25 vuotta mennyt vaihteilla, eiköhän seuraavat 25 mene ilman vaihteita. Tai pirustako sitä tietää.
Jii - 8:57, 6.1.2014 » Relax man, it's just a bike.Jep.
Itse en taas ymmärrä tätä “vaihdehomostelun” huutelua, samoin kuin “fiksispedeilyn” kiljuntaa. Mikä on tämä tarve lokeroida johonkin jengiin ja pitää niiden välisistä rajoista kiinni?
Välillä kuullostaa siltä kuin pelkäisi että “vastapuolella” on kivempaa ja että oma harrasteväline olisi täten turha.
Monella kiintsari on tullut kuvioihin mukaan syystä, että se on elävöittänyt jo hiipuvaa pyöräharrastusta.
Omalla kohdalla fixybike tuli ajankohtaiseksi, kun työnantaja lakkasi tarjoamasta työsuhdepyörää ja omasta pussista piti maksaa työlaitteen ylläpito.
Olihan se niin, että aluksi single ja myöhemmin kiintsari (konversio) on helppohuoltoisempi ja tuolloin halvempi ylläpitää Helsingin ilmastossa.
Liian monia vapaarattaita oli sulateltu pahimmillaan kusemalla päälle, jäätyneitä vaihtajia, kuluneita pakkoja ja keskiörattaita.
Siitä se sitten lähti, edelleenkin olen sitä mieltä, että jos ilmastonmuutos ei meille tuo kuivaa talvea vaihdeosien ylläpito ja huoltokustannukset ovat isommat kuin vastaavan vaihteettoman.
Ja onhan se nyt (edelleenkin) aivan helvetin kivaa. Älkää kysykö syytä.
Maastossa opin ajamaan kunnolla ilman vaihteita, koska minulla ei ollut mahdollisuutta käyttää yleisintä ajoteknillistä liikettä, vaihtamista kevyemmälle, vaan oli pakko ottaa vauhtia ja pomputtaa itsensä eteenpäin.
Ymmärrän täysin, ettei se ehkä kaikille sovi ja eräät hahmot opettivat minut ajamaan aina vaikeimmista paikoista ämpyilemättä.
Olihan minulla vaihdemaasturi 2007 tms. mutta loppujen lopuksi osasin roikottaa välitystä yhdellä tai kahdella eri välityksellä. Tämä myös johtui lenkkiseuran tavasta ajella polkujen välisiirtymät relasti, eikä niitä tarvinnut täbötellä.
Fiksimaasturi ampui tästäkin suoraan läpi, kuvittele laitos jonka vauhti vaan kiihtyy ja vaatii kovempaa ajoa, mutta samalla on tieto siitä ettei tämä pysähdy samalla tavoin kuin perinteinen maasturi. Paikoista on joko ajettava tai luovutettava yrittäminen tarpeeksi ajoissa.
Monesti “vaihdepiireissä” sinkuloita haukuttiin hitaiksi ja jopa johtavan kotimaisen polkupyörälehden päätoimittaja ilmaisi jossain “testissä” ettei sinkuloita näy kovavauhtisilla lenkeillä.
Oli miten oli, on eri tapoja ajella pyörällä, jotkut haluavat ajaa kuin olisi numerolappu rinnassa koko ajan ja jotkut ajavat pumpaten siistejä pätkiä uudestaan ja uudestaan. Molemmat tavat ovat mielestäni oikein jos siitä itse jollainlailla nauttii ja laidasta toiseen huutelu aiheuttaa takaisinhuutelua vastareaktioksi.
Tallista löytyy vaihdemaantiepyörä, jolla on hauska ajella, ihan yhtä hauska kuin kiintsarilla.
vaihtelu virkistää ja mitä monipuolisemmin erilaisilla pyörillä ajaa erilaisemmin, oppii ajamaan paremmin.
Ottaa sitten minkä tahansa pyörän ajoon (nojista ei lasketa tähän) se on erilaista ja hauskaa verrattuna arkipyörään.
Mikä tämä New Yorkilaisten polkupyörälähettien ihannointi on, Helsingin ja New Yorkin välillä on aika paljon polkupyörälähettejä?
Sanonpahan vaan.
Muodista ja tyylistä sen verran, että vaikka itse ei seuraa sitä mikä kelluu juuri pinnalla, on oma pukeutumiseni käytännönläheisyydestä huolimatta tietyn harkittua. Muotia se on sekin, vaikka kyseisellä tavalla pukeutuisi kaksi tyyppiä.
Se joka muuta väittää on valehtelija.
Sitten totuuksia:
-Pastellisävy EI ole väri.
-Punk tulee aina olemaan parempaa kuin dubstep.
-Kovistu vittu!
-Opettele ajamaan sitä pyörää ensin.
Toivottavasti on vaihe ni tulee ylitarjontaa alihinnoin kohta markkinoille.
