Hengittäminen on vain vaihe.
Aika lopulliselta vaiheelta näyttää.
Vaihdehomostelu kokee vuosien tauon jälkeen uuden tulemisen full customin ominaisuudessa ja kasvaa rinnalle sillä seurauksella, että jossain vaihessa ei sit muuta ehdikään ku pyöräillä ja kaikki muu on turhaa.
odottelen viel kolmekymppisiä kun muutkin näyttää mainitsevan vedenjakajan
^ Hyvin kiteytetty.Huolestuttavalta näyttää.Ensin oli vaihdetta metässä ja maantiellä, jossainvaiheessa tuli hinkattua maantienlaitaa kadenssilla 90 ihan kyllästymiseen asti.sitten pelkkää kiinteetä ja mummista ja nyt taas vaihdemaastopyörät tuli rytinällä kuvioihin.
e.Ensimmäinen fiksi kasautui 08, raleigh konversio, biltsun suikkakiekolla.Ratas vedettiin locktiten kierrelukitteella kiinni ja hyvin pysyi.Runko tuli ajettua poikki kahteen kertaan, ensin meni haarukka,myöhemmin viistoputki.systemaattista putkea tais muistaakseni olla.
E.eihässe kressu ollu vaa rallu.no paska jokatapauksessa.ilma jarruu tais tulla vedettyy reikä päässä heti ku sai pyörän kasaan.usein vielä avokengillä ja lukkisspeduilla.
Kolmekymppiä ylitetty aika hiljattain täälläkin, taustat pienellä paikkakunnalla ja aina fillaroitiin joka paikkaan. Mummisten, 90-luvun maasturibuumin ja vitutväliä-Jopoilun jälkeen kunnollisen katukäyttöön soveltuvan fillarin saaminen alle tuntui niin hyvältä, että on vaikea kuvitella minkään muun polkupyörätyypin pistävän siitä paremmaksi.
Ehkä se lokariton pyörä 23-millisillä nakeilla jokapaikanhöyläksi oli vaihe, mutta en ihan äkkiä osaa kuvitella, miksi laittaisin päivittäisessä kaupunkikäytössä olevaan fillariini vaikkapa vaihteet.
Eikun tämä on vain yksi vaih(d)e 
Mulle polkupyörä on jonkinlainen vapauden symboli ja eskapismin välikappale. Fiksi/sinkula on polkupyörä puhtaimmillaan ilman mitään ylimääräistä, simppeli ja sulavalinjainen ja siksi niin kiihottava.
Välillä tulee ihmeteltyä foorumilaisten loputonta speksauskiimaa, varsinkin kun oma speksaukseni rajoittuu pääasiassa kierrätyskamaan(tämä on valinta). Ihmisillä on niin kauhea kiire saada heti kaikki.
Lenkkiurheilu ei kiinnosta, spd:t, bibsit ym. ei oo mun juttu, pari prossaa elastaania pöksyissä, tuplasträpit ja hyvässä iskussa oleva mankeli on ihan riittävän performancea mulle. Tähän kuvaan fiksi sopii hyvin ja vaikka se lojuukin välillä käyttämättömänä kun muut pyörät vievät niin ei se vaihe mihkään pois ole menossa.
Niin ja en ole koskaan mieltänyt pyöräilyäni harrastukseksi, joksikin ohimeneväksi tai jotenkin tietoiseksi valinnaksi. Olen pyöräillyt niin kauan kuin muistan ja fiksannut pyöriä niin kauan kuin työkalut on pysynyt käsissä. Vähän sama kun kollega totes mulle et “ai, säkin harrastat ruuan laittoa…” Hämmennyin, koska olen laittanut ruokaa jostain alakoulu-ikäisestä asti ja muutenkin. “Harrastan”? Joo, vähän niinkuin hengittämistä.
Kyl tää varmaan on vaihe, koska sit ku fixiet ei enää oo muotii nii emmä ainakaan todella aio enää polkee tollasella jarruttomalla hullupyörällä joka on raskas ylämäissä.
semmonen vaihe syntymän ja kuoleman välissä. Niiku elämäkin.
yksi vaihde - yksi vaiva - yksi vaihe
eiköhän tämän viikon kontribuutio ollu tässä.
itse olen todella hätäinen ja näitä erilaisia vaiheita on ollut lyhyessä elämässäni lukemattomia. fiksipelleilyäkin luulin vaiheeksi joskus tässä mutta intoa on kyllä riittänyt poikkeuksellisen pitkään, jopa liikaakin. nyt kun tässä mietin niin muistan kuolanneeni 2010 vm. bianch pistaa et tollanen on pakko saada. muuta en yksvaihteisista tiennyt. nyt on alkanut näyttää ja tuntua siltä et tää vaihe on siirtymässä uudelle levelille: harrastuksesta elämäntavaksi. henk.koht. vihaan vaihteita tällä hetkellä enkä aio arkikäytössä siirtyä enää koskaan vaihteellisiin. kohta kaksi vuotta foorumia “aktiivisesti” seuranneena voin todeta että tämä ei ole enää vaihe.
