P: Selonteko

Katselin rungon kuvaa. Näyttää siltä, että kaikki, mikä siinä on kiinni, on alkuperäistä. Kunnostaisin kaiken.

Tavaratelineet ovat ilmeisesti tummat sen takia, että ovat ruosteessa. Ne voisi hioa ja maalata alumiinin värisellä maalilla. Uudelleenkromaus voi olla liian arvokasta.

Valot + dynamo ovat aika saman kaltaiset kuin Cycle de Francessani. Aion ”ledistää” ne. Akun/paristot voi sijoittaa pieneen nahkaiseen tarvikelaukkuun. Dynamon voi jättää ”koristeeksi”.

Stemmi on hieno. Jos siinä on liikaa tai liian vähän etu-ulottumaa, sen voi kompensoida ohjaustangon muodolla.

Lokarit ova ilmeisesti myös alkuperäiset, koska niissä on kiinni alkuperäiset valot.

Keskiö on ongelma. Jos jostain löytyy akseliin sopivat kammet, kannattaa tutkia keskiölaakerin kunto. Se on irtokuulakeskiö ja kuulia saa kyllä kaupasta. Toivottavasti kupit ovat vielä siistit.

Rungossa on pumpun pidikkeet. Sopivia alumiinipumppuja löytyy kyllä, mutta pitäisi keksiä jokin lukkosyteemi, koska pelkissä kiinnikkeissä oleva pumppu varastetaan ensimmäisellä parkkeerauskerralla.

Tarvittavat lisäosat kuten esim. jarrut, navat ja vanteet löytää kyllä helposti tyyliin sopivina. Kieli keskellä suuta niin tästä tulee tosi upea.

Kiitos Olli. Olen jokseenkin harrastunut asian suhteen ja myös aika pikkutarkka aiheeseen liittyvien yksityiskohtien kanssa.

Tavaratelineet on mitä luultavammin maalattu mukailemaan rungon maalia. Sama pätee usein lokasuojiin ja niiden koristeraitoihin. Pinnaltaan kokonaan ruostuneitakin näkee toisinaan, mutta ei yhtä usein kuin tällä tavalla yhteensovitettuja. Kromattuja ne ovat hyvin harvoin alun perinkään.
Toki kuvista on vaikea arvioida, mikä on asian todellinen laita.

Valoja en aio missään nimessä ledittää. Mainitsit signaalinkäsittelyketjussa putkivahvistimien säröstä ja parillisista yläharmonisista kerrannaisista. Uskoisin, että esteetikkona ymmärrät myös dynamon virralla palavien hehkulankojen resonanssin sielun sopukoissa.

Keskiö ei ole ongelma. Se on paikallaan, ja oletettavasti lähtee irti keinolla tai toisella. Akseliin sopivat kammet löytyy, kuten mainitsin ketjussa jo aikaisemmin. Näiden kampien mukana on ehjä ja hyväkuntoinen keskiö varaosiksi.

Pumpun pidike, jep. Siihen varmaan keksin jonkun hyvän, ja luotan sen suhteessa, kuten monessa muussakin, karmaan. Pöllijät pöllii.

Huomautan, että jo aloituspostauksessa toivottavasti kävi ilmi että tässä on kyse muustakin kuin tyylille uskollisesta projektista.
Kyse on syvemmälle tunkeutuvista värähtelyistä, intuitiosta ja moraalista.

Ymmärrän kuitenkin mitä mielessäsi on ja lupaan tehdä projektin valmiiksi höntyilemättä.

Tuli mieleen tuosta pumppu ongelmasta, että siihenhän voisi ajon ajaksi myös kiinnittää vaikka poljinremmeillä pumpun mittaisen patongin. Ranskassa kuitenkin tunnetusti syödään patonkia.

Toimii Ranskassa. Kenellekään ei siellä tulisi mieleen koskea tuollaiseen patonkiin. Patongin tulee olla ohut, uunituore ja rapeakuorinen.

Menin nyt vähän sekaisin - ehdottiko Pablo pumpun naamiointia patongiksi vai oliko se Ollin käsitys asiasta vai käsitinkö minä kaiken väärin?

Olli söi jo pumpun ja Pabs pumppaa patongilla tubelesseja vanteelle.

Inspiroi oikeesti vanhan pyörän hankintaan tämä topsu.

Joo tulkitsin niin, että koverretulla patongilla naamioidaan pumppu.

Koska muuten päästään asiaan eli koska pyörä on odotettavissa Suomeen?

