eki - 8:25, 2.6.2010 » Mulla Cannondale CX9 jossa dropoutissa lokarinkiinnikkeet, mutta yläpäässä seatstay on aika vammasen muotoinen. Onko mitään hajua minkälaisen mahdollisimman tukevan telineen tuohon saisi viriteltyä ja mistäköhän voisi ostaa?Oliko seatstay wishbone-mallinen? Saako sinne yläpäähän kiinnityspisteet esim näillä [biltsu-klemmareilla](http://www.biltema.fi/osteri/osteri.cgi?sivu=skriptisivut/index_kauppa.htm&linkki=rkumikiris.htm&tuote=rkumikiris), vai onko jarruvaijeri juuri hollilla?
Jep, tuollaisilla klemmareilla voisikin onnistua. Täytyy tutkia miten jarruvaijeri siinä haittaa menoa.
Hei Hannoverista!
2.6 Jeps jeps. Päivä alkoi ankeissa merkeissä. Ei ole hyvä homma se, jos perseessä on punkki! Borrelioosi ja puutiasiaivokuume tulee ja tappaa. Härskille punkille annettiin kyytiä ja vielä ainakin henki pihisee, ja hei rahoille vastinetta, kun on tullut otettua niitä punkkirokotuksia. Berliinissä siis oltiin ja päivän kohis oli Sex and The City kakkosen tsekkaaminen leffassa. Sää oli edelleen kylmä ja sadetta enteilevä, joten lämmin ja pehmeä elokuvasalin penkki ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Tällä kertaa päädyimme katsomaan leffan ihan orkkisversiona (viime Berliinin reissulla Strib langsam eli Die Hard nelonen katsottiin dubattuna ja no arsch sloss siinä huudeltiin). Hyvä italialainen aamiainen enne leffaa ja ai ai ai. Keirin Cycle Culture café tarkastettiin leffan jälkeen pientä ostosta tarttui mukaan. Iltasella rullattiin vielä ympäri keskustaa East side Galleryt ja mitä näitä nyt on. Yöksi nykästiin päärautatieaseman lähellä olevalle leirintäalueelle, joka on ennen ollut maauimala. kilsat 29,9 ja sää pilvinen.
3.6 Tien päälle se on lähdettävä, jos haluaa seuraavaan kaupunkiin päästä. Ensin kuitenkin oli vielä pari mestaa Berliinissä käytävänä. Leirintäalueella huomasin, että keskiössäni oli klappia, joka oli saatava pois. Jarilla puolestaan kuului rutinaa omasta keskiöstä. Lähimpään huoltoon ja puolen tunnin päästä molemmat ajokit olivat huollettu ilman ajanvarausta. Kiitettävää palvelua.
Cicli Berlinetta kuuluu niihin tsygäkauppoihin, jotka on käytävä, jos Berliinin sattuu. Koukku sinne siis. Hieman aamiaista kohti hylättyä huvipuistoa - Uuuu! Siitä kuulleenna oli se myös nähtävä, vaan eipä tiennyt turisti-infon setä tämmöisestä. Onneksi kuumalinja paremmalle puuoliskolle kotosuomeen tuotti heti tulosta. Puisto oli olemassa, mutta se oli suljettu. Kuitenkin aitojen yli jotkut sinne kiipeilevät. Sinne! Pienen suunnistuksen ja metsässä samoilun jälkeen aidattu puisto Berliinin itäpuolelta löytyi, Plänterwald it is. Tilannekartoituksen jälkeen kameramies lähetettiin taistelulinjojen yli kuvausreissulle. Edelleen pystyssä oleva maailmanpyörä pyöri itsekseen tuulessa, dinosaurukset olivat kaatuneet, joutsenveneet kyyhöttivät kuivalla maalla ja grillinhinnasto toijotti yksin tyhjyyteen. Kiehtova paikka kerrassaan. Tiimimme vartiomiehelle ohi lenkkeilevä saksalaismies kertoi, että puisto on ollut hylättynä kymmenen vuotta ja että omistaja oli vain kadonnut.
Berllinistä ulos löytäminen vajavaisin kartoin ei ollut helppoa, mutta lopulta se onnistui. KOhti Hannoveria siis. Deutschland ist nicht Das Land Der tausende Seen, joten uimaan pääsemiseksi oli Muhammedin mentävä järven luo. Järvi odotti Kleßenissä. Sinne kertyi matkaa päivän Beliinisuhailujen kanssa reilu satanen, vaikka hyvänä päivämatkana pidimme jo pyöreää satasta. Vakaa aikomus oli laittaa teltta järven rannalle, mutta joku peeveli oli perustanut tuolle kohtaa leirintäalueen. Uimaan päästiin, mutta ilmainen telttapaikka oli löydettävä muualta. Vajaan kilsan päästä varsin hyvä sellainen löytyikin. Ei näkymää maantielle eikä maantilallisen ikkunalle. Teltat pystyyn ja miehet kumolleen.
