Matkapyöräily, pyörämatkailu, retkipyöräily ja pyöräretkeily

wanha meijeri fiskarsissa oli tosiaan mainio, 60e:n huone oli kyllä todella todella pieni mutta oli siellä hengaustilaa ja riippumatto pihalla. ja aamiainen oli ihan ässä: kahta samana aamuna/yönä itse leivottua leipää, jugurttia, mysli� ja kaikenmoisia kuivattuja marjoja, kahvia ja teetä, munia ja pekonia, mehuja, uuniriisipuuroa, hedelmiä… ilmeisesti luomua ja lähiruokaa suosien, ja kaikki hyvää. mestaa pitää siis pariskunta jotka viime syksynä muutti sinne, kyseessä on tosiaan vanha meijeri. lisäbonuksena telmivät 12- ja 14-kuukautiset yorkshirenterrieripennut.

tänään ajoin sieltä turkuun perniön, salon, paimion, piikkiön ja kaarinan kautta. matkaa tuli joku 130km ja aikaa meni lounaineen sun muineen 8h. fiilis on mahtava! eli hki-tku tai toisinpäin menee kahdessa päivässä tällaiselta kaljamahaltakin. kivaa oli, huomenna otan junan takas, nyt meen kasvattamaan kaljamahaa turun terasseille. jos yksivaihteen mash tku -osasto kuulee niin tulkaapa opastamaan…

eki - 15:38, 29.6.2010 » tajusi että jouutuhan sitä ottamaan reissuun teltan joka tapauksessa, joten jäänee bed & breakfest testaamatta. Jos hakisi tälläisen: http://www.retkiaitta.fi/product/23/halti-cavity
Hyvä teltta on helpompi löytää lainaan kun pyöräilykamat, esim.

http://www.kuinoma.fi/ulkoilu/teltat-ja-majoitustarvikkeet

asb - 17:54, 29.6.2010 » Mustion linna on tuossa aika samoilla tienoilla kans. Vähän lähempänä Stadia tosin.
Siellä ei pidä pyöräilijän erehtyä syömään, sillä annoskoot ovat melko vaatimattomat.

Keski-euroopan vessan vetäminen oli aika “haasteellista”. Tässä Berliini viime vuonna.
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc4/hs066.snc4/34675_406074474650_585204650_4214288_4504467_n.jpg

Entinen kämppis ja kaveri ajelee Splitistä Müncheniin tänä kesänä. blogi löytyy täältä. viimekesänä oli mielenkiintoinen reissu Iso-Britanniassa, joten kannattaa seurata, jos pyöräretkeily kiinnostaa.

