Aika tasan viikko sitten tuli kaaduttua ensimmäistä kertaa fiksin kanssa.
Risteykseen tullessa skidstopin jälkeen oli tarkoitus jäädä tyylikkäästi trackstandiin, mutta polkimet jäivät hiukan väärään asentoon ja sivutuultakin oli… mäts.
Polveen pikku reikä mutta lähinnä vaan nauratti oma pelleily.
Heitin sit kyljelleen. Ekat lipat fiksillä, vaik ajanu jo reilun vuoden ympärivuotisesti. Vasen kyynerpää ja polvi ottivat hittiä, onneks ei vauhtia ollu paljookaan. Tiesin kyllä, et on ihan hiton liukasta, mut vaistomaisesti hipaisin etujarrua rotvallin väistön jälkeen. Ja se oli sit menoa…
Se vaan fituttaa et tuli joku 5 ihan pikkupikkukivien tekemää reikää juuri ostamani goretex-takin hihaan 
Lähdin aamulla loskan sekaan liikkelle 23mm sileillä kumeilla ja ajatteli että kyllä tuo tosta ehtii päivän aikana sulaa pois. No kotiin lähtiessä se oli jäätynyt ja tietä ylittäessä eturengas alta ja kyljelleen. Otin käsillä vastaan ja nyt muutenkin huonot ranteet särkee niin pirusti.
Koita kestää ja jos meinaa turvota ja on liian arkana, niin lääkäriin…
nimim. reilun kuukauden takaisten pannujen jäljiltä ranteet yhä kipeinä.
Vetäsin viime yönä — vähän ottaneena, tietenkin — reippahat pannut keskellä autotietä ja sain aikaan U-lukon mutkan muotoisen mustelman oikeaan lonkkaani. Punottelee ja sattuu aika pirusti vielä, mutta tekemälläpä sitä oppii.
Mä luin joskus jostain aikuisten mopoilujulkaisusta että moottorilla liikkuvat kaksipyöräihmiset ei pidä niitä niiden levyjarrulukkoja eikä muutakaan kovaa/painavaa taskussa varsinkaan lonkan kohdalla, koska saattaa murtaa lonkan kaatuessa. Tuntuuhan se u-lukko lantiolla tietty vähän siltä että saattaa sattua jos sen päälle rojahtaa.
Perjantain lumisateessa vähän sudittelin Kaisiksen puistossa mummopyörällä ja otin ihanan pehmeät pannut. Tuli oikein hyvä mieli=)
4h myöhemmin umpipäihteissä en onnistunut samassa tempussa, vaikka lunta oli tullut 10cm ja puolet matkasta meni perää slaidissa…
tya - 21:07, 8.2.2009 » Mä luin joskus jostain aikuisten mopoilujulkaisusta että moottorilla liikkuvat kaksipyöräihmiset ei pidä niitä niiden levyjarrulukkoja eikä muutakaan kovaa/painavaa taskussa varsinkaan lonkan kohdalla, koska saattaa murtaa lonkan kaatuessa. Tuntuuhan se u-lukko lantiolla tietty vähän siltä että saattaa sattua jos sen päälle rojahtaa.Joo ei se ollutkaan mulla lantiolla kii vaan armeijan leipälaukussa joka oli vielä vyötäröhihnallakin kiinni, mut heilahti vaan kaatuessa sopivasti sitte siihen alle. Vittumainen homma.
^kommenteissa taas pistetään fillaristia matalaksi. Ajetaanko me muka niin huonosti ja välinpitämättömästi?
^ ja vajaamieliset aloittaakin siellä taas jo keskustelun aiheesta. voi herrajestas.
EDIT he hee, meillä oli sama huomio.
Kaikki liikennettä koskevat artikkelit hs:ssa = tsekidi tsek kommentit ensin
käytättekste rosterisii vai teflonpinnoitteisia pannuja?
…vai onks täällä kaikki niin aitopäitä että vain valurauta is real?
(itse tilasin omaan titaaniwokkiin signaturen hiilikuitukahvan)
…sorry on/offtopic.
valurauta on 4 real pihviä paistaessa mutta skidisti rasittava putsata. vastasin ilman ironian häivääkään.
yksipannu.netin puolella porukka suosiin kiinteävartista yksinkertaista teräspannua, jonkatyyppisiä myös kisoissa käytetään. Kylläkin niissä on lyhyemmät varret ja kumikahvat, jotka on mukavammat arkikäytössä.
Mä suosin alumiinista pannua, vaikka se kuulemma on teräspuritaanien mielestä vähän hönttiä.
Rosteria. Piste.
ok.
irtooks temput (esim. spinit tms kieputukset), vai paahdattekste vaan täysii?
pari jaakkokolmosen videoclipiä olisin voinut tähän laittaa mut ehkä tää läppä oli tässä… jatkakaa kaatuilua.
Nonii ja takas aiheeseen. =)
Kauan dirtti/streettimonkelilla & alamäkipyörällä ajaessa pannuja ja loukkaantumisia on ollut niin paljon et ketään ei ees kiinnosta.
Fiksillä vedin ensimmäiset ja toistaiseksi ainoat “down to Earth” -kokemukseni noin 5 minuutin ajon jälkeen. Sain justiinsa ekan fiksini kasaan ja päätin lähteä kokeilemaan, lukkiksilla tietennii. Kauheessa hurmiossa poljeskelin ja ekat liikennevalot kun tuli nii tottakai koin olevani yli-ihminen ja päätin jäädä träkständäämään “koska niinhän ne kaikki muutkin tekee”. Lumet oli sulanu jo aikapäiviä sitten, mutta tottakai ne hiekotushiekat oli siinä vielä turvaamassa kansalaisia liukastumiselta. Klossi pasaks, samaten housut, kyynärpää ja polvi.
Läheltä piti -tilanteita on ollut liiankin monta ja välillä sitä miettii että mitä jos… Ja olis voinu käyä pahastikkin mut aina sitä on jollainlailla selvinnyt, pystyssäkin vieläpä! Kyrpärää tunnustan käyttäväni ihan liian vähän, mut semmonen kuitenki on ja välillä se päähänki eksyy. Toivotaan, että se on päässä sillon kun tarve vaatii. =)
Eipä noista kaatumisista ole tullut pidettyä lukua. Mukulakivet + märät lehdet ovat heittäneet minut hiljaisesta vauhdista muutaman kerran maahan. Aina on tullut iskettyä sama polvi katuun, kun en ole ehtinyt tempaista jalkaa varvaskoukusta irti.
Ainut rajumpi kaatuminen fiksillä on viime syksyltä. Pienessä humalassa baarista kotiin. Koitin kai nousta jyrkän kanttikivetyksen yli pyörätielle. Kipeää teki, kanttari leikkasi kypärästä siivuja + jätti jänniä painumia siihen, alumiininen droppitanko vääntyi ja keskiöakseli halkesi. Itse selvisin ruhjeilla ja onneksi kukaan ei sattunut olemaan lähimaastossa. Ei toi alkoholi oikein sovi liikenteeseen. Nykyään baaripyöräillään varovaisemmin. Ei se mitään, jos itseään teloo, mutta ne muut tielläliikkujat…