jerppa - 23:09, 3.9.2012 » ^^ no tarkentaa voin sen verran että tossa on toi kuva niin siinä ylä osassa on ne isot kaarevat osat ne jotka laihoilta ihmisiltä törröttää näkyvissä. Molemmilla puolilla kipeää samassa kohdassa ja en osaa skidata molemmilta puolilta. Ja väleinä mulla on 42/14 et ei ne mitkään kovin raskaat olesulla aika nopeasti kipeytyy myös takarengas kun tuolla välillä skidailet ;)
Crista iliacojen eli suoliluun harjujen kipeytymisen en olettaisi johtuvan alaraajojen liikkeistä vaan enemmänkin juuri vatsalihaksista niin kuin Kare viittasi.
Joo kyl se taka rengas on jo menettäny aika hyvin kuviotaan ku on vaan yks skid spotti.
Mut niistä luista nii sit-uppeja vaan vai?
onko se kipu luissa sivuilla vai enemmänkin edessä? voi tulla oikeasti niin monesta syystä. ja miten kipu tuntuu muuten kuin kosketusarkuutena? mikä liike sattuu vai sattuuko mikään?
ilman lisätietoja veikkaisin, että joku/housun vyötärö&vyö) vain painaa ajaessa.
Laitoin noi kengät jalkaan ja koetin tossa lattialla hakea sitä asentoa mikä olisi polkiessa, tai siis löytää asennon jossa painon saisi päkiälle kuten polkiessa pitäisi. Ei se oikein onnistunut, painopistettä viedessä koko muu jalka jää jännittyneeksi tyhjän päälle, etenkin tuo holvi, joten varmaan on tosiaan kenkien vaihto tiedossa. Toki lattiaa vasten mallailemalla on eri juttu kun polkiessa mutta se ongelma on nyt joka tapauksessa olemassa ja tuo äskeinen havainto sitä vahvisti. Se sama särky tuli heti. Eihän noi mitkään lenkkarit ole, istuvat kyllä hyvin jos pitää vaan jalassa ja myös kävellessäkin mutta ajaessa eivät siis tue kunnolla, joten O: Maastokengät koossa 42…
Kiitti jeesistä.
^^enemmänkin edessä ei muuten kun kosketus arkuutena esiinny. vyötä en kyllä niin ylhäällä koskaan pidä eikä oikeen mikään vaatekappaleistani purista
venäytin vasemman polven nivelsiteet 3 talvea sitten juoksulenkillä. ortopedi suositteli leikkausta. jalka kesti noin 45 min juoksua jokaisella lenkillä liukastumisen jälkeen, sen jälkeen joka kerta kipu, joka sai voimaan pahoin. 2 kesää kiinteellä pyöräilyä, kipu poissa. en tosin ole juossut 6kk
Kävin tossa tänään kaupoilla pyörimässä, ja huomasin markkinoilla olevan useampia jämäköitä tukipohjallisia. Aiemmin tossa siis mainitsin nykyisissä pyöräilykengissä jalkojen puutuvan, ja niiden pohjallinen onkin hyvin ohut, eikä lainkaan muotoiltu. Tein kesän seisomaduunia ja musta tuntuu että sen myötä jalka vähän kärsi. Kysynkin, että onko kukaan käyttänyt pyöräilykenkien kanssa esim. tällaisia pohjallisia:
[i][b]IRONMAN[/b][/i] total support
Nuo siis ohjeiden mukaan laitetaan ensin lämpenemään hetkeksi uuniin, ja sitten muotoillaan seisomalla kenkä kiristettynä. Enemmän varmaan tarkoitettu kävelykenkiin / työkenkiin / lenkkareihin, mutta mietin voisiko toimia myös pyöräilykengässä. Eniten mulla on siis ongelma siinä, ettei kenkä tue tuosta jalkaholvin seudulta ja alkaa pidemmän päälle särkeä. Tarjolla oli myös vastaava geeliversio, joka oli ilmeisesti enemmän tarkoitettu juoksuun erilaisten tärähdysvaimennusten yms myötä.
