Hook-Pate ja snaamari ja miksei muutkin saman kohtalon kokeneet, jos satutte lukemaan, niin haluutteks antaa jotain vertaistukivinkkejä mun solisluutraumaan.
Tossa jo puoltoista vuotta sitten pannutin kans AC-nivelen sijoiltaan. Solisluun pää sojotti ihan kunnolla poissa paikaltaan ja kipu oli niin perkeleelinen, että taksi oli otettava.
Haartmanin terveyskeskusäivystyksessä otettiin Röntgenit yms. ja päivystyslääkäri antoi diagnoosiksi “gradus 4”,
eli neljännen asteen sijoiltaan meno (asteikko 1-5, jossa 5 pahin). Päivystyksen lääkäri vaikutti olevan kovinkin äimänä siitä, kuinka pahasti kärki törrötti ja oli sitä mieltä, että solisluu tullaan erittäin todennäköisesti leikkaamaan.
Sit vietiin Töölöön tapaturmapäivystykseen jatkotutkimuksiin. Siellä sit tsekattiin spesifimmin (neljän tunnin venttailun päätteeks tietty) magneettikuvauksella, josko solisluun pää oli siirtynyt lateraali- eli sivustakatsoen vaakasuunnassa (yhtään tai merkittävästi?).
Sitten tuli lekuri kertomaan, että kyseessä on “rajatapaus”, eli vähän siinä ja siinä siinä, että joudutaanko leikkaamaan
(veikkaisin lähinnä, että ryhdytäänkö julkisen puolen hikisiä resursseja uhraamaan, kun ei kuitenkaan rystyset laahaa maata).
Kantsosidettä olalle ja kolmen viikon päästä kontrolliaika. Solisluu ei tuona aikan, eikä vieläkääm palautunu milliäkään paikoilleen. Kontrollissa lääkäri käski ottaa paidan pois ja nostaa kädet kohti kattoa. Katteli vaan siitä parin metrin päästä, ei koittanu, eikä kopeloinu sitä mitenkään. Sitten kysyi, että onko rajottanu elämää. Ja eipähän tuo varsinaisesti ollu rajottanu, eikä vieläkään. Joistain roudailu- ja voimaa vaativista ruuvailuhommista saattaa vähän kipeytyä.
Lääkäri totesi sitten vielä, että gradus oli merkitty (vissiinki traumapolilla) kolmoseksi.
Sen oon kuitenkin käsittäny ja osteopaatiltakin kuullut, että tuo todennäköisesti vuosien mittaan alkaa vaivaamaan.
Aiheuttanu kuitenkin selvää epäsymmetriaa, jota keho alkaa tietysti “korjaamaan”, eli tasapainottamaan siten, että muutkin raajat ja tukiranka hakeutuvat epäsymmetriaan.
Mitä pikemmin tuon leikkauttais, niin sitä nopeamminhan se toipuu, eikä keho ala tottua virheasentoon.
Noh, puoltoista vuottahan tässä on jo vierähtäny. Ja mitä vanhemmaks menee, sitä hitaampaa toipuminen on ihan yleisesti muutenkin.
Tämän kaiken vuolaan avautumisen päätteeksi (joka tuskin edes tälle palstalle kuuluu, varsinkin kun pannutus olin ihan omaa ansiota ja kaukana muusta liikenteestä) kysyisinkin tietäväisiltä, että millä spekseillä päädyitte/tai ette päätyneet operoitavaksi?
Jos ois vakuutus, niin yksityisellähän toi ois saatettu leikata yksin tein.
Kiinnostaa myös, että minkälaisin metodein tilanne tsekattiin ja mahdollinen operointipäätös tehtiin?
Oon myös kuullu, että tuollaisessa sijoiltaanmenossa röntgenkuvat kuuluisi ottaa oikeaoppisesti siten, että kädessä roikotetaan (olikos se nyt kahden kilon) punnusta. Kyllähän se avartaa mahdollista poikkeamaa kummasti. Liekö tuossa sitten lihakset koittaa heti alussa korjata asentoa ennalleen, esimerkiksi kivun takia tai muuten, joka ei tietysti palauta nivelen ripustuksia uomiinsa.
Mulle ei ainakaan mitään riiputeltavaa käteen annettu.
Ja jos on vaikka suositella jotain hyvää erikoislääkäriä (yksityiseltä), tai muuta väylää ujuttaa itteensä leikkausjonoon, niin saa vihjasta.
Että tämmönen romaani sitte, sori vaan!
