Ei se oo aina itselläkään helppoa suhtautua muihin liikkujiin ja tajuta, että miksi joku tekee asiat toisin, kuin mitä itse odottaisi heidän tekevän, mutta tämä juttu menee kyllä yli.
Tälläistäkin on tapahtunut:
http://www.poliisi.fi/poliisi/seinajoki/home.nsf/PFBD/570B0F8F51019D65C2257461005DFB84?opendocument.
Herra on varastanut maataloonsa 260 fillaria Ilmajoella. Mitähän se on meinannut tehdä niillä?
Se jannu oli mennyt aina bussilla tai jollakin muulla kyydillä naapurikuntaan ja pöllinyt kyydin tarpeessa pyörän. Ihan tarpeeseen ne oli menny! Mut ilmeisesti toiseen suuntaan olevaa matkaa ei voinut pyörällä taittaa.
On päiviä, jolloin ajaminen on kuin zen-herralla, mieli on tyhjä ja reisissä kiertää veri kevyesti ja iloisesti. Korvissa suhisee hiljainen tuuli ja lempeä kesäinen aurinko lämmittää selän takaa niskaa, meri ei vielä tuoksu mädältä levältä kuten myöhemmin syyskesän aikaan.
Nosturimiehet tukkivat pyörätien Länkkärin varressa Tapiolan eteläpuolella, kuten ovat tehneet useimpina päivinä jo muutaman viikon ajan. Käännyn Westendin puolelle vievälle sillalle ja tähyilen bussiaseman taakse, joku poljeskelee siellä hiljakseen mäkeä alas. Pyörätiessä on tiukka ja aika kapea kurvi oikealle, korkeat pensaat estävät näkyvyyden. Jarruttelen hieman, joskus näissä kurveissa on hiekkaa.
Sekunnin kymmenyksiä myöhemmin saavun kurvin jyrkimpään kohtaan. Ei PERKELE. Se alamäkeä hissutellut polkee nyt vastamäkeen hampaat irvessä olkapää sisäkaarteen pensaita hipoen, itsestään katsoen aivan tien vasemmassa reunassa. Siellä olen myös minä, oman suuntani oikeassa reunassa. Irvihampaiden välistä pääsee perkl, sen tanko vatkaa mutta pyörä ei käänny. Surly taipuu tailwhip-skidiin ja saan pyörän taitettua pois törmäyskurssilta, pensaiden välissä riittää tilaa. Zen on poissa, jatkan matkaa kiroten.
Joskus tulee ikävä marraskuuta ja tyhjiä pyöräteitä.
Samanlaisia kokemuksia löytyy täältäkin. Joillekin se oma paikka on vaan niin vaikea löytää.
Toisia sankareita ovat olan yli vilkuilijat. Ajetaan omaa puolta tiestä, mutta pikkuhiljaa hivuttaudutaan vastaantulevien puolelle. Tänä kesänä jo kolme moista on melkein teilannut mut. Prkl
Hyvä krapulainen aamu kääntyi infernaaliseksi vitutukseksi duunimatkalla. Kansallismuseon kohdalla suikkasin valoihin autojen sekaan, kun ei oikein innosta vetää siihen puistikon jaetulle jalankulku-pyörätie-viritelmälle.
Ventoniemen kuski päättää sitten kääntää bussinsa siihen naaman eteen poikittain, kohdalla missä nyt on se varsin miellyttävä asfaltin kynnys. Pui vielä nyrkkiä perään. Olis pitänyt roimia lukolla, saatana.
Kirjoitin lafkalle palautetta. Saamari että vituttaakin vielä. Julkinen liikenne vs. kevyt liikenne, jossain on mätää.
