18.6 Antwerpenissa pyykin pesua ja lonkaa. Ei naemma ole nuo belgialaiset nuoret miehet ihan assia pyykin pesussa. Oli loistavaa hupia seurata pesulassa naapurikoneiden toimintaa. Yhdessa pestiin kirjopyykkia 90 asteessa ja huuteluainelokerossa oli pesuaineet, joten viimeinen huuhtelu vaahtosi melkoisesti. Toisella puolen taas koneeseen tungettin semmoista maaraa pyykkia, ettei sinne tainnut enaa vetta sekaan mahtuakkaan. No meilla homma futas. Kiitos kotona opittujen oppien. Puhtaat sukat parempi mieli.
Ajattelin pyykkayksen lisaksi hellia itseani myos hankkimalla ehjan makuualustan. Hyvan hinta-laatu-paino-tilavuus-yhdistelman loytaminen aiheutti hieman pohtimista, mutta lopulta tiesin mita halusin ja sen sainkin, en tosin ensimmaisesta retkikaupasta. Nyt on Termarestin 2/3-pitka itsestaantayttyva makuualusta, joka funkkaa kesakaytossa hyvin; mahtuu pieneen tilaan ja painaa vain 400g. Kylla kelpaa nukkua.
Iltasella tsekattiin jalkapalloa baarissa, nautittiin kirsikkabissea (Jarski sai opiskelijakortilla bissesta alennusta) ja painuttiin puskaan Oikeustalon taakse. On muuten ihan karmeeta ajettavaa tuo Antwerpenin keskusta kaposilla renkailla. Keskusta on pelkkaa nupukivea ja siina olevia kuoppia ja soprakiskoja. Tama selittanee miksi kupungissa nakyi vain yksi fiksi omani lisaksi. Jos ei selkakipuja ennestaan ole niin tuolla niita taatustu saa. kilsat 42, saa puolipilvinen.
19.6 Polkastiin Brysseliin johon olikin vain yksi matkapyorailijan kusema. Karseeta nupukivihelvettia on taallakin, mutta onneksi sen ohella myos smuuttia kestopaallystetta. Belgian autoilukulttuuri on hyvinkin lahella saksalaista: ajetaan kovaa, mutta paaasiassa vaistetaan pyorailijoita ja ohitetaan natisti. Mulkkuja nyt mahtuu joka maahan ja niin varmasti tannekin. Suurin taitanee olla viela tapaamatta. Turisti-infoa tasta EU-paamajasta saikin sitten hieman etsiskella. Sellaista ei ollut paarautatieasemalla, kuten olisi voinut kuvitella. Moinen loytyi etelaiselta steissilta ja sinne osattiin suunnistaa? kun luettiin salaa kaupungin karttaa matkamuistomyymalassa ja pahan silman alla. Steissi nyt oli aika iso eika infi ollut siella mihin infotaulut osoittivat. Mussulla se kuitenkin loytyi ja ilmainen kaupungin kartta oli kasissamme. Uimahalli oli jo mennyt kiinni joten kassit piessa painuttiin kartan laitamien puskiin kuorsaamaan ja yolla satoi vetta; kuten edellisenakin yona. kilsat 76,4 saa pilvinen.
20.6 Pyha aloitettiin kirkolla. Ei keretty puskasta siihen kaupungin suurimpaan ja komeimpaan katedraaliin, kun eksyttiinkin viela, mutta kohdille sattui pienempi kirkko. Sinne vaan lauteille toimitusta odottamaan. Joku paikallinen hefe siina tuli toivottamaan viela tervetulleeksi ja kyseli vahan, etta mimmonen homma. Sitten alkoi menot. Aika normi homma muuten paitsi suitsukkeita karyteltiin, joka viittannee katoliseen kirkkoon?!? Jossain vaiheessa otettiin myos vierustovereita kiinni kasista ja kateltiin muita seurakuntalaisia. Snadisti oltiin pihalla, ku toi ranskankieli on aika huonoissa kantimissa. Se kuitenkin hiffattiin, etta yhdessa vaiheessa toimitusta kahden suomalaisen pyorailijan reissua Belgiassa siunattiin. Tama osuus tuli englanniksi. Palveluksen lopuksi saatiin vastailla paikallisten kysymyksiin reissustamme. Kurko homma kaikenkaikkiaan, vaikkei lahetty hakemaan mitaan feimia vaan hiljentymaan.
Kirkollisten menojen jalkeen kaupasta evasta reppuun ja steissille syomaan. Ulkona oli vain 12 astetta lampoa, joten poustailu kartsalla ei napannu juurikaan. Steissin odotushuoneessa puolestaan oli mukavan lamminta ja vedettiinkin siella pienet tirsat siihen brussin paalle.
Brysselin kuuluisimpia museoita on sarjakuva museo. Sinne! Tinttien ja Lucky Lukien seassa oli myos aika laaja setti Muumeja ja Tovea. Au! Museon lisaksi bongailtiin nayttavia sarjakuva-aiheisia seinamaalauksia kaupungilta. Joku kuseva pikkupoikakin nahtiin. Brasilia-Norsunluurannikomatsin jalkeen tehtiin poikkeus ja mentiin aivan samoilla mestoille yoksi, kun edellisenakin yona. Ollaan tata valtetty tietoisesti aikaisemmin puskamajoittumisessa. Edellisena yona teltoille kuului teknobiittia (mika ei vaarin oo) lapi yon, mutta tana yona kuului jotain ihan muuta. Herasin puoli kahdelta siihen, etta pimeassa metsasta kuului rasahduksia jarjestaen. Metsa oli sellaista Blair Witch Project-tyyppista lehtoa, jossa ei voi kopotella rapisematta. Siina sitten rupesin kuulolle ja hapuilin ja pyoranvaloakin ulottuville. Saumathan oli, etta se oli joku elukka, peura? tai naapurin spyko. No valoa metsassa ei nakynyt, joten kyseessa oli joku elukka tai pimeanakolaitteen kanssa liikuva lihamestari. Tontilla oli meinaa sen varta pimea, ettei siella nahnyt metsaa puilta kukaan. Sitten se sika alkoi jotain rohkintaulinaa pitaa ja paljasti itsensa. Perushomma siis, oltiin sikamaisessa seurassa. Ties vaikka telttamme olikin juuri sen ruokailujuurakon paalla. No possu oli jo nahty juttu Saksan puoleta emmeka vaivautuneet tekemaan mitaan asialle. Telttoja iltasella pystytettaessa ymparillame lenteli tulikarpasia. Ne olivat varsin symppiksia kavereita. Kilsat 33,6 saa kylmempi kuin Suomen juhannuksena ja yolla satoi.
Naisille viela kerrottakoon, etta taman kesan kuuminta muotia taalla Lansi-Euroopassa ovat poikaystavakangashousut siis mallia loysat ja valkoiset farkut. Kiitos ja nakemiin.