Näin unta, että minulla päätyi joku fillarikasa ja jonkun tuttavan konehallissa kävin kasaa läpi. Mielestäni kasa oli varsin iso, mutta en muista siitä kuin yhden iso-jopon, pari rälläköityä vanhaa jopon runkoa ja “jättijopon”. Se jättijopo oli oranssi, keula oli samantyyppinen, kuin pappatunturissa ja stonga oli kaksi erillistä L:n mallista putkea, jotka työnnettiin keulassa oleviin koloihin ja kiristettiin. Jättijopossa oli 28" renkaat ja se oli ihan samperin raskas poljettavaksi, mutta tykkäsin siitä silti. Luonnollisestikin kaikki nämä jopot oli niitä oikeita peltirunkoisia.
olikohan viime vai toissayönä kun näin tällästä:
Lähin ajamaan Vivalolla (omalla pyörällä siis) kummempia ajattelematta ja tajusin heti että jotenkin ei oo tatsia jarruttomalla fiksillä ajamiseen just sillä hetkellä (ei oo päässy säästä johtuen ajelemaan tolla kauheesti viime aikoina). Noh, tie on märkä ja tajuan että oon hullussa alamäessä ja vauhti vaan kiihtyy koko ajan, ja vaikka skidaan joka tilaisudeella minkä saan niin ei auta… alamäki vaan jatkuu ja mutkittelee kauheesti ja joudun välillä hyppelemään ylös ja alas katukiveykseltä (ajan siis ajoradalla mutta välillä joudun hyppäämään jalkakäytävälle kun ei ehdi kääntyä mutkissa). pelottaa aika paljon siinä vaiheessa, onneksi ei autoja sentään näy missään mut muutenkin tarpeeksi hurjaa. en muista tarkalleen miten uni päättyi mutta ei mulle ainakaan huonosti käynyt…
unessa muuten alkuun pyörässä oli vapaaratas, jarrutus kuitenkin tapahtui skidaamalla… sitten tajusin että “eihän tässä oo vapaaratasta tän pitää olla fiksi” ja sitten välitys olikin kiinteä.
näin unta että joku pomppas flätiltä voltin sinisellä pk ripperillä cartagenan tuomiokirkon edessä ja olin mielissäni että pääsen postaamaan siitä “nähty kaupungilla” lankaan että olitko se SINÄ!
tyyppi puhui vielä paskalla suomen murteella ruotsia
Koska kanadalainen blended palautti tämän aktiiviseen tajuntaani, ja koska tämä ketju on jo olemassa, eikä mun näinollen tarvitse sitä viskipäissäni perustaa, haluan käyttään tämän tilaisuuden jakaakseni kanssanne kelpo unen, jonka katselin tänään aamulla.