29.6. Jau! Kasilla oli sitten Jarin kotiin lahdon paikka. Emme pysyneet alkuperaisessa reittiaikataulussa, jonka mukaan meidan oli maara olla 29.6 jo Pariisissa jonne Jari oli lennon ostanut. Tama tiesi velikullalle junamatkaa Luxista Pariisiin. Ihan halvin junamatka tuo ei ollut, mutta saimme kuulla Luxissa useamman vuoden asuneelta suomalaiselta, etta junalippujen hinnat vaihtelevat paljonkin ostoajankohdasta, kuunkierrosta ja naamakertoimesta riippuen. Ei siis VR:n kiinteita hintoja.
Easy Jettihan se sitten osoittautuikin Jarille ongelmaksi. Saamieni tietojen mukaan. Viisi minuuttia ennen lahtotarkastuksen sulkeutumista yhtio ilmoitti, ettei fillaria saa koneeseen ilman laatikkoa johon pyora on pakattu. Parempien yhtioiden koneisiin fillari otetaan ilman laatikkoa. Jarski hanskasi laatikon kentalta hienoisella kiireella ja kuuli surukseen, etta lento perutaankin. Ylimaarainen hotelliyo lentoyhtion piikkiin ja uusi yritys seuraava paivana. Lisaa harmaita hiuksia komeille pikkuveljen ohimoille tuotti polkimet, jotka oli Velosportissa fillaria kasatessa vedetty kiukkutiukalle, ettei niita varmasti saisi irti lentokentalla kiireessa, vaikka kaytossa olisikin Park Toolin hieno kuusiokolotyokalu, joka melkein muovautui banaaniksi kiukkutiukkojen polkimien irroitusyrityksissa pariisilaisessa hotellihuoneessa synkimmalla hetkella lennon peruutuksen vuoksi. Lopulta kasittaakseni pyora tuli pahvilaatikossa Suomeen polkimet kiinni kammissa.
Palataanpa viela aamuun. Lahto oli siis aikainen Luxin leirintaalueelta, jotta Jari ehtisi junaansa. Halaukset ja hyvan matkan toivotukset veljelle hieman herkistivatkin. Olihan takana melkoinen reissu rakkaan veljen kanssa.
Lahdimme Siljan kanssa myos aikaisin siis seiskalta tien paalle. Tiedossa kun oli taas helletta ja halusimme ajaa edes pari tuntia ilman niagaramaisia hikinoroja ohimoilla. Tarkka maaranpaa oli viela snadisti auki. Sen toki tiesimme, etta Ranskaan suuntaisimme ja Reimsissa tulisi olla 7.7. katsomassa Touria. Ajoimme Metziin ja menimme syomaan kaupungin laidalla olevaan Ikeaan. Kylla pohjoimaalaiset lihapullat vaan maistuivat aivan tyopaikkaruokalan lihapullilta ja se vasta on jotakin se. Kakskyt pullaa upposi kuin tyhjaa vaan. Hakeuduimme keskustan vieressa olevalle leirintaalueelle suihku ja yopyminen mielessa. Reissun luonne on nyt muuttunut sen verran, etta Siljan toiveesta suosimme emmeka karsasta leirintaalueita. Minullekin tama passaa, silla suihku todellakin on tarpeen auringossa ajamisen jalkeen. Ja kun taalla Ranskassakaan ei ole noita jarvia joka notkelmassa niin ilmaiset uinnit ovat todella vahissa. Olen oppinut arvostamaan talla reisulla suomalaisia jarvia todella paljon, silla taalla jengi ei paase uimaan luonnonvesiin juuri ollenkaan ja kalastaminenkin on istutettujen karppien onkimista kaivinkoneella kaivetusta lammesta. Se on hieman ankeampaa kuin Saimaan selalla kalastelu vaikkakin Saimaalla olisi hieman viileampaa.
Edellisena yona olimme nukkuneet heikosti ja paivaunet tuntuivat hyvalta vaihtoehdolta. Kuumuus vain oli meille suomalaisille sen verran suurta, ettei edes varjossa makoilu oikein onnistunut. Pieni tuulen virekin oli kuin paistetun lehman henkays eika viilentanyt yhtaan. Onneksi yhdeksan maissa lampotila alkoi laskea suomalaisiin hellelukemiin ja varjoisalla terassilla olikin jo oikein mukavaa. Metzin ravintolasuositukseksi Silja ja Jouni suosittelevat Pasta Chérie Baria (3 rue du Faisan). Paikka oli idyllinen ja pastat italialaisellakin asteikolla hyvia ja kohtuuhintaisia. Tiramisu oli Siljasta parasta koskaan hanen syomistaan ja suussahan se sulikin tosiaan, kun sain sita yhden lusikallisen maistaa.
Iltasella leirintaalueelle palatessamme oli telttamme viereen ilmestynyt suuri teltta, jonka ymparisto oli taynna lasten leluja. Arvelin jo tuolloin, etta tama saattoi tietaa itkuista iltaa/yota ja niinhan se tiesikin. Pillitysta ilmeni auringon laskettua ja se hieman raastoi lapsettoman pariskunnan korvia. Savis oli varautunut reissuun korvatulpilla ja nyt niille oli kayttoa. Itkuun herattyani paatin kuoria teltastamme ulkoteltan kokonaan pois, jotta teltassa olisi edes hieman viileampi. Teltan oven auki pitaminen olisi tietysti hieman viilentanyt, mutta sitten ongelmana olisi ollut harvat hyvin varttuneet hyttyset.
Se jai hieman leirintaalueessa mietityttamaan, etta kun kyseessa oli neljan tahden alue niin miksi wc-istuimissa ei ollut istuinrenkaita ollenkaan. Luulisi taman kuuluvan jo kahden tahden alueen varustetasoon. Kantaakohan joku reissussa omaa wc-istuinrengasta? Mahtuuko moinen edes vanhemman tadin kasilaukkuun? Ei kai sellaista kehtaa kantaa nakyvasti kainalossa. Kaikenlaista. Saa helteinen, kilsoja 76,5.

30.6. Tarkoitus oli lahtea taas matkaan aikaisin ennen auringon nousemista lakipisteeseensa, mutta uni maittoi aamusta rikkonaisen yon jalkeen. Lisaksi nautimme kiireetta aamiaista leirintaalueen kahvilassa. Satulassa olimme hieman kymmenen jalkeen. Olimme edellisena paivana laskeskelleet, etta jos halusimme ehtia kaymaan Pariisissa ennen Touria, olis tanaan ehdittava Chalonsiin (noin 130 kilsan paahan). Heti Metzista ulos ajaessamme kohtasimme useamman kilometrin pituisen maen, jonka selattamiseen joutui tekemaan oikeasti toita. Muutamien makien jalkeen olimme Verdunissa, joka oli puolessa valissa Metzia ja Chalonsia. Silja totesi olleensa tuon tehdyn puolimatkan aikana niin kovilla ettei jaksaisi Chalonsiin enaa samana paivana. Samalla paatimme olla yrittamatta kayda Pariisissa ennen Tourin katsomista. Hakeuduimme leirintaalueelle Verduniin. Siella minunkin oli myonnettava, etta oli oikea paatos olla ahnehtimatta liikaa kilometreja helteisessa ja makisessa maastossa, vaikka jalassani olikin edellisena paivana ostetut uudet valjan malliset bokserit, jotka mahdollistivat edes jonkinlaisen ilmanvaidon intiimialueella, olihan kyseessa loma. Sattumalta Verdunin leirintaalueella oli uima-allas vesiliukumakineen. Totesimme altaan reunalla, etta 30 asteen helle sopii paremmin altaalla patsasteluun ja uimiseen kuin pyorailyyn. Saa helteinen, kilsat 74,5.

