Kiitoksia kaikille, ja erityisesti Jarkolle, hyvistä kommenteista. Oma intressini liittyi ensisijaisesti kysymykseen siitä, että olisiko ammattilaisen toimesta suoritetusta mittapukkiavusteisesta mittauksesta hyötyä minulle optimaalisen ajoasennon ja runkokoon pohdinnassa.
Toki vinkit ajoasennon säätämiseen mainittujen jumiutumisten välttämiseksi ovat myös tervetulleita, mutta ehkäpä tässä kohtaa kannattaa laajentaa keskustelun kohtio yleisemmäksi eikä suoraan minun tilanteeseeni liittyväksi. Luulisin, että näistä pointeista on hyötyä muillekin.
Toimistoduuni jo itsessään on omiaan jumittamaan hartioita ja kun siihen lisää muutaman maantielenkin ja satunnaiset stadissa skujailut niin setti on varmasti kasassa.
Itselläni kaksi eri pyörää maantielle, joista molemmat samanlaisella geolla ja mitoilla (hiilari + teräs). Teräksisessä 1cm pidempi stemmi ja satula 1cm taaempana kuin varsinaisessa lenkkipyörässä. Tuloksena oli aivan helvetilliset niska- ja hartiakivut teräksisellä ajaessa jo lyhyelläkin matkalla ja hiilarisessa Erneston tekeleessä ei 100km + pituiset lenkitkään tehneet pahaa.
Jälkikäteen ajateltuna jo tuo 2cm muutos ohjaamon pituudessa riitti siirtämään painoa perseeltä niin paljon käsille, että hartiat jumiutuivat täysin.
Kid_
Joe näyttää tutulta… Mikäli treenasit renkaanvaihtoa Itiksen kulmilla sekalaisen seurueen Porvoon kevätretkellä niin tyrkkää PM jos tuntuu siltä että tarvitset hyvän fyssarin yhteystietoja.
kid_scientifik - 13:57, 19.10.2011 »
olisiko ammattilaisen toimesta suoritetusta mittapukkiavusteisesta mittauksesta hyötyä minulle optimaalisen ajoasennon ja runkokoon pohdinnassa.
.
Runkokoon saat varmasti kohdilleen, selkävaivat saattavat jopa kummuta takareisistä saakka. Oikean kokoiseen runkoonhan on näpsä tehdä oikeanlainen ajoasento.
Itse huomasin ettei niskani tottunut olemaan niin taivutettu kuin maantietangon kahvoilta se oli ja tämä aiheutti niska-hartiajumia. Totesin myös ettei kunnollisia maantiekilsoja niin paljoa tule että niska ikinä siihen tottuisi.
Mulla ovat alkaneet alaselkäkipuilut helpottaa, kun olen ryhtynyt säännöllisesti venyttelemään. Suosittelen sitäkin. Tietty jos on vanha vamma taustalla niin ei välttis graalin maljaa saa venyttelystä(kään).
edit. Samalla on ennen niin seitanan tylsäksi kokemastani venyttelystä tullut ihan siisti juttu, jota tekee mielellään vaikka musakkia kuunnellen.
Juuh, venyilyt on kyllä must tällä iällä ja taustalla. Punttien kanssakin tulee pelattua (siis pena- ja hanskareeniä fiksummin) ja nekattua sekä vielä occasionally hierontaa + muuta fysiota päälle.
Foghorn, heh, tutulta kuulostaa. Olen yrittänyt tähän asti hyödyntää työnantajan kautta kulkevia (vajavaisia) fysiopalveluita, mutta nykäisen hih…siis peeämmää, jos kyllästyn noiden kehnouteen…
Mun mielestä hyvien fysioterapeuttien tai urheiluhierojien nimiä tai yhteystietoja ei kannata pihdata PM-meiningillä, huonoja sellaisia kun on maa pullollaan. Omat jalkani ja selkäni on saanut kuntoon Aleksi Öhman Pihlajamäen Fysioterapiasta. Yhteystiedot löytyvät kys. firman sivuilta.
jarkko - 21:36, 19.10.2011 »
Mun mielestä hyvien fysioterapeuttien tai urheiluhierojien nimiä tai yhteystietoja ei kannata pihdata PM-meiningillä, huonoja sellaisia kun on maa pullollaan. Omat jalkani ja selkäni on saanut kuntoon Aleksi Öhman Pihlajamäen Fysioterapiasta. Yhteystiedot löytyvät kys. firman sivuilta.
Komppaan, mutta tässä tapauksessa en halunnut huudella täällä julkisesti koska ko. herra tekee fyssarin hommia nykyisellään muiden hommien ohella frendipohjalta.
