sijaan että Lumikko lukisit [i]näitä mun paskalänkytyksiä liian tosissaan[/i], olis kiva jos tekisit mieluummi jotain hyödyllistä ja keksisit jonku kunnollisen (lue: simppeli(hkö)n ja luotettava(hko)n) tavan mitata takarattaan sijainti suhteessa rungon keskilinjaan sellaisessa tapauksessa että ihmispololla/pyöräharrastajalla ei ole pääsyä jonkun tämmöisen ääreen:
https://www.strawberrybicycle.com/gallery/albums/Aligning/ML_307N_Page_1.jpg
Rungon suoruus selviää vetämällä langat piukeaksi takahaarukanpäiden välille emäputken kautta ja mittaamalla molemmilta puolilta langan etäisyys satulaputkeen. Jos etäisyydet täsmäävät, on rungon keskilinja takahaarukanpäiden välissä keskellä.
Sitten mitataan takarattaan etäisyys takahaarukanpäästä ja vähennetään se puolikkaasta OLD-mitasta.
Ottaisin vastaan haasteen mitata kymmenen vaihtelevassa kunnossa olevaa runkoa omalla tavallani ja verrata niitä mittapöydällä otettuihin tuloksiin. Eikä hirveästi hermostuttaisi, pärjäänkö tarkkuudessa tuollaiselle paskatikulle.
No jos rungon suoruus oikeesti tolla narumenetelmällä selviäis niin eipä tarttis mittapöytää olla ees keksitty.
Mutta kyllä: mittailu olis tosi kiinnostavaa ja varmaan hauskaakin. Olispa pöytä, olispa kymmene runkoo, narua ja tikkuja.
Onhan sitä kaikenlaisia ns. tikkumittailuja tullu tehtyy tässä vuosien varrella. Eipä siinä. Hyvin on pyörät kulkenu ja harrastustoiminta edistyny. Oon lopulta itse katsonu esim. ketjulinjan selvittämiseen parhaaks teräsviivain ja eturattaan kylki -menetelmän. Suoruus selviää tarpeeks hyvin ja perän mahdollinen vinous tulee huomioonotetuks toisin ku karvalakkimittailuissa.
Mut kyllä parempi olis aina parempi! Jos tässä nyt kohtapuoliin rikastun niin ostan tai teetän tommosen 800kg painavan mittapöydän ihan vaan siks että saan KUNNON mittoja ja helposti.
Keksin useita hyviä syitä käyttää mittapöytää jos sellainen löytyy, mutta lankamenetelmällä kyllä löytää rungon keskilinjan. Teräsviivaimella kattelu on altis sille, jos keskiömuhvi ei olekaan ihan suorassa, vaikka sekin hyvä tapa ketjulinjan suoruuden tarkistamiseksi on. Tosin jos keskiömuhvi päätetään referenssipisteeksi kaikin tavoin, sitten kyseessä ei olisikaan vino muhvi, vaan saman verran eri suuntiin vinot etu- ja takakolmiot.
Mut jos tätä ajatusta soveltaa, sittenhän takarattaan paikan saa osoitettua mittaamalla ketjulinjan etupäästä ja asettamalla siihen pitkän vatupassin.
Lumikko - 10:02, 17.12.2020 »
Teräsviivaimella kattelu on altis sille, jos keskiömuhvi ei olekaan ihan suorassa, vaikka sekin hyvä tapa ketjulinjan suoruuden tarkistamiseksi on.
Vaan mikä tän mittailun tarkoitus on? Jos se on saada 42mm lopputulos niin olet varsin oikeassa, mutta jos tarkoitus on vaan selvittää kulkeeko ketju vinossa, niin silloin etäisyys rungon keskilinjasta on merkityksetön ja teräsviivoitin on ainoa oikea tapa.