En ihan tuosta vaan viittinyt noita ostaa, oli sen verran arvokkaat mutta jos noista olisi apua niin kiinnostaisi kyllä. Uusien kenkien hankinta voisi tietysti auttaa, eikä nyt omasta terveydestään haluaisi tinkiä mutta jos ongelmaa saisi korjattua joillain kunnon pohjallisilla tulisi se tietysti edullisemmaksi kuin uudet kengät. Mietin vain, että tuollaiset voisivat olla ehkä vähän paremmat kuin ne seitsemän euron SPORT-pohjalliset.
Itse itselleni vastaten: auttoi. Kävin hakemassa Prismasta tollaset Ironman-pohjalliset. Isketään lämpimään uuniin muutamaksi minuutiksi ja sitten kenkään ja annetaan muotoutua. Pari päivää pidin noita kävelykengissä, jotta jalka tottuisi ja pohjalliset saisivat lopullisen muodon. Nyt muutama lyhkäsempi lenkki ajeltu, ja särky tiessään. Yksi päivä ajoin ilman noita, vanhoilla pohjallisilla testin vuoksi ja särky tuli parin kilometrin jälkeen.
Eli suosittelen. Jalkaholvin tuki on nannaa, tuo paljon lisää voimaa polkemiseen. 30e on aika pieni hinta verrattuna uusien kenkien hankintaan.
Nuohan eivät ilmeisesti ole sen kummemmin korjaavat tukipohjalliset, pelkästään antavat tukea. Eli eivät sen kummemmin korjaa pronaatiota tms, vaan lähinnä suojaavat huonosti istuvan kengän tuomilta ongelmilta kuten penikkatauti, polvien ja akillesjänteen säryt yms.
^ täytyypä itsekin kokeilla.
Mulla puutuu vasen jalka ajaessa ja yksi yleinen syy on kuulemma se, ettei liian kapea kenkä päästä jalkapöydän luita tarpeeksi levälleen ja niiden väliin puristuksiin jäävät hermot aiheuttavat puutumisen. Vaivaan voi saada apua jos jalkapöydän alle saa tukea niin, ettei jalkpöytä litisty niin paljoa kuormitettaessa.
Itse kokeilin laittaa pienen sideharsorullan päkiän kohdalle pitkittäin ja jo sen tuoma tuki tuntui auttavan. Tuollainen pohjallinen luultavasti enemän kun siinä on jalkaholvin tukikin.
Itestä tuntuu, että ihan kuin jalan lesti olisi muuttunut kesän jäljiltä. Tein seisomaduunia huonoissa kengissä, joten voi olla että jotain muutosta on tullut, tai sitten ei. Joka tapauksessa keväällä hyvän tuntuiset kengät tuntuivat huonoilta elokuussa. Tämä sitten alkoi tuntua myös polkemisen ulkopuolella siltä, että suurimman duunin tekevät jalkojen ulkosyrjät, ja etenkin polkiessa tuntui että voima yrittää tulla jostain tuolta jalkaholvin alta, siis ikäänkuin jalan sisältä. Tuo varmaan johtui siitä että jalan muoto ei ole optimaalinen polkiessa. Mutta sen kummemmin nyt nettidiagnosoimatta itseään tai muita niin noi pohjalliset on hyvät, sillä niissä on niin paljon sitä muotoutuvaa materiaalia, että kun se jalan mukaan muovautuu niin se istuu joka puolelta hyvin. Ainut mikä itellä hieman häiritsi oli että alunperin ajokengän oma pohjallinen oli suht ohut, ja kenkä istui muuten ihan hyvin. Tuo pohjallinen on niin täyttävä että nyt kenkä istuu kuin mono, mutta paljon liikkumatilaa ei ole. Eka mietin että muodostuuko se ongelmaksi, mutta veri on toistaiseksi kiertänyt ja järkeilin että ajokengän kanssa istuvuudessa on ehkä vähän eri asioista kyse kuin esim. kävelykenkien suhteen. Ei ainakaan hölsky jalka siellä sisällä.
että miksei saa vetää syvään henkeä kyseisen tykytyksen aikana?
