Ite käytän vaihteita siellä missä ne ovat kätevät - maantielenkeillä. Kommuuterikäytössä fiksi on hyvä ja helppo, siksi se.
Fillaritouhuja harrastelu siitä lähtien kun on pystyssä pysytty. Joskus yläasteikäisenä tuli innostuttua maastossa ajamisesta ja sitä onkin tullut touhuttua pääasiassa. Viimevuosina kuitenkin ollut lähinnä kommuuttiajoa ja kesällä sainkin kaverilta fiksin lainaan työmatkalle kun maasturilla se kävi raskaaksi. Sen jälkeen en ole vaihdepyöriin koskenut. Ajo on kuitenkin ollut työmatkaa ja muuta suht lyhyttä kaupunkiajoa. Mettään löytyy sitten omat pelit. Tällä hetkellä ei vaan ole aikaa.
Voi olla että on vaan vaihe, mutta ei kai sillä niin väliäkään. Tällä hetkellä tuntuu mieluisimmalta ajaa kiinteällä.
FF - 23:24, 5.1.2014 » VaihdehomosteluLapsellinen homofobia on myös vaihe.
Eli voitko hieman tarkkailla kielenkäyttöäsi ja lopettaa vähemmistöjen halventamisen?
Relax man, it’s just a bike.
azure - 0:59, 6.1.2014 » house on ikuistaKyllä. Tosin itsehän tein ratkaisun 2008 myydessäni teknarit pois. Ja loput vinyylit läks viime joulukuussa. Akiiviisti tuli kiekkoja pyöriteltyä 2000-2005
Mut topiciin, mukavaa keskustelua 
kiitoksia
Tänään 32 pyörää myöhemmin voin todeta, että pyörät ja speksaus oli vain vaihe. Ihan hauska sellainen.
Tässä ohessa alkanut ympärivuotinen arkipyöräily jatkunee niin pitkään kuin omistan Rollerin.
Suurin syy vaihteettomuuteen on se henk. Koht. kädettömyys vaihteiden huollon suhteen. Sama ku käskettäis korjaa avaruusraketti.
Mjoo kyllähän sitä jo penskana tottui sinkulalla työstämään. Eli ihan vaan tämmöstä loogista jatkumoa. Maastopyörässä on vaihteet ja joskus olen miettinyt, että laittais maantielenkkipyörään (tjms) vaikka viis vaihdetta taakse niin ei ois niin ittesä rääkkäämistä pidemmät matkat. Mutta sinkula/fixi on kyllä näin 0-20km kilsan lenkeillä varmaan tulevaisuudessakin the way to go. Pyöräily on verissä ja vaihteettomien pyörien konstailettamuus, helppous ja diy-huolto/projektit viehättää.
Eli varmaan on tämmönen elinikäinen vaih(d)e. Sitä paitsi välitykset on monet.
Tämä ei ole vaihe vaan sopeutuma.
Kun kävin töissä Bembölen tienoilla, pyörässäni oli kuusi vaihdetta ja droppitanko. Silloikin ajelin keskustassa sinkulalla. Nyt kun työskentelen keskustassa, pyörästäni on poistettu vaihteet ja droppitanko on vaihdettu suoraksi.
Olen kuitenkin hankkinut inter-city -pyörän, kymmenvaihteisen maantiepyörän. Sitä käytän, kun tulee pidempää ajoa kaupungin ulkopuolelle.
Kun sinkulamuoti menee ohi, jatkan sinkulalla ajoa keskustasa. En todellakaan viitsi lähteä sinne säheltämään monimutkaisella vaihdepyörällä. Newyorkilaiset pyörälähetit eivät seuraa muotia, vaan pyörätyyppi on kehittynyt tarpeeseen.
2009 tuli muun reenailun ohessa (kampittelulajit ja niiden ohessa juoksua ja kahvakuulailua yms.) tuli heitettyä napavaihteisella helkamalalla ihan lyhkästä iltalenkkiä. Se tuntu ihan kivalta mutta kuitenki vähän tylsältä mutta en yhtään ajatellut että pyörän vois päivittää.
Siinä talvella iskin silmäni Feltin cruisereihin. Mitään tietämättä kuitenkaan eri fillarityypeistä ja pistimpä tilaukseen tuollaisen. Eihän sitä meikälle millään saatu toimitettua ja hyvä niin. Törmäsin netissä simppeleihin filalreihin (ja tähänkin sivustoon) jotka tuntu luonnolliselta jatkumolta askeettiseen treenivilosohviaan. Peruin cruiserintilauksen ja vanhaa pyörän romoa tuunaamalla homma käyntiin.
2010 kesällä Haro Mary tuli elämääni alennusmyynneistä ja se rakkaus on kestänyt. Maantielle sitten fiksaantui ensin Kaferaaseri ja sen päästyä eläkkeelle All-City Big Blockin runkoon rakennettu ilopilleri on pyörinyt iloisesti.
