Tuosta tulikin mieleeni: vaihdanpa klossit.
Äsken ajelin aleksis kivenkatua hämeentietä kohti. Bilteman laadukkaista 2,5 euron pikalokareista alkoi kuulua pientä surinaa, ajattelin, että korjaan kun kohta vaihdan pyörätielle. Vauhtia oli varmaan reippaan juoksuvauhdin verran, kun pyörätielle vaihtaessani kyklokrossi-renkaan kuvio otti lokariin kiinni ja etupyörä pysahtyi aikalailla siihen. Minä en pysähtynyt.
Kipeitä, mutta ehjiä käsiä ja ranteita hieroessa kävin miettimään taas kerran, että Kuuluukos pyörällä kaatuessa ottaa käsillä kiinni vai pitäisikö tässä opetella joku pyörähdyslaskeutuminen? Nytkin olisi ollut suojaava reppu selässä.
Muistaakseni karate-tunneilla opetettiin ukemi-niminen liike. Olen monesti miettinyt sen soveltuvuutta fillarilla kaatumiseen ja turvalliseen pyörähdykseen. Nykyään olen tottunut mätkähtämään maahan ilman sen kummempia sätkimisiä. Mielessä on lähinnä “Voi ny vittu. Tulispa se katu jo vastaan, niin pääsisin kömpimään ylös ja jatkamaan matkaa.”
Varvaskoukkuja ja remmejä käyttäessä olen muutaman kerran satuttanut polveni siksi, etten ole saanut räpylöitä vapaaksi. Ehkä pitää suojata itsensä paremmin jatkoa ajatellen. Ja välttää etulokareita.
Kaks kertaa kämmenen luita murtaneena voin todeta, että se kouralla vastaanottaminen ei ole fiksuinta. Joskus se vaan on ainoa vaihtis. Ideaalitilannehan olisi kun kaatuisi sivulle, silloin pitää vain tiukasti stongasta kiinni ja jalat polkimilla, niin ainoa(t) mi(t)kä saa(vat) osumaa on/ovat hartiat (ja itsetunto).
Aivan, kun ottaa kädellä niin menee solisluu. Traktorissakin lukee “Ajoneuvon kaatuessa pidä ratista kiinni”. Miksi olisi eri tavalla pyörässä?
Feetbeltit käsiinki ni ei tuu kaatuessa ongelmia että vaistomaisesti ottais käsillä vastaan
Spedut stongaan. Shimano-yhteensopivia hanskoja enivan?
Mulla alkoi viime kesänä pikkusormi osoittaa napakasti kohti keskisormen rystystä, kun pidin kiinni stongasta kaatuessa. Ei sekään ollut mukavaa. Ehkei kannattaisi kaatua lainkaan.
Tankoon pitänee hitsata jonkinsortin lenkit joihin voi itsensä kiinnittää käsiraudoilla.
Säästöä syntyy myös siitä että nuo käsiraudat toimii mainiosti lukkoina kun jättää pyörän terassin viereen.
Itselleni on selkärankaan iskostunut juurikin tuo ukemin tekeminen. Metsässä pyörällä ajaessa ei voi mitenkään välttyä tangon yli lentämiseltä.
Teen yleensä kuperkeikan pää edeltä lähimpään kiveen tai kantoon ja jään muna-asentoon odottamaan että milloin tulee pyörä perässä selkään.
Kävin eilen treenaamassa uutta työmatkatempoa. Siinä matkan varrella on tietyö, jossa muuten suora tie kavennetaan yhteen kaistaan ja ajovuoro ohjataan valoilla. Lähestyn valoja 33km/h nopeudella 30km/h rajoituksen alueella ja ohi pajauttaa about viittäkymppiä törkeän värinen farmarigolf valoihin odottamaan.
No tuotahan pitää opettaa, joten ajan röyhkeästi ohi valoihin odottamaan, että yksi vastaantulija ehtii pois alta. Lähden liikkeelle päin punaisia, takapyörä sutaisee työmaan irtosoralla puoli kierrosta, etupyörä kääntyy, mutta ei ohjaa, vaan liukuu oikealle. Pannut nollavauhdeista pölyiselle soralle. Häivyn. En katso taakseni.
Karma lienee siis taas nollattu.
Hahah… en ois kyllä minäkään katsonu taakseni!