On kumma miten telttaan päästyään kaikki ulkopuoliset äänet erottuvat todella selvästi ja mielikuvistus ja järki niitä yhdessä analysoivat joksikin. Ulkoa kuului todella käheän ison koiran haukuntaa ja sitten laukaus. En vaivannut asialla liiemmin päätäni, sillä olihan lähellä talo, jossa jotain illanratoksi varmaan tehtiin. Ammuskelua? No kuka näistä saksalaisista tietää. Yöllä herään tuohon samaan käheään koiran haukuntaan, joka kuuluu nyt hyvin läheltä teltaa. Samassa tajuan ettei se ole koira vaan villisika. Rämö oli kirjassaan maininnut villisioista, jotka olivat häntäkin hieman kiusanneet matkalla Tunisiaan. Tämä meidän karjumme olikin aivan villi tapaus. Infernaanilistä röhkimiskiljuntaa ja puskissa ravaamista kesti yli puolisen tuntia. Sinä aikana tuli nukuttua aika heikosti ja pohdittua kuinka realistista olisi karkottaa mahdollisesti telttaan pyrkivä kolmesataa kiloinen karju pyörän pumpulla. Huutaako vai eikö huutaa. Leikkiäkö kuollutta vaiko suolistaa sika taskuveitsellä?? No sikamainen meininki loppui lopulta ja saimme kuka nyt mitenkin hieman unta palloon aamun valjetessa. kilsoja 136,9 sää helteinen.
4.6 No selvähän se oli mistä aamulla puhuttiin. Sikamaisesta yöstä tietysti. Miksei sika uskaltanut kohdata meitä valoisaan aikaan. Kyllä U-lukolla nyt olisi laittanut dunkkuun, vaikka minkälaista porsasta. Jätimme sikaniityn ja suuntasimme Stendaliin. Matkalla oli ylitettävä Elbe. Lossi maksoi pyöräilijältä kaksi euroa. Tämäkin päivä oli osoittautumassa helteiseksi. Matka maittoi, vaikka Jarilla oli flunssaa. Elben jälkeisistä pikkukylistä ei lohjennut Döneriä samalla tavalla kuin Berliinin kortteleista. Itseasiassa ei lohjennut mitään ruokaa. Jouduimme “nauttimaan” energiageelit päästäksemme Stendaliin asti. Hampurilaisateria ja pirtelö sitten palkitsivatkin kovan ajamisen ja nälän kurimuksesta kärsimisen Stendalissa. Uusi autotiekartta Agipiltä, tirsat nurmella ja keskustan kinkereitä tarkastamaan. Koulut taisivat olla juuri loppu, sillä kylässä oli karnevaalijuhlan tuntua. Aikamme Lady Gaga-koveria ja muuta poppista kuunneltuamme poistuimme Stendalin lähipuskiin nukkumaan. Pientä röhkintää kuului puskassa, muttei mitään edellisyöhön verrattavaa. kilsat 83,7 sää helteinen.
5.6 Hannover oli edelleen kaukana. Teltalla nautitun aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle. Nyt kun olimme saaneet uuden kartan oli vanhat kartat ja Berliinin ostokset postitettava kotia kantamusten pitämiseksi maltillisina. Ja tien päälle. Sää oli jälleen helteinen ja hipiällä oli pian jo kahden päivän hiet ja aurinkorasvat. Eipä siis ihme että uimakeikka oli jälleen erittäin houkutteleva. Velpken kohdilla näkyi kartassa muutama pieni lampi. Ne oli löydettävä. Pitsaa ja jätskiä naamaan matkalta ja lampia metsästämään! Tarkan kartanluvun, tien kysymisen ja reilun kasikympin polkemisen jälkeen lammet löytyivät. Voi sitä tunnetta, kun pääsimme sukeltamaan viileään lampeen. Ei se väärin ole! Pienen nyrkkipyykin jälkeen suuntasimme turvesaippuan raikkaina Wolfsburgiin päivälliselle. Pastaa kaljalla ja pitsaa kokikselle ja kylläpä elämä taas maittoi.
Olimme päivällä puhuneet, että voisimme ajaa iltaa vasten Hannoveriin, sillä silloin olisi viileämpää. Pienten tirsojen jälkeen ryhdyimme tuumasta toimeen. Viitat 188 näyttäköön meille tien Hannoveriin. Homma rullasi mukavasti ja näimme jänniä juttuja matkalla. Tien varsien hämärissä oli matkailuautoja joissa oli ledivaloja kuin joukukuusessa konsanaan. Ohjaamoissa olivat valot päällä ja apukuskien paikoilla istua nököttivät seksityöläiset glitteririntsikoissa hymyillen. Siinä sitä olisi voinut vaudissa valita tulpaDD-magahinkkien tarjonnasta itseään eniten mielyttävimmät.