Mutta onko tämä vaihe? Vuosimallia -75 ollaan ja fillarilla työmatkat aina kun mahdollista. Vaihteiden rassausta olen aina vihannut. Nämä simppelit laitteet sopii mielenlaadulle ja toisaalta paikallinen maasto jossa ei mäkiä ole niin turhiltahan nuo vaihteet tuntuu. Maastossa monet kerrat olis takavaihtaja jäänyt risuihin ja taasen satkun lenkillä ne vaihteet ehkä olis kivat. Ehkä ne vaihteet tulee sitten kun läskimpi fillarikin.
25 vuotta mennyt vaihteilla, eiköhän seuraavat 25 mene ilman vaihteita. Tai pirustako sitä tietää.
Jii - 8:57, 6.1.2014 » Relax man, it's just a bike.Jep.
Itse en taas ymmärrä tätä “vaihdehomostelun” huutelua, samoin kuin “fiksispedeilyn” kiljuntaa. Mikä on tämä tarve lokeroida johonkin jengiin ja pitää niiden välisistä rajoista kiinni?
Välillä kuullostaa siltä kuin pelkäisi että “vastapuolella” on kivempaa ja että oma harrasteväline olisi täten turha.
Monella kiintsari on tullut kuvioihin mukaan syystä, että se on elävöittänyt jo hiipuvaa pyöräharrastusta.
Omalla kohdalla fixybike tuli ajankohtaiseksi, kun työnantaja lakkasi tarjoamasta työsuhdepyörää ja omasta pussista piti maksaa työlaitteen ylläpito.
Olihan se niin, että aluksi single ja myöhemmin kiintsari (konversio) on helppohuoltoisempi ja tuolloin halvempi ylläpitää Helsingin ilmastossa.
Liian monia vapaarattaita oli sulateltu pahimmillaan kusemalla päälle, jäätyneitä vaihtajia, kuluneita pakkoja ja keskiörattaita.
Siitä se sitten lähti, edelleenkin olen sitä mieltä, että jos ilmastonmuutos ei meille tuo kuivaa talvea vaihdeosien ylläpito ja huoltokustannukset ovat isommat kuin vastaavan vaihteettoman.
Ja onhan se nyt (edelleenkin) aivan helvetin kivaa. Älkää kysykö syytä.
Maastossa opin ajamaan kunnolla ilman vaihteita, koska minulla ei ollut mahdollisuutta käyttää yleisintä ajoteknillistä liikettä, vaihtamista kevyemmälle, vaan oli pakko ottaa vauhtia ja pomputtaa itsensä eteenpäin.
Ymmärrän täysin, ettei se ehkä kaikille sovi ja eräät hahmot opettivat minut ajamaan aina vaikeimmista paikoista ämpyilemättä.
Olihan minulla vaihdemaasturi 2007 tms. mutta loppujen lopuksi osasin roikottaa välitystä yhdellä tai kahdella eri välityksellä. Tämä myös johtui lenkkiseuran tavasta ajella polkujen välisiirtymät relasti, eikä niitä tarvinnut täbötellä.
Fiksimaasturi ampui tästäkin suoraan läpi, kuvittele laitos jonka vauhti vaan kiihtyy ja vaatii kovempaa ajoa, mutta samalla on tieto siitä ettei tämä pysähdy samalla tavoin kuin perinteinen maasturi. Paikoista on joko ajettava tai luovutettava yrittäminen tarpeeksi ajoissa.
Monesti “vaihdepiireissä” sinkuloita haukuttiin hitaiksi ja jopa johtavan kotimaisen polkupyörälehden päätoimittaja ilmaisi jossain “testissä” ettei sinkuloita näy kovavauhtisilla lenkeillä.
Oli miten oli, on eri tapoja ajella pyörällä, jotkut haluavat ajaa kuin olisi numerolappu rinnassa koko ajan ja jotkut ajavat pumpaten siistejä pätkiä uudestaan ja uudestaan. Molemmat tavat ovat mielestäni oikein jos siitä itse jollainlailla nauttii ja laidasta toiseen huutelu aiheuttaa takaisinhuutelua vastareaktioksi.
Tallista löytyy vaihdemaantiepyörä, jolla on hauska ajella, ihan yhtä hauska kuin kiintsarilla.
vaihtelu virkistää ja mitä monipuolisemmin erilaisilla pyörillä ajaa erilaisemmin, oppii ajamaan paremmin.
Ottaa sitten minkä tahansa pyörän ajoon (nojista ei lasketa tähän) se on erilaista ja hauskaa verrattuna arkipyörään.
Mikä tämä New Yorkilaisten polkupyörälähettien ihannointi on, Helsingin ja New Yorkin välillä on aika paljon polkupyörälähettejä?
Sanonpahan vaan.
Muodista ja tyylistä sen verran, että vaikka itse ei seuraa sitä mikä kelluu juuri pinnalla, on oma pukeutumiseni käytännönläheisyydestä huolimatta tietyn harkittua. Muotia se on sekin, vaikka kyseisellä tavalla pukeutuisi kaksi tyyppiä.