Oonkohän mä nyt ihan kujalla näissä hommissa, nimittäin laskeskelin useammallakin laskurilla sopivaa rungon kokoa ja lähes kaikki huusivat pystyputken pituudeksi 54cm, päädyin kuitenkin 58cm pystyputken omaavaan nopsa cityman droppitankoiseen retkipyörään. Kenties sitä kuuluisaa nuoruuden typeryyttä ja ajattelemattomuutta? Vielä en ole aloittanut kyseisen fillarin remontoimista, mutta paljon on tullut ajeltua syksyn mittaan ja en ole huomannut ajoasennossa epämukavuutta enkä lihasten kipeytymistä. Yli 20km lenkkejä en ole päässyt vielä sotkemaan, mutta päivittäisessä käytössä en ole kokenut runkoa väärän kokoiseksi. Mittaa itsellä hiukan vajaa 175cm ja muistaakseni jalan sisämitta rapiat 80cm.
kuulostaa ehkä hieman pitkältä. Enemmän käytännössä väliä sillä rungon pituudella on ajomukavuuden kannalta. 58 retkirunko on varmaan 58-60 pitkä. Itse olen 181 ja omat pyörät 54-55 pitkiä. Mut jos se mukavalta tuntuu niin mikäs siinä. Ruumiinrakenteita on niin erilaisia. Lyhyttä stemmiä ja viiksitankoa voi koklata jos alkaa ärsyttää jossakin vaiheessa kurottelu.
kusifisti - 11:30, 21.10.2011 »
Oonkohän mä nyt ihan kujalla näissä hommissa, nimittäin laskeskelin useammallakin laskurilla sopivaa rungon kokoa ja lähes kaikki huusivat pystyputken pituudeksi 54cm, päädyin kuitenkin 58cm pystyputken omaavaan nopsa cityman droppitankoiseen retkipyörään.
Pystyputki ei oikeastaan kerro pyörän sopivuudesta paljon mitään. Oleellista on, että rungon mittojen sisällä on mahdollista säätää satulan korkeus ja ohjaamon etäisyys kuskille sopivaksi.
Jos satulaputki on 58 senttiä ja haaramitta 80, satulatolppaa ei juuri tule näkyviin, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että ohjaamo jää ylemmäs kuin pienemmällä rungolla, mikä ei ajomukavuuden kannalta ole välttämättä lainkaan huono asia. Toisaalta isompi runko tarkoittaa myös sitä, että kuskin paino keskittyy enemmän akseleiden väliin, mikä taas vaikuttaa ohjaustuntumaan. Ei ole välttämättä hyvä, jos tuntuu, että pyörä vie miestä eikä päinvastoin.
^^ Se pystyputken koko ei välttämättä ole se rungon sopivuudeltaan informatiivisin asia… Rungon pituuteen kannattaa kiinnittää enempi huomiota, koska se säätää ajoasennon.
Itselleni ihanteellinen rungon korkeus olisi ehkäpä 58. Pituus sitten taas about 54. Omassa ruodossa 183 pituutta ja pitkät raajat. jalan sisämitta about 93cm.
Aluksi aikanaan omakin 60cm korkea(C-T) ja 59cm pitkä (C-C)konversiorunko tuntui sopivalta, mutta ko. pyörän kanssa pelatessa alkoi huomata, että iso ja kolho pelihän se on, vaikka en mikään lyhyt kaveri olekkaan. Penkkiä sai nostaa ihan reilusti ja siksi tuntuikin aluksi hassulta ajtella, että runko olisi liian iso. Sitten teinkin internetsioonissa laskelmia rungon sopivuuden kanssa, kokeilin muita pyöriä ja yllätyin. Kyllähän sitä isolla rungollakin ajaa, mutta kyllä se sopiva ja vaikka vähän liian pienikin runko on suurta paljon mukavampi.
TOSIN. Ajamisesta ei sovi ahdistua, vaikka olisikin joku jättiläinen alla. TÄYSII vaan ja tatsia pyörään. Kyllä ne oikeat asetukset, koot ja fiilikset löytyy. Eipä se nyt niin huomattavasti vituttanut tuo isokaan runko. Nyt tosin vituttaisi, kun viimein sai sopivampaa alle. Tällä hetkellä alla 57 korkea ja 54.5 pitkä runko. FEELS GOOD MAN.