Homma meni kutakuinkin niin, että olin siinä ensimmäisen heräämisen ja sitä seuraavan väistämättömän ensimmäisen torkuttamisen jälkeisessä, aamukohmeisessa, puolitajuntaisessa unihorteessa, tiedättehän. Siihen semitietoiseen, unensekaiseen tilaan hiipi jostain basaaliganglioista ajatus kouluratsastajista. Okei, “mitä vittua, kouluratsastajat!”, kelaatte. Niin kelasin minäkin. Unessa siis. No tässä melkein maagisessa, aamun meditatiivisessa unenkaltaisessa olotilassa on se kiva ominaisuus, että siihen voi jotenkin metkasti syöttää, jotenkin implementoida tjmsp., ikäänkuin unen ulkopuolisia ajatuksia, joten mä heitin pakkaa sekoittaakseni soppaan pesäpalloilijat. “Wtf1!?!”, kelaatte. Niinpä. Unenkaltaisen ajattelun analyyttinen vaihe potki päälle just tässä kohtaa ja tein viiltävän tarkkoja havaintoja: kouluratsastajilla on kengät ja kireet sukat, jotkut pirun polvihousut ynnä takki ja koko komeuden kruunaa kypärä. Vitun sherlock olen, eiks je? Jotenkin itseäni hämmensi kuitenkin eniten seuraava: nivoin samaan syssyyn pesäpallonpelaajat. Siis tyyliin “ratsastajilla on kengät ja sukat ja housut ja takit ja kypärät & niin on pesäpalloilijoillakin, joten ne on samaa sakkia”. Olin just heräämässä, kun tuntematon voima tainnutti mut takaisin pumpulimaailmaan, jossa katselin korteksini kehitelmän loppuun. Koko vitun show päättyy siten, että tympäännyn tietoisesti yksinkertaistavaan - väärään - havaintooni siitä, että pesiksen pelaajat ja ratsastajathan on samaa jengiä. Loppukohtauksessa pesäpallonpelaajat nousevat ratsaille ja keksivät jostain poolomailat ja alkavat pelata hevospooloa. Sitä originaalipooloa, siis. Uni päättyy siihen, että mielessäni mietin tän olevan vähintäänkin oikein ja johdonmukaista, koska pesäpalloilijathan osaa käyttää mailaa paremmin kuin ratsastajat. Herään tyytyväisenä.
Kiitti kun kuuntelitte.
Ajoin viime yönä pienessä mielessäni älläreitä jossain kaupungissa, joka oli Keranvan, Jyväskylän, Kuopion ja Prahan sekoitus. Helsingin posse siellä tosin oli ajamassa kanssa. Ei menny ihan nappiin minun osalta.
Viime yönä kuvittelin lähteväni kiireessä rkioskille seteleitä rikkomaan ja näin siinä ChopperOllin uuden jopon muuntajan päälle kunniakkaasti pystytettynä, ja se oli maalattu punaseks.
Viime yön unessa löysimme NKOTB:n kanssa punaisen tuvan pihamaalta pinkin 650c-kiekoilla varustetun lasten “tandemin”, jossa takana istuvalla ei kuitenkaan ollut omaa ohjaustankoa, vaan pidettiin kiinni etummaisen vyötäröltä. Kehinä oli kultaiset Arayat, muutenkin taisi olla todella laadukas peli.
Unessani lähdin työpaikan parkkihallista ylös ramppia pyörällä ajatellen “miksi mulla on nämä veloflexit alla, eihän nämä edes kestä kaupunkiajoa, vaan kylläpä kulkevat kovaa.”
kovaa ja varmasti
Useamman päivän olen miettinyt, onko tätä topicia edes olemassa, vai onko tämäkin uneksittua…
Noin viikon takainen uni: Jostain syystä Liisankadulle Kruununhakaan oli ilmaantunut kolme old school -henkistä pyöräpajaa. Todellisuudessa Krunikassa ei taida fillarikauppoja olla, mutta unissa kaikki on mahdollista.
Vierailin Kaltsu -nimisen vanhan hepun luona. Jostain tosiaan sain tiedon, että kadulla on muitakin kauppiaita, mutta Kaltsu on näistä paras. Niin varmaan olikin, sillä liikkeen perukoilla oli läjä upeita maantierunkoja. Kaltsu kertoi tilanneensa ne Liettuasta ja kuulemma tavaraa tulee lisää koko ajan.
Tähän sitten filmi katkeaa, kun kello herätti töihin. Kiitos Kaltsulle hyvästä palvelusta! 
Le Prince oli julkaissut Penny Farthing -mallin. Austone tuli sellaisella vastaan. Kauttaaltaan oranssilla.
^Tämän unen minäkin haluan nähdä.
Näin unta, että Kjell Carlström voitti Giron etapin kuuden miehen irtiotosta. Veikkanen tuli toiseksi.
