Asiaa löyhästi sivuten: - YouTube
Lähinnä tulee luettua harrastekirjallisuutta (musiikki), kaunokirjallisuutta nykyään huomattavan vähän. Muutamia klassikkoja pyrin kuitenkin lukemaan kuukausittain.
H.G.Wells: Maailmojen sota ja Edward Learin Complete nonsense, jäänet päälimmäisinä mieleen viimeaikaisesta lukemistosta.
Tällä hetkellä luvun alla Bertrand Russellin Filosofiaa jokamiehelle. Saas nähdä jaksaako tuota kokonaan kahlata läpi. Tuli joskus vuosia sitten luettua enemmänkin vastaavanlaisia kirjoja ja nyt tuntuu että tökkii heti vähänkin “raskaampi” luettava.
Ja hop Ebay:stä tuli hankittua vanha musiikinteorian kirja:
Gill;s Oxford & Cambridge Theory of Music. Volume I. The Elements of the Musical Theory and the Rudiments of Harmony.
Nimi oli jo niin vakuuttava ettei tuota voinut sivuuttaa 
Ei sen komplisoidumpaa kuin:
Matti Rönkä: “Tuliaiset Moskovasta”
Viktor Kärppä seikkailee jälleen. Röngän teksti on sujuvaa Suomea, helppolukuista sanojen ja sanontojen pyöritystä, hilpeää luettavaa. Suosittelen viihdykkeeksi tai voin laittaa pokkarini kiertoon, kunhan sen kohtsillään saan luettua.
Onhan nyt sitten huomioitu, että jahka se pyöräklubi saadaan pystyyn, että sinne varataan riittävästi tilaa viralliselle YV-kirjastolle, jonne saa tuoda ja josta saa lainata kaikenlaisia maailmankirjalllisuuden merkkiteoksia alkaen muinaisesta Sinuhe egyptiläisestä ja Rooman historiasta päätyen kaikenmaailman lähimenneisyyden Puhdistuksiin.
Ehkä menee väärään topikkiin mutta laitan silti…
Eilen poikkesin Kiasman kaupassa ja siellä näytti olevan pari fillarikirjaa esillä: The Custom Road Bike, Fixed: Global Fixed-Gear Bike Culture, Velo: Bicycle Culture and Design.
…satutko muistamaan ton fixikulttuuriopuksen suunnilleen-hintaa? Voisin käydä duunimatkalla koppaamassa kyytiin…
kid_scientifik - 9:10, 18.10.2010 »Tämä olisi hyvä oppia ja aika ajoin jopa osaan niin tehdäkin. Itse asiassa juuri sain luettua Ryszard Kapuścińskin [i]Another Day of Life[/i]n, jota luki oikein mieluusti, vaikka aihe (Angolan sisällissodan alkupuoli) kovin tyly onkin. Mutta hyvää journalismia, vähän G. Orwellin tapaan. vallengrachin tapaan pidän myös hra Orwellin "muista" jutuista; [i]Road to Wigan Pier[/i] oli aikanaan kova juttu.tutam - 11:17, 13.10.2010 » ...ei yllättäen tule luettua juurikaan kaunoa enää, mikä on tietenkin tyhmää ja tosi sääli. Kaipa syynä on se, että kun lukee jotain tutkimiseen liittymätöntä, on koko ajan olo, että haassaa aikaa, jota voisi käyttää myös tutkimuskaman lukemiseen. Ihän älytön juttu, mutta noin tuntuu menevän. Kirjastosta taas kantaa kotiinsa loputtoman määrän kirjoja, joita ei sitten ehdi lukea...Tähän fiilikseen herään itsekin aina kun kirjallisuudesta nousee keskustelua. Olen kuitenkin päässyt jo siihen vaiheeseen, että osaan valita jonkinlaisessa välimaastossa liikuvia kirjoja ns. yöpöytälukemiseksi: joko kevyempiä, jokseenkin omaan alaan liittyviä teoksia tai sitten vaikkapa semipopulaaria tyystin toisen tieteenalan lukemistoa. Tällä hetkellä luvun alla: Walter Benjamin: Messiaanisen sirpaleita, Robert Musil: Mies vailla ominaisuuksia
Ja vaikka kirjastotätinä yritän välttää kirjojen ostamista, niin Akateemisessa törmäsin sattumalta Warwick Andersonin kirjaan [i]The Collectors of Lost Souls: Turning[/i] Kuru [i]Scientists into Whitemen[/i]. Menee ehkä juuri tuohon luokkaan “omaa aihetta liippava, mutta silti erinomaisen luettava”. Tuota lukee kuin romaania; todella erikoinen luku (lääke)tieteen historiassa.