Aletaan olla jo suht ns. ytimessä, ei sillä rungolla niin väliä.
Paras leivontaan käytettävä vehnäjauhohan tulee nimittäin vehnän ytimestä. Siitä saadaan myös parhaat koverrettavat patongit.

lnstj - 22:10, 18.4.2020 » Inspiroi oikeesti vanhan pyörän hankintaan tämä topsu.

Kappas, laatuproju!

Sirkus - 16:50, 17.4.2020 » Saa nähdä mitä tuohon keksii. Tollaiset chainstay-kiinnitteiset vaihtajat ovat usein tosi kalliita, vaikka lähtökohtaisesti sellainen kovasti kiinnostaisi.
Itse ehkä alittaisin riman ja askartelisin erikoiskorvakkeeseen kiinnittyvän m10-adapterin, ellei niitä ole valmiiksi saatavilla. Siinä olisi kuitenkin erinäisiä etuja verrattuna suoraan hahloon & akseliin kiinnittyvään korvakkeeseen, jollaisia kyllä löytää valmiina tuotteena.
Biciolli - 15:41, 18.4.2020 » Valot + dynamo ovat aika saman kaltaiset kuin Cycle de Francessani. Aion ”ledistää” ne. Akun/paristot voi sijoittaa pieneen nahkaiseen tarvikelaukkuun. Dynamon voi jättää ”koristeeksi”.
Tuossa tapauksessahan dynamon voisi asentaa katkaisijan kautta toissijaiseksi voimanlähteeksi. Ledille tahi dynamolle voisi myös lisätä tyylikkäästi virtaa (eli kirkkautta) tasaavan kytkennän. Ja ledin värin on tottakai oltava lämpimän valkoinen tai jopa keltainen, eikö vain? :)

Itse olen ajatellut käyttää ranskattaren dynamosta pelkästään kuoria. Sinne sitten 18650 kenno tai vaikka kaks sisään jos mahtuu. Jos ei mahdu niin Enelooppeja.

PS. Ostetaan Soubitez etuvalo lokarikiinnikkeillä, tai joku vastaava 70-lukuiseen henkeen sopiva tuote.

Joo.
Toivottavasti vaikuttamatta liian sähköallergikolta pysyn valinnassani käyttää hehkulamppuja. Niissä on muutama juju.

Muistan lapsuudesta mökin vajassa säilytetyn mummopyörän, jossa ei dynamo toiminut, kuten ei useinkaan vanhoissa romuissa. Johdot paskana tai polttimot palaneet. Lapsen ymmärrys on sellainen, että lamppu ei toimi, eikä tule ikinä toimimaan. Asiasta tulee fakta.

Lapsuudenkodin naapurin pihalla oli työmaakontti, jonka ovi oli aina kiinni. Siitä tuli myös fakta, tuossa kontissa ei ikinä pala valo eikä sen ovi meille aukea. Kunnes yksi päivä oli, ja se naksautti päässä jotain muuttumattomien faktojen pysyvyydestä.
Samanlainen naksahdus tuli kun rakensin joskus myöhäisteininä ensimmäistä kertaa toimivan dynamovirtapiirin Peugeot-polkupyörään.

Ymmärrän, että tämä kaikki kuulostaa todella boomeroinnilta ja sitähän se on, henkinen ikäni on riskiryhmää monessa mielessä.
Nostalgia, etenkin sellaiseen aikaan jota ei ole edes kokenut, on varmaan sairauksista pahimmasta päästä, mutta koska olen saanut oman paheiden luettelon hyvin lyhyeksi, jopa ärsyttävän lyhyeksi, täytyy jotain touhuja jatkaa.

En ole taitava sähköfysiikassa, mutta ledien ja hehkulamppujen perustavanlaatuinen ero on hitaassa vauhdissa ja liikkeelle lähtiessä. Ledeillä ei ole kuin yksi kirkkaus - täysillä, siinä missä hehkulamppujen kirkkaus muuttuu portaattomasti niihin syötettävän jännitteen myötä. Hehkulamput eivät myöskään sen takia välky ärsyttävästi esim. taluttaessa tai hitaasti ajaessa. Onko asialla paljonkaan väliä? Makuasia.

Yksi juttu on myös itse polttimot, jotka ovat usein kauniita itsessään. Usein hyvissä vanhoissa valoissa on myös lasilinssi, jonka takaa polttimo myös näkyy. Polttimoa useimmiten reunustaa heijastava kaulus. Polttimot myös palavat joskus loppuun, mikä on romanttista ja turhamaista.

