välillä tuntuu että elää väärällä vuosisadalla
;__;
JUST tunti sitten selasin tota arkistoa. Täähän se ois. Väistämätön pappautuminen käynnissä, joskin eka täytyy kääntää omat traumakokemukset johonkin muotoon. Teininä mietin mikä vittu siinä on kun pitää hakata halkoja vesisateessa, rassata autoa sormet jäässä tai kävellä järveä ympäri aikansa kuluksi, noh, vähitellen sitä kai alkaa ymmärtää, ja toistaa samaa järjettömyyttä uudessa muodossa.
Kävin tänään uimassa Rajasaaren maitolaiturilta, ja mietin että eka asia mitä tällä pyörällä sitten joskus haluan tehdä on kunnon uimaretki, jonnekin kylmään koskeen.
Skotlantiin tekis kyllä mieli palata sateeseen pyöräilemään. Mä voin luvata ottaa mukaan maksimissaan 80-luvulta olevan pyörän mukaan.
Sirkus - 16:50, 17.4.2020 » Saa nähdä mitä tuohon keksii. Tollaiset chainstay-kiinnitteiset vaihtajat ovat usein tosi kalliita, vaikka lähtökohtaisesti sellainen kovasti kiinnostaisi.https://www.ebay.fr/itm/193423188175
^
Joo toi simplex-malli tuppaa olemaan hieman edullisempi. Toki kalleus on suhteellista, ja muutama kymppi on ihan tavallinen hinta vaihtajasta, mutta tulee omat vinoutumat kun runkosetti hiluineen maksaa vähemmän kuin yksittäinen komponentti.
Mut laitetaan seurantalistalle…
Myös viimekeväinen Lesolex-mopohuoltamosaaga tulee mieleen. Heillä näytti olevan about samaan hintaan NOSina tota tavaraa.
Katselin rungon kuvaa. Näyttää siltä, että kaikki, mikä siinä on kiinni, on alkuperäistä. Kunnostaisin kaiken.
Tavaratelineet ovat ilmeisesti tummat sen takia, että ovat ruosteessa. Ne voisi hioa ja maalata alumiinin värisellä maalilla. Uudelleenkromaus voi olla liian arvokasta.
Valot + dynamo ovat aika saman kaltaiset kuin Cycle de Francessani. Aion ”ledistää” ne. Akun/paristot voi sijoittaa pieneen nahkaiseen tarvikelaukkuun. Dynamon voi jättää ”koristeeksi”.
Stemmi on hieno. Jos siinä on liikaa tai liian vähän etu-ulottumaa, sen voi kompensoida ohjaustangon muodolla.
Lokarit ova ilmeisesti myös alkuperäiset, koska niissä on kiinni alkuperäiset valot.
Keskiö on ongelma. Jos jostain löytyy akseliin sopivat kammet, kannattaa tutkia keskiölaakerin kunto. Se on irtokuulakeskiö ja kuulia saa kyllä kaupasta. Toivottavasti kupit ovat vielä siistit.
Rungossa on pumpun pidikkeet. Sopivia alumiinipumppuja löytyy kyllä, mutta pitäisi keksiä jokin lukkosyteemi, koska pelkissä kiinnikkeissä oleva pumppu varastetaan ensimmäisellä parkkeerauskerralla.
Tarvittavat lisäosat kuten esim. jarrut, navat ja vanteet löytää kyllä helposti tyyliin sopivina. Kieli keskellä suuta niin tästä tulee tosi upea.
Kiitos Olli. Olen jokseenkin harrastunut asian suhteen ja myös aika pikkutarkka aiheeseen liittyvien yksityiskohtien kanssa.
Tavaratelineet on mitä luultavammin maalattu mukailemaan rungon maalia. Sama pätee usein lokasuojiin ja niiden koristeraitoihin. Pinnaltaan kokonaan ruostuneitakin näkee toisinaan, mutta ei yhtä usein kuin tällä tavalla yhteensovitettuja. Kromattuja ne ovat hyvin harvoin alun perinkään.
Toki kuvista on vaikea arvioida, mikä on asian todellinen laita.
Valoja en aio missään nimessä ledittää. Mainitsit signaalinkäsittelyketjussa putkivahvistimien säröstä ja parillisista yläharmonisista kerrannaisista. Uskoisin, että esteetikkona ymmärrät myös dynamon virralla palavien hehkulankojen resonanssin sielun sopukoissa.
Keskiö ei ole ongelma. Se on paikallaan, ja oletettavasti lähtee irti keinolla tai toisella. Akseliin sopivat kammet löytyy, kuten mainitsin ketjussa jo aikaisemmin. Näiden kampien mukana on ehjä ja hyväkuntoinen keskiö varaosiksi.
Pumpun pidike, jep. Siihen varmaan keksin jonkun hyvän, ja luotan sen suhteessa, kuten monessa muussakin, karmaan. Pöllijät pöllii.