1.7. Lepopaiva leirintaalueella. Ohjelmassa uimista, nukkumista varjossa, syomista, juomista, lukemista ja pussailua. Kaupungillakin aiotaan pyorahtaa pyorillaa. Talla kaupungilla on muuten karu historia, kertoo wikipedia. Aijaa on kaatunut 1. maailmansodassa taalla ihan helvetisti ja kaupunki on perustettu jo antiikin aikana gallialaisten toimesta. Tammoisen tsygaretken ehdoton plussa on se, etta tulee kaytya hieman vahapatoisemmissakin kaupungeissa kuin Berliini, Dami tai Pariisi. Naista pikkukaupungeista emme ole tienneet mitaan ennakkoon, mutta usein ne osoittautuvat varsin mielenkiintoisiksi ja niiden historia ulottuu kauas. Tammoista on seikkailu. Jeps. Altaalle lompsis!

ps. minne on kadonnut log out-nappi sivun oikeasta ylalaidasta?

^ etusivun oikeen palstan alareunaan. Vähän piilossa on.

Hyvä meininki teillä. :slight_smile:

jouni - 10:11, 1.7.2010 » Lisaa harmaita hiuksia komeille pikkuveljen ohimoille tuotti polkimet, jotka oli Velosportissa fillaria kasatessa vedetty kiukkutiukalle, ettei niita varmasti saisi irti lentokentalla kiireessa, vaikka kaytossa olisikin Park Toolin hieno kuusiokolotyokalu, joka melkein muovautui banaaniksi kiukkutiukkojen polkimien irroitusyrityksissa pariisilaisessa hotellihuoneessa synkimmalla hetkella lennon peruutuksen vuoksi.
Irroitin myös juuri vähän aikaa sitten omasta arkiruoskastani polkimia ja pelastukseksi koitui hiustenkuivaaja, joka mahdollisesti hotellihuoneestakin löytyy. Kun alumiinista kampea kuumentaa reilusti niin se teorian mukaan lämpölaajenee nopeammin kuin polkimen teräksinen akseli joten irrotus helpottuu jonkin verran. En tiedä toimiiko tämä jokaisen jumiutuneen polkimen kohdalla, mutta ainakin omassa tapauksessa auttoi ja polkimet lähtivät irti ihan normaalilla 15 mm lenkillä. Ja tätä matkakertomusta on helvetin kiva lukea, keep up the good work!

Tänään tälläisellä kokoonpanolla matkaan:

Keulii!

2.7. Verdunissa edelleen. Uima-altaalta ei raatsi lahtea ihan noin vain maanteille hikoilemaan. Eilen kavastiin keskustassa ja lehtikioskista oli poistettava Tour de France-lehti. Harmi vaan ettei ollut kymmenessa vaihtoehdossa yhtaan englanninkielista. No Savolainen lupautui suomentamaan ranskankielista Tourin erikoislehtea mulle iltasella. Kylilta ostin myos lisaa omega kolme-tabuja, jotta polvet eivat alkaisi jatkossakaan kiukuttelemaan. Lisaksi paatin kokeilla magnesium-nappeja, silla Verduniin ajettaessa tuntui, etta jalat saataisivat krampata pian ja se ois mulle ihan uutta. Muinoin tuli naureskeltua MTB Tahko-maastopyorakisoissa niille jotka polun laidassa oikeivat kinttujaan irvistellen. Ja kerrotaakoon jo tassa, etta magnesium-napit todella jeesaavat. Useamman viikon vainonnut jalkojen tukkoisuus ja hapotus heti pyoran paalle noustessa katosi. Ou-jee! Seka omega-, etta magnesium-nappien kayttoohjeissa sanotaan, etta napit jeesaavat karttyisyyteen ja auttavat menttaalitasapainon hallinnassa. Mitaan urheiluun viittaavia etuja napeilla ei mainita olevan. Hassua, mutta onhan se hyva, etta henkinen tasapainonikin on nyt hallinnassa. En varmaan sitten nayttele finkkua niin herkasti ikaville autoilijoille, jos sellaisia kohtaisin.
Ranska on iso maa ja jarkevan kokoisia karttoja joutuu ostamaan useita liikkuakseen taalla. Pelkastaan Luxemburgista Reimsiin paastakseen jouduimme ostamaan kaksi 1/200 000 mittakaavan karttaa. Naissa Michelinin maantiekartoissa ei jostain syysta nay leirintaalueita, ydinvoimalat yms. hassua kyllakin. Myos maet ja kukkuloiden korkeudet on kartoissa esitetty. Silja on erityisen kiinnostunut laskemaan kartoista makia. Leirintaalueet on kuitenkin loytynyt aina vahakin suurempiin kaupunkeihin saavuttaessa ja opasteet alueelle ovat oleet kiitettavaa luokkaa. Leirintaalueellamme on lataan lisaksi ihan ok ravintola, johossa iltaisin syomme laiskuuttaamme. Ravintolassa on parikymppinen ranskalaismisukka toissa tarjoilijana ja hanen edesottamuksiaan on hauska seurata. Ura hanella taitaa olla viela aika alussa, silla skumppa pullojenkin korkin han avaa viinipullon korkinavaajalla. Tuon suorituksen seuraaminen aiheutti ihan myotahapeaa tuntemiksia. Teki mieli kayda opettamassa muutapia tarjoilun perusteita, mutta yhteisen kielen puuttuessa jatin opastuksen valiin. Niin mimmi ei tosiaan puhunut englantia nuoresta iastaan huolimatta.
Kotopuolesta Jarilta pukkasi viestia, etta muistitikulla jolle siirsimme valokuviamme Brysselilaisessa sisalsi jotain kolkyt troijalaisvirusta. Ei hyva tuo. Pienen taistelun jalkeen Jarski sai troijalaiset selatettya ja kuvat pelastettua, huh! Joo ja koska lomaa on enaa jaljella kuukausi ostettiin Siljan kanssa jo lennot kotiinkin. Sita mista aiomme lentaa en kerro viela. Kilsat 4,75. Saa helteinen.

