Pari kovaa vanhankunnostusta tulilla nyt.
Sopiva kuva-sana -suhde kerää kiitoksen jo tässä vaiheessa.
Odotukset on kyllä korkealla tämä suhteen
Kyllä! Arvostan hyvällä maulla toteutettua hienojen pyörien päivittämistä tähän päivään. Toiminnallisuus on myös estetiikkaa, aina ei tartte entisöidä.
Nostan hattua ja seuraan mielenkiinnolla. Kai huomasit että toinenkin vastaava tuli eilen myyntiin? Siinä olisi päävärit sitten hallussa 
mikko_n - 0:49, 19.5.2020 » Se täytyy vielä mainita, että kaupanteon yhteydessä ehdin ääneen iloita tämän olevan "ensimmäinen ostamani Peugeot, jonka alkuperäiset lokasuojat ovat edelleen ehjät". https://1.bp.blogspot.com/-rPoTZuldSoo/XsMK_s-aZfI/AAAAAAAADJk/So1vkARLa6ctKb3nGMW_zXi4zYR1aWeSACPcBGAYYCw/s1600/IMG_0939.JPG Pöh.https://img.aijaa.com/b/00021/14839491.jpg
Tulen seuraamaan. Ihana Peugeot.
Hyvä projekti. Arvostan kanssa sopivasti modernisoituja vanhoja ranskalaisia pyöriä. Laittaisin vaihteistoon Sunracea vivun ja 11-40-pakan osalta ainakin, jos 1x9 tulossa.
Hiano projekti! Tää Ranska-osasto on alkanu kovasti ny muaki jotenki kiinnostaa. Täytyy vastustaa…
azure - 11:06, 19.5.2020 » Laittaisin vaihteistoon Sunracea vivun ja 11-40-pakan osalta ainakin, jos 1x9 tulossa.Näitä 40/42 pakkoja nyt ku on nykyään tapana laittaa kaikkiin pyöriin niin saisko mitä kohteliaimmin tiedustella että mihin ajoon ja minkälaiseen käyttöön esim. ny vaikka tämmösessä vintagemixtessä tommosta isoo päätä niinkuin ajateltais tarvittavan? Kysyn koska omassa arkikulkineessa on 40 edessä ja maks 32 takana eikä kyllä oo vielä semmosta tilannetta tullu vastaan jossa välitys olis loppunu kesken, oikeestaan pari kertaa vaan edes sitä isointa ylipäätään tullu käytettyy (jossain järjettömässä hiekkatien ylämäessä). https://www.cxmagazine.com/wp-content/uploads/2019/05/felt-breed-2020-gravel-bike-img_3615-cxmagazine-ay-750x556.jpg
Tottakai riippuu hyvin paljon missä ajaa, mut ihan esim. tässä Herttoniemessä kun tulee Viikin pelloilta päin on mukava ajaa ylämäki ylös 28 edessä (44 on isompi) ja 32 tai 36 takana ihan vaan muutaman kilon kantamukset mukana.
Sirkus - 9:15, 19.5.2020 » Kai huomasit että toinenkin vastaava tuli eilen myyntiin? Siinä olisi päävärit sitten hallussa ;)Juu, huomasin. Olin vastuullinen aikuinen, suljin selaimen ja lähdin ulos. :D Siitä Konstalle syöttö lapaan.
Ei ne meidänkään lähiön ylämäet kaikkein rajuimmasta päästä ole. Tämmöisen pyörän ja (ala)kouluikäisen käyttäjän tarpeita ajatellen noin ~36-piikkisen takarattaan kanssa pärjätään varmasti jo varsin mainiosti, eturatas/ketjusuoja -estetiikka tietty vaikuttaa tähän vähän. Toki, aina jos/kun pyörän paino lähestyy 33-50% polkijan omasta massasta, low range = hyvä range.
Ois yhet ylimääräiset kirkkaat Velo Orange Diagonale 32h kehät. Jos kiinnostaa niin pistäppä viestiä.
Aloitan diy:llä ja satunnaisilla pisteosilla.
Muistelin, että miljoonalaatikossa oli arkistoituna yksi Pelago Commuter -tarakan mukana tullut kiinnitysrauta. Kiinnitysraudan mitat muistuttavat kovasti 20mm levyistä lattarautaa, joten seuraavaksi sahasin pätkän sellaista. Hiemaa mittailua ja pistepuikolla piirtelyä myöhemmin poralla oli helppo tehdä kevennysreikiä lattaraudan kylkeen.