Olimme jo melko varmoja Hannoveriin pääsystä, kun vastaan tuli Polizei. Ajoimme ledivaloilla niitä vilkuttaen sekä edessä että takana. Tiellä ei titenkään ollut katuvalaistusta. Pohdiskelimme ääneen, että saa nähdä kääntyykö partio perään. Peräänhän se kääntyi, mutta ajoi ohitse ilma pillejä ja vilkkuja. Olimme, että sinne meni nou hätä, mutta parin risteyksen päässä meitä jo odotettiin. Joku tiellä autoillut oli käräyttänyt meidät poliisille. Emme kuulemma näkyneet riittävän hyvin muulle liikenteelle. Siinä poliisien kanssa hetken patsasteltuamme ja yhteisen kielen löydettyämme oli lopputulos, että emme voisi jatkaa matkaa niillä valoilla, jotka meillä oli mukana. Olihan se itsekin myönnettävä etteivät valomme olleet mitkään majakanvalot. Kerroimme englantia puhuvalle konstaapelille, että matkassamme on teltat ja että voismme majoittua tien poskeen odottamaan aamua. No poliisisetähän siihen, että ei ole sallittua telttailla Saksassa, muuta kuin leirintäalueilla. Seuraava ohje oli että tehkää jotain, mutta niin etteivät he sitä näe. Jäimme yöksi siihen mihin meidät oli pysäytetty, sillä paikka oli ihan ok eikä näyttänyt pahimmalta villisikasektorilta. Laitoimme teltat tienposkessa oleva mansikanmyyntikojun taakse. Pohdiskelimme, että moneltakohan mahdollinen mansikanmyyjä tulee kojulle tuotteitaansa myymään.
Herään yöllä siihen, kun päällystetyltä tietä kaartaa auto mansikkakojun viereen. Moottori sammuu ja pian kuulen miehen ja naisen puhuvan saksaa. On vielä hämärää ja ihmettelen mielessäsi myyjien aikaista saapumista kojulle. Äänet kuulostavat ystävällisiltä ja olen jo nukahtaa uudelleen myyjistä ei olisi vaaraa. Yhtäkkiä kuuluu naisen voihkintaa. Ynisevää voihintaa, joka voimistuu… muutama avokämmenen läiskäys perseelle. Öööh kyseessä eivät taidakkaan olla mansikanmyyjäpariskunta. Villiä aamuyön ulkoilmanaintia voihkintaa ja läiskintää kestää jotain puolesta tunnista tuntiin. Rakastavaiset olivat varmasti panneet merkille telttamme, sillä ne näkyivät tielle asti. Heille ei siis ollut yllätys, että saattaisimme kulla tuhmat puuhat. Nukkua sitä ei saanut tuonakaan yönä, kun ilmassa oli taasen sikamaista meininkiä. Eipä tohdittu mennä häiritsemään herkkää hetkeä vaan pötköttelimme omissa teltoissamme kymmenisen metrin päässä aktista ja odottelimme ääneti rauhallisempia aikoja. Jossain vaiheessa homma rauhoittui ja kurkistin ulos teltasta. Näin hopeisen Toyota Yariksen ja sujahdin takaisin telttaani. Pian auto käynnistyy ja kaartaa pääteille. Kaaaaikenlaista!!! vaan mistäpä muusta ne saksalaiset ovat kuuluisia kuin hyvistä hydrauliikkaelokuvista. kilsat 135,2 sää helteinen, rengasrikkoja yksi.
Good shit jouni!
^^Lisää kertomusta! 
Hyvää kamaa, eeppistä röhkintää!
Kaunista.
Kiitti kaikille kannustuksesta ja sori kaikki kirjoitusvirheet. Oikoluku on olematonta, ku tarinaa minuuttiveloituksella suollan kaikenlaisista nettikahviloista.
Sanomatta jäänyttä:
-Sun Race-ketju. Onko tyyppien mielestä hyvä? Hankin sellaisen fiksiini ennen reissua ja viba on vähän huono, vaikka kauppa josta poistin olikin parhain. Tuntuu kuin ketju vain venyisi ja venyisi. Henkisen tasapainon säilyttämiseksi hankin Sramin PC ykkösen Berliinistä. Sun Race painaa vielä repussa, mutta saattaa jäädä ehkä kyydistä kohta. Vai piiskaisiko sillä villisikaa tiekassa paikassa? Rookiemarksit siassa nice!
-Halti lite 500-makuualusta on paska. Mulla on sellanen reissussa. Viime kesänä se palveli ihan hyvin, mutta nyt vuotaa saumoista. Alustan mukana tullut liimakin on kohta käytetty, mutta rakkine vaan vuotaa. Kolme kertaa yössä siihen on puhallettava lisää ilmaa. Oon jo tottunut futonmaiseen nurmikkopohjaan ja jättyvät aamuöiset puhaltelut vähemmälle. Huono homma vaan siksi ettei koko/ paino-osatolla oikein ole varteen otettavaa kilpailijaa. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.
-Saksan pyörätiet. Noin 50 prosentilla ajamistamme teistä on ollut jonkinlainen pyörätie autotien rinnalla. Yritystä siis saksalaisilla on ollut homman kanssa. Ajamme kuitenkin pääasiassa autotiellä, sillä pyöräteiden päällyste on aina huonommassa kunnossa, kun autotiellä. Pyörätie kiertelee enempi metsässä, katkeaa isojen siltojen kohdalla, hyppii autotien puolelta toiselle, omaa kanttareita ja puuistutuksia, kavennuksia ja välillä vaan päättyy kuin seinään. Alkoi muuten kuulostamaan tutulta. Helsingissähän on ihan sama meininki
-Kantapään kautta oppiminen voi olla välillä karvasta. Ei uskottu matkalla Berliiniin liikennemerkkejä, joissa kerrottiin tien olevan poikki tietyön takia ja ilmoitetusta kiertotiestä. Vajaa kymppi ajettiin ja olihan se tie poikki. Silta oli vähän vaiheessa. Könyttiin junaradan yli, jonka ylitse siltaa bygattiin. No tie ei oikein jatkunut radan toisella puolella, joten päädyttiin seuraamaan rataa. Ratapenkan huoltotie vain pieneni ja pieneni. Lopulta tarvoimme savimaassa, joka oli mehukasta viime päivien sateiden takia. Jälkikäteen katsoimme kartasta tarpomisen oleen noin seitsemän kilsaa. Tähän kun ympää yhet sissarit ja kaksi paria mutaisia Sidejä, joista kahvilan täti ei muuten ilahtunut seuraavassa kaupugissa, voi varmaan arvata, että reissuliekki loimusi aika pienellä tuolloin. Mutta voi sitä ilo ja lentelevien savikokkareiden määrää, kun kestopäällysteelle taas päästiin.