3.7. Verdun oli nyt nahty, joten seitsemalta aamulla tsekkasimme itsemme ulos leirintaalueelta ja jatimme hyvastit varjoisalle telttapaikalle ja keidasmaiselle uimaaltaalle. Otimme suunnan kohti Chalonsia. Ranskan puolella olemme tormanneet ajoittain todella karkeaan asfalttiin, joka taristaa ikavasti kaposilla renkailla. Tuo tarina pidemman paalle vasyttaa kammenet. Meikalta puhkes ekaa kertaa eturengas. Itse ajossa ei muuten kummenpaa ollut. Todella lamminta oli taas ja hikea meni silmiin ja repun olkaimet muuttuivat jalleen hiesta valkoisiksi. Leirintaalue Chalonsissa loytyi helposti. Kaupunki oli ihan normi: hilliton katedraali keskella kaupunkia, ymparilla vanhoja rakennuksia ja kauempana lahiota. Noita kauniita kirkkoja ja katedraalejakin on jo sen verran nahnyt talla reissulla ettei juurikaan enaa savaytya, vaikka pikkukaupunkienkin kirkot ovat verrattavissa Pariisn Notre Dameen.
Iltasella tehtiin viela tasmaisku paikalliseen italiaiseen ravintolaan/kauppaan, jonka mainos oli kaupingin ilmaiskartan laidassa. Huippupaikka taasen. Oli isot annokset ja seka pennepasta etta lasagne olivat ensiluokkaisia ja ravintoloitsija seta selitti raaka-aineista ja kaikesta suurella intohimolle meille. En tajunnut mitaan, silla se ukkeli puhui ranskaa. Savis sai syodakseen parasta tiramisun korviketta ikina. Joku jatskikahvihardelli se oli. Hyva ettei lahtenyt koko Savis sen italialaisen ravintoloitsija matkaan, sen verran hyvaa oli kuulemma. Kilsat 102,8, rengasrikkoja yksi, saa helteinen. Yksi saalittava sadekuuro tuli.

4.7. Lonkkaa Chalonssissa. Reimsiin ei ollut viela mikaan kiire, joten otimme taas vahan lonkkaa, luimme kirjoja ja katsoimme tietysti Touria leirintaalueen telkkarihuoneessa. Edellisiltana telkkarihuone oli ollut taynna Saksan futismatsin vuoksi. Touria saimme katsoa ihan kahdestaan, mutta ei se vaarin oo. Kaikki ei vaan tajuu. Rotterdam-Bryssel etappia oli erityisen mukava seurata siksi, etta maisemat olivat osoittain tuttuja talta meidan reissulta. Esimerkiksi Antwerpenissahan me just oltiin Jarin kanssa ja siitahan ne Armstrong, Schleckit ja Contador ajoivat just meidan puskayopymispaikan vieresta. Teltat ois nakyneet hienosti ilmakuvissa, jos olisivat viela olleet samoilla paikoilla kuin 17.6. Kahdella viimeisimmalla leirntaalueella telttailijoillekin on osoitettu selva oma “tontti” johon teltta on laitettava. Onneksemme saimme sellaisen tontin, jolle teltan sai varjoon aamuauringolta. Varjon ansioista pystyimme nukkumaan teltassa kymmeneen asti aamulla ilman tuskan hikea. Tama tietysti edellytti nukkumista teltan ovet auki, erittain vahaista maaraa vaatteita seka makuupusseista kaukana pysymista. Mainitsen viela sen, etta jos Damin leirntaalueella haisi spliffi joka paikassa koko ajan niin taalla Champagnen maakunnaassa vai mika taa nyt on myydaan shampanjaa leirntaalueen respassakin ja skumppapullojen korkit vaan poksahtelee telttojen edustoilla, mut ei se vaarin oo. kilsat 8,4 saa helteinen.