Huomautan, että jo aloituspostauksessa toivottavasti kävi ilmi että tässä on kyse muustakin kuin tyylille uskollisesta projektista.
Kyse on syvemmälle tunkeutuvista värähtelyistä, intuitiosta ja moraalista.
Ymmärrän kuitenkin mitä mielessäsi on ja lupaan tehdä projektin valmiiksi höntyilemättä.
Tuli mieleen tuosta pumppu ongelmasta, että siihenhän voisi ajon ajaksi myös kiinnittää vaikka poljinremmeillä pumpun mittaisen patongin. Ranskassa kuitenkin tunnetusti syödään patonkia.
Toimii Ranskassa. Kenellekään ei siellä tulisi mieleen koskea tuollaiseen patonkiin. Patongin tulee olla ohut, uunituore ja rapeakuorinen.
Menin nyt vähän sekaisin - ehdottiko Pablo pumpun naamiointia patongiksi vai oliko se Ollin käsitys asiasta vai käsitinkö minä kaiken väärin?
Olli söi jo pumpun ja Pabs pumppaa patongilla tubelesseja vanteelle.
Inspiroi oikeesti vanhan pyörän hankintaan tämä topsu.
Joo tulkitsin niin, että koverretulla patongilla naamioidaan pumppu.
Koska muuten päästään asiaan eli koska pyörä on odotettavissa Suomeen?
Aletaan olla jo suht ns. ytimessä, ei sillä rungolla niin väliä.
Paras leivontaan käytettävä vehnäjauhohan tulee nimittäin vehnän ytimestä. Siitä saadaan myös parhaat koverrettavat patongit.
Kappas, laatuproju!
Sirkus - 16:50, 17.4.2020 » Saa nähdä mitä tuohon keksii. Tollaiset chainstay-kiinnitteiset vaihtajat ovat usein tosi kalliita, vaikka lähtökohtaisesti sellainen kovasti kiinnostaisi.Itse ehkä alittaisin riman ja askartelisin erikoiskorvakkeeseen kiinnittyvän m10-adapterin, ellei niitä ole valmiiksi saatavilla. Siinä olisi kuitenkin erinäisiä etuja verrattuna suoraan hahloon & akseliin kiinnittyvään korvakkeeseen, jollaisia kyllä löytää valmiina tuotteena.
Biciolli - 15:41, 18.4.2020 » Valot + dynamo ovat aika saman kaltaiset kuin Cycle de Francessani. Aion ”ledistää” ne. Akun/paristot voi sijoittaa pieneen nahkaiseen tarvikelaukkuun. Dynamon voi jättää ”koristeeksi”.Tuossa tapauksessahan dynamon voisi asentaa katkaisijan kautta toissijaiseksi voimanlähteeksi. Ledille tahi dynamolle voisi myös lisätä tyylikkäästi virtaa (eli kirkkautta) tasaavan kytkennän. Ja ledin värin on tottakai oltava lämpimän valkoinen tai jopa keltainen, eikö vain? :)
Itse olen ajatellut käyttää ranskattaren dynamosta pelkästään kuoria. Sinne sitten 18650 kenno tai vaikka kaks sisään jos mahtuu. Jos ei mahdu niin Enelooppeja.
PS. Ostetaan Soubitez etuvalo lokarikiinnikkeillä, tai joku vastaava 70-lukuiseen henkeen sopiva tuote.
Joo.
Toivottavasti vaikuttamatta liian sähköallergikolta pysyn valinnassani käyttää hehkulamppuja. Niissä on muutama juju.
Muistan lapsuudesta mökin vajassa säilytetyn mummopyörän, jossa ei dynamo toiminut, kuten ei useinkaan vanhoissa romuissa. Johdot paskana tai polttimot palaneet. Lapsen ymmärrys on sellainen, että lamppu ei toimi, eikä tule ikinä toimimaan. Asiasta tulee fakta.
Lapsuudenkodin naapurin pihalla oli työmaakontti, jonka ovi oli aina kiinni. Siitä tuli myös fakta, tuossa kontissa ei ikinä pala valo eikä sen ovi meille aukea. Kunnes yksi päivä oli, ja se naksautti päässä jotain muuttumattomien faktojen pysyvyydestä.
Samanlainen naksahdus tuli kun rakensin joskus myöhäisteininä ensimmäistä kertaa toimivan dynamovirtapiirin Peugeot-polkupyörään.
Ymmärrän, että tämä kaikki kuulostaa todella boomeroinnilta ja sitähän se on, henkinen ikäni on riskiryhmää monessa mielessä.
Nostalgia, etenkin sellaiseen aikaan jota ei ole edes kokenut, on varmaan sairauksista pahimmasta päästä, mutta koska olen saanut oman paheiden luettelon hyvin lyhyeksi, jopa ärsyttävän lyhyeksi, täytyy jotain touhuja jatkaa.
