Terve, terve, siskot ja veljet, terve.
Minkälaisia kumeja olette käyttäneet matka-ajossa? Ostin tuossa spessun aardvarkit tai jotkut ja ne tuntuvat ehkä vähän overkilliltä. Toisaalta ihan hyvin ne rullaa ja kiva niillä on ajella, mutta tilapoliittisista syistä mietin vaihtoa ujompiin.
Lisäksi kiinnostaa minkälaisia ratkaisuja kuorman vyöttämiseen olette käyttäneet pidemmillä, siis usean päivän kestävillä lenkeillä?
T. Utelias
Sanon tämän taas: contin 4season. Velo-motionista halvalla.
ha en bra resa george, ska ta o kolla din blogg mellan mellanrummen 
^^Kuulun Konkelin kirkkoon ja tunnustan pyhää Contin 4 seasonia.
Hallo!
Postaan tähän viestiketjuun vähän salaa jotain plogityyppistä tarinaa meneillään olevasta tsygäreissusta Länsi-Euroopassa Arvioitu reissun kesto mun osalta 2kk ja Jarskin osalta 1kk). Ollaan siis velikullan kanssa retkellä kalustolla: Cannondale Caad 9 + Chrome Backbone ja Gorilla Hattaran runkoon koottu fiksi + Säg Air Force One.
27.5 Lähtö työpäivän jälkeen klo 19 Vuosaaresta Tallink Siljalla Rostockiin. Lepotuolipaikat + tsygä jotain vajaan huntin. Nukuttiin sitten huonosti makuupuseissa lepotuolisalin lattialla. Kilsoja jotain 20 ja sää sateinen.
28.5 Laivamatkan kohokohdiksi osoittaituivat aamiainen ja päivällinen (eivät olleet aivan Tukholmanristeilyjen tasoisia). Muutoin melko vaisua elämistä. Käytiin vähän hypistelemässä laivanmyymälässä sukkahousuja ja silleen. Kirja ois ollu pop. Saapuminen Rostockiin nostatti mieltä. Olimme suunnitelleet leiriytimistä Warnemünden rannalle, mutta siellä oli yleinen härdelli menossa pozein ja nuorin kanssa. Lisäksi ranta oli tuulinen - yllätys. Leiripaikka saatiin läheiseltä niityltä. Leiri pystytettiin pimeässä jottei naapurin setä ois huomannu. Kilsoja 30.6, sää ajettaessa auringon laskuinen rengasrikkoja yksi.
29.5 Kartan hankinta oli päivän epistola. Toivo oli laskettu turisti-infon varaan. Olihan Warnemünden infossa tsygäkarttoja, muttei Berliinin asti muuta kuin Köpis-Berliini tsygäreitin oma pruju. Ei lähetty siihen kirjaan vielä näin varhain. Kirjakaupan tarjontakin oli laiha lohtu. Rostokissa sitten sorruttiin siihen Köpis-Berliini kirjaan (mittakaava 1:75000) paremman puutteessa. Päästiin varsinaiseen matkaan. Kirjan reitti ohjasi meidät aivan upeille pikkuteille rypsipeltojen, kanaloiden ja lehtometsien väliin. Pikauinnit ja peseytymiset reitin varrella olleessa järvessä ja leiripaikka otettiin keskeltä metsää, eväät ripustettiin yöksi vähän kauemmas puuhun villieläinten varalta ja miehet laitettiin vaakatasoon ottamaan lepoa. kilsoja 100,4, sää aurinkoinen.
30.5 Yöllä oli satanut ja joku ammuskeli metsässä yöllä mystisesti, mutta kukaan ei ollut syönyt eiväitä puusta. Jarskin teltta päästi hiemen vettä sisäänsä sateessa. Telttamme näkyivät pyörätiellä ja saimme saksankielisiä huomenen toivotuksia aamiaista nauttiessamme. Tiedoosa oli sateinen sää. Teltat kuivattiin matkapyyhkeillä ja noustiin ratsaille. Sade yltyi matkaa taitettaessa ja hakeuduimme suojaan pikkukylän hotellikahvila komboon. Aulaan astuttaessa tuli olo kuin olisi tullut vanhan puurunkoisen kartanon asuntonäyttöön. Kyseessä oli kuitenkin eilesen häävieraat. Kahvila oli upeassa salissa ja olimme ainoaat asiakkaat. Pienen freesauksen jälkeen villasukat vain jalkaan latte käteen ja sohvaloungeen selaamaan valokuvakirjoja. Omistaja tiputteli jotain housemixtapeakin taustalle, joten ei se väärin ollut. Kolmisen tuntia siinä pötkisteltiin kunnes lähdettiin sadetta kesyttämään. Oli saatava kilometjä alle. Lounnonpuistoa oli tiedossa ja kanalantaustoja. Aloimme pohtimaan karttakirjamme reitin järkevyyttä. Ei ollut sopivaa, että Rostock-Berliini välin ajamiseen kuluisi viikko. Pääsimme Waren Müritziin korkkasin reissun ekan dönerin ja valitsimme yöpaikaksi sillan alusen aivan keskustan kupeesta. Kilsoja 79, sää sateinen ja rengasrikkoja yksi.