5.7 Nykaisimme iisisti Reimsiin. Taalta olimme varanneet kahden tahden hotellin etukateen. Tourikuume alkaa jo nousta ja hotellihuoneessa tuli tsekattua toinen etappi. En ala tassa hihkumaan etapin kaanteista, silla te joita kiinnostaa niin tiedatte itsekin homman nimen. Se on sanottava, etta Reimsin turisti-infon tati oli vahan nihkee, kun yritin kysella Reimsin meiningeista Tourin tiimoilta. Jotain olinaa tuli ranskaksi, mutta tuon kielen ymmarrykseni on edelleen heikko. Olin toivonut englanninkieliseen kysymykseen englanninkielista vastausta asioinhan turisti-infossa. Kiitin kuitenki pinnistamalla kaiken ranskan osaamiseni ja sanoi merci poku. Tourin kisareitti Reimsin keskustassa on kuitenkin saatu jo selville ja huomenna 6.7 ois tarkoitus kayda tsekkaamassa tuleva maalialue ja hyva katsomisspotti reitin varrelta. Keskustan alueellla ei taida olla mahdollista ajaa karjen rinnalla fiksilla niin kuin jengi teki ekan etapin patkilla Hollannin puolella, harmi. Pinkki takakiekko ois voinut nakya ihan kivasti telkussa.
Leffaankin menoa illan mittaan pohdittiin, mutta snadisti arsyttavaa on se, etta kaikki leffat on dubattu ranskaksi. Pelkka tekstitys antaisi mahdollisuuden ranskaa osaamattomienkin nauttia paaasiassa jenkkileffoista koostuvasta elokuvatarjonnasta. Samoin kaikki telkkuohjelmatkin ovat vain ja ainostaan ranskaksi dubattuja. kilsat 57, saa helteinen.

http://lh5.ggpht.com/_e_5lwS1n-Zs/TDdLTHtB7BI/AAAAAAAAA68/mAVJdf2gJ7I/langster.jpg

Aika jännäksi meni Langsterin ajo-ominaisuudet, kun latasin kokeeksi laukut täyteen tiiliskiviä.

^ hyvältä näyttää! Itse olen nyt vedellyt jokseenkin samanlaisella kombolla (gangsteri fixipuolella+etujarru+tarakka+ ungefär 8 kiloa kumassakin laukussa) pari päivää pitkin Ahvenanmaata. Melko rauhallisesti on kyllä menty, kun emäntä on
matkassa Jopolla. Alamäessä tulee vähän matkustaja-olo, mutta muuten ei ole ollut ongelmia.

Tässä kartta meidän viikonloppureissusta. Tarkoitus oli ajaa toisena päivänä Kisakeskuksesta Turkuun, mutta vaimolla oli vielä flunssan jäljiltä voimat vähän lopussa, joten toisena päivänä ajettiin Fiskarsin kautta Karjaalle, josta vaimo jatkoi junalla kotiin ja minä toin tavarat pyörällä. Voimien ehtymiseen vaikutti kyllä myös se, että Google Mapsin 90km olikin oikeasti 100km ja koko matkan oli pirullinen helle ja kevyt vastatuuli. Noita kannattaa kyllä ottaa huomioon, kun miettii päivämatkoja. Satasen lenkkihän ei normaalisti olisi ongelma, kun puolet ajasta ajetaan myötätuuleen…

Reitti helpottuisi, jos Kirkkonummelta menisi heti 51:n varteen. Tuolla Överbyntiellä on paljon lyhyitä ja jyrkkiä nousuja ja laskuja. 51:llä on muuten todella leveät pientareet. Siinä mahtuu kaksi pyöräilijää ajamaan hyvin rinnakkain. Autojen meteli vaan on sietämätön.

Pohja kannattaa kiertää. Pieni ja ruma pitäjä ilman palveluita, joka kuolee pikkuhiljaa, koska kaikki turismisatsaus menee Fiskarsiin. On siellä Varuboden ja apteekki, mutta ei juuri muuta.

Vittu että mä muuten halveksunkin sitä patsasta. Ne lapsennussijat siellä belgiassa hehkuttaa jotain säälittävää vaahtosammuttimen kokoista kikkaretta jossain talonnurkalla joka ei kiinnittäis kenenkään huomiota ellei siinä olis jotain miljoonaa turistia huutamassa että “HOOOOOOOOOOO HAADOGEE” ja räpsimässä kuvia jostain… No SAATANA jostain vitun seinästä.

