Mä kuulin naapurilta, että noissa siivoushommissa niitä merkkaamattomia pyöriä tulisi säilyttää ennen hävittämistä jossain välivarastossa pari kolme kuukautta. Tämä juuri sen takia, että kaikki laputtamattomat pyörät eivät välttämättä olekaan hylättyjä. Naapurilla on tietääkseni jonkin sortin huoltofirma, joka teettää myös näitä tyhjennyksiä taloyhtiöissä.
Tätä tavallista…
Ajelin iltapäivällä Palosaarentiellä kulkusuunnassani katualueen oikeassa laidassa kulkevalla klv:llä. Jäätä ja uria ja jalakulkijoita riitti, joten rullailin aika hiljaa, eihän mulla ollut mihinkään kiirekään.
Oikealta kolmion takaa, onko se nyt Varisselänkatu siinä Ärrän ja sen pienen Smarketin välissä, tuli vauhdilla pyörätien jatkeelle auto, joka sitte jarrutti voimakkaasti pysähtyen siihen keskelle jatketta eteeni. En ehtinyt pysähtyä tai väistää. Jarrutin molemmilla pyörillä minkä ehdin ja kohdatessamme otin tukea kädelläni auton takakulmasta. Kuului kopsahdus, kun sormeni osuivat peltiin. En kaatunut, vaan pääsin auton ohi takaa. Pysähdyin heti auton toiselle puolelle.
Autosta nousi kaksi äkäistä ihmistä, mies ja nainen, ehkä 25-30-vuotiaita. He menivät tarkistamaan auton mahdollisia vaurioita samalla mulle valittaen. Menin heidän luokseen auton toiselle puolelle. Kävimme keskustelun, joka tiivistyy melko hyvin seuraavaan:
auton kuski: Mitä höpsöä* sä kolhit mun autoa!?
minä: Mitä höpsöä* sä tulet kolmion takaa päälle? Sulla on höpsö* kolmio, sun pitää väistää risteävää pyörätietä jos tuut kolmion takaa.
Jne., jne.
(* sukupuolisiveellisyyttä loukkaava sana muutettu)
Koittavat painottaa, että mun olis pitäny väistää, kun he hyökkäävät kulman takaa eteen väistämisvelvollisina, koska mä tulin pyörällä. Jotain väkivallalla uhkailuakin siinä tais tulla kuskin taholta, minkä jälkeen hän päättää tarttua toimeen ja tönäsee mua molemmin käsin. En liiku, tai reagoi muutenkaan tähän, vaan jatkan kolmion osoittamista kädelläni ja kertaan liikennesääntöjä pariskunnalle. Kehotan myös soittamaan poliisille, jotta voivat varmistaa sen lainmukaisen toimintatavan tällaisessa tilanteessa.
Autoilijat menevät vihaisina takaisin kopperoonsa ja minäkin jatkan matkaani. Lähtiessäni viereisen kaupan edustalla tupakalla ollut nainen päivittelee, että onpa tyhmä autoilija.
^Tyhmiä autoilijoita on niistä suurin osa…
ei pidä yleistää - seki valkoisen audin kuljettaja, joka tänään ajoi Lautatarhankadulta yli Hämeentien räikeästi punaisia päin jatkaakseen Mäkelänkadulle, samalla kun puhui puhelimeen, osasi väistää ilman hidastamista ihan näppärästi. Äo varmaan 300. Sitä en tiedä huomasiko keskisormeni.
Yleensähän se pyöräilijä on oikeassa. 
Mutta eilen töihin ajaesani, autolla, oli tilanne jossa pyöräilijä ilmeisesti arvioi tilanteen toisella tavalla kuin minä autoilijana. Ajoin Unioninkatua alas kohti Senaatintoria siinä Tuomiokirkon kohdalla tulee oikealta mutta kolmion takaa pron näköinen fixistelijä lumisohjossa mun “eteen”. Pyöräilijä oli kyllä metreissä mitattuna ennen minua risteyksesä mutta eteneminen oli sen verran hidasta että ellen olisi abs:ät nakuttaen pitänyt jarrua pohjassa olisin varmaan osunut herraan. Onneksi huomasin hänen aikeensa hyvissä ajoin joten ehdin hidastaa tarpeeksi etten törmännyt mutta jos olisin lasketellut “normaalivauhtia” sitä mäkeä alas niin olisi saattanut vallinneesa todella liukkaalla kelillä käydä huonostikin.