31.5 Sillan alla nukkuu huonosti, jos tavarajunia jyrää vierestä. Leiri pakattiin viideltä aamulla ja lähdimme kokeilemaan oikeaa maantieajoa Saksassa. Ajoimme kolminumeroisia maanteitä, jotka vastaavat esim. vanhaa lahdentietä kooltaan. Liikenne vain on vilkkaampaa ja pientareita ei ole lainkaan. Alkujärkytyksen jälkeen aloimme tottua täysperävaunurekkojen ohituksiin ja kilometrit taittuivat mukavasti. Neustrelitzissä päätimme ottaa alle maantien 96 (E251). Tie oli astetta isompi, mutta siinä oli onneksi pientareet. Viiden kilsan jälkeen Polizei keräsi meidät pois tältä tieltä. Ei saanut siellä ajaaa fillarilla. Paluu Neustrelitziin Shelliltä maantiekartta mittakaavassa 1:250000 ja pienempiä tietä pitkin kohti Berliiniä. Tiedossa oli noin 150 kilsaa, kun ysikutosta pitkin ois päästy satasella. Döneriä ja karkkia piikukylissä poskeen ja kilsoja alle. Kuutisen kymppiä ennen Berliiniä alkoi fiksimies hyytyä sateiseen säähän. Oli tarvis laittaa teltta pientereelle ja ottaa tirsat, jotta aanus saisi lepoa ja mieli uutta voimaa. Tunnin nunnumisen jälkeen oli ole parempi ja kadenssi jälleen kohdallaan. Berliinin saavuttiin iltakahdeksaksi ja Hotelliksi valikoitui ensimmäinen kohdalle sattuva - Hotellin Pankow. Lämmin vesi, pehmeä sänky ja viiden kybän hinta huoneesta olivat passeli sopimus. Kilsoja 188, sää sateinen ja halavatun kylymä.
1.6 Lonkkaa Berliinissä. Itsepalvelupesulan, ompelukaupan, kauppakeskuksen urheiluosaston, turisti-infon kahviloiden, ravintoloiden ja nettikahvilan avujen käyttämistä. Kilsoja jotain 35 ja sää edelleen haltasen kylymä.
Reissu jatkuu. Postaan tänne taas jostain jos luoja sua.
Huh sentään, eeppinen reissu tulossa.
Aiheeseen liittyen: ollaan lähdössä pienelle retkelle ja halu olisi laittaa sivulaukut crossareihin kiinni. Tulipa vaan mieleen, että minkäslainen tavarateline sopii cantilever jarrujen kanssa? Rouvan Ridleyssä ei ole mitään ruuvin paikkoja, joten lienee varminta hankkia satulatolppaan kiinnitettävä?
Mulla Cannondale CX9 jossa dropoutissa lokarinkiinnikkeet, mutta yläpäässä seatstay on aika vammasen muotoinen. Onko mitään hajua minkälaisen mahdollisimman tukevan telineen tuohon saisi viriteltyä ja mistäköhän voisi ostaa?
Tubus tekee pakkaria mallia Fly, joka kiinnittyy suoraan takajarrureikään. Painorajoitus on 18kg mutta kestää arvioiden mukaan enemmän. Painoakin vain vähän yli 300 grammaa. Todella huonolla tuurilla (lyhyet ketjuputkilot=chainstayt, laukkuja ei saa säädettyä riittävän taakse) voi kantapäät ottaa laukkuihin ajaessa, mutta en ole tuosta ongelmasta vielä löytänyt varmaa raporttia.