Ei ihan unta mutta melkein. Tuli tuossa muutama päivä sitten vedettyä ihan kunnon wiski muusit toisella puolen Tokiota. Heräsin seuraavan iltapäivänä kämpiltäni vielä ihan koomassa. Sit iski paskahalvaus, vittu, fillari ei oo sisällä (tuon NJS kilpurini aina sisälle huoneeseeni asti), nyt oli vaan avoin ketjulukko lattialla, eikä mitään muistikuvaa. Hukassa oli myös kengät. Hätä & kiire päällä äkkiä kahvit naamaan, samalla yrittäen muistaa "mitä vittuu eilen tapahtu, missä oon ollu ", ei tulosta, ei muistia. Kiireellä kaapista toiset tossut jalkaan ja suuntasin ulos, jonnekin pyörää etsimään, vaikkei oikeasti ollu mitään käryä missä se vois edes olla, muuta kuin että “jossain tokiossa”. Siinä samalla muistin kun odotin hissiä, että “viddu, vuokran maksu päivä oli eilen”, tääl mun pitää maksaa vuokra käteisellä, äkkiä tutkin housujen taskut ja onneksi oli massit tallella. Vuokraemäntä on Taiwanista ja asuu samassa kerroksessa kuin minä, päätin hoitaa ainakin yhden ongelman alta pois ennen kuin juoksen kadulle etsimään fillarii. Siinä kun ladon seteleitä vuokraemännän hanskaan, se alkaa ihmettelemään huonolla englannin kielellä, että oli se kumma näky aamulla kun huomas että minun fillari on talon katolla kenkien kanssa ! Eh ? En tienny mitä sanoa, tuumin vaan että on sitä hullumpiakin juttuja nähty, kiitin ja menin pois.
Fillari löyty talon katolta kenkien kanssa. Ei käryäkään miten / miksi olen ne sinne säilöny. Vein fillarin huoneeseeni, vaihdoin kengät ja lähdin baariin lääkitsemään itseäni tästä järkytyksestä. Illalla olo oli outo ja en ollut varma oliko kaikki ollut unta vai ei.
^ Kaikella kunniotuksella, mutta onko mahdollista, että olisi olleet väärät lääkkeet noin alunperinkin.
^^ mä arvostan.
Toni - 9:02, 12.5.2011 » ^ Kaikella kunniotuksella, mutta onko mahdollista, että olisi olleet väärät lääkkeet noin alunperinkin.Hyvinkin mahdollisesti totta, uskallan kumminkin väittää etten ole ainoa joka on joskus juonut muistin pois ja korjannu darraa seuraavana päivänä bissellä. Ei kerta tapaa tee, eikä maailma siihen lopu.
Pakko jakaa omathapposet unenpätkät.
Näin unta, että ajelin yöllä töistä kotiin, ilma oli kesäinen ja baanat tyhjiä. Kaikki hyvin siihen asti kun pääsin oman katuni päätyyn, ihmettelin kun polki ja polki muuta silti ei päässy eteenpän. Vilkasin alas ja tajusin, että koko Mechelininkatu olikin pelkkää jättimäistä rullaa. Aattelin,että mitä helvettiä täs pitäs tehä,että himaan pääsis. Skiddasin sit jotenkin puolenkilsan päähän himaan.Epäselväks jäi miten sain vauhdit siihen…
Kotiovella sitten vielä pannut ja huutelin apuja toiselle puolelle katuu jollekkin mummolle joka sotki paikallaan että “Skiddaa, skiddaa!”
Aamulla salaa toivoin, et olis uni totta et vois mennä leikkii jättirullilla…
Mulla oli samantyylinen uni pari yötä sitten, ei vaan päässyt eteenpäin vaan räädisti takarengas pyöri vaan paikoillaan…
Lähti äärettömän jyrkässä mäessä motarilla takaratas lukkorenkaineen irti - mutta eipä hätää, senhän voi korjata juomalasilla seisoen auton oven päällä vaakatasossa… Muistaakseni juttelin kuskin kanssa jostain puhelimista siinä samalla.