En ole taitava sähköfysiikassa, mutta ledien ja hehkulamppujen perustavanlaatuinen ero on hitaassa vauhdissa ja liikkeelle lähtiessä. Ledeillä ei ole kuin yksi kirkkaus - täysillä, siinä missä hehkulamppujen kirkkaus muuttuu portaattomasti niihin syötettävän jännitteen myötä. Hehkulamput eivät myöskään sen takia välky ärsyttävästi esim. taluttaessa tai hitaasti ajaessa. Onko asialla paljonkaan väliä? Makuasia.
Yksi juttu on myös itse polttimot, jotka ovat usein kauniita itsessään. Usein hyvissä vanhoissa valoissa on myös lasilinssi, jonka takaa polttimo myös näkyy. Polttimoa useimmiten reunustaa heijastava kaulus. Polttimot myös palavat joskus loppuun, mikä on romanttista ja turhamaista.
Tässä erään edellisen pyörän lamppu, josta toivottavasti ymmärtää mitä ajan takaa. Ledikenno tuolla ei olisi mielestäni kovin kaunis.
Mutta toimiva se varmasti olisi! Sen takia jossain pyörissä olen käyttänyt näitä Niceliten ledejä joita suosittelen kyllä varauksetta.
http://www.reflectalite.com/LEDpage.html noi saa ruuvailtua yleensä paikalleen suoraan vanhoihin lamppuihin kannasta riippuen.
Toki tulee muistaa, että tehokas ledi tollasessa vanhassa lampussa ei aina toimi kuten olisi tarkoitus, johtuen lampun muusta suunnittelusta.
Tuloksena saattaa olla ylikirkas lyhty joka ei suuntaa valoa oikein minnekään.
Tässä saatetaan mennä huru-ukko-osastolle, mutta myös LEDien värintoisto on mun mielestä usein vaatimattomampi kuin esim. halogeeneissa tai hehkulampuissa. Tämän huomaa myös valaistuksessa kotona. Laatueroja löytyy, mutta hankin aikanaan älypäissäni himaan Philipsin etäohjattavat lamput joissa valon lämpötilaa voi säätää. Useimmiten valon laatu oli epämiellyttävä ja kolkko.
Sama pätee pyörän valoihin. Se ei ole aina ongelma, mutta joskus on.
Kun tavoitellaan jotain ehkä itse keksittyä, mutta silti selkeää, värikylläistä aikaa ja mielentilaa, täytyy yksityiskohtien ja niiden laadun noudattaa suunnitelmaa. Silloin ei lepsuilla tai edes käyttöentisöidä. Oi obsessioita.
PS. vielä etten vaikuta liikaa äkäiseltä vanhalta ukolta. Käyttöentsiöinti ja modernit ratkaisut vanhoissa pyörissä on ehdottoman kannattavaa ja kiinnostavaa toimintaa, sekä sellaista mitä olen itsekin paljon tehnyt käsien kautta kulkeneiden projektien parissa. Lähestymistapa tässä projektissa on siksi niin dogmaattinen ja pikkutarkka, että olisi myös jotain uusia haasteita.
Tykkään siitä, miten tää topsu tuntuu koko ajan olevan vaarassa suistua Jan Heineä hopeavedellä -osastolle, mutta pysyykin sitten lopulta vain tämmöisessä tuikunlämpimässä tunnelmoinnissa 
Noniin tehdääs jotain “kontenttia”.
Kammet jäi yli tosta edellisestä PM Champion -projektista. En raaskinut aikanaan näitä mihinkään loppusijoittaa, ja hyvä niin.
Kyseessä aika rottaiset Stronglight 55 -kammet. Kromaus on pitkälti helissyt vuosien mittaan, jäljelle on paikoitellen enää sinkki tms pinnoite.
Isoilta osin on myös paljasta terästä, etenkin kun lillutin näitä sitruunahapossa jonkun aikaa. Liuos ei ollut ihan tarpeeksi vahvaa, sillä jotain tiukassa olevia ruostekohtia on edelleen. En tiedä annanko niiden edes haitata, omanlaista kaunista patinaa sekin.
Täysin paljaana oleva teräs toki ruostuu ihan ilmankosteudesta, joten jotain noille pitää keksiä. Mietin jos käyttäisi varovasti noihin paljaisiin kohtiin sinkkipohjamaalia, huomaamattomampi se on kuin tuore oranssi ruoste.
Punnitsin kammet myös. Kiilapulteissa on toki omat kiusalliset piirteensä, mutta on niitä painavampia alumiinisia neliskanttikampiakin nähty.
Vahaa. Runkokin kannattaa varmaan puhdistaa ja sit vahata.
Mehiläisvahaa käytetään perinteisesti satulaan. Sitä ei näkynyt kuvassa, mutta luulen että se on nahkainen. Ranskanleipä on myöspehmeää vaikka kuori onkin kova. Jos leivot leipää, voisit myös tehdä satulan muotoisen ranskan leivän ja kokeilla sitä satulana. Nahkasatuloissakin kuitenkin käytetään satulasuojaa sateella, niin miksei ranskanleipäsatuloissakin.