Porasin kaikki reiät 6mm terällä. Pelago-tuotteessa jarrun kiinnityspultin alle tulevassa reiässä on pystysuuntaista säätövaraa ja sitä myöten reikä on ovaali, samanlaista piti tähänkin saada.
Sisäinen harakkani riemuitsee paskanasioiden kiillottamisesta ja lattaraudan saa hohtamaan rälläkällä ja hiomapaperilaikalla.
Suorasta kiinnitysraudasta ei ole paljoakaan iloa vaikka se kuinka kiiltäisi, joten siihen piti saada muoto. Merkkasin taivutuskohdat mallin mukaan paikoilleen ja asettelin oman tekeleeni ruuvipenkkiin mahdollisimman tarkasti tangentin suuntaan. Paria voimanponnistusta myöhemmin suorat olivat muuttuneet mutkiksi.
Tunti ensisahauksen jälkeen kiinnitysrauta on viimeistä kiillotusta ja/tai muuta pintakäsittelyä vaille valmis. En vielä tiedä tuleeko tämä jäämään kiiltäväksi vai maalaanko sen mustaksi, koska kohdepyörä ei oikeastaan ole tiedossa. Jonkinlainen Peugeot se kuitenkin on.
Rautaan kiinnittyvää tarakkaa ei ole vielä olemassa, mutta jospa sitä sitten seuraavaksi. Nettietsiville vielä vihjekuva aiheeseen:
Mon dieu
anttig - 12:46, 19.5.2020 » kirkkaat Velo Orange Diagonale 32h kehät.Kiitos tarjouksesta, vaan ehdin jo tehdä hankintoja (=Schürmann Yak 19-oletettu kirkas kiekkosetti).
Muistan nähneeni jossakin topikissa kuvan niq:n fillarista, jossa Ikean PLEJA -toimistotarviketeline oli nippusidottu etutarakan päälle. Valmista tarakkaa en ajatellut tähän käyttää, mutta toisaalta ko. ikeakori on sen verran eri käyttöön suunniteltu, että ilman tukevampaa runkoa se pleviäisi käsiin ennen pitkää ihan vain fillarissa kiinni ollessaan.
Rungoksi leikkelin mukana tulleen korkkialustan mukaisesti 3mm koivuvanerista palasen.
Jalat palastelin miljoonalaatikosta löytyneestä vanhan markettihybridin takatarakasta. Jalkojen yläpäässä oleva taitosten välinen osa on 12cm leveä ja koko pötkylä on 5mm paksua Pleja-estetiikkaa noudattelevaa mustaa terästankoa.
Kuusiokantaiset M5 x 20mm ruuvit, messinkiset kaulukset ja nylocit bongasin lähi-Bauhausin kiloruuvivalikoimasta. Alapäästään jalat kiinnittyvät haarukkaan M6 x 16mm -kokoisella versiolla samasta aiheesta.
Tarakan jalat kiinnitin reikänauhasta tehdyillä kiinnikkeillä. Nauha kiedotaan korin ja jalan ympäri ja pultataan kiinni tarakan levyyn. Jonkinlainen vahvikepala voisi olla tässä kohtaa vielä harkitsemisen arvoinen juttu, tällöin pleja jäisi kahden kerroksen väliin puristuksiin ja hitsausten irtirepeämisen u/m olisi paljon pienempi.
https://1.bp.blogspot.com/--lq3XsBbpn0/XsUFl1eErqI/AAAAAAAADL0/L43Hb2BF32MiPqQpGWObyccdCHtmhl3CACLcBGAsYHQ/s1600/IMG_E1018.JPG
https://1.bp.blogspot.com/-V_ncf_WtM6I/XsUFmu3Pi8I/AAAAAAAADL4/eaTRnw5U0VAJ5r0cJUpc_Rq2E1xKLcwKgCLcBGAsYHQ/s1600/IMG_E1019.JPG
Ta-daa, jos tosin vaneri pitää vielä käsitellä säänkestäväksi. Ehdotuksia / kokemuksia?
Aloittelin samalla pyörän purkua ja putsausta irrottamalla etuvalon, jotta tarakka mahtui koe-asentumaan. Pyyhkäisin kokeeksi runkoa muutamasta kohdasta ja ensivaikutelman mukaisesti tämä näyttäisi olevan edelleen aivan kelpo aihio.
Vanerista saa parhaiten säänkestävän venelakalla.
Paraffiiniöljylläkin voi fiilisläträtä mutta mutta… Lakkaa vaan.
Tai polyesterihartsilla, jos haluaa pelata myrkkyjen kanssa.
Tervaamalla saa säänkestävyyden lisäksi fiilistä. Hienoja pyöriä.
