näin unta että vivalon haarukka oli murtunut vähän kruunun alapuolelta, semmonen pieni reikä ja halkeamia ympärillä ja kuulu natinaa kun sitä väänteli. vaihdoin sen sit kuituhaarukkaan ja laitoin viel matalaprofiilisen kuitu-dura-ace etukiekon…
liittyy varmaan vivalon NJS-sertifikaatin menetystarinaan ja omiin haaveluihin juurikin noista kuituosasista
ja kävin just tarkistaa et haarukka on kunnossa
näin unta että kaveri oli speksannu isolla rahalla labyrintti/sokkelo/maze musta-valko kuosisen charge plugin isolla rahalla jossa oli aerospoket alla. spokeihin oli maalattu neon värisiä noppia ja olin sitä mieltä että nyt loggaat yksivaihteelle ja postaat AMA:n
ulkona satoi vettä. en halunnut pyöräni ruostuvan vesisateesta, joten menin metroon steissiltä, tarkoituksenani jäädä sörkässä.
en maksanut lippua
Nojasin seinään tyytyväisenä katsoen pyörääni metron ovien laseista heijastuksena, olin itsevarmana liputta matkustava, just like in real life.
sörnäisten kohdalla unohdin lähteä metrosta pois, ja huomatessani olevan liian myöhäistä repäistä pyörä mukaan ja ulostautua metrosta kuulin seuraavan kauhulausahduksen:
lippujentarkastus olkaa hyvä!
sydän löi ja tuskanhiki heti herätessäni. god what a nightmare…
Pyöräseikkailin jollain epämääräisellä fantasiakartalla, jossa oli ogreja, peikkoja ynnä muita mötiäisiä. Ahdistavaksi uni muuttui siinä vaiheessa kun kiekoista alkoivat pinnat löystyä vaikka miten yritti niitä kiristellä.
Syy löytynee HOMMista, oluesta, tequilasta, rommista, yleisestä neuroottisuudesta.
Näin unta että tdh alkoi cx-hengessä ja siten, että ensimmäisen parin sadan metrin jälkeen oli pehmeää rantahiekkaa, jossa kare hännysteli minua niin, että pannutin kahdesti. Epaz sanoi siitä, ettei se ollut mielestään kohteliasta, ja olen kyllä täysin samaa mieltä.
Näin unta et oli tuubikiekot.
Mä näin semmosta unta, että ajelin mun juuri ostetuilla limenvihreillä syvä-V vanteilla, mutta herätessäni muistin että ne ei ole vielä ajokunnossa.
Näki unen jossa joku varasti pyörästäni vain rungon.
Muut osat jätti lojumaan siihen paikkaan. Ihmettelin miten tyyppi
on voinut operoida niin hiljaa etten herännyt, pyörä kun oli saunassa
jonne piti kulkea makuuhuoneen läpi =)
South Parkissa Cartmanilla ja Kennyllä oli kone, johon ne heitteli katuratafillarin osia ja se kone rakensi niistä osista pyörän ja otti John Amunet-tyylisen kuvan. Homma ei toiminut, koska pojat eivät saaneet mistään Brooksin satuloita, joten kuvista tuli ihan paskoja. Sitten paikalle tuli Kyle, joka alkoi vittuilemaan Cartmanille ja Kennylle.
Ajoin muuten eilen maantielenkin ja katsoin illalla South Parkeja digiboksilta.
asb - 15:34, 21.11.2011 » South Parkissa Cartmanilla ja Kennyllä oli kone, johon ne heitteli katuratafillarin osia ja se kone rakensi niistä osista pyörän ja otti John Amunet-tyylisen kuvan. Homma ei toiminut, koska pojat eivät saaneet mistään Brooksin satuloita, joten kuvista tuli ihan paskoja. Sitten paikalle tuli Kyle, joka alkoi vittuilemaan Cartmanille ja Kennylle. Ajoin muuten eilen maantielenkin ja katsoin illalla South Parkeja digiboksilta.Aivan mahtava uni!
Ajettiin pienen merenneidon kanssa Telakkakadun KLV:ää rantaa kohti. Ariel ajo jollain hyvin paksukumisella lastenpyörällä ja rupes skidaamaan kesken kaiken. Se valu Eiranrantaan asti, käänty oikealle, edelleen liiraten, ja sitten putosi oikealla talojen tilalla olleeseen syvään kuiluun. Sellaiseen Maantiekiitäjä-tyyliseen… osui pari kertaa kiellekkeisiin matkalla alas, ja jäi pohjalle sikiöasentoon makaamaan. Soitin 112:een, mutta puhelu meni Fonectan myyntiin. Onnekseni PM sitten nousi siellä rotkon pohjalla seisomaan ja vaikutti olevan kunnossa. Fonectan myynnissä ei osattu ohjata hätänumeroon.
