Rattaiden ja “ketjun” välisen kitkan pitäisi olla hieman pienempi. Hihna on hiilikuitupinnoitteinen ja rullaa sopivalla kireydellä (vaatii tarkempaa säätöä kuin ketjulla) todella pehmeästi ja äänettömästi.
Lisäksi hihna ei - ainakin sitä valmistavien yritysten testien mukaan - veny käytännössä lainkaan tai kulu muutenkaan. Aika usein näitä mainostetaankin huoltovapaina ratkaisuina.
Mutta kovin syvällistä tietoa minulla ei hihnavedosta ole. Olen vain ajellut yhdet kesäsunnuntait pyörällä, jossa on moinen voimansiirto - ja tykännyt.
Eikös ne tahdo myös väkisin mennä talvella aika kankeiksi? Täälä joku muistaakseni näin sanoi?
Tästä Norco Vestasta kerrottiin arvostelussa, jota ei ilmeisesti netissä ole, että hihna katkes valoista kiihdyttäessä. Asennusvirhettä syyttivät. Ei lisää luottamusta tuokaan.
Tuosta talvikäytettävyydestä kuulisin mielelläni lisää, jos jollain on siitä kokemuksia. Itse en ole talvella Trekillä ajellut, vaikka siihen mahtuu todella leveät renkaat + loksutkin vielä.
Yksittäistapausten vaikutus tuotteiden luotettavuusmielikuviin nousee nettiajalla usein vähän turhan merkittäväksi, vaikka toki jokainen tuollainen on liikaa…
Odie - 18:13, 20.4.2010 »
Muita huomioita hihnavedosta oli se, että hihnaveto on täysin äänetön kyllä kesälämpötiloissa ja ehkä vielä kymmen asteen pakkasessakin, mutta kahdenkymmenviiden pakkasasteen kelillä hihna käy senverran jäykäksi että se pitää ärsyttävää sirinää ensimmäisen parin kilometrin ajan ennen kuin lämpiää..
Eipä siis kovin suuri ongelma tainnut olla sekään..
Ton arvostelun luin ihan paperille painetusta lehdestä, jonka ostin ihan oikeesta kaupasta, harmi ettei nettiaika tuo lisävalaistusta tapaukseen.
Johanr - 16:39, 28.3.2011 »
Aika herkästi luulis että kestää jos oikein laitettu. Isommissa prätkissä on aika paljon käytetty hihnavetoa jo pitkään.
Ja autoissa käytetään yleensä jakopäässä hihnaa, talvellakin. Mutta ne hihnat lienevät ihan eri matskua, ei oo hiilikuitua jne., eikä haittaa vaikka syrppyää ihan ruttuun tms. eivät murru, kuten näistä varotellaan. En tiedä syytä erilaiseen materiaalivalintaan fillareiden hihnoissa, ehkä noi motoristien hihnat pehmeäpintaisempina pitää saada kireemmälle, kuin navat ja keskiöt kestää tms.
Ja kuulemma auton jakopäässä ketju kestää pari-kolme kertaa pidempään, kuin hihna..
No voihan nää fillarihihnat toki olla vielä vähän lapsenkengissä. Ens kesälle jos pulttais jarrulevyn paikalle teollisuushihnapyörän ja löis tuumaisen beltin kiinni. Vahva ja kaunis, muusta viis.
Viime kesänä tuli siis hankittua se District Carbon, jossa siis on se hihnaveto. Todella kevyt ja hiljainen ja kovin rock ajaa!
Mutta…
Kannataa katsoa, että hihna on ensinnäkin niin kireällä, että pysyy kunnolla takarattaalla (mulla ei ollut kun pyörä luovutettiin) ja että ajaessa se on kohdallaan. Se kun liukuu helposti ennen kuin on lämmin. Mulla ainakin alussa hihnan liike takarattaalla on aika laajaa kunnes selvästi on lämmin, jolloin pysyy paikallaan.
Ihmettelinkin miksei takarattaaseen ole asennettu ohjuria kummalekin puolelle ratasta. ei luulis olevan ihme juttu.