Se joka muuta väittää on valehtelija.
Sitten totuuksia:
-Pastellisävy EI ole väri.
-Punk tulee aina olemaan parempaa kuin dubstep.
-Kovistu vittu!
-Opettele ajamaan sitä pyörää ensin.
Toivottavasti on vaihe ni tulee ylitarjontaa alihinnoin kohta markkinoille.
^ Hyvä Smurf !
itellä speksaus täällä nettiväen parissa on viime kuukausina keskittyny singlespeed & vaihde järkikrossariin lähinnä siks et en mielestäni vaan tarvitse enempää ratapyöriä; nykyisiin sen verran tyytyväinen.
Smurffilta hyvä pläjäys juu. Korjaisin vain yhden asiavirheen. Kotimaan johtava polkupyörälehti on kyllä ketjukirje 
Pave - 12:22, 6.1.2014 » Smurffilta hyvä pläjäys juu. Korjaisin vain yhden asiavirheen. Kotimaan johtava polkupyörälehti on kyllä ketjukirje ;-)Totta ja kiitos, silloin ei tosin ketjukirjettä ollut.
Lisättäköön, kaikesta viisaudesta huolimatta itsekin olin palavasilmäinen fiksi/sinkula-entustiasti ja kova huutelemaan ja sallittakoon se myös muille… Pitää muistaa, että SE on vain vaihe.
En usko yksivaihteisesta kyllä koskaan luopuvani. Tykkään kiinteästä välityksestä ja nykyään tulee ajettua koko ajan myös jarruttomana. En tiä mikä siinä on, mutta enää ei taida olla kyse alkuaikojen räädistelystä. Kai se on vain hyvä tuttu filiz jaloissa tai jotain. Vaihteet on käytössä maantiellä, mutta sielläkin tulee pääsääntöisesti käytettyä smurffimaisesti ehkä kahta välitystä: tasainen ja pykälän pari kevyempi ylämäki. Silleen ja tälleen toimivaa etuvaihtajaa en edes jaksanut viime kesänä säätää, mut eipä siinä, hyvin on saanut jalat veteläksi ja nestevajarit kesähelteellä noinkin.
Mulle on kyllä henk koht aivan sama kuka milläkin fillarilla ajaa. Pääasia että ajaa fillarilla jolla fillarointi maistuu ja houkuttaa, ehkä jopa koukuttaa. Vielä enemmän toivoisi tietty, että pyöräilyinnostus heräisi mahdollisimman laajalti - tapahtuu se herääminen sitten sinkulan tai mummiksen kautta tai vaatii se sitten vajaamielistä maSSispeksausta tai uusixverstaan laarien tonkimista.
Tosta lokeroinnista ja erottautumisesta pitää vielä todeta, että sitä tapahtuu kyllä aina ihmisten sosiaalisissa kanssakäymisissä - ei pelkästään vaihdehomostelijoiden ja phixyhipstereiden välillä, vaan ehkä jopa ennen kaikkea noiden kategorioiden sisällä. Taitaa olla noi erottautumisen/ulossulkemisen mekanismit ja käytännöt usein aika tiedostamattomia meillä.
1980 synnyin ja siitä lähtien tuli ajettua todella paljon pikkupojasta lähtien bmx:ää ja motocrossia. Kunnes myöhäisteininä kyllästyin paskoihin ja kalliisiin sen aikaisiin maastureihin. 97 pääsin kokeilemaan Kampissa yöllä jonkun pioneerin konversiofiksiä (kenties joku nykyinen yv-aktiivi?) Vierähti aika monta vuotta kunnes ostin humalassa Bilteman cruiserin ja sisällä räjähti liekki taas palamaan. Hetkenpäästä olikin alla jo oma fiksi. Muutamia pyöriä myöhemmin ollaan tässä. Fillaroinnista on tullut tärkeä osa elämää. Ite en mielestäni ns. Harrasta fillarointia. Ei kiinnosta seurat, kisat, lenkit yms. “Toiminta”. Se on mulle loputtoman zenin lähde ja upea tapa vaihtaa paikkaa. Ei muuta. Kun Mä ajan niin oon yksin ja kukaan ei häiritse tai kerro mielipiteitä. Ja nimenomaan ilman vaihteita. Vaihdepyörää tuskin tulen hankkimaan ennenkuin pappana. Elämänlaatu paranee niin älyttömästi jokaisella huolettomalla ja huoltovapaalla yksivaihteisen polkaisulla, että ei siihen sanat riitä. Hyviä kilometrejä kaikille. Vaihe se on paskakin vaihe
Monarkki - 0:08, 6.1.2014 » ..joka on raskas ylämäissä.on tainnut monivaihteettomuus olla itellä aika pitkä vaihe kun mietin että yksivaihteiset mitään raskaita ylämäissä ole, joutuu vaan käyttämään enemmän voimaa ;)