^^Kannustusta Jounille ja broidille!
eki - 8:25, 2.6.2010 » Mulla Cannondale CX9 jossa dropoutissa lokarinkiinnikkeet, mutta yläpäässä seatstay on aika vammasen muotoinen. Onko mitään hajua minkälaisen mahdollisimman tukevan telineen tuohon saisi viriteltyä ja mistäköhän voisi ostaa?Oliko seatstay wishbone-mallinen? Saako sinne yläpäähän kiinnityspisteet esim näillä [biltsu-klemmareilla](http://www.biltema.fi/osteri/osteri.cgi?sivu=skriptisivut/index_kauppa.htm&linkki=rkumikiris.htm&tuote=rkumikiris), vai onko jarruvaijeri juuri hollilla?
Jep, tuollaisilla klemmareilla voisikin onnistua. Täytyy tutkia miten jarruvaijeri siinä haittaa menoa.
Hei Hannoverista!
2.6 Jeps jeps. Päivä alkoi ankeissa merkeissä. Ei ole hyvä homma se, jos perseessä on punkki! Borrelioosi ja puutiasiaivokuume tulee ja tappaa. Härskille punkille annettiin kyytiä ja vielä ainakin henki pihisee, ja hei rahoille vastinetta, kun on tullut otettua niitä punkkirokotuksia. Berliinissä siis oltiin ja päivän kohis oli Sex and The City kakkosen tsekkaaminen leffassa. Sää oli edelleen kylmä ja sadetta enteilevä, joten lämmin ja pehmeä elokuvasalin penkki ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto. Tällä kertaa päädyimme katsomaan leffan ihan orkkisversiona (viime Berliinin reissulla Strib langsam eli Die Hard nelonen katsottiin dubattuna ja no arsch sloss siinä huudeltiin). Hyvä italialainen aamiainen enne leffaa ja ai ai ai. Keirin Cycle Culture café tarkastettiin leffan jälkeen pientä ostosta tarttui mukaan. Iltasella rullattiin vielä ympäri keskustaa East side Galleryt ja mitä näitä nyt on. Yöksi nykästiin päärautatieaseman lähellä olevalle leirintäalueelle, joka on ennen ollut maauimala. kilsat 29,9 ja sää pilvinen.
3.6 Tien päälle se on lähdettävä, jos haluaa seuraavaan kaupunkiin päästä. Ensin kuitenkin oli vielä pari mestaa Berliinissä käytävänä. Leirintäalueella huomasin, että keskiössäni oli klappia, joka oli saatava pois. Jarilla puolestaan kuului rutinaa omasta keskiöstä. Lähimpään huoltoon ja puolen tunnin päästä molemmat ajokit olivat huollettu ilman ajanvarausta. Kiitettävää palvelua.
Cicli Berlinetta kuuluu niihin tsygäkauppoihin, jotka on käytävä, jos Berliinin sattuu. Koukku sinne siis. Hieman aamiaista kohti hylättyä huvipuistoa - Uuuu! Siitä kuulleenna oli se myös nähtävä, vaan eipä tiennyt turisti-infon setä tämmöisestä. Onneksi kuumalinja paremmalle puuoliskolle kotosuomeen tuotti heti tulosta. Puisto oli olemassa, mutta se oli suljettu. Kuitenkin aitojen yli jotkut sinne kiipeilevät. Sinne! Pienen suunnistuksen ja metsässä samoilun jälkeen aidattu puisto Berliinin itäpuolelta löytyi, Plänterwald it is. Tilannekartoituksen jälkeen kameramies lähetettiin taistelulinjojen yli kuvausreissulle. Edelleen pystyssä oleva maailmanpyörä pyöri itsekseen tuulessa, dinosaurukset olivat kaatuneet, joutsenveneet kyyhöttivät kuivalla maalla ja grillinhinnasto toijotti yksin tyhjyyteen. Kiehtova paikka kerrassaan. Tiimimme vartiomiehelle ohi lenkkeilevä saksalaismies kertoi, että puisto on ollut hylättynä kymmenen vuotta ja että omistaja oli vain kadonnut.
Berllinistä ulos löytäminen vajavaisin kartoin ei ollut helppoa, mutta lopulta se onnistui. KOhti Hannoveria siis. Deutschland ist nicht Das Land Der tausende Seen, joten uimaan pääsemiseksi oli Muhammedin mentävä järven luo. Järvi odotti Kleßenissä. Sinne kertyi matkaa päivän Beliinisuhailujen kanssa reilu satanen, vaikka hyvänä päivämatkana pidimme jo pyöreää satasta. Vakaa aikomus oli laittaa teltta järven rannalle, mutta joku peeveli oli perustanut tuolle kohtaa leirintäalueen. Uimaan päästiin, mutta ilmainen telttapaikka oli löydettävä muualta. Vajaan kilsan päästä varsin hyvä sellainen löytyikin. Ei näkymää maantielle eikä maantilallisen ikkunalle. Teltat pystyyn ja miehet kumolleen.
