6.7. Kahden tahden hotellissa aamiainen voi olla kokemus, yleensa negatiivinen. Ainakin Reimsissa Hotel Nord tarjosit allaisen kokemuksen. Yhdeksan eron aamiaoselta voisi jo joyain osottaa, mutta nain ei ollut talla kertaa. Taalla mannereuroopassa nyt muutenkin nayttaa olevan vihannukset harvinaisuus aamiaisella, mutta jos leikkeleet ja jukurtitkin ovat sen nakoisia, etta ovat seisseet poydassa jo viisi tuntia katoaa ruokalahu helposti. Njaah, eipa kummosempia tuona paivana paitsi futiksen katsominen hotellihuoneessa oli hauskaa, koska pidimme ikkunoita auki kuumuuden takia ja ikkunamme alla oli vilkas ravintolakatu jossa myos seurattiin jalkapalloa. Ravintoloiden telkkarit vain olivat viisi sekunttia meidan lahetysta jaljessa mika aiheutti hauskan aika viiveen meidan nakemamme tilanteiden ja kadun yleisokuohahdusten valille. Naureskelua ja ilveilya ei voinut valttaa. kilsat 10 saa helteinen.
7.7 Suuri paiva Jounille normi paiva Lancelle. Tourin oli maara saapua Reimsiin, jossa olimme, iltapaivalla. Eilen olimme jo kayneet katsomassa kisareittia kaupingissa? mutta kadut olivat aivan normaalissa kuisissa lukuunottamatta autojen pysakointikieltoja Tourin takia. Tanaan aamupaivalla kadut olivatkin jo taynna myyntikojuja, aitoja ja kisaturisteja. Touri oli saapunut kaupinkiin AUUU! Odottamani myyntikojut tarjosivat tsygalippiksiksia kuolaus ja ajotrikoita kaikkien tallien vareissa. Myos keltaista, vihreaa, valkoista ja punataplaista paitaa oli tarjolla. Harmi vain ettei villaisina versioina. En lahtenyt noihin keinokuitutsygapaitoihin, kun ei niita mulla tule kuitenkaan kautettya. Villaisia paitoja oli muutamia ei minkaan tallin vareissa. Lippikset kuitenkin nostattivat pulssia ja kukkaroa oli raotettava. Veikkasen tallin lippis ja yksi vanhempi malli saivat hyvan kodin. Mikas tuo Veikkasen rooli muuten on taman vuoden kisassa, kun ei ole miesta satulassa viela nakynyt?
Itse h-hetkeen oli viela useampi tunti kisapaikalle saapumisestani. Katsastin 1,1 kilometrin maalisuoran ja kavin kaupungin laidalla neljan kilometrin paassa maalista. Maalisuoralla ihmiset alkoivat varailla paikkoja jo viisi tuntia ennen pyorailijoiden saapumista maaliin. Me ei Siljan kanssa moista poustailua jaksettu vaan vetydyttiin kebbelle parin kilsan paahan reitin varteen. Keebanapaikka olikin varsin loistava loyto, silla ravintolan sisalla naimme telkkarista suorana Tourin ja vain silmia hieman liikuttamalla naimme ulos kisareitille. Kun pyorailijoiden edessa kulkeva karavaani alkoi lipua ohistemme luovuimme kebbemestan telkkarista ja siiryimme helteiseen ulkoilmaan suoraamaan karvevaalia. Kopottelimme reitin vartta kolmen kilometrin kohdalle ja jaimme siihen aimistelemaan tulevaa. Tuossa karavaanissa joka kulkee pyorailijoiden edella mainostettiin kaikkea pyykinpusujauheesta olueeseen. Tuon viela jotenkin sulatti, mutta kun mainosautoista heitettiin hirmuinen maara tuotenaytteita ja roinaa, joka oli niin halvalla tehty kiinassa etta hyva etta kasassa pysyi. Ihmiset tietysti menivat aivan pahkinoiksi tasta roinasta ja kerasivat sita itselleen vain heittaakseen kaiken roskiin kotona. Ei hyva tammoinen toiminta ollenkaan. Ahisti. Muutoinkin pohdittiin Siljan kanssa sita autojen ja moottoripyorien maaraa, jotka karavaanissa ennen pyorailijoita kulki. Jokaista pyorailijaa kohti, kun oli mopoja ja autoja arviolta kolme. Pyorailijoita kun jo vajaa pari sataa niin siitahan tulee melkoinen maara moottoriajoneuvoja. Poh! No lopulta tulivat itse sankaritkin ja onneksi en rapayttanyt silmia vaaraan aikaan? silla melkoista haipakkaa ajoivat ohitse ja kaikki yhes koos. Harmiksemme talla lyhyimmalla ja helpolla etapilla ei suuria irtiottoja ollut nakojaan tapahtunut. Tuon silmanrapayksen jalkeen yleiso katosi yllattavan nopeasti koteihinsa ja kadut olivat jalleen autiot, kuten edellisena iltana. Itse maalialueella hulinaa kuitenkin riitti pidempaan, mutta en jaksanut harrastaa ryysaamista vaan siirryin hotellille seuraamaan telkusta Tourin yhteenvetoa.
