Aina silloin tällöin mopo karkaa hanskasta ja kuski joutuu tekemään tuttavuutta maan kamaran kanssa. Aloitetaan raportointi kertomalla viimeöisestä klassikosta. Lähdin muutamille kaljoille Koffariin ja siellä olikin kaverilla 0,5l pirtua mukana.
Olo oli kotimatkalla hutera ja Bulevardilla eten pomppasi jalankulkija, jonka päälle pamautin ja kaveri täräytti minun perään. Oletettavasti tässä olkapääni jotenkin vammaantui ja on edelleen ikävän kipeä.
Pitkän sillan juuressa sitten jalka ei irronnut koukusta ja pistin perinteisesti paikaltaan kyljelleen.
–>Jos otat, et aja (hirveesti). Jos ajat, et ota (hirveesti).
jos et ota, ajat.
Jos otat, ajat lujempaa.
Kyllähän tuota on itsekin tullut jurrissa kaatuiltua enemmän kuin selvinpäin. Kai siinä humalassa ajamisen vaarallisuudessa on sittenkin jotain perää, en ole kyllä ihan varma. Neppiskisoissa meillä on kyllä sääntönä: jos ajat - otat.
Nyt terassille baaripyörällä, moi.
Viime kesän humalatoilailut aiheuttivat parin kylkiluun napsahtamisen ja aivan jumalattoman mustelman lonkkaluun kohdalle. Ipod-kännykkä-no hands-yhdistelmä ei oo se järkevin.
Perjantaina oli kyllä hyvin lähellä ns. isot pannut. Aleksis Kiven kadulla huristelin jonkun inttipyörän peesissä, ja olin siitä suikkaamassa ohi, kun kaveri päättää tulla mun ajolinjalle. Siitä sitten sivummalle suoraan uuteen sporakiskoon (joku voi nillittää, joten pistän vaihtoehtoisesti skurukisko). Tai eturenkaan taiteilin kauniisti, mutta takarinkula päätti pistää luisuksi. Oli varsin jännät paikat.
Niin joo, sporakiskot - nuo julmat teräksiset tasapainon kadottajat. Toissa kesältä (yöllä, kännissä):
http://farm1.static.flickr.com/85/248184996_18b3bb8b12.jpg
Kuvassa näkyvä vastaava satula on joskus tehnyt odottamatonta vammaa mun sisäreiteen. Tunsin kuinka satulan reuna kolahti “lievissä” pannuissa reisiluuhun asti. Mustelma oli A4:n kokoinen, keskellä kaunis vaalea raita.
Toi Ekin ratkaisu on vähän tuollai “kolmas silmä”-tyylinen. Kaveri laskeutui joskus kännipäissään leuan varaan tokoinrannassa. Murtui kahdesta kohtaa, tosin tätä ei Marian sairaala yöllä tajunnut, vaan seuraavana päivänä kaveri ihmetteli kun hammaskalusto ei ollut ihan linjassa + sattui ihan vitusti.
Ei perkule… vissii niin paljo tullu kaatuiltua, ettei pysty ees luettelemaan…
Öö… viime kesältä aika kuumottava tilanne, silloin viel perusmaasturilla ajelin. Ohitin Hämeentiellä autojonoa sporakiskojen kautta. Oli satanut ja kuinka ollakaan, eturenkas lähti alta ja lensin ajoradan suuntaan. Siinä ilmalentoni aikana huomasin, et valot vaihtuu just vihreelle joten heti maankamaralle päästyäni kierähdin sivuun liikkeelle lähtevän auton edestä. No onneks seki huomas mut, huus mulle hetken ja matka jatkui. Muutama kolhu tuli ja lonkkaan n. 15 cm halkaisijaltaan semmonen raapiutuma… mikä sen nimi nyt onkaan, kyl te tiiätte. Jälkeenpäin vaan tuntu aika sykähdyttävältä, et se auto ois ihan oikeesti voinu ajaa mun päälle.
Öö… sit fiksillä talven aikana… ainaki kerran innoissani skidasin jäällä, pläts. Kaverin pihasta tullessaki ajoin mustaan jäähän, pläts. Samalla reissulla liikenneympyrässä jäi semmosten tietyömontun päällä olevien teräslevyjen väliin eturengas, pläts. Joku eka aurinkoinen päivä alkukeväästä, kesäpyörää kokeilemaan ihan sileillä maantierenkailla. Todella loiva mutka ja mustaa jäätä, pläts.
Ja sit yks oikeesti tyhmä juttu, ku en ihan viel osannu arvioida, mitä fiksillä pystyy tehdä, ni ajoin auton perään ja reisi droppitangon päätyyn ja siihen tuli kohtuullisen kipeä mustelma.
Ai nii ja harjottelin lukkopolkimilla keulimista. Pläts!
