Pikkuhiljaa alkaa olemaan sisäänajettu eli teenpä tälle oman langan.
Muutama vuosi sitten päätin eläköittää Cannondale-luottotourerini ja tehdä enemmän monstercross-tyyppisen jokapaikantourerin. Olin jo pari-kolme vuotta käynyt Kalevankadulla kokeilemassa Stavaa ja foorumilla olikin sitten kesällä '17 sopivasti myynnissä 59 Stavan runkosetti Shimanon hydrobriftereillä ja 105-vaihtajilla, siitä se sitten lähti. Piti oikein kaivaa yksäreitä ja myyjä oli Kusari, ostin sulta sen Pomppiksenkin! Kiitti!
Eka hätänen kasaus lainakiekoilla ja suoraan Viroon randolle. Tuntui miltei heti omalta pyörältä ai että.
Tätä seurasi sitten monennäköiset kasaukset kun Stava löysi muotoaan. Laitetaan nyt kaikki tähän.
Joustotolppia, customtartseja, krimppauksia ja monenlaisia osia ja kehitystä. Kesällä '18 lähdettiin sitten Kössin ja Viltsun kanssa Saimaalle touraamaan ja Stava oli tämännäköisenä.
Seuraava vuosi meni aika samalla setupilla kommutoidessa, lenkkeillessä ja randoillessa, koko ajan ajatukset rungon jatkomodaamisista kupli pinnan alla.
Kesällä '19 oli sitten taas suuntana Viro ja spacer-Joonaksen runkolaukku varmasti jännittävin uutuus.
Muutama viikko sitten Stava oli taas uudessa ja parannetussa retkimoodissa, nyt leveämmällä hytillä.
Tämän piti vähänniinkuin jäädä tähän mutta universumilla oli muita ajatuksia. Ensin happo-Olli laittoi Kongan keulan myyntiin joka oli melkein täysin samoilla spekseillä mitä olin itse ajatellut rakentaa joten se oli sitten pakko ostaa poies. Sori Olli ja Konga että heitin mustan kannun alkuperäisen maalijobin päälle mutta se oli turhan baby omaan makuun ja toivon mukaan koko Stava menee maalaukseen talvella.
Ison keulan inspiroimana pistin sitten viimein Ceewaylle tilausta uuden perän tarpeista ja nyt kun olen sen kaksi kertaa rälläköinyt irti ja juottanut paikalleen niin tuli hyvä.
Sen pidemmittä puheitta: Arvon raati, tässä Pelago Stavangerini 07.08.2020.
Voisin loputtomasti kertoa ja jutella tämän pyörän eri vaiheista ja ratkaisuista. Tämä pyörä on nähnyt kolmen vuoden aikana aivan hurjasti kaikenlaista ja kokenut sekä ylä- että alamäet, kirjaimellisesti ja kuvannollisesti. Pari viikkoa sitten perää modatessa selasin tauolla yhden rungonrakentajan somea ja hän vaihtoi asiakkaan kolmekymmentä vuotta vanhaan luottopeliin vaaka-, emä- ja alaputken. Omistaja halusi maalauttaa sen alkuperäiseen maaliin ja oli onnellinen että pyörä oli korjattu. Aloin miettimään että missä se pyörän sielu oikein asuu. Se ei selvästi asu rungon takakolmiossa, eikä tuon tarinan omistajan mielestä etukolmiossa. Tuskin se satulaputkessakaan asuu… Ehkä jossain komponentissa tai niiden yhdistelmässä? Vaikka miten se pyörän ulkomuoto muuttuu ja mitä ikinä runkoputkia tai osia siihen vaihtaa niin pyörän sielu taitaa asua siellä yhteisissä kokemuksissa ja muistoissa.
Sen sielun voi myydä, mutta sitä ei voi ostaa. Tämä on hyvä pyörä.
e. fotot