Iltasella ostimme taas lahikaupasta shampanjaa, jota taalla Reimsissa myydaan kuin appelsiinimehua Suomessa. Reimsin illat ovat osoittaneet, etta shampanja toimii aika hyvin niin mansikoiden ja suklaan kuin sipsienkin kanssa kalsareisillaan tellua katsellen. Ei se vaarin oo! Kaikki oli siis varsin mukavasti lukuunottamatta pyorani vasenta kapea, joka oli alkanut naksumaan. Kilsat 17,45 saa helteinen.
8.7. Reims oli niin nahty ja hotelliaamiaiseen oli niin petytty, etta lahdimme matkaan. Tavoitteenamme oli ajaa Chateau-Thierryyn vaan siella ei ollutkaan leirinta aluetta. Siksipa ajoimme viela hieman ja Paadyimme Charly-sur-marneen. Saa oli jalleen tietysti helteinen ja opin sen ettei suklaata voi kuljettaa yli kolmenkymmenen asteen helteessa sen sulamatta. Voitte tata itse kokeilla siella Suomessa, jossa pitelee ilmeisesti myos saita. Se on mukavaa etta Harmassakin on keleja. Joiduin siis jattamaan Tobleronet syomatta ja jattamaan ne teltan viereen yoksi. Toivoin hartaasti, etta ne muutuisivat jalleen kiinteaksi materiaaliksi yon aikana ja niinha oli kaynytkin. Kuudelta aamulla oli syotava suklaat pois ettevat ne aamuauringossa jalleen valahtaisi likviidiksi.
Ajon tauolla kavaisimme ravintolassa nauttimassa hieman virvoketta. Taalla reissussa on tullat vaikka minka kokoista joumaa poytaan. Esimerkiksi 0,2 litran Fanta on lahinna naurettavuus pitsan kanssa. Siksi tilasimme talla kertaa isot vedet. Poytaan tarahtikin litran pullot vetta. Hinta oli mojova, joten kaikki oli juotava. Kuumuudesta kertoo se ettei litran veden juminen ollut homma eika mikaan. Kaikki meni eika kusihata edes vaivannut tuon jalkeen. Kilsat 86 saa helteinen.
9.7 Edellinen paiva oli kuljettanut meidat hyviin asemiin ajatellen tata perjantaita. Olimme hyvin lahella Disneylandia. Tuo Disneylandi tupsahti reitillemme vahan salakavalasti, mutta halusin sen nahda ainakin ulkoapain, kun en ollut enne nahnyt. Savishan tuolla oli teinina kaynyt kaksitoista vuotta sitten. Paaportille paastaksemme oli hieman nahtava vaivaa. Ei ollut oikein opasteita pyorailijoille. Mahtaako olla ettei pyorailijat ole Disneylandin kohdeyleisoa? Tie pukkasi kokoajan muuttumaan moottoriliikennetieksi. Lopulta isompia ja pinempia teita ajettuamme saimme Prinsessa ruususen linnan nakokenttaamme. Kavimme puiston edustalla olevassa turisti-infossa hieman kyselemassa, etta onks Vainoo nakyny ja sitten menimme Starbucksiin kahville. Siina se sitten syntyi lapsenmileen tarve paasta seikkailemaan Aku Ankan, Buzz Lightyearin ja Pinokkion kanssa. Silja tarjosi piletin mulle synntarilahjaksi ja hymy oli herkassa. Jee! Disneyland poikkeaa ns. tavallisista huvipuistoista siina ettei sen suurin vetonaula ole hurjat vuoristoradat ja vispilat joissa silmat irtoaa kuopistaan ja kivekset vetaytyvat takaisin ties minne vaan visuaalisuus. Laitteita on itseasiassa aika vahan, mutta niiden rekvisiitta on aivan huippua. Big Thunder Mountain-vuoristorata oli lavastettu kaivokseksi, jossa oli kaikkea vanhoista vinsseista lapioihin ja henkilokunnalla oli kaivosmiesten ja lankkareiden asusteet yllaan. Tuota visuaalisuutta oli kylla pakko