Olisi tosiaan hauska tietää… Jos sydämen tykytys johtuu ahdistus/paniikkikohtauksesta, johon liittyy hyperventilaatio eli ylihengittäminen, niin silloin ei kannata ylihengittää lisää.
Mutta jos sydän ottaa ylimääräisiä kierroksia (yksi syy on tuo mainittu supraventrikuläärinen takykardia, eli eteiseräinen tiheälyöntisyys), niin silloin tuo syvään keuhkot täyteen ilman vetäminen ja siten pidättäminen/ ponnistaminen (“päkistäminen”) aiheuttaa refleksin joka voi pysäyttää tykytyksen (tämä on ns valsalvan manöveri…)
Sydämen ylimääräisen johtoradan aiheuttama/mahdollistama “paluuluuppi” eli ns re-entry takykardia on sitten kokonan toinen juttu ja vain yksi monista tiheälyöntisyyden syistä. Siis vain vähemmistössä tapauksista täytyy yrittää katkaista esim. “polttamalla” ylimääräistä piuhaa sydämen eteisen ja kammioiden välillä.
Tupakka, kahvi, energiajuomat, krapula, kilpirauhasen liikatoiminta, stressi, ahdistus… ylirasitus, ylikunto…kaikki voi tykyttää. Ja joskus ihan terveilläkin.
Rasituksen aikana tuleva rytmihäiriö kannattaa tutkia.
Jos paska lentäää (pöntön) takaSEINAAN KANNATTAA MUISTAA ETTÄ PÖNTÖLLÄ EI KUIVAHARJOITELLA RATADROPPITANGON KANSSA vaan istutaan selkä suorana!
RAUHAA!
Haaste vastaanotettu.
Ei vaan oo muita, kun ergotankoja käsillä.
Hyperventilaatio mahdollisesti altistaa muutenkin alttiita henkilöitä SVT-kohtauksille. SVT:hen saattaa oireena liittyä hengenahdistusta, jolloin luontaisesti hengittää tiheämmin. Tämä johtaa hiilidioksidin ylenmääräiseen poistumiseen elimistöstä ja siitä aiheutuviin ongelmiin.
Terveyskirjaston artikkeli on helppotajuinen ja kompakti teksti supraventrikulaarisesta takykardiasta.
Aiemmin säikeessä mainittu flimmeri (=eteisvärinä) on toisenlainen eteisperäinen rytmihäiriö.
Poistin tässä sopivassa nousussa tikit toisen leikkauksen jälkeen kyynärpäästä. Kaikki meni tosi hienosti, kunnes oli jäljellä enää toiseksi viimeinen tikki. Se oli tiukasti kiinni ihossa joten poistin viimeisen. No, sain sen viimeisen irti, mutta toiseksi viimeinen katkesi sisään. Kysymys kuuluukin; mitäs nyt? Tulehtuuko se pahasti vai tuleeko se itsestään pois?
Välineinä olivat siis pinsetit (joilla ei tehnyt paskaakaan kun yksin operoi) ja terävät elektroniikkaan tarkoitetut sivuleikkurit.
Ja ne irroitetut (pl. viimeinen tikki, joka päätyi vessassa lavuaariin):
http://distilleryimage1.instagram.com/731c3e2c14b811e2901022000a9e13ab_7.jpg
Ennen:
https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/36544_10151104684632772_250510580_n.jpg
Sinuna kääntyisin lääkärin puoleen, vaikka vähän niin kuin itse mokasit.
Kaikki vierasesineet ovat tulehdusriski. Ja vierasesineisiin liittyviä tulehduksia ei välttämättä saa kokonaan poistettua antibiooteilla, koska bakteeri jää elelemään esineen pintaan, jossa ei kierrä antibioottipitoinen veri.
