Etusivulle ilmestyi myynti-ilmoitus sinisestä 650b-rengastetusta, mixte-runkoisesta Peugeotista ja hups minä vahingossa - taas.
Syntymästeriiliä PH45M3 -mallinimeä kantavan vempeleen alkumetrit sijoittuvat noin vuoden 1980-82 tienoille, jolloin tämä berceau -tyyppisellä mixterungolla varustettu fillari siirtyi kuvaston lehdiltä ensimmäisen omistajansa haltuun (berceau = kehto, ei viittaa ajomukavuuteen).
Siirrytään pikakelauksella noin neljä vuosikymmentä ajassa eteenpäin ja sama pyörä löytyy nyt meiltä.
Pintaruostetta ja puutteelista maalipintaa on enemmän kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää, sateella kaikki vain näyttää hienolta ja kiiltävältä.
Kolmivaihteinen takapakka houkuttelisi tietty heti hölmöilemään triplakampien kanssa, mutta kuten käyttäjän NKOTB myyntilangassakin jo totesin, ostopäätöksen takana on ajatus ehostaa tästä käyttöfillari muksulle. 3x3 -vaihteistoa todennäköisempi lopputulos on siis esim. 1x9.
Projekti tulee etenemään restomod-henkisesti ja enimmäkseen hitaasti kiiruhtaen. Annetaan ulkonäön johdatella sopivan leppoisaan ajofiilikseen, josta sitten nautiskellaan sopivilta osin muutamaa vuosikymmentä alkuperäistä tuoreempien osien kanssa. Romulaatikosta kaiveltuja osia sovelletaan, puretaan ja keksitään niille alkuperäistä parempaa käyttöä. Joitakin juttuja ainakin koetetaan tehdä itse ennen marmoritiskille nöyrtymistä, jne.
Näin se meni edellisenkin mixte-pösön kanssa, sillä juu - tämä on laivastomme toinen PH45. Tallissa on se myyntilankaan linkattu muutamaa vuotta vanhempi keltainen versio aiheesta. Tämän uudemman sinisen pyörän osalta visioon kuuluu lupaamani kirkkaat kiekot, 165mm kammet ja etutarakka, muu toteutus on vielä enimmäkseen hämärän peitossa.
Se täytyy vielä mainita, että kaupanteon yhteydessä ehdin ääneen iloita tämän olevan “ensimmäinen ostamani Peugeot, jonka alkuperäiset lokasuojat ovat edelleen ehjät”.
Kyllä! Arvostan hyvällä maulla toteutettua hienojen pyörien päivittämistä tähän päivään. Toiminnallisuus on myös estetiikkaa, aina ei tartte entisöidä.
Nostan hattua ja seuraan mielenkiinnolla. Kai huomasit että toinenkin vastaava tuli eilen myyntiin? Siinä olisi päävärit sitten hallussa
mikko_n - 0:49, 19.5.2020 »
Se täytyy vielä mainita, että kaupanteon yhteydessä ehdin ääneen iloita tämän olevan "ensimmäinen ostamani Peugeot, jonka alkuperäiset lokasuojat ovat edelleen ehjät".
https://1.bp.blogspot.com/-rPoTZuldSoo/XsMK_s-aZfI/AAAAAAAADJk/So1vkARLa6ctKb3nGMW_zXi4zYR1aWeSACPcBGAYYCw/s1600/IMG_0939.JPG
Pöh.
Hyvä projekti. Arvostan kanssa sopivasti modernisoituja vanhoja ranskalaisia pyöriä. Laittaisin vaihteistoon Sunracea vivun ja 11-40-pakan osalta ainakin, jos 1x9 tulossa.
Hiano projekti! Tää Ranska-osasto on alkanu kovasti ny muaki jotenki kiinnostaa. Täytyy vastustaa…
azure - 11:06, 19.5.2020 »
Laittaisin vaihteistoon Sunracea vivun ja 11-40-pakan osalta ainakin, jos 1x9 tulossa.
Näitä 40/42 pakkoja nyt ku on nykyään tapana laittaa kaikkiin pyöriin niin saisko mitä kohteliaimmin tiedustella että mihin ajoon ja minkälaiseen käyttöön esim. ny vaikka tämmösessä vintagemixtessä tommosta isoo päätä niinkuin ajateltais tarvittavan? Kysyn koska omassa arkikulkineessa on 40 edessä ja maks 32 takana eikä kyllä oo vielä semmosta tilannetta tullu vastaan jossa välitys olis loppunu kesken, oikeestaan pari kertaa vaan edes sitä isointa ylipäätään tullu käytettyy (jossain järjettömässä hiekkatien ylämäessä).
https://www.cxmagazine.com/wp-content/uploads/2019/05/felt-breed-2020-gravel-bike-img_3615-cxmagazine-ay-750x556.jpg
Tottakai riippuu hyvin paljon missä ajaa, mut ihan esim. tässä Herttoniemessä kun tulee Viikin pelloilta päin on mukava ajaa ylämäki ylös 28 edessä (44 on isompi) ja 32 tai 36 takana ihan vaan muutaman kilon kantamukset mukana.