arvostaa. Huvipuistossa ryntaily aiheuttaa nalantunnetta vatsassa ja sanat “all you can eat” aiheuttivat vastustamattoman mielikuvat nalkaisten pyorailijoiden mieliin. Pizza Planet ei kylla aivan yltanyt legenraadisen Rax pitsapuffeen tasolle, mutta nalka kylla saatiin taltutettua. Harmillista oli vain se, etta kesken ruokalilun paikkaa alettiin sulkea. En tieda saiko Pizza Planet varoituksen suuresta syomarista interpolilta vai miksi systeemia alettiin ajaa alas juuri silloin, kun aloin paasta vaihtiin. Pikaisella santsauksella saimme kuitenkin aiheutettua huomattavat tappiot Pizza Planetin ruokavarastoon ja maha olikin tuon aktin jalkeen niin pinkea, etta hieman havetti kulkea kireassa urheilupaidassa pitkin ja poikin puistoa, kun keissi pompotti kuin pahimmalla amerikkalaisturistilla.
Pari laitettakin nousi ylitse muiden ja niihin oli paastava pitkan paivan lopuksi uudelleen. Nuo olivat Buzz Lightyear laser blast, jossa ammuttiin laserpyssyilla liikkuvasta vaunusta pahisroboja. Aivan mahtava konsepti jota en ole ennen huvipuistoissa kohdannut. Tuo vehje saa paatuneimmastakin ukosta pikkupojan esiin. Toinen oli tietty vuoden -86 3D-leffa Captain EO, joka oli otettu takaisin ohjelmaan Michael Jacksonin kuoleman jalkeen. Kysseessa oli siis hyvinkin kasari 3D-leffa, joka oli varmasti aikanaan edella muuta elokuvatekniikkaa ja tosi pop. Nyt tuo pop tuli lahinna nostalgiasta ja tietysti itse popin kuninkaan roolisuorituksesta. Ne jotka Savista hieman tuntevat tietavatkin, etta tama kapteeni EO puri tyttoon melko vahvasti o/
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja nain oli aika lahtea Torcyn leirintaalueelle. Olimme budjetoineet reilun tunnin noin kymmenen kilometrin matkan suunnistamiseen. Ilta alkoi kuitenki hamartya eika 1:200 000-karttamme tarjonnet tarkkaa reitta leirintaalueelle. Kylien ja kaupunginosien nimien avulla suunnistimme kohtu Torcya. 22.'à totesimme olevamme eksyksissa ja leirintaalueen check innin sulkeutuvat kahdenkymmenen minuutin paasta. Tuolloin ilmestyi skootteriseta, joka oli ajanut meidan ohitsemme jota aikaisemmin illalla, ja tarjosi apuaan. Han oli paikallinen ja hanskasi englannin kielen. Tuo srta kysyin matkamme maaraa ja tarjoutui auttamaan. Han soitti leirintaalueelle kysyi sen tarkan sijainnin ja viimeisen saapumisajan. Vastoin meidan tietoja leirintaalue oli auki puoleenyohon saakka. Seta soitti viela vaimolleen ja kertoi muohastyvansa yopuulta, silla han lahtisi nayttamaan tieta leirintaalueelle kahdelle suomalaiselle pyorailijalle. Sitten vain seurasimme sedan skootteriaz pimeassa lahiossa kuuden kilometrin matkan. Oli kylla tuunnustettava, etta ilmna setaa yosta olisi tullut hikisen nihkea puskayo. Seta kertoi tyoskennelleensa metsatuollisuuden parissa ja kayneensa Suomessa montakertaa. Kerroimme vahan reissustamme ja seta pyysi vastapalvelukseksi meilta sahkopostia reissumme paatyttya onnellisesti. Lupasimme moisen ja sitten otettiinkin jo kaveri kuvia leirintaalueel portilla. Suikun kautta telttaan, joka oli edelleen vain sisateltta helteen vuoksi, ja nakemaan unia Iineksesta. Kilsat 67,9 saa helteinen.