Vonnegut toimii aina, samoin Paul Auster.
Nyt ajattelin alottaa tuon Tinker Tailor Soldier Spy, josta siis leffa myös.
Siivosin vähän hyllyä ja uudellensijoitin läjän lehtiä ja kirjoja pitkäaikaislainaan kavereiden kahvilaan… lähinnä jotain graffiti- ja muuta artsuilua sekä muutamia pyöräilyaiheisia julkaisuja. Käykää selailemassa ja nauttikaa samalla kuppi Cafetoria Roasteryn kahvia ja täytettyjä leipiä.
Paikka siis Factory Street Gallery, Tehtaankadulla Eiran sairaalaa vastapäätä.
Tän viikon mukava pieni löytö: Robert Louis Stevenson - Kävelyretkistä
John Fante - “Tomu tietää” on kova
Töissä äänikirjoina kaikki mitä kirjasto tarjoaa. Tällä hetkellä Waltarin ja Hotakaisen tuotoksia.
Koska löytöjä interwebistä on kuulemani mukaan kiinni, postaan tänne.
The Best Job in the World - Bike messenger (MyBike Magazine)
Myös:
Kävin hakemassa kirjastosta hetken mielijohteesta Ursula Le Guinin kirjoja. Joskus teininä luin tuon The Dispossessed (suom. Osattomien planeetta), mutta muuten sitten jäi noi. Nyt luin The Word for World is Forest, ja se on kyllä myös kova.
nysimum - 10:55, 12.1.2015 »Ostin sen, kun oli alennuksessa Googlen Play-kaupassa. Luin loppuun varsin tehokkaasti, mutta nyt ei ole sellainen tunne, että siitä olisi jäänyt juuri mitään käteen. Hyvää viihdettä.qlt - 9:49, 12.1.2015 » Murakamin norwegian wood oli huikee.Mä en taas tykänny siitä yhtään. Kaikki henkilöhahmot oli ihan sairaan ärsyttäviä, eikä syntynyt mitään myötätuntoa niitä kohtaan mitään vaiheessa. Ennemminkin mietin koko kirjan aikana et no vittu uli uli nyyh nyyh rotkoa jo ittes.
Sain tällaisen lahjaksi: http://4.bp.blogspot.com/-DlOlv8fDeTM/UjrGx-MmbKI/AAAAAAAAAnE/PcP4l5CUufc/s320/my+cool+bike+001.jpg
Aika pierua.