Sirkus - 9:15, 19.5.2020 »
Kai huomasit että toinenkin vastaava tuli eilen myyntiin? Siinä olisi päävärit sitten hallussa ;)
Juu, huomasin. Olin vastuullinen aikuinen, suljin selaimen ja lähdin ulos. :D Siitä Konstalle syöttö lapaan.
Ei ne meidänkään lähiön ylämäet kaikkein rajuimmasta päästä ole. Tämmöisen pyörän ja (ala)kouluikäisen käyttäjän tarpeita ajatellen noin ~36-piikkisen takarattaan kanssa pärjätään varmasti jo varsin mainiosti, eturatas/ketjusuoja -estetiikka tietty vaikuttaa tähän vähän. Toki, aina jos/kun pyörän paino lähestyy 33-50% polkijan omasta massasta, low range = hyvä range.
Muistelin, että miljoonalaatikossa oli arkistoituna yksi Pelago Commuter -tarakan mukana tullut kiinnitysrauta. Kiinnitysraudan mitat muistuttavat kovasti 20mm levyistä lattarautaa, joten seuraavaksi sahasin pätkän sellaista. Hiemaa mittailua ja pistepuikolla piirtelyä myöhemmin poralla oli helppo tehdä kevennysreikiä lattaraudan kylkeen.
Porasin kaikki reiät 6mm terällä. Pelago-tuotteessa jarrun kiinnityspultin alle tulevassa reiässä on pystysuuntaista säätövaraa ja sitä myöten reikä on ovaali, samanlaista piti tähänkin saada.
Sisäinen harakkani riemuitsee paskanasioiden kiillottamisesta ja lattaraudan saa hohtamaan rälläkällä ja hiomapaperilaikalla.
Suorasta kiinnitysraudasta ei ole paljoakaan iloa vaikka se kuinka kiiltäisi, joten siihen piti saada muoto. Merkkasin taivutuskohdat mallin mukaan paikoilleen ja asettelin oman tekeleeni ruuvipenkkiin mahdollisimman tarkasti tangentin suuntaan. Paria voimanponnistusta myöhemmin suorat olivat muuttuneet mutkiksi.
Tunti ensisahauksen jälkeen kiinnitysrauta on viimeistä kiillotusta ja/tai muuta pintakäsittelyä vaille valmis. En vielä tiedä tuleeko tämä jäämään kiiltäväksi vai maalaanko sen mustaksi, koska kohdepyörä ei oikeastaan ole tiedossa. Jonkinlainen Peugeot se kuitenkin on.
Muistan nähneeni jossakin topikissa kuvan niq:n fillarista, jossa Ikean PLEJA -toimistotarviketeline oli nippusidottu etutarakan päälle. Valmista tarakkaa en ajatellut tähän käyttää, mutta toisaalta ko. ikeakori on sen verran eri käyttöön suunniteltu, että ilman tukevampaa runkoa se pleviäisi käsiin ennen pitkää ihan vain fillarissa kiinni ollessaan.
Rungoksi leikkelin mukana tulleen korkkialustan mukaisesti 3mm koivuvanerista palasen.
Jalat palastelin miljoonalaatikosta löytyneestä vanhan markettihybridin takatarakasta. Jalkojen yläpäässä oleva taitosten välinen osa on 12cm leveä ja koko pötkylä on 5mm paksua Pleja-estetiikkaa noudattelevaa mustaa terästankoa.
Kuusiokantaiset M5 x 20mm ruuvit, messinkiset kaulukset ja nylocit bongasin lähi-Bauhausin kiloruuvivalikoimasta. Alapäästään jalat kiinnittyvät haarukkaan M6 x 16mm -kokoisella versiolla samasta aiheesta.
Tarakan jalat kiinnitin reikänauhasta tehdyillä kiinnikkeillä. Nauha kiedotaan korin ja jalan ympäri ja pultataan kiinni tarakan levyyn. Jonkinlainen vahvikepala voisi olla tässä kohtaa vielä harkitsemisen arvoinen juttu, tällöin pleja jäisi kahden kerroksen väliin puristuksiin ja hitsausten irtirepeämisen u/m olisi paljon pienempi.
Ta-daa, jos tosin vaneri pitää vielä käsitellä säänkestäväksi. Ehdotuksia / kokemuksia?
Aloittelin samalla pyörän purkua ja putsausta irrottamalla etuvalon, jotta tarakka mahtui koe-asentumaan. Pyyhkäisin kokeeksi runkoa muutamasta kohdasta ja ensivaikutelman mukaisesti tämä näyttäisi olevan edelleen aivan kelpo aihio.