6.7. Kahden tahden hotellissa aamiainen voi olla kokemus, yleensa negatiivinen. Ainakin Reimsissa Hotel Nord tarjosit allaisen kokemuksen. Yhdeksan eron aamiaoselta voisi jo joyain osottaa, mutta nain ei ollut talla kertaa. Taalla mannereuroopassa nyt muutenkin nayttaa olevan vihannukset harvinaisuus aamiaisella, mutta jos leikkeleet ja jukurtitkin ovat sen nakoisia, etta ovat seisseet poydassa jo viisi tuntia katoaa ruokalahu helposti. Njaah, eipa kummosempia tuona paivana paitsi futiksen katsominen hotellihuoneessa oli hauskaa, koska pidimme ikkunoita auki kuumuuden takia ja ikkunamme alla oli vilkas ravintolakatu jossa myos seurattiin jalkapalloa. Ravintoloiden telkkarit vain olivat viisi sekunttia meidan lahetysta jaljessa mika aiheutti hauskan aika viiveen meidan nakemamme tilanteiden ja kadun yleisokuohahdusten valille. Naureskelua ja ilveilya ei voinut valttaa. kilsat 10 saa helteinen.

7.7 Suuri paiva Jounille normi paiva Lancelle. Tourin oli maara saapua Reimsiin, jossa olimme, iltapaivalla. Eilen olimme jo kayneet katsomassa kisareittia kaupingissa? mutta kadut olivat aivan normaalissa kuisissa lukuunottamatta autojen pysakointikieltoja Tourin takia. Tanaan aamupaivalla kadut olivatkin jo taynna myyntikojuja, aitoja ja kisaturisteja. Touri oli saapunut kaupinkiin AUUU! Odottamani myyntikojut tarjosivat tsygalippiksiksia kuolaus ja ajotrikoita kaikkien tallien vareissa. Myos keltaista, vihreaa, valkoista ja punataplaista paitaa oli tarjolla. Harmi vain ettei villaisina versioina. En lahtenyt noihin keinokuitutsygapaitoihin, kun ei niita mulla tule kuitenkaan kautettya. Villaisia paitoja oli muutamia ei minkaan tallin vareissa. Lippikset kuitenkin nostattivat pulssia ja kukkaroa oli raotettava. Veikkasen tallin lippis ja yksi vanhempi malli saivat hyvan kodin. Mikas tuo Veikkasen rooli muuten on taman vuoden kisassa, kun ei ole miesta satulassa viela nakynyt?
Itse h-hetkeen oli viela useampi tunti kisapaikalle saapumisestani. Katsastin 1,1 kilometrin maalisuoran ja kavin kaupungin laidalla neljan kilometrin paassa maalista. Maalisuoralla ihmiset alkoivat varailla paikkoja jo viisi tuntia ennen pyorailijoiden saapumista maaliin. Me ei Siljan kanssa moista poustailua jaksettu vaan vetydyttiin kebbelle parin kilsan paahan reitin varteen. Keebanapaikka olikin varsin loistava loyto, silla ravintolan sisalla naimme telkkarista suorana Tourin ja vain silmia hieman liikuttamalla naimme ulos kisareitille. Kun pyorailijoiden edessa kulkeva karavaani alkoi lipua ohistemme luovuimme kebbemestan telkkarista ja siiryimme helteiseen ulkoilmaan suoraamaan karvevaalia. Kopottelimme reitin vartta kolmen kilometrin kohdalle ja jaimme siihen aimistelemaan tulevaa. Tuossa karavaanissa joka kulkee pyorailijoiden edella mainostettiin kaikkea pyykinpusujauheesta olueeseen. Tuon viela jotenkin sulatti, mutta kun mainosautoista heitettiin hirmuinen maara tuotenaytteita ja roinaa, joka oli niin halvalla tehty kiinassa etta hyva etta kasassa pysyi. Ihmiset tietysti menivat aivan pahkinoiksi tasta roinasta ja kerasivat sita itselleen vain heittaakseen kaiken roskiin kotona. Ei hyva tammoinen toiminta ollenkaan. Ahisti. Muutoinkin pohdittiin Siljan kanssa sita autojen ja moottoripyorien maaraa, jotka karavaanissa ennen pyorailijoita kulki. Jokaista pyorailijaa kohti, kun oli mopoja ja autoja arviolta kolme. Pyorailijoita kun jo vajaa pari sataa niin siitahan tulee melkoinen maara moottoriajoneuvoja. Poh! No lopulta tulivat itse sankaritkin ja onneksi en rapayttanyt silmia vaaraan aikaan? silla melkoista haipakkaa ajoivat ohitse ja kaikki yhes koos. Harmiksemme talla lyhyimmalla ja helpolla etapilla ei suuria irtiottoja ollut nakojaan tapahtunut. Tuon silmanrapayksen jalkeen yleiso katosi yllattavan nopeasti koteihinsa ja kadut olivat jalleen autiot, kuten edellisena iltana. Itse maalialueella hulinaa kuitenkin riitti pidempaan, mutta en jaksanut harrastaa ryysaamista vaan siirryin hotellille seuraamaan telkusta Tourin yhteenvetoa.
Iltasella ostimme taas lahikaupasta shampanjaa, jota taalla Reimsissa myydaan kuin appelsiinimehua Suomessa. Reimsin illat ovat osoittaneet, etta shampanja toimii aika hyvin niin mansikoiden ja suklaan kuin sipsienkin kanssa kalsareisillaan tellua katsellen. Ei se vaarin oo! Kaikki oli siis varsin mukavasti lukuunottamatta pyorani vasenta kapea, joka oli alkanut naksumaan. Kilsat 17,45 saa helteinen.