On kumma miten telttaan päästyään kaikki ulkopuoliset äänet erottuvat todella selvästi ja mielikuvistus ja järki niitä yhdessä analysoivat joksikin. Ulkoa kuului todella käheän ison koiran haukuntaa ja sitten laukaus. En vaivannut asialla liiemmin päätäni, sillä olihan lähellä talo, jossa jotain illanratoksi varmaan tehtiin. Ammuskelua? No kuka näistä saksalaisista tietää. Yöllä herään tuohon samaan käheään koiran haukuntaan, joka kuuluu nyt hyvin läheltä teltaa. Samassa tajuan ettei se ole koira vaan villisika. Rämö oli kirjassaan maininnut villisioista, jotka olivat häntäkin hieman kiusanneet matkalla Tunisiaan. Tämä meidän karjumme olikin aivan villi tapaus. Infernaanilistä röhkimiskiljuntaa ja puskissa ravaamista kesti yli puolisen tuntia. Sinä aikana tuli nukuttua aika heikosti ja pohdittua kuinka realistista olisi karkottaa mahdollisesti telttaan pyrkivä kolmesataa kiloinen karju pyörän pumpulla. Huutaako vai eikö huutaa. Leikkiäkö kuollutta vaiko suolistaa sika taskuveitsellä?? No sikamainen meininki loppui lopulta ja saimme kuka nyt mitenkin hieman unta palloon aamun valjetessa. kilsoja 136,9 sää helteinen.
4.6 No selvähän se oli mistä aamulla puhuttiin. Sikamaisesta yöstä tietysti. Miksei sika uskaltanut kohdata meitä valoisaan aikaan. Kyllä U-lukolla nyt olisi laittanut dunkkuun, vaikka minkälaista porsasta. Jätimme sikaniityn ja suuntasimme Stendaliin. Matkalla oli ylitettävä Elbe. Lossi maksoi pyöräilijältä kaksi euroa. Tämäkin päivä oli osoittautumassa helteiseksi. Matka maittoi, vaikka Jarilla oli flunssaa. Elben jälkeisistä pikkukylistä ei lohjennut Döneriä samalla tavalla kuin Berliinin kortteleista. Itseasiassa ei lohjennut mitään ruokaa. Jouduimme “nauttimaan” energiageelit päästäksemme Stendaliin asti. Hampurilaisateria ja pirtelö sitten palkitsivatkin kovan ajamisen ja nälän kurimuksesta kärsimisen Stendalissa. Uusi autotiekartta Agipiltä, tirsat nurmella ja keskustan kinkereitä tarkastamaan. Koulut taisivat olla juuri loppu, sillä kylässä oli karnevaalijuhlan tuntua. Aikamme Lady Gaga-koveria ja muuta poppista kuunneltuamme poistuimme Stendalin lähipuskiin nukkumaan. Pientä röhkintää kuului puskassa, muttei mitään edellisyöhön verrattavaa. kilsat 83,7 sää helteinen.
5.6 Hannover oli edelleen kaukana. Teltalla nautitun aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle. Nyt kun olimme saaneet uuden kartan oli vanhat kartat ja Berliinin ostokset postitettava kotia kantamusten pitämiseksi maltillisina. Ja tien päälle. Sää oli jälleen helteinen ja hipiällä oli pian jo kahden päivän hiet ja aurinkorasvat. Eipä siis ihme että uimakeikka oli jälleen erittäin houkutteleva. Velpken kohdilla näkyi kartassa muutama pieni lampi. Ne oli löydettävä. Pitsaa ja jätskiä naamaan matkalta ja lampia metsästämään! Tarkan kartanluvun, tien kysymisen ja reilun kasikympin polkemisen jälkeen lammet löytyivät. Voi sitä tunnetta, kun pääsimme sukeltamaan viileään lampeen. Ei se väärin ole! Pienen nyrkkipyykin jälkeen suuntasimme turvesaippuan raikkaina Wolfsburgiin päivälliselle. Pastaa kaljalla ja pitsaa kokikselle ja kylläpä elämä taas maittoi.