-On muuten hieman enempi kaikenlaisia haukkalintuja täällä Saksassa kuin Suomessa. Vautsivau!
Jos sun SunRace -ketju on sellanen noin femman maksava perusmummisketju niin on ehkä paskin ketju mitä tähän asti oon kohdannu. Venyminen ei tuntunut asettuvan missään kohdin ja veny kahdessa - kolmessa kuukaudessa suhteellisen pienillä kilsoilla sellaseen kuntoon, ettei istunu eturattaalle kaikilta kohdin kunnolla. KMC:n 4€ maksava mummisketjua hakkaa mennen tullen.
Todella mielenkiintosta tarinointia ja toivottavasti tulee vielä paljon lisää. Muisti itekkin taas kuinka kohtas jossain Berliinin nukkumalähiössä villisian.
Huomenna viikoksi Hollantiin täysin ilman agendaa ja reittiä. Katsotaan mihin tuuli kuljettaa. Raportoidaan jotain jos raportoidaan. Oujee!
Pientä speksausta:
-Painava pyörä CHECK
-Painavat kiekot CHECK
-Paksut renkaat CHECK
-Tavarateline + laukut + etutartsi CHECK
-Kiinteä 48/20 CHECK
Minkäslaisilla välityksillä, kiinteenä tai ilman, ootte vetäny matkoja? just nyt tuntuu että 42/16 da shit.
Ite oon lähössä berliiniin rostockin kautta parin kaverin kanssa heinäkuun lopussa. Kelasin vetää fiksillä 42 16 kamat pelkästään lähettilaukkuu ironian takia.
48-18. Näillä mennään nyt arkipäivisin ja muutenkin. Viime vuonna menin 50-18 ja outoa kyllä, polveen sattui kun se on ollu muutenkin paskana. Saattoi olla satulan väärä asentokin. Huomasin tänä kesänä että satulan nostaminen reippaasti pienensi kipua huomattavasti…!?
Sir Richard - 20:46, 11.6.2010 » Huomasin tänä kesänä että satulan nostaminen reippaasti pienensi kipua huomattavasti...!?Sama, polvi ojentuu suoremmaksi -> vähemmin painetta -> ei kipua.
Olen tosin huomannut hetken vaihdepyörällä flättipolkimilla rullaillessa että kun tossu ei ole häkissä/lukossa, niin kipuja voi väistellä vaihtelemalla jalan asentoa polkimella. Ei välttämättä optimaalista, mutta satula pari milliä matalammalla vähentää vastaavasti painetta välilihassa.
Jepa jepa. Taas on muutama paiva virahtany ja nappiksesta kadonnu aakkospisteet.
6.6 Siina kun aamuun sitten harailtiin niin niistettiin se viimeinen reilu kolmekymppinen Hannoverin keskustaan. Vaan keskustapa ei loytynytkaan aivan parilla polkaisulla. 1:300000-kartta ei ole aivan napparin kaupunkisuunnistuksessa ja lisaksi tyhmyydesta sakotetaan Saksassakin ja huomattiin kartan liiteena oleva Hannoverin keskustan kartta vasta, kun korvien valissa ollut pinna korkkas kierteilta ja Hannover tuomittiin paskaksi paikaksi. No keskustaan kuiteskin paastiin ja siella oli yllattavan hiljaista. Paikalliset taisivat olla kotosalla viela piitkilla brunsseilla. Normi mesta ja sillai. Nettikahvilaahan sita tuli eksyttya ja jalkeen pain voi kylla sanoa, etta kaytettiin reissun tahan astisesti lampimin paiva (+27C) vahan vaarin. Ois pitanyt suunnistaa evaiden kanssa pienella jarvelle keskustan vierelle. Siella ne kaikki bikini-irmelit oilisivat olleet. Jarvelle paadyimme vasta illaksi telttapaikkaa yytsimaan. Hieman harskisti laitettiin teltta jarven takalaidalle ulkoilutien ja jarven valiin. Paikka oli tahan astisista paras, vaikka hyttisia oli niin etta piti jatkuvalla huitomisella pitaa oma ilmatila jotensakin hallussa. Iltauinnit, pyykkaykset, proteiinipatukkaa naamaan ja telttoihin. kilsat 71,7 saa helteinen, yolla satoi.