8.7. Reims oli niin nahty ja hotelliaamiaiseen oli niin petytty, etta lahdimme matkaan. Tavoitteenamme oli ajaa Chateau-Thierryyn vaan siella ei ollutkaan leirinta aluetta. Siksipa ajoimme viela hieman ja Paadyimme Charly-sur-marneen. Saa oli jalleen tietysti helteinen ja opin sen ettei suklaata voi kuljettaa yli kolmenkymmenen asteen helteessa sen sulamatta. Voitte tata itse kokeilla siella Suomessa, jossa pitelee ilmeisesti myos saita. Se on mukavaa etta Harmassakin on keleja. Joiduin siis jattamaan Tobleronet syomatta ja jattamaan ne teltan viereen yoksi. Toivoin hartaasti, etta ne muutuisivat jalleen kiinteaksi materiaaliksi yon aikana ja niinha oli kaynytkin. Kuudelta aamulla oli syotava suklaat pois ettevat ne aamuauringossa jalleen valahtaisi likviidiksi.
Ajon tauolla kavaisimme ravintolassa nauttimassa hieman virvoketta. Taalla reissussa on tullat vaikka minka kokoista joumaa poytaan. Esimerkiksi 0,2 litran Fanta on lahinna naurettavuus pitsan kanssa. Siksi tilasimme talla kertaa isot vedet. Poytaan tarahtikin litran pullot vetta. Hinta oli mojova, joten kaikki oli juotava. Kuumuudesta kertoo se ettei litran veden juminen ollut homma eika mikaan. Kaikki meni eika kusihata edes vaivannut tuon jalkeen. Kilsat 86 saa helteinen.