Toi oli kyllä paha… 
no niin mun stoori tältä päivältä:
olin tulossa alamäkeä ja kaukaisuudessa huomasin jalankulku(+fillari) tienylityksen. Noh, sieltä oli oikealta tulossa joku vitun toope harrikalla ja kiiltävän uusilla nahkakamoilla. Eihän se katsonut kun oikealle - odotin, jotta huomaako mut -EI! > kauhee skidaus > pääsin väistämään, mutta siinä tohinassa oli lukkorengas hieman auennut ja ratas myös. Do diih, sitten siinä polkaisin > heps! poljin löi tyhjät pois ja minä puoliksi stongan yli (remmit jaloissa<kireällä!) tietä päin/puoliksi sepeliin. Oikean puolen jalka naarmuilla – ei muuta. Täytyy kyllä sanoe se, että älkää vitus luottako siihen että jengi osais katsoa kumpaankin suuntaan! Ps. ajohanskat pelasti kyllä kädet ruvelta.
Hahaa! Nyt on sitte halattu bemaria. Olin ajamassa bodomjärveltä himaan päin, espoon ikean kohdalla risteyksessä oli vastaan tulossa toinen maantiefillari ja samaan aikaan farmaribemari kääntymässä. Naiskuski sitten päätti katsoa vaan toiseen suuntaan ja väisti mua vastaan tulevaa fillaria, sen mentyä ohi sitten painoi kaasua. Lensin konepellin kautta suoraan asfalttiin, takakiekko mutkalle ja nilkka väänty. Onneks oli tuuria sen verran matkassa ettei käyny pahemmin. Meno on ihan ku elokuvissa.
ps. sain kuitenki kyseiseltä tapiolalaiselta rouvashenkilöltä kyydin himaan. Yritti tosin siinä matkan aikana sopia että hän hoitaa autonsa kolhut ja mä maksan pyörän korjaamisen. perkeleen espoolaiset!
Ei huhhuh. Hyvä että selvisit noinkin vähillä vaurioilla.
Nyt vaan viet fillarin huoltoon, tarkistutat rungon suoruuden ja korvaushakemusta sisään.
Rungon, haarukan, kiekkojen, stongan, kampien, polkimien, jne. Ja naarmut myös!
Ja jos alla oli hiilikuitua, pitää tarkistaa murtumat. Periaatteessa se kai pitäis sitte kuvata(siis jollain röntgenillä tms., millä niitä murtumia nyt kuidusta etsitään).
Mennään kyllä sille ajalle, kun en tiennyt enää yksivaihteisia pyöriä olevankaan, mutta menköön…
Selvin päin fillaroitiin kaverin kanssa teinivuosina jonain syksyisenä viikonloppuiltana jo varsin hämärissä. Kaverilla alla mummis ja minulla pelikunnossa oleva maasturi. Kaveri ehdotti kisaa alamäessä ja mikäpäs siinä… Voitinkin vielä ja laskettelin parhaissa vauhdeissa ilman käsiä perin lungisti loppumatkaa. Harmi vain että yksi katulamppu oli simahtanut ja sopivasti tietyön kohdalta. Vinha oli se tunne kun töyssyyn ajaessa irtosi sekä arse että koivet menopelistä. Siitä sitten osittain pyörän päälle ja kuperkeikkojen kera maihin. Saldoon kertyi pienehkö ruhje takaraivossa, vähän isompi olkapäässä ja jotain asfaltti-ihottumaa käsissä. Kypärä? No ei sentään…
Tää on vanha kanssa, mut jääny mieleen kun kaverin kanssa ajeltiin jollai perus mummiksilla, en muista kumpi horjahti pyöränsä kanssa mutta poljin kaverin etukiekon pinnojen väiin, kaveri lenti komeassa kaaressa ja minä siinä samalla. Kummallakaan ei kypärää mutta miulla taitaakin olla 9 henkeä kun en koskaan ole mokomaa päässäni pitänyt (selvinpäin oltiin molemmat)
Eilen meinasin sammua tangolle, havahduin ku olin ajanu sellasee ojaa mis oli puita ja lepikkoa jarruttamassa… ehkä pari liikaa. Alko vaa naurattaa ku tajus mitä oli käyny
Näin voitetaan Giro 2009.
Kova suoritus. Melko tiukasti psyykkaava kaveri, kun jo kesken luisun alkaa hamuilla pyörän suuntaan. Huoltohenkilöltä myös erinomaisen nopeaa toimintaa.