Tässä erään edellisen pyörän lamppu, josta toivottavasti ymmärtää mitä ajan takaa. Ledikenno tuolla ei olisi mielestäni kovin kaunis.
Mutta toimiva se varmasti olisi! Sen takia jossain pyörissä olen käyttänyt näitä Niceliten ledejä joita suosittelen kyllä varauksetta.
http://www.reflectalite.com/LEDpage.html noi saa ruuvailtua yleensä paikalleen suoraan vanhoihin lamppuihin kannasta riippuen.
Toki tulee muistaa, että tehokas ledi tollasessa vanhassa lampussa ei aina toimi kuten olisi tarkoitus, johtuen lampun muusta suunnittelusta.
Tuloksena saattaa olla ylikirkas lyhty joka ei suuntaa valoa oikein minnekään.

Tässä saatetaan mennä huru-ukko-osastolle, mutta myös LEDien värintoisto on mun mielestä usein vaatimattomampi kuin esim. halogeeneissa tai hehkulampuissa. Tämän huomaa myös valaistuksessa kotona. Laatueroja löytyy, mutta hankin aikanaan älypäissäni himaan Philipsin etäohjattavat lamput joissa valon lämpötilaa voi säätää. Useimmiten valon laatu oli epämiellyttävä ja kolkko.
Sama pätee pyörän valoihin. Se ei ole aina ongelma, mutta joskus on.

Kun tavoitellaan jotain ehkä itse keksittyä, mutta silti selkeää, värikylläistä aikaa ja mielentilaa, täytyy yksityiskohtien ja niiden laadun noudattaa suunnitelmaa. Silloin ei lepsuilla tai edes käyttöentisöidä. Oi obsessioita.

PS. vielä etten vaikuta liikaa äkäiseltä vanhalta ukolta. Käyttöentsiöinti ja modernit ratkaisut vanhoissa pyörissä on ehdottoman kannattavaa ja kiinnostavaa toimintaa, sekä sellaista mitä olen itsekin paljon tehnyt käsien kautta kulkeneiden projektien parissa. Lähestymistapa tässä projektissa on siksi niin dogmaattinen ja pikkutarkka, että olisi myös jotain uusia haasteita.

Tykkään siitä, miten tää topsu tuntuu koko ajan olevan vaarassa suistua Jan Heineä hopeavedellä -osastolle, mutta pysyykin sitten lopulta vain tämmöisessä tuikunlämpimässä tunnelmoinnissa :slight_smile:

Noniin tehdääs jotain “kontenttia”.

Kammet jäi yli tosta edellisestä PM Champion -projektista. En raaskinut aikanaan näitä mihinkään loppusijoittaa, ja hyvä niin.
Kyseessä aika rottaiset Stronglight 55 -kammet. Kromaus on pitkälti helissyt vuosien mittaan, jäljelle on paikoitellen enää sinkki tms pinnoite.
Isoilta osin on myös paljasta terästä, etenkin kun lillutin näitä sitruunahapossa jonkun aikaa. Liuos ei ollut ihan tarpeeksi vahvaa, sillä jotain tiukassa olevia ruostekohtia on edelleen. En tiedä annanko niiden edes haitata, omanlaista kaunista patinaa sekin.

Täysin paljaana oleva teräs toki ruostuu ihan ilmankosteudesta, joten jotain noille pitää keksiä. Mietin jos käyttäisi varovasti noihin paljaisiin kohtiin sinkkipohjamaalia, huomaamattomampi se on kuin tuore oranssi ruoste.

Punnitsin kammet myös. Kiilapulteissa on toki omat kiusalliset piirteensä, mutta on niitä painavampia alumiinisia neliskanttikampiakin nähty.

Vahaa. Runkokin kannattaa varmaan puhdistaa ja sit vahata.

Mehiläisvahaa käytetään perinteisesti satulaan. Sitä ei näkynyt kuvassa, mutta luulen että se on nahkainen. Ranskanleipä on myöspehmeää vaikka kuori onkin kova. Jos leivot leipää, voisit myös tehdä satulan muotoisen ranskan leivän ja kokeilla sitä satulana. Nahkasatuloissakin kuitenkin käytetään satulasuojaa sateella, niin miksei ranskanleipäsatuloissakin.

pabs - 17:50, 19.4.2020 » Vahaa. Runkokin kannattaa varmaan puhdistaa ja sit vahata. Mehiläisvahaa käytetään perinteisesti satulaan. Sitä ei näkynyt kuvassa, mutta luulen että se on nahkainen. Ranskanleipä on myöspehmeää vaikka kuori onkin kova. Jos leivot leipää, voisit myös tehdä satulan muotoisen ranskan leivän ja kokeilla sitä satulana. Nahkasatuloissakin kuitenkin käytetään satulasuojaa sateella, niin miksei ranskanleipäsatuloissakin.
En tiedä ranskanleipäsatulasta, mutta sitä ranskanleipää vois koittaa noitten kampien ja ehkä myös rungon putsaukseen. Yhdessä kirkkorempassa konservaattorit puhdisti seinämaalauksia ranskanleivällä. Jotenkin sopis tän projun luonteeseen. Hyvä proju. Ranskanleipäkin on hyvää.