7.6 Taman paivan oli maara olla Hannover-paiva. Kavimme turisti-infosta kartan ja ajattelimme kiertaa tsygilla paanahtavyydet. Kauppojen urheilu-/ tsygaosastot vetivat kuitenkin kovasti puoleensa. Tuli hankittua poliisisedan mieliksikin oikein uusi takavalo. Futispaitahankinta puolestaan poltteli Jarskia kovasti ja oikeaa metsastettiin antaumuksella ja saatiin.
Mainitsemisen arvoinen naky oli kaljapyora. Pyora oli normi pakettiauton kokoinen. Keskella pyoraa oli iso kaljatynnyri, jonka ymarilla oli baarijakkaroita. Yhdella kaverilla oli ratti jolla ohjata kulkuneuvoa. Kaikkien jakkaroiden alla oli polkimet. Nahdessani pyoran se oli taysi ja liikenteessa. Jengi imaili bissea kuin baarissa konsanaan ja polkivat, jos muistivat. Vauhti olikin verkkainen, mutta tunnelma sitakin kovempi. Hieman mietitytti, etta onko polizeille moinen ihan ok. On niin saletti, etta kypsimmat asiakkaat tippuvat kyydista vastaantulevien kaistalle loppuillasta.
Loppupaiva sitten niita nahtavyyksia ja Auf Wiedersehen Hannover. Ei se niin paska kaupunki ollutkaan, kun paastiin vaan sinuiksi. Autokaupugiksi kuitenkin sita tituleeraisin. Ajettiin auringonlaskuun ulos kaupungista. Ilma oli kymmenisen astetta kylmenpi tuolloin kuin edellisena paivana. Telttapaikka otettiin pienen petonoidun pellonlaitatien varresta niin etta teltat olivat 1,5m paallysteesta. Tiella oli autolla ajo kielletty. Kilsat 53,6 saa pilvinen ja tuulinen.
8.6 Heraan aamulla siihen, kun auto painaa betonitieta pitkin taysia ja melkoinen reinkaiden rahina kuuluu aivan paani vieresta. Huomaan unenpopperoisena vaistomaisesti hakeutuvani teltan takalaitaan. Muutama vastaava telttani ohitus, toottays ja olen kypsa. Teltat pakettiin ja satulaan. En ajatellut lahtea taalta niin, etta auto ajaa paani ylitse minun nukkuessani teltassa. Kurkkukin oli tullut kipeaksi yolla. Oireita punkinpuremasta? Jaiks! Seuraavasta pikkukylasta, jonka uffin tarjonta oli hyvin laiha, ostettiin messevat aamiaistarvikkeet ja brunssi perustettiin kirkon juurella olevalle torille. Vajjaksi jaaneet younet kuitattiin jossain pikka kylan joen rannalla auringon paisteessa. Samalla saimme kuivatettua telttoja ja makuupusseja, jotka kostuvat jatkuvasta kaytosta ja markana pakkaamisesta.
Paivan tavoitteena oli paasta Osnabruckiin ja niinhan me paastiinkin. Reitille ilmestyivat ensimmaiset maet. Tahan asti oli fiksillakin saanut painaa menemaan vain satulasta, mutta nyt putkellenousu oli valttamatonta. Jonkinlainen paikallinen salpausselka oli siis kyseessa. Edellisena paivana oli tonni matkamittarissa nasahtanut rikki ja tonnikaljat korkattiinkin sitten jossain Hullhorstin bensiksella tankkauskatoksen alla sadetta pitaen. Maisemana oli aivan vieressa nokottava jattimainen ydinvoimala. Pieneen nestehukaan kaljan nykaseminen tuotti mukavan pikku hiprakan, jossa kelpasi paastella rinteita alas. Harmi vain etta rengasrikko katkaisi hyvan tykittelyn lyhyeen. Dosarilla sitten snigua (snikkerssia) naamaan ja uutta rengasta alle. Neljan maissa taivas repesi ja vetta tuli kaatmalla. Jarski oli tuolloin parisataa metria jaljessa ja jai pitamaan sadetta puun alle, joka oli virhe siina meni kaatosade lapi Gore-tex kopiosta. Kuuroja tulikin sitten pitkin iltaa. Teltat tirvastiin Osnabruckin laidalle jonkun siirtolapuutarha-alueen viereen sellaiseen oikein pitkaan heinikkooon, jossa oli saletisti tuhat punkkia. saa sadetta ja aurinkoa, kilsat 135,5, rengasrikkoja yksi.
Pari päivää Hollantia ajettu, käytännössä koko ajan hyvää pyörätietä. Upeita reittejä dyynien lomassa ja kivoja pikkukaupunkeja. Hertzin kartalla mennään joten isommat kaupungit olla vedetty randomilla katsoen oikeahkon suunnan auringosta. Mukavia ihmisiä ja rento meininki. Haagissa melkein eksyttiin, nyt Vlaardingenissa. Eilen: Flickr
Näitä hienoja matkakertomuksia on mukavaa lukea.
