Teimme pikkuretken viikonloppuna.
Vahingossa retkeilypyöräily alkoi kiinnostamaan, kun ajoimme yhtäkkisen innostuksen puuskassa Hikiästä kotiin Emilia Lajusen keikalta (keikka oli Riihimäessä, mutta pääsimme yhtyeen bäkkärille Hikiään yöksi).
Tuumailimme, että jos puksutamme junalla Tampereelle katsomaan nähtävyyksiä ja Tampere Openia ja siitä kavereiden kautta kotiin 3 ajopäivällä.
Saavuimme nälkäisinä juna-asemalle ja suuntasimme paikallisvihjeiden mukaan Kauppahalliin ja 4vuodenaikaan porkkanakeitolle nakilla. Oli hyvää suosittelen.
Sieltä oli tarkoitus pukeltaa Pyynikin näköalatornille munkille, mutta turismijumalat olivat päättäneet toisin ja otimmekin vain jätskit kioskista ja riprap Pirkkahallia kohden.
Poolossa oli nääntyneitä pelaajia ja leppoisa meininki, näytti ihan polkupyörätapahtumalta.
Hengailimme siellä parisen tuntia ja päätimme sitten että on aika ajaa Saarikylään Kangasalle. Matkalla satoi tihkua n. 20 min, sen jälkeen ei tarvinnut sateessa ajaa metriäkään.
Normaalisti harhailimme ja ajelimme “jänniä” metsiä, mutta oikeaan suuntaan koko ajan menimme, Kangasalan suunnassa järvi ja harjumaisema oli kyllä komea.
Saavuimme eväälle ja saunalle n. 46,9 km jälkeen (rautatieasemalta asti laskien).
Päivä 2
Saarikylät-Hattula-Hämeenlinna-Hikiä loppujen lopuksi 108 km.
Puolilta päivin nousimme taas satulaan kohti Hämeenlinnaa, pysähtyen Hattulassa Ratontiellä (!).
Matkalla kahveet Rönnvikin viinitilalla, kiva miljöö, mutta kahvilapalvelut vähän möllit.
Tie oli ihan kiva, vaikka jonkin aikaa ajettiin pitkästi “isoakin tietä”, saattaa hyvinkin olla että sunnuntaipäivän liikenne ei ole niin rajua kuin esim. arkipäivinä.
Matkalla oli myös hamppupelto, mutta oli sen verran esillä ja iso että veikkaan kuituhamppua, en humeshamppua.
Järvimaisema oli kyllä upea.
Hämeenlinnassa piipahdimme jo suljettuun Linnabikeshopiin, jossa vaihdoimme pari sanaa ja kysyimme ruokapaikkaa ja ohjasivat kellariravintola Hällään, jossa nautimme nieriät.
Tietty nälkä on paras mauste, mutta oli superhyvää. Tuplaespresso ihan kelvollinen, olen juonut parempiakin, mutta myös huonompiakin.
Hämeenlinnasta sitten reipas riipaisu n. 45 km Hikiään. Se mikä siitä teki aikamoisen jyyhkäämisen oli, kunnollisten selkeiden taukopaikkojen puute puolessa välissä.
Tietty puskassa pissoilla pompittiin ja paitoja revittiin päälle ja pois, mutta varrelle ei ilman etsintää oikein osunut kunnollisia “otetaan limpparit tässä”-tyyppisiä paikkoja. Siis käytännössä pupellettiin tuo välimatka kerralla sitten Hikiään asti.
Salpausselälle kun saavuttiin sai ylös ja alas sitten vielä loppuksi ajella, kostoksi.
Yllätys olikin suuri kun 108 oli älyn mittaama matka seikkailuineen Saarikylistä, ei ihme että oluen ja saunan jälkeen unetti.
Päivä 3
Hikiä-Hyvinkää-Jokela-Tuusulanjärven länsipuoli-Tapola-CasaMare Lauttasaari 98 km
Reitti olikin pääosin tuttu ainakin Jokelaan asti, mutta sitten otimme läntisemmän reitin ja lähdimme muutenkin eksoottisiksi.
Ennen Järvenpäätä päätimme, ettei ehkä jakseta Järvenpäähän mennä ja kierretään järvi lännen puolelta, mikä olikin hyvä päätös, koska reitti oli nätimpi ja kivempi.
Oikeastaan Hikiä-Hyvinkää-Jokela jne. on muutenkin 15-20 km päässä toisistaan, että kylät rytmittävät tauot ja etenemisen kivasti.
Hyvinkäällä lihapullalounas ja ihastelimme Jokelan vankilaa ohiajaessamme.
Tuusulaan asti emme ajaneet vaan tuppauduimme Sindan Jukalle Tapolaan kahveelle ja vikalle tauolle ennen kotia. Reitti oli jonkin verran ehkä pidempi kuin se mitä edellisen kerran ajoimme Tammiston kautta, mukka aika paljon mukaisampi ja variaation ja seikkailun mahdollisuudet ovat vähän isommat.
Tarkistimme Juddan tilukset ja vielä vikat 27 km kotiin eli Casa Maren kautta.
Jälleen kerran alkoi matka painamaan, sekä nälkä kasvamaan ja ensimmäinen kalja meni maalissa ihan vaan iänikuisen veden sijaan melko nopsakasti… myös päähän.
Retki oli onnistunut ja päivämatkamme olivat kelvolliset, sen huomasin että jos tykkää turisteilla, eikä vältsyyn ajaa itsään tuijotustasolle, suosittelen 80 km päivämatkoja. Tuntui että viimeiset 20 km olivat aina vähän “ylimääräiset”.
Eevalla oli Carradice takana + 'lekasta taktinen lisukelaukku ja yhdistelmä vaikutti hyvältä. Ainoa mikä itseä Carradicessa ärrättää on “perinteisyys” eli lähinnä ne nahkasoljet.
Itsellä oli lainassa Parsleyn kuutio, jonka puutteellisuuden huomasin jo matkalla kotoa rautatieasemalle. Kyllä sinne asiat mahtuu, mutta kyljistä puuttuu kunnolliset lisuketaskut ja kiinnitys tartsiin on sen verran rimpula, että irtoremmeillä piti vakauttaa, myös jo pieni ylitäyttö tekee laukusta vähän vammaisen käyttää.
Tällaisesta kevytretkeilystä pidän, toistaiseksi ei ole mitään tarvetta alkaa spekuttamaan mitää rekkaa teltoille ja trangioille ja hyttysmyrkyille.
Rollerissa oli 47-18, olisi voinut 165mm kammilla olla pari piikkiä luirumpi Eevalle, mutta hyvin pärjäsi tuollakin.
Itsellä Oldnagossa 46-18, joka oli tuohon täydellinen.
Kartastossa käytimme digiälyä, eli pelasimme gmapsilla ja huomasimme myös, että mapsin antama “pyöräilyreitistö” oli tuossa kelvollinen ja jopa antoi kelvollisen ajoajan, joka meilläkin oli keskimäärin 20 km/h.
Kiitos kaikille (lapsiperheille), jotka majoittivat tai kahvituttivat meidät kotonaa tai mökillään.
Twitterissä ja Instagrammissa #happyrando löytyy lisäkuveja.
Flickerissä on myös