Täähän muistuttaa koko ajan enemmän mun käppämixteprojektia sillä erotuksella, että mulla on objektiivisesti hienompi ja kuvia en postaa tai speksejä kerro.
Tarkoitan siis, että diggaan.
mikko_n - 0:49, 19.5.2020 » "...alkuperäiset lokasuojat ovat edelleen ehjät". https://1.bp.blogspot.com/-rPoTZuldSoo/XsMK_s-aZfI/AAAAAAAADJk/So1vkARLa6ctKb3nGMW_zXi4zYR1aWeSACPcBGAYYCw/s1600/IMG_0939.JPG Pöh.Puuhastelu jatkuu. Grant on ihan hyvä jätkä ja beausagea sopii olla, mutta saa ne fillarit hyviltäkin näyttää.
Helatorstaina oli sopivaa aikaa oikoa matkan varrella kipeää saanutta takalokasuojaa. Purin pyörän takaosasta kaiken pois ja samalla pohdin, jotta ennen kuin muksu kasvaa tarpeeksi, niin tämä voisi olla näppärä loppukesän parisuhdepyöräilysinkula paremmalle puolisolle (tai itselle), tai jotakin sellaista. Katsotaan nyt.
Takalokasuoja oli ottanut eniten osumaa takimmaisen (irronneen) tarakankiinnikkeen kohdalle ja takavalon paikkeille. Näiden lisäksi pieniä lommoja oli vähän siellä ja täällä, mikä ei ole perin yllättävää - fillari on kuitenkin käyttöesine. Oikaisu on ainakin teoriassa ilahduttavan suoraviivaista, eli pitää vain lyödä lokasuojaa päinvastaiseen suuntaan kuin mistä lommo on syntynyt.
Vasaralla paljaaseen teräksiseen (myös alumiiniseen) lokasuojaan lyöminen saattaa siis oikaista lommon, mutta samalla iskulla saa todennäköisesti aikaan toisen lommon ihan siihen edellisen viereen. Puu on mukavasti pehmeämpi väline oikaisupuuhiin, sillä se ei tärvele oikaistavan kappaleen pintaa ja siitä on myös helppo tehdä sopivanmuotoisia työkaluja.
Ulospäin tapahtuvaa oikaisua varten sahasin kuviosahalla kakkosneloseen tuommoisen puolikkaan pisaramuodon. Koska pisaran säde muuttuu kaiken aikaa, jokaiselle lokasuojan kaarevuudelle löytyy sopivasti tavoiteltavaa muotoa vastaava kohta pisaran kaarelta. Kaksi eri tavalla teroitettua pyörörimaa toimivat lyöntiaseina.
Toiseen suuntaan tapahtuvaa oikaisua varten kopioin lokasuojan sisäpuolisen muodon samasta kakkosnelosesta sahattuun, noin kolme senttiä paksuun siivuun. Lokasuoja “napsahtaa” pokkauksistaan palikan kyljissä oleviin uriin kuin käänteinen tubeless-rengas ja tällaisen palikan kanssa sisäänpäin tapahtuva oikaisu on paitsi helppoa, myös mukavaa - koko lokasuojan poikkileikkaus on lyöntikohdasta tuettuna ja iskuilla on aina tukeva vastakappale. Sama palikka on hyödyllinen myös lokasuojan kiillotusvaiheessa.
Oikaisuvaiheesta minulla ei ole kuvia, koska minulla ei ole kolmea tai useampaa kättä.
Takavuosina ilmeisesti laki tai jokin muu säädös vaati polkupyörien takalokasuojan loppuosan olevan valkoista väriä. Nykyään tällaista vaatimusta ei ole, mutta hyvän matkaa neljättä vuosikymmentä lokasuojaan liimattuna ollut tarra ei varsinaisesti putoa itsestään irti. Paras ja nopein löytämäni tapa näiden tarrojen poistoon teräslokasuojasta on surrata tarra ensin mekaanisesti irti kangaslaikalla ja pyyhkiä jäljelle jääneet liimajämät pois asetonilla. Samalla laikalla on mukava myös kiillotella lokasuojaan leviteltyä Autosolia, kunhan varoo ettei kuumenna paikkoja ihan liiaksi.
Samassa yhteydessä kiillotin myös alumiinisen ketjusuojan ihan kyynärpäärasvalla, sillä ketjusuojaan maalattu Peugeot -logo ei olisi välttämättä selvinnyt lappulaikasta priima- tai edes välttävän kuntoisena.
Lopputulos vahvassa ilta-auringossa ikuistettuna näyttää jo ihan siedettävältä.
täällähän puuhastellaan ihan pieteetillä, esimerkillistä 