9.6 Uusi paiva ja samat kujeet. Tosin suuren askeleen reissullamme oli maara tapahtua tanaan. Tavoite oli paasta Hollantiin tai Alankomaihin… mita naita nyt on maita Euroopassa. Osnabruckissa toiset soi aamiaista dosarilla ja toiset kahvilassa. Aamiaisen jalkeen suunta lanteen. Tien paalta yritimme etsia saunaakin seka Saksan, etta Hollannin puolelta, mutta tuloksetta. Joissain uimahalleissa sellainen olikin, mutta kyseisena paivana vain naisille tai ei vaan kellekkaan. “Snadisti ankeeta” sanoisi suomalainen. Ankeapa oli rajanylityskin. Hemmetin EU vie gloorian glorian kuvalehdestakin. Kukaan ei kysellyt Omega 3-pillereista eika kaivellut hikisia kalsareita eika toivottanut tervetulleeksi pyorailyparatiisiin. No paatetty oli kuitenkin, etta myos maanvaihtokaljat juodaan, kun sellainen hetki koittaisi. Rajanylityksen oli maara tapahtua Enscheden kohdalla, mutta suunnitusvirheen takia ylitimmekin rajan pohjoisempana Oldenzaalin kohilla.
Nalkakin oli taas tuolloin ajamisen jalkeen ja niukahkosta tarjonnasta valitsimme Kreikkalaisen ravintolan. Olipa muuten pihalla oleva olo hollanninkielisen ruokalistan kanssa. Saksahan nyt oli suvereenisti hallussa ja brochteneitten ja donereitten tilaus oli kuin tyopaikkaruokalassa asioimista. Evasta kuienkin saatiin poytaan hollanninkielesta huolimatta ja paikka oli tahan astisista hienoin, vaikka en tieda oliko hienhajumme juuri tuolloin vienoin.
Hollanti jaiks. Eiks taalla asu ihan simona simoja? Mihin teltta jemmaan? No tietty johonkin luonnonsuojeluvirkistymisulkoilualueelle, jossa ei merkkien mukaan saanut edes pieraista. Olihan siina vieressa oikea leirintaaluekin, mutta ei kai me nyt sinne. Laitoinpa sitten oranssin telttani niin puskaan kun koskaan oon laittanut ja olipa viela maa kallellaan niin, etta paa oli nukkuessa alamakeen ja varmaan kapykin oli selan alla ja patja edellen puhki. No unta kuuppaan ja vetta niskaan, silla yolla satoi taas. kilsat 123,5, saa sateinen.
10.6 Olimme suunnitelleet pitavame lepopaivan Oldenzaalin biitsilla, jos saa olisi hyva. No eipa ollut eika ollut fiiliskaan ainakaan mulla. Syysta jos toisesta henkinen selkarankani alkoi tassa vaiheessa, kahdeksan perakkaisen telttayon joista seitseman puskassa, natista liitoksissaan ja fiilis oli melkoisen heikko. Haaveilin mielessani kahden tahden hotellin lampoisesta huoneesta, jossa voisin kuivattaa teltan ja makuupussin, pesta pyykkia ilman hyttysia, kayda suihkussa ja nukkua ilman seremonioivaa villisikaa. Veliseni vaan reipaana opiskelija oli matkassa pienemmalla budjetilla ja tama aiheutti nakemyseroja puskayopymisesta ja vaatimattomasta ruokailusta lipeamiseen. Sita paitsi yksin reissaaminen olisi ollut sekin melankolista.
Pakkasin teltan ja kamat puskasta reppuun melko aikaisin aamusella ja sovimme Jarin kanssa, etta tapaamme kylan kirkolla puolelta paivin. Tiesin veljeni hakutuvan budjettiaamiaisen pariin, mutta itse ajattelin kavaista sisatiloissa nauttimassa aamiaista kahvin kera. Kylilta loytyi valttava ruokintapiste ja sain selata samaan syssyyn paivan lehdesta saatiedotuksen, joka ei nostanut sekaan mielialaa.
Hollannin kartta oli hankittava, jotta saisimme luotettavan suunnan kohti Amsterdamia. Kartan hankinnan ja kylan kirkossa, jota Jarskille oli paikallinen herra kassajonossa suositellut, kaymisen jalkeen polkaisimme Almeloon. Matkan tekeminen pikkuteiden kautta vaatii muuten hyvaa paikkakuntanimimuistia, jota meilla veljeksilla ei juurikaan tuntunut olevan. Juuri ja juuri saime painettua yhdet kylan nimet muistiin kerrallaan per ukko. Esimerkiksi tammoinen yhden paivan litania olisi tarjonnut mahdollisuuden ajaa koko paivan ilman karttaa: Haste-Rehren-Ottensen-Lindhorst-Ludersfelt-Stadthagen-Hobbensen-Levesen-Stemmen-Deinsen-Cammer-Minden-Minderheime-Hartum-Rothenuffeln-Bergkirchen-Schnathorst-Hullhorst-Reineberg-Oberbauenhorst-Rodinghausen-Linken-Buer-Holzhausen-Oldendorf-Westerhausen-Ellerbeck-Wissingen-Osnabruck.
Niin Almeloon oli matka ja unelmoin edelleen kahdesta tahdestani. Sain matkakumppanilta luvan yytsia mahdollisia hotelleja Almelosta. Puolen tunnin kurvailu ristiinrastiin pikku kaupunkia ei tuottanut yhtaan nakohavaintoa Hotelleista. Oli kaannyttava turisti-infon puoleen. Sielta osattiin kertoa kaupungissa olevan kaksi hotellia ja niiden olevan kalliita ja tayteen buukattuja. Myos seudun bed and breakfest-paikat olivat kuulemma hinnakkaita. Siispa kirves kaivoon! Sainpa sentaan tiedusteltua suru-uutisten peraan, etta onko kaupungissa uimahallia. Sellaisen osoitteen sain, mutta olisi ollut ehka parempi etten olisi saanut. Apeat kokemukset ja nakemyserot ajoivat meidat matkakumppanukset toistemme kurkkuihin kiinni ja niinpa Jarski katosi horisonttiin ja tiemme erkanivat. Voihan aunus! Paska reissu ja silleen.