^ Hyvä Smurf !
itellä speksaus täällä nettiväen parissa on viime kuukausina keskittyny singlespeed & vaihde järkikrossariin lähinnä siks et en mielestäni vaan tarvitse enempää ratapyöriä; nykyisiin sen verran tyytyväinen.
Smurffilta hyvä pläjäys juu. Korjaisin vain yhden asiavirheen. Kotimaan johtava polkupyörälehti on kyllä ketjukirje 
Pave - 12:22, 6.1.2014 » Smurffilta hyvä pläjäys juu. Korjaisin vain yhden asiavirheen. Kotimaan johtava polkupyörälehti on kyllä ketjukirje ;-)Totta ja kiitos, silloin ei tosin ketjukirjettä ollut.
Lisättäköön, kaikesta viisaudesta huolimatta itsekin olin palavasilmäinen fiksi/sinkula-entustiasti ja kova huutelemaan ja sallittakoon se myös muille… Pitää muistaa, että SE on vain vaihe.
En usko yksivaihteisesta kyllä koskaan luopuvani. Tykkään kiinteästä välityksestä ja nykyään tulee ajettua koko ajan myös jarruttomana. En tiä mikä siinä on, mutta enää ei taida olla kyse alkuaikojen räädistelystä. Kai se on vain hyvä tuttu filiz jaloissa tai jotain. Vaihteet on käytössä maantiellä, mutta sielläkin tulee pääsääntöisesti käytettyä smurffimaisesti ehkä kahta välitystä: tasainen ja pykälän pari kevyempi ylämäki. Silleen ja tälleen toimivaa etuvaihtajaa en edes jaksanut viime kesänä säätää, mut eipä siinä, hyvin on saanut jalat veteläksi ja nestevajarit kesähelteellä noinkin.
Mulle on kyllä henk koht aivan sama kuka milläkin fillarilla ajaa. Pääasia että ajaa fillarilla jolla fillarointi maistuu ja houkuttaa, ehkä jopa koukuttaa. Vielä enemmän toivoisi tietty, että pyöräilyinnostus heräisi mahdollisimman laajalti - tapahtuu se herääminen sitten sinkulan tai mummiksen kautta tai vaatii se sitten vajaamielistä maSSispeksausta tai uusixverstaan laarien tonkimista.
Tosta lokeroinnista ja erottautumisesta pitää vielä todeta, että sitä tapahtuu kyllä aina ihmisten sosiaalisissa kanssakäymisissä - ei pelkästään vaihdehomostelijoiden ja phixyhipstereiden välillä, vaan ehkä jopa ennen kaikkea noiden kategorioiden sisällä. Taitaa olla noi erottautumisen/ulossulkemisen mekanismit ja käytännöt usein aika tiedostamattomia meillä.
1980 synnyin ja siitä lähtien tuli ajettua todella paljon pikkupojasta lähtien bmx:ää ja motocrossia. Kunnes myöhäisteininä kyllästyin paskoihin ja kalliisiin sen aikaisiin maastureihin. 97 pääsin kokeilemaan Kampissa yöllä jonkun pioneerin konversiofiksiä (kenties joku nykyinen yv-aktiivi?) Vierähti aika monta vuotta kunnes ostin humalassa Bilteman cruiserin ja sisällä räjähti liekki taas palamaan. Hetkenpäästä olikin alla jo oma fiksi. Muutamia pyöriä myöhemmin ollaan tässä. Fillaroinnista on tullut tärkeä osa elämää. Ite en mielestäni ns. Harrasta fillarointia. Ei kiinnosta seurat, kisat, lenkit yms. “Toiminta”. Se on mulle loputtoman zenin lähde ja upea tapa vaihtaa paikkaa. Ei muuta. Kun Mä ajan niin oon yksin ja kukaan ei häiritse tai kerro mielipiteitä. Ja nimenomaan ilman vaihteita. Vaihdepyörää tuskin tulen hankkimaan ennenkuin pappana. Elämänlaatu paranee niin älyttömästi jokaisella huolettomalla ja huoltovapaalla yksivaihteisen polkaisulla, että ei siihen sanat riitä. Hyviä kilometrejä kaikille. Vaihe se on paskakin vaihe 
Monarkki - 0:08, 6.1.2014 » ..joka on raskas ylämäissä.on tainnut monivaihteettomuus olla itellä aika pitkä vaihe kun mietin että yksivaihteiset mitään raskaita ylämäissä ole, joutuu vaan käyttämään enemmän voimaa ;)
Mukavaa nähdä että keskustelussa heijastuu paljon henki “harrastamisesta elämäntapaan”
Itsekkin koen että fillarit ovat jollaintapaa osa elämää, kulkineita millä autottomana pääsen vapaasti liikkumaan.
Välineitä millä liikunnallisessa mielessä saa jotain aikaan.
Kapineita millä voi myös toteuttaa itseään ja haaveitaan, rakennella ja fiilistellä estetiikalla.