Olimme päivällä puhuneet, että voisimme ajaa iltaa vasten Hannoveriin, sillä silloin olisi viileämpää. Pienten tirsojen jälkeen ryhdyimme tuumasta toimeen. Viitat 188 näyttäköön meille tien Hannoveriin. Homma rullasi mukavasti ja näimme jänniä juttuja matkalla. Tien varsien hämärissä oli matkailuautoja joissa oli ledivaloja kuin joukukuusessa konsanaan. Ohjaamoissa olivat valot päällä ja apukuskien paikoilla istua nököttivät seksityöläiset glitteririntsikoissa hymyillen. Siinä sitä olisi voinut vaudissa valita tulpaDD-magahinkkien tarjonnasta itseään eniten mielyttävimmät.
Olimme jo melko varmoja Hannoveriin pääsystä, kun vastaan tuli Polizei. Ajoimme ledivaloilla niitä vilkuttaen sekä edessä että takana. Tiellä ei titenkään ollut katuvalaistusta. Pohdiskelimme ääneen, että saa nähdä kääntyykö partio perään. Peräänhän se kääntyi, mutta ajoi ohitse ilma pillejä ja vilkkuja. Olimme, että sinne meni nou hätä, mutta parin risteyksen päässä meitä jo odotettiin. Joku tiellä autoillut oli käräyttänyt meidät poliisille. Emme kuulemma näkyneet riittävän hyvin muulle liikenteelle. Siinä poliisien kanssa hetken patsasteltuamme ja yhteisen kielen löydettyämme oli lopputulos, että emme voisi jatkaa matkaa niillä valoilla, jotka meillä oli mukana. Olihan se itsekin myönnettävä etteivät valomme olleet mitkään majakanvalot. Kerroimme englantia puhuvalle konstaapelille, että matkassamme on teltat ja että voismme majoittua tien poskeen odottamaan aamua. No poliisisetähän siihen, että ei ole sallittua telttailla Saksassa, muuta kuin leirintäalueilla. Seuraava ohje oli että tehkää jotain, mutta niin etteivät he sitä näe. Jäimme yöksi siihen mihin meidät oli pysäytetty, sillä paikka oli ihan ok eikä näyttänyt pahimmalta villisikasektorilta. Laitoimme teltat tienposkessa oleva mansikanmyyntikojun taakse. Pohdiskelimme, että moneltakohan mahdollinen mansikanmyyjä tulee kojulle tuotteitaansa myymään.
Herään yöllä siihen, kun päällystetyltä tietä kaartaa auto mansikkakojun viereen. Moottori sammuu ja pian kuulen miehen ja naisen puhuvan saksaa. On vielä hämärää ja ihmettelen mielessäsi myyjien aikaista saapumista kojulle. Äänet kuulostavat ystävällisiltä ja olen jo nukahtaa uudelleen myyjistä ei olisi vaaraa. Yhtäkkiä kuuluu naisen voihkintaa. Ynisevää voihintaa, joka voimistuu… muutama avokämmenen läiskäys perseelle. Öööh kyseessä eivät taidakkaan olla mansikanmyyjäpariskunta. Villiä aamuyön ulkoilmanaintia voihkintaa ja läiskintää kestää jotain puolesta tunnista tuntiin. Rakastavaiset olivat varmasti panneet merkille telttamme, sillä ne näkyivät tielle asti. Heille ei siis ollut yllätys, että saattaisimme kulla tuhmat puuhat. Nukkua sitä ei saanut tuonakaan yönä, kun ilmassa oli taasen sikamaista meininkiä. Eipä tohdittu mennä häiritsemään herkkää hetkeä vaan pötköttelimme omissa teltoissamme kymmenisen metrin päässä aktista ja odottelimme ääneti rauhallisempia aikoja. Jossain vaiheessa homma rauhoittui ja kurkistin ulos teltasta. Näin hopeisen Toyota Yariksen ja sujahdin takaisin telttaani. Pian auto käynnistyy ja kaartaa pääteille. Kaaaaikenlaista!!! vaan mistäpä muusta ne saksalaiset ovat kuuluisia kuin hyvistä hydrauliikkaelokuvista. kilsat 135,2 sää helteinen, rengasrikkoja yksi.
Good shit jouni!
^^Lisää kertomusta!
Hyvää kamaa, eeppistä röhkintää!
Kaunista.
Kiitti kaikille kannustuksesta ja sori kaikki kirjoitusvirheet. Oikoluku on olematonta, ku tarinaa minuuttiveloituksella suollan kaikenlaisista nettikahviloista.