tutam - 12:47, 18.10.2010 »en olekaan tätä topsua ennen huomannut, mutta itsellä sama. Helppolukuista filosofiaa tulee lähes pelkästään luettua fiktion sijaan. Varsinkin epub -formaatti ipadillä on hyvä. Tässä talvilomalla luettu: Arendtin Eichmann in Jerusalem ja pitkästä aikaa uudestaan Nancyn ja L-L:n [Natsimyytti](http://www.tutkijaliitto.fi/index.php?Itemid=26&category_id=1&flypage=shop.flypage&option=com_virtuemart&page=shop.product_details&product_id=111).kid_scientifik - 9:10, 18.10.2010 »Tämä olisi hyvä oppia ja aika ajoin jopa osaan niin tehdäkin. Itse asiassa juuri sain luettua Ryszard Kapuścińskin [i]Another Day of Life[/i]n, jota luki oikein mieluusti, vaikka aihe (Angolan sisällissodan alkupuoli) kovin tyly onkin. Mutta hyvää journalismia, vähän G. Orwellin tapaan. vallengrachin tapaan pidän myös hra Orwellin "muista" jutuista; [i]Road to Wigan Pier[/i] oli aikanaan kova juttu. Ja vaikka kirjastotätinä yritän välttää kirjojen ostamista, niin Akateemisessa törmäsin sattumalta Warwick Andersonin kirjaan [i][The Collectors of Lost Souls: Turning[/i] Kuru [i]Scientists into Whitemen[/i]](http://jhupbooks.press.jhu.edu/ecom/MasterServlet/GetItemDetailsHandler?iN=9780801890406&qty=1&viewMode=3&loggedIN=false). Menee ehkä juuri tuohon luokkaan "omaa aihetta liippava, mutta silti erinomaisen luettava". Tuota lukee kuin romaania; todella erikoinen luku (lääke)tieteen historiassa.tutam - 11:17, 13.10.2010 » ...ei yllättäen tule luettua juurikaan kaunoa enää, mikä on tietenkin tyhmää ja tosi sääli. Kaipa syynä on se, että kun lukee jotain tutkimiseen liittymätöntä, on koko ajan olo, että haassaa aikaa, jota voisi käyttää myös tutkimuskaman lukemiseen. Ihän älytön juttu, mutta noin tuntuu menevän. Kirjastosta taas kantaa kotiinsa loputtoman määrän kirjoja, joita ei sitten ehdi lukea...Tähän fiilikseen herään itsekin aina kun kirjallisuudesta nousee keskustelua. Olen kuitenkin päässyt jo siihen vaiheeseen, että osaan valita jonkinlaisessa välimaastossa liikuvia kirjoja ns. yöpöytälukemiseksi: joko kevyempiä, jokseenkin omaan alaan liittyviä teoksia tai sitten vaikkapa semipopulaaria tyystin toisen tieteenalan lukemistoa. Tällä hetkellä luvun alla: Walter Benjamin: Messiaanisen sirpaleita, Robert Musil: Mies vailla ominaisuuksia
Scott Thigpen: Trail Magic and the Art of Soft Pedaling. Mielenkiintoista ja kevyttä tekstiä Tour Divide-kisasta sinkulamaasturilla.
Jos luette kännykällä kirjoja illalla, niin tää softa säätää näytön värisävyjä punaisen suuntaan kellonajan mukaan. Ei haittaa nukahtamista niin paljon.
Tahtoisin lukea Paul Fournelin kirjan Need for the bike. Tai Vélo, joka on tuosta käsittääkseni uusintapainos, johon on lisätty hieno kuvitus ja pari saman tyypin myöhempää kirjoitusta.
Löytyskö joltain toista noista lainaan, Helsingin seudulta?
Ei oo kirjastossa.
The Rider vois kiinnostaa myös.
Luin Hamiltonin voittoja ja valheitan, oli hyvä, helppo lukuinen ja kiinnostava, mutta kuka näitä oikein kääntää/toimittaa/tuottaa, kun noita tyhmiä virheitä on jatkuvasti. Ei pelkästään tässä, Johnny knigan opukset ehkä pahimpina esimerkkeinä kirjoitusvirheineen. Kirjat maksaa niin pirusti et toivoisi saavan tekstiä jonka voi luottaa muistuttavan edes etäisesti alkuperäistä. Telkussa tää on kanssa joka päivästä ja telkut maksaa vielä paljon enemmän ku kirjat.
Mut skagboys, trainspottingin etuosa, oli pirun hyvä,
Muitten lukemisia ku lukee, ni tulee vähän tylsä olo. Omaan lukemistoon kuuluu vaan Weis-Hickman, Pratchett, Robin Hobb, Tolkien, Eddings jnejne…