Ei tämä mitään ragea oikeastaan aiheuttanut en edes töötännyt enkä sormeakaan näyttänyt ( en ikinä oikeastaan tee niin pyöräilijöille sattuneesta syystä) mutta tuli vaan mieleen että kyllä me pyöräilijätkin töpeksitään. K.o herra tuskin itse huomasi tilanteen.
T. Nimimerkki “keskisormea kerran autoilijalle näyttäneenä joka myöhemmin huomasi etä tuli itse fillarilla kolmion takaa”
Lähtipä aamuraget.
Vähän taustaa:
Vien aamuisin pojan pyöräkärryn kanssa päiväkotiin teknologiakylään. Jo sulanmaan aikaan, ennen lumia siis, olin käynyt menestyksekkäät neuvottelut teknologiatie 2:seen postia toimittavan postimiehen kanssa siitä, että hän jättää pyörätien vapaaksi, jotta voin turvallisesti kulkea pyörätietä pitkin peräkärryn kanssa. Lähtökohta oli luonnollisesti se, että postiauto tukki koko pyörätien. Neuvottelujen tuloksena postiauto oli aamuisin parkkeerattuna nurmikolle, eihän viereisen ajoradan autotoilijoita voi, eikä saa, millään tavalla häiritä. Olin tähän tyytyväinen. Tilanne kyseisessä kohdassa on se, että ajoradan vieressä on yhdistetty pyörä- ja jalankulkuväylä (mikälieoikeatermi). Parkkeeraamalla pakettiauton keskelle ko. väylää ohi kyllä pääsee polkupyörällä, muttei kahden lapsen pyöräkärryn kanssa. Paikkaa katsoessa tulee mieleen useita vaihtoehtoisia parkkeeraamistapoja. Alunperin käytössä ollut keskelle tietä tapa on varmaankin postimiehelle vaivattomin ja siksi käytetty.
Itse tapahtuma:
Tänä aamuna sitten tähdet osui taas kohdilleen ja satuin ohittamaan teknologiantie 2:n samaan aikaan, kun postimies oli rakennuksessa. Postiauto oli jälleen keskellä pyörätietä, sillä aiempaa parkkipaikkaa toimittanut nurmikko oli lumenaurauskasan alla. Jotenkin on hankala käsittää sitä, ettei autoa voi parkkeerata vaikka siten, että kaksi rengasta on ajoradalla ja kaksi siellä pyörätiellä. Näin toimien pyörätietä jäisi riittävästi vapaaksi myös pyöräkärry-yhdistelmille, mutta toki autoilijoita häirittäisiin. Nyt ainoa vaihtoehto oli hypätä pyörän päältä alas ja taluttaa ajoneuvoyhdistelmä kieli keskellä suuta jäljellä jäänytta pyörätien kaistaletta pitkin ja toivoa, ettei kärry luiskahda “rotvallin” yli ja liu’u vieressä kaasuttelevan bussin alle.
Kun lämmöt kerta oli valmiiksi päällä päätin jäädä käymään uusintaneuvotteluja postipojan kanssa. Tyyppi oli tällä kertaa eri, eikä ollut halukas neuvottelemaan mistään. Jotain murinaa kuului, että …tilapäisesti lastausta ja purkua varten… En tyytynyt osaani ja avasin vänkärin oven. Täytyy myöntää, että olin vähän harmistunut siinä ja argumentointi olisi voinut olla asiallisempaakin. Tilanne jäi silleen auki, että mitään lupausta paremmasta en saanut, mutta saimpa vähän avautua. Se jo vähän helpotti.
^Täällä meillä itellalla otetaan (ihan oikeasti) vakavasti kuskien käytökseen liittyvä palaute. Suosittelen: asiakaspalvelu@itella.com
Hahaa! Meikäläisen käytöksestä olis saanu tänään varmaa as.pal.matskua. Prkelettä ja stananaa raikui rapuissa.
Ainakin meikälle jo perinteeksi muodostunut “postin kusenkeltainen kädenpuristus” napsahti taas kohdalle.
Melkein viimeisen viikon kunniaksi sain aamulla kuulla että nytpä postimies pave pääseekin opettelemaan uuden pikku piirin ihan yksinään.
