Lähdin aamulla loskan sekaan liikkelle 23mm sileillä kumeilla ja ajatteli että kyllä tuo tosta ehtii päivän aikana sulaa pois. No kotiin lähtiessä se oli jäätynyt ja tietä ylittäessä eturengas alta ja kyljelleen. Otin käsillä vastaan ja nyt muutenkin huonot ranteet särkee niin pirusti.
Koita kestää ja jos meinaa turvota ja on liian arkana, niin lääkäriin…
nimim. reilun kuukauden takaisten pannujen jäljiltä ranteet yhä kipeinä.
Vetäsin viime yönä — vähän ottaneena, tietenkin — reippahat pannut keskellä autotietä ja sain aikaan U-lukon mutkan muotoisen mustelman oikeaan lonkkaani. Punottelee ja sattuu aika pirusti vielä, mutta tekemälläpä sitä oppii.
Mä luin joskus jostain aikuisten mopoilujulkaisusta että moottorilla liikkuvat kaksipyöräihmiset ei pidä niitä niiden levyjarrulukkoja eikä muutakaan kovaa/painavaa taskussa varsinkaan lonkan kohdalla, koska saattaa murtaa lonkan kaatuessa. Tuntuuhan se u-lukko lantiolla tietty vähän siltä että saattaa sattua jos sen päälle rojahtaa.
Perjantain lumisateessa vähän sudittelin Kaisiksen puistossa mummopyörällä ja otin ihanan pehmeät pannut. Tuli oikein hyvä mieli=)
4h myöhemmin umpipäihteissä en onnistunut samassa tempussa, vaikka lunta oli tullut 10cm ja puolet matkasta meni perää slaidissa…
tya - 21:07, 8.2.2009 » Mä luin joskus jostain aikuisten mopoilujulkaisusta että moottorilla liikkuvat kaksipyöräihmiset ei pidä niitä niiden levyjarrulukkoja eikä muutakaan kovaa/painavaa taskussa varsinkaan lonkan kohdalla, koska saattaa murtaa lonkan kaatuessa. Tuntuuhan se u-lukko lantiolla tietty vähän siltä että saattaa sattua jos sen päälle rojahtaa.Joo ei se ollutkaan mulla lantiolla kii vaan armeijan leipälaukussa joka oli vielä vyötäröhihnallakin kiinni, mut heilahti vaan kaatuessa sopivasti sitte siihen alle. Vittumainen homma.
^kommenteissa taas pistetään fillaristia matalaksi. Ajetaanko me muka niin huonosti ja välinpitämättömästi?
^ ja vajaamieliset aloittaakin siellä taas jo keskustelun aiheesta. voi herrajestas.
EDIT he hee, meillä oli sama huomio.
Kaikki liikennettä koskevat artikkelit hs:ssa = tsekidi tsek kommentit ensin
käytättekste rosterisii vai teflonpinnoitteisia pannuja?
…vai onks täällä kaikki niin aitopäitä että vain valurauta is real?
(itse tilasin omaan titaaniwokkiin signaturen hiilikuitukahvan)
…sorry on/offtopic.
valurauta on 4 real pihviä paistaessa mutta skidisti rasittava putsata. vastasin ilman ironian häivääkään.
yksipannu.netin puolella porukka suosiin kiinteävartista yksinkertaista teräspannua, jonkatyyppisiä myös kisoissa käytetään. Kylläkin niissä on lyhyemmät varret ja kumikahvat, jotka on mukavammat arkikäytössä.
Mä suosin alumiinista pannua, vaikka se kuulemma on teräspuritaanien mielestä vähän hönttiä.
Rosteria. Piste.
ok.
irtooks temput (esim. spinit tms kieputukset), vai paahdattekste vaan täysii?
pari jaakkokolmosen videoclipiä olisin voinut tähän laittaa mut ehkä tää läppä oli tässä… jatkakaa kaatuilua.
Nonii ja takas aiheeseen. =)
Kauan dirtti/streettimonkelilla & alamäkipyörällä ajaessa pannuja ja loukkaantumisia on ollut niin paljon et ketään ei ees kiinnosta.
Fiksillä vedin ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat “down to Earth” -kokemukseni noin 5 minuutin ajon jälkeen. Sain justiinsa ekan fiksini kasaan ja päätin lähteä kokeilemaan, lukkiksilla tietennii. Kauheessa hurmiossa poljeskelin ja ekat liikennevalot kun tuli nii tottakai koin olevani yli-ihminen ja päätin jäädä träkständäämään “koska niinhän ne kaikki muutkin tekee”. Lumet oli sulanu jo aikapäiviä sitten, mutta tottakai ne hiekotushiekat oli siinä vielä turvaamassa kansalaisia liukastumiselta. Klossi pasaks, samaten housut, kyynärpää ja polvi.
Läheltä piti -tilanteita on ollut liiankin monta ja välillä sitä miettii että mitä jos… Ja olis voinu käyä pahastikkin mut aina sitä on jollainlailla selvinnyt, pystyssäkin vieläpä! Kyrpärää tunnustan käyttäväni ihan liian vähän, mut semmonen kuitenki on ja välillä se päähänki eksyy. Toivotaan, että se on päässä sillon kun tarve vaatii. =)
Eipä noista kaatumisista ole tullut pidettyä lukua. Mukulakivet + märät lehdet ovat heittäneet minut hiljaisesta vauhdista muutaman kerran maahan. Aina on tullut iskettyä sama polvi katuun, kun en ole ehtinyt tempaista jalkaa varvaskoukusta irti.
Ainut rajumpi kaatuminen fiksillä on viime syksyltä. Pienessä humalassa baarista kotiin. Koitin kai nousta jyrkän kanttikivetyksen yli pyörätielle. Kipeää teki, kanttari leikkasi kypärästä siivuja + jätti jänniä painumia siihen, alumiininen droppitanko vääntyi ja keskiöakseli halkesi. Itse selvisin ruhjeilla ja onneksi kukaan ei sattunut olemaan lähimaastossa. Ei toi alkoholi oikein sovi liikenteeseen. Nykyään baaripyöräillään varovaisemmin. Ei se mitään, jos itseään teloo, mutta ne muut tielläliikkujat…
mä pannutin tammikuussa erinäisiin jääläntteihin kolme kertaa tasan viikon välein, onneks hiljaisessa vauhdissa ja joka kerta aina samalla tavalla samalle puolelle. yläreiden/perseen tasan saman kohdan murjominen ei sitten enää kolmannella kerralla enää ollu ollenkaan hauskaa.
Kenties olette huomanneet että skiddaillessa lukkopolkimilla “etummainen” klossi, eli mun tapauksessa vasemman kengän klossi kuluu nopeammin. Tästä ärsyyntyneenä päätin opetella skiddailemaan kummallakin jalalla ja jonkin aikaa harjoiteltuani se rupesi sujumaan hienosti.
En sitten kuitenkaan pistänyt noita epätasaisesti kuluneita klosseja mäkeen kun ajattelin saituuksissani että vaihdanpa klossit kengästä toiseen ja täten käytän ne tasaisesti loppuun.
Idean toteutus kusi sillä tänään fillaroidessani tein risteykseen saapuessani kiperän skip stopin. Tai ainakin yritin, sillä em. löysä klossi oli nyt oikean jalan kengässä, joka oli tällä kertaa skiddatessa etummaisena, ja kenkä irtosi polkimesta, ja sitten mentiin, ja nyt on lonkka pirun kipeä.