Paatinpa sitten siina yksinaisyydessani alkaa kuivatella makuupussiani ja telttaani tienposkessa samalla itse rikkinaista sisakumia paikaten. Eipa tatakan toimenpidetta kaun kestanyt, kun alkoi ripotella vetta. Pakenin viereiseen uimahalliin, jonka osoitteen olin saanut turisti-infosta. Saunaa ei ollut saatavilla eika sisa-allastakaan. Suikun, josta en saanut lamminta vetta tulemaan lainkaan, jalkeen molskahdin ulkoaltaaseen palelemaan. Vesi oli kylmaa ja satoi vetta. Siina oli itku lahempana kuin aikoihin. Joku uivelo hollantilainen rullas viela pukkarista mun kakstoista vuotta vanhan juomapullon ja Voi hyvin-ekoturveshamppoon. Jos saan sen uivelon kiinni niin sidon sen kiinni mun pyoran konepeltiin.
No asioilla on tapana jarjestya ja Jarskinen tuli takaisin ja illalla juotiin jo baarissa Amstel maanvaihto-oluet ja katsottiin paikallista lentopalloa livena. Teltat laitettiin yoksi tien vierustan koivikkoon. Kilsat 61,3. saa saadekuuroinen.
11.6 Perjantai oli ensimmainen vakavasti otettava pyorailypaiva Hollannissa. Huomasimme nopeasti ettei vahaankaan suuremmilla maanteilla saanut pyorailla vaan viereen oli bygattu erillinen pyoratie. Naita teita kihnutimme tunnollisesti. Soveltamiselle oli selkeasti vahemman varaa kuin Saksassa. Homma oli nakojaan tassa pyoraparatiisissa niin, etta tsygailijoille oli annettu tasa-arvoisempi asema autoilijoiden kanssa, mutta niiden mukana myos selkeita kieltoja. Pyoratiet olivat toki parempia kuin naapurimaassa, mutta taytta kymppia en kylla tohdi kuitenkaan niille antaa. Paallyste oli ajoittain hyvinkin karheaa tai laataa, joka taristi kaposilla renkailla ja samantyyppista kiemurtelua pyorateissa oli havaittavissa kuin Saksassakin. Uutta oli, etta vaistamissaannot poikkesivat jonkin verran suomalaisista autolijoiden ja pyorailijoiden valilla.
Amersfootissa pysahdyttiin sitten huilimaan ja katsomaan Etela-Afrikka vs. Meksiko futismatsia. Paikaksi osui pieni hyva hamburilaisbaari ja siina tuli syotya kaikenlaista burgeria matsin aikana. Ei se vaarin ollu. Flunssakin helpotti. Se oli tainnut tullakin siita, kun olin kuivattanut villaisen ajopaidan paallani kuivaksi pesun jalkeen eika siita punkin puremasta. On muuten tuo pyykin kuivatus ajossa aika taiteellista hommaa. Sita tulee ripusteltua laukkuun kaikenlaista ja sidottua markia sukkia satulan kiskoihin yms. Illaksi meinasimme ajaa vajaan nelikymppisen poies Amsterdfamiin, mutta kolmekymppia ennen Damia loytyi sen verran hieno hiekkasarkkaalue pyoratien varresta, etta siihenhan se oli jaatava ilmaiselle “leirintaalueelle”. kilsat 113 saa pilvinen ja vastatuuli oli kova.
12.6 Hiekkasarkilla sai nukkua makeasti ja paikka oli “puskista” tahan asti paras. Ajoimme Damiin ja lahiosta hankimme aamiastarvikkeita. Tulimme siihen paatelmaan, etta Hollanti oli maana kallimpi kuin Saksa. Meikan vaatimuksesta otimme sen kaipaamani kahden tahden hotellin yhdeksi yoksi ja aloitimme mittavan varustehuolto-operaation pikkuruisessa hotellihuoneessamme. Pyykkaysta ja kuivattamista. Ruokailua kaupungilla, yleista rullailua ja fudista. Kilsat 38, saa pilvinen, rengasrikkoja 1.
13.6 Amsteeeeerdaaam!!! Taalla tosiaan ollaan ja takana on 1400 kilsaa. Fiilis on huippu ja kaupunki alkaa tarjoamaan parastaan. Ensituntuma 600 000 polkupyoraan oli hammentava, mutta nyt homma luistaa ja osataan soveltaa ajamisessa siella missa pitaa ja voi. Se on hieno fiilis, kun oppii lukemaan uuden suurkaupungin liikennetta ja voi vaan paastella menemaan. Fikseja ei muuten reissun paalla juurikaan ole nakynyt mita nyt Keirin Cafella muutama Berliinissa. Stadin fiksihype taitaa olla miltein ainutlaatuista? Muutenhan taalla on kaaaaikenlaaista. Mites se tsygalahettiviisaus menikaan RED LIGHT GO!! kilsat 38. saa pilvinen.