Kaikenkaikkiaan erittäin mukava ajaa ja hieno keksintö. Pientä viilausta vaatii vielä…
Mulla on semmonen “ylihintainen saksalainen”, tai itse sanoisin saksanturkintaiwanilainen. Fixie Peacemaker siis. Kyseessä on ensimmäinen ‘oikea’ sinkulani ja myös ensimmäinen fixini. Hihna vetosi osittain koska se on niin erikoinen, ja hiljaisuus on tosi kiva asia. Olen neuroottinen huolellinen, joten varoitukset kireyssäädöstä ja renkaan suoruuden kriittisyydestä eivät pelottaneet. Hinta ei ollut kynnyskysymys, koska pyöränhankintaani tuki fillarointiin yltiöpositiivisesti suhtautuva työpaikkani.
Hiljaisen äänen lisäksi hihnassa on sellanen kiva ominaisuus, että polkemisen ja hidastamisen välillä ei ole lonksumista - ihan pieni pehmeä alue tuntuu keskellä, mutta ei varsinaista kuollutta aluetta. Etenkin trackstandissa ja takaperin ajaessa tää on tuntunut helpottavan asioita paljon, kun pienikin jalan liike välittyy polkimelta taakse nyt eikä heti.
Eturattaassa on laippa vain oikealla ja takarattaassa vasemmalla. Suoran takapyörän ja oikean kireyden kanssa hihna ei koske näihin ollenkaan, joten en ole ollut huolissani hihnan lipsumisesta pois rattaan avoimelta puolelta.
Vaikea sanoa tuleeko hihnaveto yleistymään. Varmaan se kasvattaa osuutensa tiettyyn pisteeseen, mutta ei varmasti syrjäytä ketjua tai tule läheskään yhtä yleiseksi. Siinä on omat kivat puolensa, mutta ymmärrän hyvin miksi se ei kenelle tahansa sovi.
^kiinnostaa hihnavetoentusiastina; mites skidaus, eroa ketjuvoimansiirrolliseen? Tuo mainitsemasi “kuollut alue” kuulostaa kyllä lähinnä ketjun/hihnan kireyteen liittyvältä pointilta, vaikka kokonaistatsi hihnalla onkin ehkä aavistuksen smuutimpi…
Mun mielestä takakolmion avaaminen ja varsinkin sulkeminen ei ole ylitsepääsemätön este, jos haluaa konversion.
Skidausta en oo harrastanu joten sen tuntumasta en osaa sanoa mitään, varsinkaan olisiko tuntumassa joku pieni ero.
Kuollut alue on väistämättömästi ketjulla isompi. Ketju taipuu molempiin suuntiin, eli sillä on drooppia ylhäällä ja alhaalla, minkä lisäksi ketju on painavampi. Hihnan saa järkevällä kireydellä käytännössä täysin klapittomaksi. Mä oon jättänyt omani ihan aavistuksen löysemmälle.
Iltoja!
Kaks kesää ajellu tollasella 1st Districtillä sinkulana (as is) ja miettinyt fiksausta. Pyörä on muutoin niin kevyt ja tukeva, että melkein hukkaan menee vapaana. En kyllä itse tohdi avata tuota takanapaa, kun en osaa muuta kuin kumit pumpata. Kumma etteivät Trekillä jo valmiiksi miettineet jtk free/fix -patenttia tähän…
Tuolla naparatkaisulla, joka on jonkinlainen lyhyt kasettisylinteri(?) Shimano-hammastuksella, et saa tehtyä tuosta fiksiä. Koska carbon drive -systeemin valmistaja (Gates tms.) valmistaa nykyisin kierteellisiä rattaita, voit tehdä tuosta fiksin esim. Surlyn 135-millisellä fiksinavalla. Toinen vaihtoehto on maksaa isosti ja panostaa suoraan Phil Woodin hihnavetonapaan.
Trekistä ei ole apua, sillä muistelen tehtaan disclaimerinä olleen jotain sen suuntaista, ettei hihnavetoa saa käyttää kiinteävälitteisenä.
split-frame. hyvä huomio.