14 vuoteen ei ole ollut vaihteellista fillaria, kaupunkiajossa en näe oikein mitään tarvetta vaihtajalle ja pidemmillä lenkeillä en tiedä paremmasta. En ole suunnitellut ikinä hankivani autoa vaikka kortti on, että sinänsä olisi joskus perusteltavissa upottaa useampi tonni johonkin hipompaan fillariinkiin, jolloin vaihteetkin ehkä voisi tulla kysymykseen.
Minulla 1-v on lapsuudessa ja vielä uudestaan varhaisemmassa aikuisuudessa ollut vaihe, mutta sekin aikana jolloin en nykyisten kaltaisista ihanista vaihtoehdoista osannut edes unelmoidakaan. Olen kyllä aina pitänyt varmoista ja yksinkertaisista mekaanisista laitteista joita halutessaan voi ylläpitää ja hieman korjailla itsekin.
Tällä hetkellä 1-v on vasta tavoite!
Kumpaakaan arkisista käppäpyöristäni korkeamoraaliset luottokorjaajat eivät maanitteluista huolimatta ole suostuneet sinkuloimaan, olisi työn ja osien hinta kokonaisuuden arvoon nähden epäedullinen. Hyödynnän kun liikkuvat vielä joten kuten.
Sittemmin sinkula-aihioksi halvalla ostamani maantiepyörä, kasari-Pösö, yllättäen osoittautui sellaisenaan niin toimivaksi ja tasapainoiseksi historialliseksi kokonaisuudeksi etten raatsinutkaan alkaa sitä pienen budjetin osilla laimentamaan. Vielä sekin sai jatkoaikaa sellaisenaan mutta varusteiden, ajoasentojen ja välitysten opiskelu pääsi tällä vakavammin käyntiin.
Saamattoman mutta sitäkin perusteellisemman nettisurffailun huumassa myös rima on huolestuttavan kiihtyvästi alkanut kohoamaan.
Kuitenkin oikeasti haluaisin selvitä yhdellä pyörällä. En pidä turhasta roinasta.
Yllättävän vaikeaksi osoittautuneina seuraavina askeleina olisi nyt
-
malttaa säästää tarpeeksi ettei tule vain neljättä käppää
-
päättää niin monipuolinen runko ja siihen lukuisia vaihtoehtoisia, riittävän vaivattomasti vaihdettavia osia että joten kuten sujuisi
- ympärivuotinen perhearki ja pienet rahdit (autottomuus)
- semipitkät työmatkat (aina kun palautumisilta jaksaa)
- kevyet lenkit (enemmänkin eskapismia ja raitista ilmaa kuin sekunteja ja kilometrejä)
- lyhyet audax-henkiset retket (lisää eskapismia, esim. niin kauas kuin jaksaa ja junalla kotiin)
(Ehkäpä Surly Straggler ja komerollinen kiekkoja, kumeja, osia ja paremmat työkalut voisi jo mennä aika lähelle.)
grep - 18:30, 7.1.2014 » Kuitenkin oikeasti haluaisin selvitä yhdellä pyörällä. En pidä turhasta roinasta.mullakin oli se vaihe kun olin satavarma että yksi pyörä on ihan tarpeeksi. voi olla että vielä joskus palaan siihen vaiheeseen mutta toistaiseksi oon sitä mieltä että oikea fillareiden määrä on aina n+1 mutta [s]kolmella[/s] neljällä pärjäis jo erinomaisesti...
peltsip - 21:34, 7.1.2014 »Joo, mäkin kokeilin syksyn ajan yhden pyörän taktiikkaa. Sit tulin siihen tulokseen että vituttaa vaihtaa kiekkoja/kumeja/ratastusta/ohjaamoa jatkuvasti eri ajoihin sopivaksi.grep - 18:30, 7.1.2014 » Kuitenkin oikeasti haluaisin selvitä yhdellä pyörällä. En pidä turhasta roinasta.mullakin oli se vaihe kun olin satavarma että yksi pyörä on ihan tarpeeksi. voi olla että vielä joskus palaan siihen vaiheeseen mutta toistaiseksi oon sitä mieltä että oikea fillareiden määrä on aina n+1 mutta [s]kolmella[/s] neljällä pärjäis jo erinomaisesti...
Mä käyn myös uskomaan että n+1 on oikea määrä.
Mult uupuu talvi/paskan kelin kulkine.
^Jos tuolle tielle lähdet, niin sen jälkeen uupuu taas jotain muuta. N+1.
Ei Gara ja NJS yksisarvinen palvele kaikkia ajoja…
Valitettavasti.
Eikä Gara, NJS ja talvi/paskankelin kulkine. N+1. Semmonen on ihmismieli, ja halut.
Veikkaan, että näiden pyörien hamstraaminen on vaihe. Tai sitten aaltoliikettä.