Nimimerkki kokemusta on. Leikkaushaavojen kanssa tumpuloinnista, vierasesineistä ja 7 kk antibiooteista.
Käy hoitsulla näytillä, ei tossa lääkäriä tarvita. tai pyydä äitiä katsomaan, vähän hankala paikka itse katsoa.
Käy hoitsulla ja huomaat että ne on yllättävän arkoja tonkimaan kenenkään leikkaushaavoja. Sikäli fiksuja.
Jos tossa on 2vkoa leikkauksesta, niin ihan hyvin sitä haavan reunaa voi vähän kaivaa niin saa sen tikin pätkän pois. Eikä se tikin katkeaminen mikään katastrofi ole.
MatoFakiiri - 15:35, 16.11.2012 » [b]Hook-Pate[/b] ja [b]snaamari[/b] ja miksei muutkin saman kohtalon kokeneet, jos satutte lukemaan, niin haluutteks antaa jotain vertaistukivinkkejä mun solisluutraumaan. Tossa jo puoltoista vuotta sitten pannutin kans AC-nivelen sijoiltaan. Solisluun pää sojotti ihan kunnolla poissa paikaltaan ja kipu oli niin perkeleelinen, että taksi oli otettava. Haartmanin terveyskeskusäivystyksessä otettiin Röntgenit yms. ja päivystyslääkäri antoi diagnoosiksi "gradus 4", eli neljännen asteen sijoiltaan meno (asteikko 1-5, jossa 5 pahin). Päivystyksen lääkäri vaikutti olevan kovinkin äimänä siitä, kuinka pahasti kärki törrötti ja oli sitä mieltä, että solisluu tullaan erittäin todennäköisesti leikkaamaan. Sit vietiin Töölöön tapaturmapäivystykseen jatkotutkimuksiin. Siellä sit tsekattiin spesifimmin (neljän tunnin venttailun päätteeks tietty) magneettikuvauksella, josko solisluun pää oli siirtynyt lateraali- eli sivustakatsoen vaakasuunnassa (yhtään tai merkittävästi?). Sitten tuli lekuri kertomaan, että kyseessä on "rajatapaus", eli vähän siinä ja siinä siinä, että joudutaanko leikkaamaan (veikkaisin lähinnä, että ryhdytäänkö julkisen puolen hikisiä resursseja uhraamaan, kun ei kuitenkaan rystyset laahaa maata). Kantsosidettä olalle ja kolmen viikon päästä kontrolliaika. Solisluu ei tuona aikan, eikä vieläkääm palautunu milliäkään paikoilleen. Kontrollissa lääkäri käski ottaa paidan pois ja nostaa kädet kohti kattoa. Katteli vaan siitä parin metrin päästä, ei koittanu, eikä kopeloinu sitä mitenkään. Sitten kysyi, että onko rajottanu elämää. Ja eipähän tuo varsinaisesti ollu rajottanu, eikä vieläkään. Joistain roudailu- ja voimaa vaativista ruuvailuhommista saattaa vähän kipeytyä. Lääkäri totesi sitten vielä, että gradus oli merkitty (vissiinki traumapolilla) kolmoseksi. Sen oon kuitenkin käsittäny ja osteopaatiltakin kuullut, että tuo todennäköisesti vuosien mittaan alkaa vaivaamaan. Aiheuttanu kuitenkin selvää epäsymmetriaa, jota keho alkaa tietysti "korjaamaan", eli tasapainottamaan siten, että muutkin raajat ja tukiranka hakeutuvat epäsymmetriaan. Mitä pikemmin tuon leikkauttais, niin sitä nopeamminhan se toipuu, eikä keho ala tottua virheasentoon. Noh, puoltoista vuottahan tässä on jo vierähtäny. Ja mitä vanhemmaks menee, sitä hitaampaa toipuminen on ihan yleisesti muutenkin. Tämän kaiken vuolaan avautumisen päätteeksi (joka tuskin edes tälle palstalle kuuluu, varsinkin kun pannutus olin ihan omaa ansiota ja kaukana muusta liikenteestä) kysyisinkin tietäväisiltä, että millä spekseillä päädyitte/tai ette päätyneet