Sanomatta jäänyttä:
-Sun Race-ketju. Onko tyyppien mielestä hyvä? Hankin sellaisen fiksiini ennen reissua ja viba on vähän huono, vaikka kauppa josta poistin olikin parhain. Tuntuu kuin ketju vain venyisi ja venyisi. Henkisen tasapainon säilyttämiseksi hankin Sramin PC ykkösen Berliinistä. Sun Race painaa vielä repussa, mutta saattaa jäädä ehkä kyydistä kohta. Vai piiskaisiko sillä villisikaa tiekassa paikassa? Rookiemarksit siassa nice!
-Halti lite 500-makuualusta on paska. Mulla on sellanen reissussa. Viime kesänä se palveli ihan hyvin, mutta nyt vuotaa saumoista. Alustan mukana tullut liimakin on kohta käytetty, mutta rakkine vaan vuotaa. Kolme kertaa yössä siihen on puhallettava lisää ilmaa. Oon jo tottunut futonmaiseen nurmikkopohjaan ja jättyvät aamuöiset puhaltelut vähemmälle. Huono homma vaan siksi ettei koko/ paino-osatolla oikein ole varteen otettavaa kilpailijaa. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan.
-Saksan pyörätiet. Noin 50 prosentilla ajamistamme teistä on ollut jonkinlainen pyörätie autotien rinnalla. Yritystä siis saksalaisilla on ollut homman kanssa. Ajamme kuitenkin pääasiassa autotiellä, sillä pyöräteiden päällyste on aina huonommassa kunnossa, kun autotiellä. Pyörätie kiertelee enempi metsässä, katkeaa isojen siltojen kohdalla, hyppii autotien puolelta toiselle, omaa kanttareita ja puuistutuksia, kavennuksia ja välillä vaan päättyy kuin seinään. Alkoi muuten kuulostamaan tutulta. Helsingissähän on ihan sama meininki
-Kantapään kautta oppiminen voi olla välillä karvasta. Ei uskottu matkalla Berliiniin liikennemerkkejä, joissa kerrottiin tien olevan poikki tietyön takia ja ilmoitetusta kiertotiestä. Vajaa kymppi ajettiin ja olihan se tie poikki. Silta oli vähän vaiheessa. Könyttiin junaradan yli, jonka ylitse siltaa bygattiin. No tie ei oikein jatkunut radan toisella puolella, joten päädyttiin seuraamaan rataa. Ratapenkan huoltotie vain pieneni ja pieneni. Lopulta tarvoimme savimaassa, joka oli mehukasta viime päivien sateiden takia. Jälkikäteen katsoimme kartasta tarpomisen oleen noin seitsemän kilsaa. Tähän kun ympää yhet sissarit ja kaksi paria mutaisia Sidejä, joista kahvilan täti ei muuten ilahtunut seuraavassa kaupugissa, voi varmaan arvata, että reissuliekki loimusi aika pienellä tuolloin. Mutta voi sitä ilo ja lentelevien savikokkareiden määrää, kun kestopäällysteelle taas päästiin.
-On muuten hieman enempi kaikenlaisia haukkalintuja täällä Saksassa kuin Suomessa. Vautsivau!
Jos sun SunRace -ketju on sellanen noin femman maksava perusmummisketju niin on ehkä paskin ketju mitä tähän asti oon kohdannu. Venyminen ei tuntunut asettuvan missään kohdin ja veny kahdessa - kolmessa kuukaudessa suhteellisen pienillä kilsoilla sellaseen kuntoon, ettei istunu eturattaalle kaikilta kohdin kunnolla. KMC:n 4€ maksava mummisketjua hakkaa mennen tullen.
Todella mielenkiintosta tarinointia ja toivottavasti tulee vielä paljon lisää. Muisti itekkin taas kuinka kohtas jossain Berliinin nukkumalähiössä villisian.
Huomenna viikoksi Hollantiin täysin ilman agendaa ja reittiä. Katsotaan mihin tuuli kuljettaa. Raportoidaan jotain jos raportoidaan. Oujee!
Pientä speksausta:
-Painava pyörä CHECK
-Painavat kiekot CHECK
-Paksut renkaat CHECK
-Tavarateline + laukut + etutartsi CHECK
-Kiinteä 48/20 CHECK
Minkäslaisilla välityksillä, kiinteenä tai ilman, ootte vetäny matkoja? just nyt tuntuu että 42/16 da shit.
Ite oon lähössä berliiniin rostockin kautta parin kaverin kanssa heinäkuun lopussa. Kelasin vetää fiksillä 42 16 kamat pelkästään lähettilaukkuu ironian takia.