Viimeyönä ajettiin ällärit. Konsepti oli pisteajo-tyyppinen ratkaisu ja ajoneuvoina oli taksit. Siis taksiautot. Autot piti itse pölliä, mulle valikoitui kai Kaskenmäestä joku bemari, monet veteli mersuilla. Tavoitteena oli tunnin aikana hommata mahdollisimman monta asiakasta ja kyyditä ne haluamaansa paikkaan, siis tehdä se, mitä taksilla nyt yleisesti tehdään. Ajot sattuivat infernaaliseen ruuhka-aikaan, oikein sellaiseen ison maailman superryysikseen, jollaista Turussa ei ikinä tietenkään oikeasti ole. Kotoinen ympäristö oli jotenkin Miami-vaikutteinen ja surreaalisen tuntuinen.
Tottakai itse ajo oli totaalinen fuckarow, sillä inhoan autoilemista ja normaali ällärijännitys kohosi aika monenteen potenssiin, kun kaahasin pihojen, viherkaistojen ja muiden obstaakkelien yli ja poikki hyytävän kauhun vallassa. Tietty sain kytät perääni, skoudeilla oli 7-sarjan penari, ja ällärini torpedoituivatkin siihen, että pakenin virkavaltaa enkä saanut yhtään kyytiä toimitettua. En muista miten episodi omalta osaltani päättyi, on hyvin mahdollista, että kuolin, mun unet päättyy usein niin. Ällärit voitti kuitenkin mersulla ajanut Teemu.
Epäilen unen saaneen vaikutteita eilisiltaisesta maastolenkistä Lepen kanssa, ja Teemun kaavailemasta tulevasta FGXC-cupista.
^bemarit on kovii
Näin viimeyönä unta siitä, että löysin jostain “romupyörän” missä oli helvetin hienot ja hyväkuntoset shamalin kiekot, ostin ne sitten ilosena muutamalla eurolla pois siitä. 
Kalkaduuna
Tämä uni tapahtui saarella Ruotsin ja Suomen välisellä merialueella.
Olin saapunut saarelle Bakfiets - gargollani ja siellä oli myös eräs polkupyörälähetti joka muistutti etäisesti nuorempaa Pelle Hermannia. Lähetti piti saada jostain syystä nukkumaan ja kävelimme avoimista ovista erääseen huvilaan sisään. Puusohvan taakse lattialle tehtiin lähetille peti. Lähetti jäi pötkölleen ja minä painuin ulos.
Ulkona törmäsin huvilan isäntään jonka rennon kesäinen olemus etäisesti muistutti ruotsalaishenkistä natsikuningasta vain isot mustasankaiset lasit puuttuivat. Isäntä oli varsin ymmärtäväinen touhuilemme. Hänellä on todella makeita taideviirejä huvilansa ulkoseinällä, ne oli tarkoitus huutokaupata kohta puoleen. Hän pyysi jäämään huutokauppaa seuraamaan. Hän ihmetteli kovasti sitä että mikä oli tuonut meidät tälle etäiselle saarelle, ”olisitte menneet mieluummin Tukholmaan tai Kokkolaan, ne on itämeren hienoimpia kaupunkeja”.
Meressä kellui viiden tynnyrin kokoinen minisaari johon oli laitettu kaksi keinopalmua päälle, palmut ja tynnyrit oli kääritty muumiotyyliin militanttipressuista leikatuilla ohuilla soiroilla. Minisaari rantautui huvilasaareen, sen päällä oli kaksi miestä.
Lähetti heräsi puhelimen räminään, tuli uusi keikka jonnekin ikävän kauas. Ehdotin hänelle että hän voisi lainata gargoani. Hän puntaroi tilannetta tovin jonka jälkeen tämä Pelle Hermannin näköinen lähetti lähti oudosti takaperin roudaamaan painavaa gargoa huvilan kiviportaita alas puutarhaan. Menin jeesaamaan.
Huvilan isäntä oli ilmeisen varakas koska hänellä oli muitakin arvoesineitä. Ihmettelimme ja hehkutimme tovin panoraamakameroita, kerroin omasta neuvostovalmisteisesta Horizon-merkkisestä, isännällä oli leica-nöblex-rolex joka oli valottanut filmiä elämänsä aikana enemmän kuin velo ketjun lenkkejä. Olimme tyytyväisiä yhteisiin intohimoihimme.
Huutokauppa oli ns. vanhan rahan saaristolaishuvilan ilmapiiriin somistettu tilaisuus jossa tarjoiltiin simaa ja pullaa. Oli kaunis kesäpäivä, elämä hymyili. Lähetti tuli hikisenä takaisin keikaltaan. Kaksi tyylikästä porvarisleidiä lähestyi kevyesti ja vaihtelimme kuulumisiamme. Toinen kysyi: ”onko tuo tavarapolkupyörä sellainen Kalkaduuna?”
Uni päättyi.
missä on tämä saari?
kuulostaa paratiisilta, paraisilta tms.
saaren tarkempi sijainti jäi hämärän peittoon.