Eikun kartta kouraan ja raget päälle…
Ragesta hämmennyksensekaiseen jäätymiseen:
Eilen oli rullailukelit mitä olivat, mutta olin kuitenkin päässyt Urheilukatu - Manskun laita -akselilla kohtuullisesti eteenpäin aina uuden musiikkitalon kulmalle. Siinä Finlandia-talon puoleisella kulmalla oli ruma peltivuorattu dösä poikittain klv:llä tukkien täysin sekä kääntymisen vasemmalle alas että tienylitysmahdollisuuden uuden musahökkelin puolelle.
Heitin homman talutteluksi ja kiersin dösän kuskin puolelle aikomuksenani kysellä - otaksumaltani bändin keikkadösäkuskilta - mistä moinen parkkeeraus. No ruorin takana olikin sitten herra sinisissä miekka-logolla varustetuissa vetimissä. Oli vielä muukin habitus kuin suoraan 70s-jenkkikybelipätkästä viiksineen ja taaksepäin stailattuine Suave-hiuksineen.
Jäädyin niin pahasti tuiskussa dösän ohjaamoa lähestyessäni ja kuskin statuksen huomatessani, että avautuminen jäi täysin suorittamatta - ja ragekin toisaalta vaihtui täyden mittansa hetkessä saavuttaneeseen hämmennykseen. Jälkeenpäin kyllä harmitti, etten ollut haastatellut konstua suorittamastaan mielikuvituksellisesta pysäköintityylistä.
Vaikka kyseistä bussia ei olisikaan erään merkkipäivän juhlajärjestelyjen vuoksi tuolla tavoin sijoitettu, olisin kyllä joutunut typeröittämään itseäni aika vitusti vielä tästäkin kehdatakseni vittuilla muille noissa keleissä pärjäilystä.
^kryptisin ilmaisu mitä tänään on tullut vastaan - mutta luulen saaneeni kopin.
“Erään merkkipäivän juhlajärjestelyistä” ei ollut tietoakaan aamupäivällä tuolla sijainnilla, mutta ehkäpä kyseessä todella oli esim. isämmmaata kunnioittamattomien hippien talteenkeräysvaunu.
Ja tottakai setä poliisikin luuli, ettei kukaan ajele noilla keleillä fillarilla. Mehdillä kuitenkin nämä keleihin ja pyöräilyyn liittyvät otaksumat jatkossa…
^tämä saattaa “valaista” asiaa
Pollareita oli muutenkin keskusta täynnä, kuten yleensäkin pressapippaloiden aikaan.
edit: niin siis, tiputtelevat penteleet kyttäläiset kanssaveljiään ja -sisariaan ympäri kaupunkia noilla bussiloilla. Ei se kyllä vähennä klv-pysäköinnin urpoutta pätkääkään.
Lepo vaan, kid_s, meinasin vaan ettei oikein irtoa sympatiaa rageille tällä kertaa kun kaikki oli enemmän tai vähemmän hula bual koko kaupungissa, ellei koko maassa
Kuten sanottu, kansakunnan silmäätekevät ja tarden fb-kaverit, valkolakkiset pyromaanit ja ensin mainittujen bakkanaaleista katkeroituneet riekkuivat keskustassa ja kaikki muut, mukaanlukien aurahemmot, istuivat kotonaan tai bartertownissa katsomassa tätä sirkusta televisiosta ja joka paikassa oli lunta kuin jussi ahteen kotivideoissa.
Itsekin olin lähdössä pyörällä, uhmakkaasti säiden nykytilaa vähätellen tietenkin, hakemaan herkkuja lähimmästä aukiolevasta myymälästä.
Ehdin kotikadun päähän, vain todistaakseni kuinka arvokkaasti ja hienoeleisesti possuvankkuri liikehti risteyksessä. Vein pyörän takaisin tupakille hipsineelle pariutumiskumppanille ja sanoin että viepä tää kuule takas pesään, mä taidan jalkautua.
Karjavaunun vielä venkslatessa sen kohdalle jo toistamiseen päästyäni, minun teki mieli mennä kysymään että etsittekö kenties jotain muutakin kuin kitkaa - taloyhtiöni rappujen logiikka kun sattuu olemaan vähän sellaista karttaa tai natiivi-oppaan neuvoja vaativaa sorttia.
Varmaan olisivat suuttuneet ja halusin suklaata enemmän kuin tiuskintaa, joten jatkoin matkaa.