operoitavaksi? Jos ois vakuutus, niin yksityisellähän toi ois saatettu leikata yksin tein. Kiinnostaa myös, että minkälaisin metodein tilanne tsekattiin ja mahdollinen operointipäätös tehtiin? Oon myös kuullu, että tuollaisessa sijoiltaanmenossa röntgenkuvat kuuluisi ottaa oikeaoppisesti siten, että kädessä roikotetaan (olikos se nyt kahden kilon) punnusta. Kyllähän se avartaa mahdollista poikkeamaa kummasti. Liekö tuossa sitten lihakset koittaa heti alussa korjata asentoa ennalleen, esimerkiksi kivun takia tai muuten, joka ei tietysti palauta nivelen ripustuksia uomiinsa. Mulle ei ainakaan mitään riiputeltavaa käteen annettu. Ja jos on vaikka suositella jotain hyvää erikoislääkäriä (yksityiseltä), tai muuta väylää ujuttaa itteensä leikkausjonoon, niin saa vihjasta. Että tämmönen romaani sitte, sori vaan!Siirsin keskustelun tähän lankaan koska tänne se kuuluu.
Mullahan homma meni niin, että kaaduin siis viikissä ja olin matkalla arabiaan ehkä noin kolmen kilsan päähän lainaamaan työkalua ja sitten stadiin viemään kimppatilauksen tavaroita. Hetken siinä kiroiltuani lähdin kuitenkin vielä jatkamaan matkaa ja ajattelin, että kyl mä nyt ainakin sinne arabiaan asti selviän, vaikka sattuukin. Matkalla pysähdyin vielä ilmoittamaan, että en kyl oo jaksamas stadiin asti. Sit rupes kuitenkin sen verran ärsyttämään et sattuu ni pysähdyin noin puol kilsaa ennen kuin olin perillä Arabiassa ja otin repun pois selästä ja ajattelin polttaa röökin vitutukseen. Sitten, kun piti lähteä uudelleen liikkeelle ja en saanut enää reppua takaisin selkään, ni vast tajusin luovuttaa ja soittaa serkun hakee ja viemään marian sairaalan traumapäivystykseen.
Mariassa kävi ensin joku lääkäri kattomassa siinä odotustilan käytävällä ettei oo koko olkapää mennyt sijoiltaan siis ns. pudonnut paikaltaan ja sit otettiin röntgen kuvat ilman mitään punnuksia. Sit odottelemaan takas sinne käytävään, et jollain lääkärillä on aika kattoo tarkemmin. No sit odoteltiin siinä, jonka jälkeen mut pyydettiin johonkin haavan hoitohuoneeseen ja se lääkäri kokeili sitä et liikkuuks se nivel paljon ehkä minuutin verran. Tämän jälkeen se lääkäri hävis vaan siitä mitään ilmottamatta ja mä jäin sinne huoneeseen istuskeleen puoleks tunniks. No sama lääkäri palasi sitten ja kertoi sitten vasta, et mistä on kyse ja tunnusteli viel sitä vähän ja sit ilmotti et pitää lähtee töölöön, jossa sit päätetään tarviiko leikata. Töölössä ei kuvattu sen kummemmin enempää vaan se lääkäri siel kokeili vaan sitä uudelleen ja selitti et, jos tää todetaan et tää pitää leikata niin se olis parasta tehdä kahen viikon kuluessa tapahtuneesta. Sitten se totes ettei me tätä ainakaan vielä ruveta leikkaamaan ja anto uuden ajan ortopedille, joka oli neljän päivän kuluttua tapahtuneesta. No sit menin siis takas sinne töölön kirurgian poliklinikalle, jossa otettiin uudestaan röntgen kuvat eikä taaskaan mistään painojen riiputtamisesta ollu mitään puhetta. Sen jälkeen mentiin sitten sen ortopedin vastaan otolle, joka sitä aikansa katteli ja tunnusteli sitä, jonka jälkeen totes, että ei me tätä nyt ruveta leikkaamaan.