9.7 Edellinen paiva oli kuljettanut meidat hyviin asemiin ajatellen tata perjantaita. Olimme hyvin lahella Disneylandia. Tuo Disneylandi tupsahti reitillemme vahan salakavalasti, mutta halusin sen nahda ainakin ulkoapain, kun en ollut enne nahnyt. Savishan tuolla oli teinina kaynyt kaksitoista vuotta sitten. Paaportille paastaksemme oli hieman nahtava vaivaa. Ei ollut oikein opasteita pyorailijoille. Mahtaako olla ettei pyorailijat ole Disneylandin kohdeyleisoa? Tie pukkasi kokoajan muuttumaan moottoriliikennetieksi. Lopulta isompia ja pinempia teita ajettuamme saimme Prinsessa ruususen linnan nakokenttaamme. Kavimme puiston edustalla olevassa turisti-infossa hieman kyselemassa, etta onks Vainoo nakyny ja sitten menimme Starbucksiin kahville. Siina se sitten syntyi lapsenmileen tarve paasta seikkailemaan Aku Ankan, Buzz Lightyearin ja Pinokkion kanssa. Silja tarjosi piletin mulle synntarilahjaksi ja hymy oli herkassa. Jee! Disneyland poikkeaa ns. tavallisista huvipuistoista siina ettei sen suurin vetonaula ole hurjat vuoristoradat ja vispilat joissa silmat irtoaa kuopistaan ja kivekset vetaytyvat takaisin ties minne vaan visuaalisuus. Laitteita on itseasiassa aika vahan, mutta niiden rekvisiitta on aivan huippua. Big Thunder Mountain-vuoristorata oli lavastettu kaivokseksi, jossa oli kaikkea vanhoista vinsseista lapioihin ja henkilokunnalla oli kaivosmiesten ja lankkareiden asusteet yllaan. Tuota visuaalisuutta oli kylla pakko arvostaa. Huvipuistossa ryntaily aiheuttaa nalantunnetta vatsassa ja sanat “all you can eat” aiheuttivat vastustamattoman mielikuvat nalkaisten pyorailijoiden mieliin. Pizza Planet ei kylla aivan yltanyt legenraadisen Rax pitsapuffeen tasolle, mutta nalka kylla saatiin taltutettua. Harmillista oli vain se, etta kesken ruokalilun paikkaa alettiin sulkea. En tieda saiko Pizza Planet varoituksen suuresta syomarista interpolilta vai miksi systeemia alettiin ajaa alas juuri silloin, kun aloin paasta vaihtiin. Pikaisella santsauksella saimme kuitenkin aiheutettua huomattavat tappiot Pizza Planetin ruokavarastoon ja maha olikin tuon aktin jalkeen niin pinkea, etta hieman havetti kulkea kireassa urheilupaidassa pitkin ja poikin puistoa, kun keissi pompotti kuin pahimmalla amerikkalaisturistilla.
Pari laitettakin nousi ylitse muiden ja niihin oli paastava pitkan paivan lopuksi uudelleen. Nuo olivat Buzz Lightyear laser blast, jossa ammuttiin laserpyssyilla liikkuvasta vaunusta pahisroboja. Aivan mahtava konsepti jota en ole ennen huvipuistoissa kohdannut. Tuo vehje saa paatuneimmastakin ukosta pikkupojan esiin. Toinen oli tietty vuoden -86 3D-leffa Captain EO, joka oli otettu takaisin ohjelmaan Michael Jacksonin kuoleman jalkeen. Kysseessa oli siis hyvinkin kasari 3D-leffa, joka oli varmasti aikanaan edella muuta elokuvatekniikkaa ja tosi pop. Nyt tuo pop tuli lahinna nostalgiasta ja tietysti itse popin kuninkaan roolisuorituksesta. Ne jotka Savista hieman tuntevat tietavatkin, etta tama kapteeni EO puri tyttoon melko vahvasti o/
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja nain oli aika lahtea Torcyn leirintaalueelle. Olimme budjetoineet reilun tunnin noin kymmenen kilometrin matkan suunnistamiseen. Ilta alkoi kuitenki hamartya eika 1:200 000-karttamme tarjonnet tarkkaa reitta leirintaalueelle. Kylien ja kaupunginosien nimien avulla suunnistimme kohtu Torcya. 22.'à totesimme olevamme eksyksissa ja leirintaalueen check innin sulkeutuvat kahdenkymmenen minuutin paasta. Tuolloin ilmestyi skootteriseta, joka oli ajanut meidan ohitsemme jota aikaisemmin illalla, ja tarjosi apuaan. Han oli paikallinen ja hanskasi englannin kielen. Tuo srta kysyin matkamme maaraa ja tarjoutui auttamaan. Han soitti leirintaalueelle kysyi sen tarkan sijainnin ja viimeisen saapumisajan. Vastoin meidan tietoja leirintaalue oli auki puoleenyohon saakka. Seta soitti viela vaimolleen ja kertoi muohastyvansa yopuulta, silla han lahtisi nayttamaan tieta leirintaalueelle kahdelle suomalaiselle pyorailijalle. Sitten vain seurasimme sedan skootteriaz pimeassa lahiossa kuuden kilometrin matkan. Oli kylla tuunnustettava, etta ilmna setaa yosta olisi tullut hikisen nihkea puskayo. Seta kertoi tyoskennelleensa metsatuollisuuden parissa ja kayneensa Suomessa montakertaa. Kerroimme vahan reissustamme ja seta pyysi vastapalvelukseksi meilta sahkopostia reissumme paatyttya onnellisesti. Lupasimme moisen ja sitten otettiinkin jo kaveri kuvia leirintaalueel portilla. Suikun kautta telttaan, joka oli edelleen vain sisateltta helteen vuoksi, ja nakemaan unia Iineksesta. Kilsat 67,9 saa helteinen.

jouni - 12:26, 13.7.2010 » Saa oli jalleen tietysti helteinen ja opin sen ettei suklaata voi kuljettaa yli kolmenkymmenen asteen helteessa sen sulamatta. Voitte tata itse kokeilla siella Suomessa, jossa pitelee ilmeisesti myos saita. Se on mukavaa etta Harmassakin on keleja. Joiduin siis jattamaan Tobleronet syomatta ja jattamaan ne teltan viereen yoksi.
Kandee satsata suklaapatukoihin, joissa on ilmatiivis kääre. Ne voi helteellä vetää napaan energiageelin lailla. Suuhun jää muistoksi mieletön fiilis.
pieni merenneito - 13:55, 13.7.2010 » Lisäksi vielä pari sanaa kumeista: Lasketellessa rennosti suoraan T-risteykseen päättyvää karkealla asfaltilla päällystettyä alamäkeä tukka hulmuten kylässä nimeltä "Sasi" voi syntyä epäilys, josko vauhti hidastuisi rivakammin mikäli renkaissa olisi jonkinlainen kuvio ja ehkä jopa kosketuspinta-alaa. Sitä kannattaakin miettiä.
Wanha, mutta se Sasintie on öljysoraa ;)

Emilian kanssa kamat kohta pakattu ja aamulla lauttaan. Suunnitelmissa Tallinna - Riika - Krakova - Budapest - Sarajevo - Dubrovnik ja sitten rannikkoa ylös Triesteen. Puola skipataan junalla ja paluu hoidetaan lentäen. Kuusi viikkoa olisi aikaa, ja rahaa sen verran ettei ihan joka yötä tarvitse olla puskassa.

Saapa nähdä.

Raportoidaan syksyllä viimeistään. Hyvää kesää…

Hyvää reissua Kare ja Emilia! Postatkaahan päivittäistä raporttia villisikatilanteesta jne.

Jouni, nuo sun raportit antaa yksivaihteelle syyn elää!

^+1