Monessa paikkaa joutui ihan suosiolla antaa muiden mennä tai luikkia kiireenvilkkaa tien yli että saivat siellä loskaisessa perunapellossa kammettua kiesiään eteenpäin. Parkkipaikan etsiminen varmaan olis ollut aika helppoa killdozerilla.
Bartertowniin samottuani eräs siellä levänneistä miljoonista taksikuskeista tiesi kertoa nähneensä yhden aurausvälineen vuoronsa aikana. Näin omin silmin ainakin yhden raitiovaunun liikkuvan kohtalaisen sutjakasti, ja jostain syystä mietin kuinka joku varmasti riemuitsee julkisen liikenteen sujuvuutta.
Olis pitäny lähteä ulos, pidemmälle matkalle jo paljon aiemmin päivällä. Siellä oli kuumottavan värinen taivas juuri ennen pimeää.
Takaisin aiheeseen, itseäni aavistuksen ragetti tänään se, että kotikatu oli edelleen korttelin pituinen minipipe, jonka perusteella jätin pyörän kotiin. Kun pääsin ensimmäiseen mutkaan, ja lopulta töihin, jouduin toteamaan että klv:t koko matkalta oli aurattu. Kun astuin työhuoneeseen, täällä haisi ihmisen perse. Pesemätön, paskainen/hikinen, ummehtunut perse. Oli näemmä yli viikon muhinut roskapussi laskenut alleen.
…mäkin joudun myöntämään, että konkeli jäi iltasella duunipaikalle kun kasin nurkkaan rappukäytävän ovea ei saanut auki kuin solakan varhaiskeski-ikäisen vätyksen verran, kiitos kinosten. Tänään ehtoommalla sitten polkaisukulkineella kotio. nimim. aura-auto=kaveri
Vaihdetaan metukka rulliin, vittu, tai vaikka 128gt SSD-levyyn. Ihan sama kävellä tuolla kun näemmä 2.0:ssa jo passe dotted line on edelleen in aurauksessa. Niin paljon nyt ragettaa, ja nimenomaan se vitun road. Onneks sentään varsinainen työmatka on siloinen ja ajokelpoinen <3 <3 <3
Mulla ei ole vieläkään tullut ajokelvotonta osuutta työmatkalla. Missä vika?
^ajokelvottomuus on yksilöllinen havainto. Eilen Kilosta Hakaniemeen osui työmatkalle useampi aurattu ja auraamaton pätkä sekä jokunen extra haasteellinen ajoradan aurausjätökset sisältävä kvl. Mitään logiikkaa ei näissä näkynyt, ei ainakaan siten että ne olisivat keskustan suuntaan menneet. Kunnossapidon ykköskategorialuokkaan kuulumisesta ei ollut tietoakaan, ajoradat sen sijaan loistivat vieressä juuri aurattuna. Pyöräilyn kaksinkertaistaminen vuoteen 2020 mennessä ei muuten onnistu näin. Tänään sitten otin Jeepin alle kun on hippasen mennyt luotto myös julkisiin.
Aion kantaa korteni kaksinkertaistamisen kekoon lapioimalla uudella lumilapiollani tarpeen vaatiessa.
Juuri äsken ot-ragea aiheutti putkiremonttiurakoitsijoiden tekemä källi. Koko talossa ei ole pyörävarastoja tällä hetkellä käytössä, niiden sijasta meillä on yksi keskikokoinen merikontti pihalla. Noh, olivat sitten urakoineet kasan sekalaista paskaa kontin oven eteen, ovea sai vajaan ohjaustangon verran auki. Perkele, sanon.
Hesarissahan oli pari päivää sitten juttua, että tänä vuonna ei tule parannusta viime vuoteen; ei ollut aloite päässyt edes budjettiesitykseen asti. Mun mielestä ällistyttävin oli kokeilu jossa ei hiekoiteta vaan aurataan ja suolataan - suolahan muuttaa lumen järkyttäväksi pöperöksi…
Muuten on tullut pari kertaa melkein ragettua keskustan pyöräteistä niin antaa mennä nyt sitten samaan settiin. Eli miten, kun lumi tulee maahan unohtuu kollektiivisesti, että pyöriä on olemassa. Pyörätiet muuttuvat oikaisureiteiksi ja odottelualueiksi, jossa pesäpallomaisesti kärkytään punaisilla saumaa singahtaa tien yli. Yksi tällainen tapaus loikkasi takaisin pyörätielle, suoraan eteen, kun säikähti, että auto saattaa heittää loskat päälle.