14.-15.6 Dami is da place to be! Kun tultiin Amsterdamiin, ajoi kanaalin ylittavalla sillalla vanhempi pariskunta fillareilla edessamme kasikadessa ja asfaltti oli punaista. <3 Ihanaa! Seuraavat paivat sisalsivat henkailua kaupungilla. Jounin ja Jarskin Damivinkit:
- Pristine-fiksikauppa, Kinkerstraat 14. Sita itteensa ja ystavallista palvelua.
2)Hap-hmm.nl Hyvaa hollantilaista kotiruokaa kohtuuhinnalla. Toimii erityisesti, kun on syonyt alle doneria, pitsaa ja hampurilaisia kaksi viikkoa putkeen. - Sur Place-fiksinayttely. Vijzelstraat 68. Esilla viela elokuun 22. paivaan asti. Hyva nayttely. Esilla oikeita fikseja yli sadan vuoden aikajaksolta. Lisaksi sisatiloissa pieni pyorarata kallistetuilla kulmilla kavijoiden vapaassa kaytossa.
Tsygaily Amsterdamissa siis toimi. Pyoratiet olivat kuin pieni liikennekaupunki oikean kaupungin sisalla omine liikenteenjakajineen. Kyparia porukka ei kayta. Ei edes fillaripoliisit eivatka mopoilijatkaan. Tsygakiisbereita on myos huomattavasti liikenteessa. Hieman mietitytti, etta kuinka ne parjaavat hameidensa kanssa pyoran paalla. Viela kun Dami on tuullinen kaupunki, mutta yksienkaan pikkupoksyjen en nahnyt vilahtavan. Moni Damin mimmeista ajaa varmasti tonneja vuodessa ja se nakyi myos siina vaudissa joilla mummiksia liikutettiin. Anne Frankin museoon ei paassyt ison laukun kanssa, eika heilla ollut narikkaa. Snadisti heikosti jarjestetty. Mihka laittaa laukun reppumatkailija tuollaisessa tilanteessa hah? Partakin tuli Damissa ajatettua. Se on pienta matkaluksusta tuollainen. Ja joku suonalainen stygamatkailija tavattiin Zeeburgin leirinta-alueella. Oli kaverinsa kanssa ajamassa Ranskan Lyoniin. Ruotsin ja Tanskan olivat jo hanskanneet.
Lopuksi viela kerrottakoon ettei 2Pac ole kuollut vaan pelaa Norsunluurannikon MM-jalkapallojoukkueen maalissa. Saa puolipilvinen kilsat 14.5 27km ja 15.6 20km, rengasrikkoja 1.
16.6 Lahdettiin Damista kohti Brysselia. Kaupungista ulosloytaminen oli taas hieman tyolasta. Goudassa syotiin ja katsottiin Etela-Afrikka vs. Uruguai futismatsi. Futista on muuten tullut katsottua ihan kiitettavasti reissun aikana, mut ei se vaarin oo. Matsin jalkeen otettiin vahan knight ridea (kikkarapaa kikkarapaa naisia metsastaa) hetken mielijohteesta ja ajettiin Belgian rajalle. Aamuyolla Jarski vaans vitsia, etta missas ne hollantilaiset pyorailijat on, ku ei nay missaan ja heti tuli nippu kilpapyorailijoita puskista hulisemaan risteykseen, jossa otettiin yovalokuvia. Melkoinen maa, melkoiset pyorailijat. Lepoa otettiin sitten kuudelta aamulla Belgian puolella puistossa. Saa aurinkoinen, kilsat 196 rengasrikkoja yksi.
17.6 Rullattiin Antwerpeniin. Oltiin molemmat poltettu itsemme eilisessa auringonpaisteessa eika tama paiva nayttanyt yhtaan huonommalta. Kaupunkiin paastyamme haalittiin turisti-infosta kartta ja kysyttiin postin ja uimahallin sijainnit. Lahetettiin postipaketti kotiin ja mentiin uimaan. Ei ollut saunaa hallissa, mutta hiki ja ketjuoljy lahtivat.
Ja nyt hyvat naiset ja herrat Jounin ja Jarskin kovin Antwerpenvinkki. Tama saattaa liikuttaa myos Berliinin donerkeebanien asemaa. Uimahallin vieressa turkkilaislahiossa sijaitseva keebanapaikka oli ihan sairaan hyva!!! Jos joku heti huomenna haluu jo tulla tsekkaa paikan niin osoite oli Lange Stuivenbergstraat 42-46. Nimeltaan Mevlana. Helmi soossit, jotka tuodaan erikseen poytaan. Hyvat annokset ja riittavasti tuoretta leipaa lisukkeena. Kaksi Hurskaista saatiin tuolla tayteen ruokaa ja se ei ole ihan vahan se.
Teltta ranskamatsin puoliajalla uuden oikeustalon taakse puskaan lahelle keskustaa. Saa aurinkoinen, kilsat 42, rengasrikkoja kaksi. (Meikan pistosyojanauhat on alkaneet hapertua ja puhkomaan takarengasta. Ei hyva. Yritan korjata tilanteen).