mikko_n - 0:49, 19.5.2020 »
"...alkuperäiset lokasuojat ovat edelleen ehjät".
https://1.bp.blogspot.com/-rPoTZuldSoo/XsMK_s-aZfI/AAAAAAAADJk/So1vkARLa6ctKb3nGMW_zXi4zYR1aWeSACPcBGAYYCw/s1600/IMG_0939.JPG
Pöh.
Puuhastelu jatkuu. Grant on ihan hyvä jätkä ja beausagea sopii olla, mutta saa ne fillarit hyviltäkin näyttää.
Helatorstaina oli sopivaa aikaa oikoa matkan varrella kipeää saanutta takalokasuojaa. Purin pyörän takaosasta kaiken pois ja samalla pohdin, jotta ennen kuin muksu kasvaa tarpeeksi, niin tämä voisi olla näppärä loppukesän parisuhdepyöräilysinkula paremmalle puolisolle (tai itselle), tai jotakin sellaista. Katsotaan nyt.
Takalokasuoja oli ottanut eniten osumaa takimmaisen (irronneen) tarakankiinnikkeen kohdalle ja takavalon paikkeille. Näiden lisäksi pieniä lommoja oli vähän siellä ja täällä, mikä ei ole perin yllättävää - fillari on kuitenkin käyttöesine. Oikaisu on ainakin teoriassa ilahduttavan suoraviivaista, eli pitää vain lyödä lokasuojaa päinvastaiseen suuntaan kuin mistä lommo on syntynyt.
Vasaralla paljaaseen teräksiseen (myös alumiiniseen) lokasuojaan lyöminen saattaa siis oikaista lommon, mutta samalla iskulla saa todennäköisesti aikaan toisen lommon ihan siihen edellisen viereen. Puu on mukavasti pehmeämpi väline oikaisupuuhiin, sillä se ei tärvele oikaistavan kappaleen pintaa ja siitä on myös helppo tehdä sopivanmuotoisia työkaluja.
Ulospäin tapahtuvaa oikaisua varten sahasin kuviosahalla kakkosneloseen tuommoisen puolikkaan pisaramuodon. Koska pisaran säde muuttuu kaiken aikaa, jokaiselle lokasuojan kaarevuudelle löytyy sopivasti tavoiteltavaa muotoa vastaava kohta pisaran kaarelta. Kaksi eri tavalla teroitettua pyörörimaa toimivat lyöntiaseina.
Toiseen suuntaan tapahtuvaa oikaisua varten kopioin lokasuojan sisäpuolisen muodon samasta kakkosnelosesta sahattuun, noin kolme senttiä paksuun siivuun. Lokasuoja “napsahtaa” pokkauksistaan palikan kyljissä oleviin uriin kuin käänteinen tubeless-rengas ja tällaisen palikan kanssa sisäänpäin tapahtuva oikaisu on paitsi helppoa, myös mukavaa - koko lokasuojan poikkileikkaus on lyöntikohdasta tuettuna ja iskuilla on aina tukeva vastakappale. Sama palikka on hyödyllinen myös lokasuojan kiillotusvaiheessa.
Oikaisuvaiheesta minulla ei ole kuvia, koska minulla ei ole kolmea tai useampaa kättä.
https://1.bp.blogspot.com/-qFpKEXDD_GU/XsbIZi5ZWvI/AAAAAAAADNg/WsQ-ZknK1w8NnGuIi_NPkS2RzTWMrq3-ACPcBGAYYCw/s1600/IMG_1042.JPG
Takavuosina ilmeisesti laki tai jokin muu säädös vaati polkupyörien takalokasuojan loppuosan olevan valkoista väriä. Nykyään tällaista vaatimusta ei ole, mutta hyvän matkaa neljättä vuosikymmentä lokasuojaan liimattuna ollut tarra ei varsinaisesti putoa itsestään irti. Paras ja nopein löytämäni tapa näiden tarrojen poistoon teräslokasuojasta on surrata tarra ensin mekaanisesti irti kangaslaikalla ja pyyhkiä jäljelle jääneet liimajämät pois asetonilla. Samalla laikalla on mukava myös kiillotella lokasuojaan leviteltyä Autosolia, kunhan varoo ettei kuumenna paikkoja ihan liiaksi.
Samassa yhteydessä kiillotin myös alumiinisen ketjusuojan ihan kyynärpäärasvalla, sillä ketjusuojaan maalattu Peugeot -logo ei olisi välttämättä selvinnyt lappulaikasta priima- tai edes välttävän kuntoisena.
https://1.bp.blogspot.com/-2hNMfitDqlA/XsbIjI-nccI/AAAAAAAADNo/6YZ0erUC8Fws4Dj4sX03sUeBHkjvTw6ZACPcBGAYYCw/s1600/IMG_1052.JPG
Lopputulos vahvassa ilta-auringossa ikuistettuna näyttää jo ihan siedettävältä.