e. heh
pabs » lol
1987 synnyin
2005 hankin Technics SL-1200 -levysoittimet ja housevaihe alkaa
2005-2009 junkkavaihe
2009-2012 dubstepvaihe
2011 hankin ensimmäisen maantiepyörän
2012 ensimmäinen maantiepyörä varastettiin ja hankin toisen
2013 hankin ensimmäisen fiksin
2014 samat levysoittimet edelleen käytössä, house on ikuista, mutta enemmän jazzia, cumbiaa, soulia, biguinea, calypsoa, afrobeatia, krautrockia, folkia; maantiepyörästä enkä fiksistä en luovu
elämä on vaihe
-vaiheistaja
Kaikki on väliaikaista.
Oma pyöräilyharrastus ja kaikki mitä voi kutsua pyöräilyyn liittyväksi alkoi vuonna 2008, kun näin ensimmäisen kerran sinkulan/fiksin ja kasasin sen innottamana ensimmäisen sinkulani.
Historian kirjottaminen ja asioiden määrittely on aina jonkinlainen mielivaltanen teko. Omalla kohdalla pyörähistoria menee about näin (jos siis halutaan puhua vaiheista):
2008 Havahtuminen ja ensimmäinen sinkulabuild
2009 Perehtyminen rakenteluun, speksaamiseen, foorumiin, pyöriin ja omiin haaveisiin
2010 Ensimmäinen fiksi ja tämä fiksipyöräilyvaihe
2011 Fiksivaihe jatkuu, harrastus vakinaistuu. Voi sanoa, että osa identiteettiä ja tekemisiä.
2013 Maasturisinkula avaa silmiä ja opettaa, että voi olla muutakin, kuin fiksit. Samana vuonna ajoa kuormapyörällä. Koen pyöräilyn kaikkein eniten pyöräilynä, jonka yhtenä osana fiksit on. Paljon speksausta. Vaihdeprojekti tulille.
Summaus: Miulle yksivaihteisten harrastaminen on ollut väylä pyöräilyn moninaiseen maailmaan. Etenkin fiksit on yhä tosi lähellä sydäntä, mutta harrastus on moninaistunut ja moninaistuu yhä enemmän. Se tuntuu pelkästään hyvältä.
T: Erik, -89
Ite käytän vaihteita siellä missä ne ovat kätevät - maantielenkeillä. Kommuuterikäytössä fiksi on hyvä ja helppo, siksi se.
Fillaritouhuja harrastelu siitä lähtien kun on pystyssä pysytty. Joskus yläasteikäisenä tuli innostuttua maastossa ajamisesta ja sitä onkin tullut touhuttua pääasiassa. Viimevuosina kuitenkin ollut lähinnä kommuuttiajoa ja kesällä sainkin kaverilta fiksin lainaan työmatkalle kun maasturilla se kävi raskaaksi. Sen jälkeen en ole vaihdepyöriin koskenut. Ajo on kuitenkin ollut työmatkaa ja muuta suht lyhyttä kaupunkiajoa. Mettään löytyy sitten omat pelit. Tällä hetkellä ei vaan ole aikaa.
Voi olla että on vaan vaihe, mutta ei kai sillä niin väliäkään. Tällä hetkellä tuntuu mieluisimmalta ajaa kiinteällä.
FF - 23:24, 5.1.2014 » VaihdehomosteluLapsellinen homofobia on myös vaihe.
Eli voitko hieman tarkkailla kielenkäyttöäsi ja lopettaa vähemmistöjen halventamisen?
Relax man, it’s just a bike.
azure - 0:59, 6.1.2014 » house on ikuistaKyllä. Tosin itsehän tein ratkaisun 2008 myydessäni teknarit pois. Ja loput vinyylit läks viime joulukuussa. Akiiviisti tuli kiekkoja pyöriteltyä 2000-2005
Mut topiciin, mukavaa keskustelua 
kiitoksia
Tänään 32 pyörää myöhemmin voin todeta, että pyörät ja speksaus oli vain vaihe. Ihan hauska sellainen.
Tässä ohessa alkanut ympärivuotinen arkipyöräily jatkunee niin pitkään kuin omistan Rollerin.
Suurin syy vaihteettomuuteen on se henk. Koht. kädettömyys vaihteiden huollon suhteen. Sama ku käskettäis korjaa avaruusraketti.