Juttelin sitten vielä sen ortopedin kanssa asiasta ja hän totesi olleensa ennen töölöä tampereen keskussairaalassa töissä, jossa näitä tapauksia ei leikattu koskaan ja että ehkä yhdellä tai kahdella sadasta ilmeni jotain jälkiseuraamuksia tai kiputiloja joiden takia joutui hakeutumaan uudestaan hoitoon myöhemmin. Tän jälkeen määrättiin kontrolliaika 13.12 eli noin kuusi ja puoli viikkoa taphtuneesta.
Itsellänihän on kyllä sairas vakuutus ja olisin voinut mennä suoraan, vaikka mehiläiseen, mut ajattelin ettei nyt sunnuntaina keskellä päivää klo 15 päivystyksessäkään oo mitään jonoon, mut no nelisen tuntiahan siellä vierähti töölö mukaan luettuna.
Itsellenihän ei muuten mistään luokista kerrottu tuon taivaallista. Silloin heti sen jälkeen, kun oli käynyt siellä mariassa pystyi itsekin kokeilemalla toteamaan selvästi, et se nivel on kohollaan, mut nyt 19 päivää myöhemmin se on jo jossain määrin laskeutunut. Hiukan koholleenhan se tulee joka tapuksessa jäämään. Itse lopetin kipulääkkeiden syönnin ensimmmäisen viikon jälkeen ja vähän yli viikon jälkeen kantositeen käytön kotona. Toisen viikon jälkeen lopetin kantositeenkäytön kokonaan. Nyt olen suht luottavainen tämän kuntoutumiseen sillä se ei ole enää lähes ollenkaan kipeä jollei sitä rasita kiertämällä tai yrittämällä nostaa jotain ylös niin että joudut ojentamaan kättä.
Itse sain sairaslomaa aluksi neljä viikkoa fyysisen työni takia, vaikka esim. toimistotyöhön olisin voinut aivan hyvin palata viikon kuluttua. Itse siis työskentelen varastolla ja joudun nostelemaan tavaraa 5000-8000kg/päivä ja välillä nostelemaan 20-25kg tavaroita n. kahen metrin korkeuteen, mikä ei kyllä varmaan vielä ens viikon jälkeen tuu onnistumaan. Itse kyllä ajattelin antaa tälle niin hyvät toipumis mahdollisuudet kuin suinkin mahdollista eli en lähde hosumaan sen kummemmin pyörän selkään kuin töihinkään ennen kuin on kuntoutunut riittävän hyvin.
Harmillista siis, jos sinä kuulut tuohon 1-2% ryhmään, jolla on jotain jälkiseuraamuksia. Mulle se ortopedi sano, et sen täysin kuntoutuminen voi kestää jotain 4vk-6kk. Se, Mikä sinällään oli jännää, oli se että, sekä sillä lääkärillä, jonka näin silloin töölössä tapahtumapäivänä, että sillä ortopedillä, jolle minulla oli vastaanottoaika neljä päivää myöhemmin oli ollut sama vaiva itsellään joskus.
Harmi etten nyt voi mitään neuvoja antaa asiasta, mut myötätuntoa kyllä.
Tulipahan kirjoitettua taas romaani, jonka asiasisältö jäi kyllä kohtuu vaatimattomaksi.
edit. nyt sain käsiini vakuutus yhtiötä varten pyytämäni selvityksen lääkäriltä, josta kävi ilmi, että mun tapauksessa kyse oli 3 asteen sijoiltaan menosta.