Oon yrittänyt olla tykkäämättä tän tyyppisistä hommista, järkisyistä ja wannabe tolkun performance ihmisenä, mut ei se itsensä kieltäminen loputtomiin toimi. Huomenna vois ostaa ranskanleipää.

RTZ - 11:38, 19.4.2020 » Tykkään siitä, miten tää topsu tuntuu koko ajan olevan vaarassa suistua Jan Heineä hopeavedellä -osastolle, mutta pysyykin sitten lopulta vain tämmöisessä tuikunlämpimässä tunnelmoinnissa :)
Allekirjoitan tämän täysin, ja etenkin polttimofiilistely oli hyvin perusteltu, vaikka itse olenkin päässyt neopotentiaalin ja napadynamolla ladattavan kännykän makuun.

Kiilakampien johdosta ei voi muuta sanoo kuin hattua nostaa, koska itse en ole tarpeeksi suuri ihminen, että voisin lähteä niiden kanssa pelaamaan. (Kerran olen pakosta joutunut.) Mutta täysi arvostukseni niitä kohtaan, jotka käyvät noita päin pää pystyssä.

Runko on matkalla Suomeen, katsotaan jos tulis vaikka ens viikolla.
Ajan kuluksi olen tehnyt pikku kokeiluja. Kanssa-asujien iloksi valjastin yhden lasisen uunivuuan sitruunahappoliuoksen astiaksi, jota pidän parvekkeella, jolla naapureiden iloksi roikkuu teltta tuulettumassa ties monettako päivää tarjoten sopivan näkösuojan laboratoriolle. Tässä liuoksessa olen lilluttanut teräsosia kammista vaijereihin ja joihinkin ruostuneisiin työkaluihin. Aiempi tähän tehty liuos ei ollut yhtään tarpeeksi vahvaa.

Kammissa vaikutti olevan joku outo maali, joka on kenties vedetty hilseillyttä kromia peittämään. Mene ja tiedä. Kromia on joissain kohdin nimeksi, mutta muuten pinta on aika raaka. Ajattelin jättää ne tällaisiksi, ehkä jos jaksan niin laitan jotain vahaa. Ruostuvathan ne varmaan aika äkkiä, mutta asian kanssa voi elää ja happokylvyn toistaa.

https://live.staticflickr.com/65535/49830257556_469bab9deb_h.jpgUntitled by Fedja Kamari, on Flickr

https://live.staticflickr.com/65535/49829726058_43b37aad75_h.jpgUntitled by Fedja Kamari, on Flickr

https://live.staticflickr.com/65535/49830257386_b6aee0711d_h.jpgUntitled by Fedja Kamari, on Flickr

Laitoin happoon lillumaan myös pätkän ketjua. Nuo tummat linkit näyttää syövän aika äkkiä haaleammiksi. En ole varma mikä tuo pinnoite on, mutta taitaa syöpyä siis veke. Järkevyydestä voi olla useaa mieltä, mutta ajatus tän taustalla on miten sovittaa jotain välttämättömiä uusia osia tähän projektiin. Toki ketjun varmaan löytäisi jostain käyttämättömänäkin, mutta tää on vähän tällasta harrastetoimintaa yhtä lailla.

Pähkäilen vaijerinkuorien kanssa, ja yksi vaihtoehto mitä harkitsen on tavallinen moderni kuori mutta pinnoite poistettuna. Tämän raa’an spiraalin päälle voisi vetää jonkun uuden läpikuultavan pinnoitteen… Viime yönä surffailin pikkutunneille NOSNIB-kuoria ja vaijereita ranskanmaalta, päädyssä ruvetaan olemaan.

edit. Hienoa myös, että projekti on jo kolmannella sivullaan ennen kuin mitään konkreettista on edes tapahtunut.

Sirkus - 19:20, 28.4.2020 » tavallinen moderni kuori mutta pinnoite poistettuna. Tämän raa'an spiraalin päälle voisi vetää jonkun uuden läpikuultavan pinnoitteen...
Läpinäkyvä kutistesukka/kutistemuovi? Audiohommissa tuota käytetään toisinaan kaapeleiden merkkauksessa, ts. dymotarra sukan alle, niin ei lappu irtoa/katoa rajummassakaan käytössä.

Tätä voisi löytää metritavarana ja melko monenlaisessa värissä.