No mut ainaki noi tässä vuoden sisällä…
Siinä ilmalentoni aikana huomasin, et valot vaihtuu just vihreelle joten heti maankamaralle päästyäni kierähdin sivuun liikkeelle lähtevän auton edestä...Aika ninja :D
Ei oo fiksillä tullut pannutettua kuin paristi. Kerran ratikkakiskoon → naama Porthaninkatuun. Kerran liikennevaloissa seisovan auton kierrossa poljin asvalttiin → auton eteen rähmälleen. En kai aja tarpeeksi täysii.
Ajossa on fiksi karannut alta vasta kerran. Viime syksynä jarruttelin kaikessa rauhassa risteykseen, kun takarengas osui märkään lehteen ja luisui kanttariin. Naps. Polvesta lähti nahka.
mähän ajelen aina tosi hissukseen enkä edes pelti kiinni enkä phickzillä, mutta silti onnistuin sliksit alla kanttaaamaan rajusti mustalla jäällä joskus helmikuussa. vasen polvi edellä katuun ja pyörä sinkosi autokaistalle, onneksi yöllä oli hiljaista ja se yksi taksi ehti väistää fillarin. polvi oli hetken kipeä ja tumma, samoin vasen sääri, etuvanne soikeni hieman mutta siinäpä se. seuraavana päivänä laitoin nastat alle.
maastossa suoritetut kaatuilut ovat luku sinänsä, niistä ehkä joskus toiste jossain “maastopannut”-säikeessä.
kiinteellä ei oo muita kuin parit trackstand+häkit liikennevaloissa… tiedätte loput. läheltä piti osastoa on olleet pari poljin kanttariin-tilannetta mut ne on vielä seivattu.
vaihteellisella on ollut näitä sporakiskotapauksia pari kertaa ja kerran taksin perään rivakan ylämäkispurtin lopuksi.
erikoisinta lienee että kännissä ei oo käynyt mitään, vaikka ainaskin tuntuu että vauhtia ja uskallusta on enempi. kännissä taluttaminen on sit ihan toinen juttu, siinä on kaatuiltu useammankin kerran…
^ Sama juttu, kännissä en oo pyörällä kaatunut kai kertaakaan, kävellen harva se viikonloppu. 
Välillä tuntuu, et pyöräily on seiffein etenemismuoto kun on loota kii. Tai sit en vaan juo tarpeeks!
Kiinteällä (onneksi) vain nämä…
About kuukausi ajettu fiksillä ja silloin vielä häkit fillarissa… autokaistoja miljoonaa oulun keskustassa ja vasempaan kaartaessa tätä maagista nopeutta ylläri pylläri se pedaali osu maahan. äijä oikean olkapään yli katon kautta ympäri. vauhti pysähty jotenkin kylkiasentoon ja molemmat jalat ja kädet vielä pyörässä kiinni, niin ku normi ajossa. olihan ne nahkaremmit tunnetusti kiskottu niin kireelle ettei veri varpaissa kierrä. siihen keskelle tietä ku fiksin kans lysähdin niin huomasin samalla valojen vaihtuvan vihreelle ja taksin nostavan kytkintä lähestyen uhkaavasti. voimalla toinen tossu irti häkeistä ja pomppia pyörän kans yhellä jalalla sivuun. ohikulkija kyseli heti että “kävikö mitenkää?” minä sille “tankonauhat vähän näköjään repes” ohikulkija “ei vaan sulle?” tajusin ja naureskelin vastaukselleni. myöhemmin kotona huomasin kuitenkin pari naarmua kyynärpäässä.
Sekä häkeillä että lukkiksilla molemmilla kerran liikennevaloissa seisoessa.
Eli aika vähällä olen selvinny vaikka aina pyrkii polkeen niin lujaa ku reisistä irtoo. Päissäänki ajaa aina ehkä jopa lujempaa (ainakin niin se tuntuu) mutta mitään ei onneksi vielä ole sattunu. ehkä se on juopon tuuria tai jotain.
edvard - 8 hours ago » ohikulkija kyseli heti että "kävikö mitenkää?" minä sille "tankonauhat vähän näköjään repes" ohikulkija "ei vaan sulle?" tajusin ja naureskelin vastaukselleni.Hehe.. toihan on kyl ihan vakio! Kaatumisen jälkeen heti tsekkaa, mitä pyörälle on käyny ja sit himassa vasta ihmettelee ku rupee paikkoja kolottamaan.
Joskus vuosia sitten kun tuli ajettua sikaa kaupungissa maasturilla, onnistuin vetämään oksasenkatua aika rumasti eliten terassille. Tarkoituksena oli ajaa siitä läpi ja aiheuttaa yleistä hämminkiä. Ainoa ongelma oli se, että muistin siinä olevan luiskan, mutta siinähän on välitasanteellinen porras. Ts. tulin a) liian kovaa b) väärin siihen, ja lopputulos oli se, että makasin selälläni terassin edustalla fillari syrjässä.