Fillaripoliisit ajoi eilen jalkakäytävällä Hesaria Brakulta Kurviin. Ois varmaan pitänyt soittaa, öh, poliisit.
sain tänään fillaripoliiseilta kirjallisen huomautuksen: “Polkupyörällä ajaminen jalkakäytävällä ilman erityisen pakottavaa syytä”. joo, pakko tunnustaa että ajoin jalkakäytävällä, alle kävelyvauhtia mutta kuitenkin, ja olen yli 12-vuotiaskin. olen outlaw biker.
tapauksen jälkeen yritin kokeeksi jatkaa matkaani ajamalla vain pyöräteitä ja/tai autokaistaa (EI ratikkakiskoja) ja välttäen kävelykatuja, Kaisaniemen kulmilla tuli kyllä ajettua aika epäsuoria reittejä kun saavuin Hakaniemestä päin ja tarkoitus oli päätyä Kaisaniemenkatu ykköseen eli kadun eteläreunalle.
^aiheesta on hs.fin sivuilla melkoisen kovaa keskustelua.
Toissapäivänä eräs semituttu sai keskuspuiston pasilan puoleisella pääväylällä kirjallisen huomautuksen ratsupoliiseilta. Kyseessä on se leveä tie, joka on suunnattu ainoastaan jalankulkijoille. Tosin esmes ytv:n reittiopas antaa sen aika usein reitiksi… En mä tajua, terveen järjen käyttäminen on kans jepareille suotavaa. Ehkä niillä on vaan tylsää?
Autojen sekaan vaan.
Heikkonäköiset vanhukset autonratissa ja koirankusettajat ovat tuottaneet vaaratilanteita viimeksi. Tietty vikaa on itsessäkin koska tulee ajettua vähän turhan reipasta vauhtia, olettaen että muut havaitsee.
Yllättävää miten agressiivisia reaktioita tulee jalankulkijoilta silloinkin, jos menee jalkakäytävällä kävelyvauhtia tai hitaammin. Eniten tulee vielä kommenttia silloin, jos jalkakäytävä on käytännössä tyhjä. Ilmeisesti se ainoa jalankulkija halusi mennä juuri siitä.
Olenkin siirtynyt nykyään lähes yksinomaan autoteiden käyttöön. Pyörätietä käytän niisä muutamisssa paikoissa, missä tiedän, että risteyksissä on hyvä näkyvyys ja vain vähän liikennettä. Autojen seassa tulee myös ajettua nopeamminkin → kasvaa kunto ja isommat reidet → kovempi äijä.
jep jep, kyselin konstaapeleilta (?) että onkos heillä mitään kaistalla ajoa vastaan, ei ollut. oikeaa laitaa koettivat ehdottaa mutta kinasin vastaan ja sanoin että sehän on kuolemantuomio heti, bemarit punkee millin päästä ohi ja kiilaa eteen/yli samoin tein. keskellä kaistaa on turvallista, kaikki näkee ja ohitteluhalut pysyy paremmin kurissa. ratikkakiskojen väleissä on kanssa näppärä liikehtiä, en vaan tajunnut kysyä että mikä mahtaa olla konstien kanta kyseisen tilan käyttöön.
autojen seassa mäkin runsaasti ajelen, helpompaa se siellä on kun koettaa jalankulkijoita pujotella. välillä vaan mukulakivillä laiskottaa ja tekee mieli rullailla tasaista jalkakäytävää…
Vittuun sieltä jalkakäytävältä. punkt.
Näin Ameriikoissa.
En tiiä, onko tää mikään varsinainen road rage, mut ei tätä varten uuttakaan keskustelua kannata perustaa.
Eilen tultiin iskän luota Meri-rastilasta ja siinä Puotilan venekerhon paikkeilla oli pakettiauto keskellä suojatietä kun kevyelle liikenteelle näytti vihreää. Koukattiin peräpuolelta ja samalla kosketin sormenpäällä pakun peräovea, että siitä jonkinlainen ääni lähti.
Oli naurussa pitelemistä, ku pääs autosta ohi ja ohjaamon ikkunasta rääky rehevä mustalaisnainen “Apina! Apina!”
Tämä Tampereen “bussin alle tönäisy” -tapaus sai nyt ensimmäisen päätöksensä oikeudessa ja kyllähän se oli pyöräilijän vika, kun kerran ajoi pyörätietä.
Suosittelen taas viihdytystä tuon keskustelun parissa…
Synkkä juttu toi tossa yllä. Täytyy muistaa varoa kuuroja seniorikansalaisia jos ajelee pyöräteitä pitkin.