Siitä vikkelään ylös, fillari tutkintaan ja stonga ojoon. Olin jo nousemassa uudestaan satulaan kun vieressä olleessa galleriassa ollut heppu huomautti mulle “tsekkaas toi sun jalka”. Säärestä oli poljin haukannut vähän isommin palasia, ja verta oli ihan kohtalainen lammikko siinä kivetyksellä. Paikattiin jalka vessapaperilla ja jesseteipillä ajokuntoon. Heitin vielä reippaan lenkin, tosin ilman sikailua. Kotimatkalla noukin apteekista paikkatarpeita ja menin himaan tarkistamaan omat vammat. Pyörä säilyi hyvin, mitä nyt jotain linnunruokaa roikkui polkimesta.
Seuraavana päivänä polvi ei taipunut, jalka oli aivan pirun kipee ja eiku lekuriin. Pitkittäinen hiusmurtuma sääressä, polvi ihan tolkuttoman turvoksissa pari viikkoa ja paria päivää myöhemmin selvisi jumiutuneen kyljen syykin. Kolme kylkiluuta oli napsahtanut, ja ne muistuttivat itsestään aina töyssyissä. Asuin silloin mukulakivisellä kadulla. Jälkikäteen on sit hyvä miettiä, että oliko se nyt ihan järkevää lähteä vittuuntuneena ajamaan.
konkeli - 10 hours ago » Jälkikäteen on sit hyvä miettiä, että oliko se nyt ihan järkevää lähteä vittuuntuneena ajamaan.Moisessa mielentilassa kerran pikku hiprakassa olen saanut yhen rungon poikki, ajamalla. onneksi kyseessä ei ollu ku känni-mummiska jossa ei ollu penniäkään kiinni. no kuitenki jos ankarasti vituttaa niin oon itte ainaki tullu siihe johtopäätöksee ettei ajeleen kannate lähteä...
Eilen tuli lähdettyä ilta yhdentoista aikoihin liikennevaloista ennen vanhaa kauppahallia vähän nousuhumalaisesti kiihdyttäen. Mutkan takana oli nosturi parkissa. Skidaus ja poikittain, osu sitten kuitenkin pää siihen nosturiin ja otsaan tuli kuusi tikkiä plus hirveä turvotus. Jos nyt oppisi käyttämään kypärää. Humalatilaksi ambulanssihenkilökunta mittasi 0.8 promillea.
^auts. Taas voi sanoa “hyvä ettei käynyt tuon pahemmin”.
Torstaina mäkelänkadulla joku nainen päätti ottaa pari rivakkaa sivuaskelta pyörätiellä mun eteen jalkakäytävän puolelta. Väistöliikkeen seurauksena kyynärpäässä a-ihottumaa ja ajohanskat säästi sairaalareissulta.
Ihme ja kumma, ettei koskaan ole itsellä tapahtunut kummia pyörän selässä “under influence”, vaikka tuota Pispalan valtatietä on tullut puskettua Vastavirtalta kotiutuessa tai klubiutuessa aikamoisissa kuoseissa joskus. Siinä pitkässä alamäessä alkaa vauhtikin olla jotain aika mielenkiintoista (joku corollakuski huuteli kerran, että “kuinka vitun kovaa sä ajat?!” ehdin huutaa takaisin, että en mä tiedä, oon kännissä).
Talvella vedin viitisen metriä kylkimyyryä jäisellä asfaltilla, kun käännyin ihan liian kovassa vauhdissa risteyksessä vasemmalle ja luotin A10:n nastojen pitoon… lukkokin roikkui kätevästi just vasemmalla lantiolla, joten jäi komea Kryptonite-mallinen mustelma kylkeen. Onneksi oli yö ja liikennettä vähän.
Mitään pahaa ei ole päässyt käymään - tuuria onkin sitten löytynyt parinkin lottovoiton verran.
Lukioaikoina vedettiin kaverin kanssa surkeilla maastopyörillä jotain metsätietä, joka muuttui juurakkoiseksi poluksi. Renkaissa oli liian vähän ilmaa, niin jarruttelin ja koitin kiertää juurakot pusikon puolelta, mutta vastaan tuli sammaleiselta kiveltä näyttävä kuoppa → jarrut pohjaan, pomppasin pois pyörän päältä tangon yli ja laskeuduin pienellä pyörähdyksellä selälleni sammallella jalat menosuuntaan, ilman mitän vaurioita. Kaveri sanoi, että pyörä pysähtyi pompatessani paikalleen ja kaatui kyljelleen, ehjänä sekin. …Sitten huomasin, että polvien kohdalla jalkojen välissä oli ranteen paksuinen puu.
Seuraavana päivänä kävimme kumpikin ostamassa kypärät.