EDIT. Siinähän tulikin jo minua aijemmin tärkeää asiaa
kusifisti - 11:30, 21.10.2011 »
Oonkohän mä nyt ihan kujalla näissä hommissa, nimittäin laskeskelin useammallakin laskurilla sopivaa rungon kokoa ja lähes kaikki huusivat pystyputken pituudeksi 54cm, päädyin kuitenkin 58cm pystyputken omaavaan nopsa cityman droppitankoiseen retkipyörään.
Pystyputki ei oikeastaan kerro pyörän sopivuudesta paljon mitään. Oleellista on, että rungon mittojen sisällä on mahdollista säätää satulan korkeus ja ohjaamon etäisyys kuskille sopivaksi.
Jos satulaputki on 58 senttiä ja haaramitta 80, satulatolppaa ei juuri tule näkyviin, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että ohjaamo jää ylemmäs kuin pienemmällä rungolla, mikä ei ajomukavuuden kannalta ole välttämättä lainkaan huono asia. Toisaalta isompi runko tarkoittaa myös sitä, että kuskin paino keskittyy enemmän akseleiden väliin, mikä taas vaikuttaa ohjaustuntumaan. Ei ole välttämättä hyvä, jos tuntuu, että pyörä vie miestä eikä päinvastoin.
Unohtui tuosta tosiaan, että rungon pituus myöskin sen 58cm. Se mut hiukan yllätti, että tuo fillari on ollut käytössä yllättävän ketterä kuljettajan koosta huolimatta. Hämeenkatu ruuhka-aikaankin taittuu pysähdyksittä eikä jalkaa tarvitse käyttää kadussa kertaakaan vaikka matkanopeus lähentelisi etanan vauhtia.
Tällä mennään nyt aluksi, karsitaan pyörää ja vaihdetaan palikkaa talven aikana ja kokkeillaan sitten kevään tullen miten tuo soveltuu oman perseen alle fiksitouhuiluun. Pakkohan tämäkin harrastus on jostain aloittaa.
^itse olen 193 pitkä ja runkoni on 58,5-59cm pitkiä. tai no sit on tietty fgfs, joka on 63cm, mutta rata- ja maantierungot tuon 58,5-59. Eli äkkituntumalla vois ajatella että päätä lyhyemmälle kuskille mun pyörät ois liian isoja.
Mittapukilla on nyt ajettu ja ajatuksia kirkastettu. Täytyy kirjoitella jossain vaiheessa pidemminkin, mutta tässä vaiheessa sen verran, että itse proseduuri sujui nätisti ja avasi paljon oikean runkokoon valinnassa.
Oma kehoni kuntoineen ja mittasuhteineen on sen verran kumma, että on pakko aloittaa pyörien järkeistäminen selän säästämiseksi. Kaikki geot eivät vaan sovi kaikille, ja se on uskottava. Tässä vaiheessa laitan yhden itselleni pienen hienon vanhemman rungon myyntiin (laitan toki myynti-ilmon ehtiessäni, mutta saa ennakkodibsailla).
Myy kaikki laatupalikkaspeksatut SF-approved -monsterit ja tilaa jostain mittojesi mukaan tehty runko. Prosessissa pitää olla äärimmäisen rehellinen, muuten ei saa sitä mitä keho haluaa, kokemusta on…
Olet oikeassa - rehellisyys maan perii. Lisäksi netin laskureilla ei saa kuin suuntaa-antavaa tietoa. Noita huomattavasti enemmän luottaisin siihen, että asiantuntija katsoo vierestä miltä säädettävällä pukilla ajo eri mitoituksilla näyttää - ja toki tuossa on myös hyvä tunnustella miltä eri mitoitukset tuntuvat omassa kehossa. Toisaalta kehon reagoinnista pidempiin rasituksiin on paha sanoa ennen kuin on enempi ajellut.
Ja SF-approved laatupalikkamonsteri on mulle itse asiassa lähelle optimikokoinen - ohjaamoa pitää vain hieman säätää, Gangsta lyhyekö - mutta menee pystyllä asennolla ihan ok - samoin tirktarkki. Joe on sen sijaan sentin liian lyhyt ja matala =/
Velosportissa kävin ja homma sujui oikein mukavasti. Oma pyörä oli mukana ja sitäkin tutkailtiin mittaamisen ja testipukilla ajamisen ohessa. Ylipäänsä leppoisa ja kiireetön fiilis - toki myös siksi, ettei high season.
Oma erikoisuuteni on pitkät jalat ja selkä mutta lyhyet kädet, ja tämä asettaa omat vaatimuksensa sekä runkokoon ja -tyypin että ohjaamon suhteen: lähtökohtaisesti korkeaa runkoa ja etupäätä; syvät dropit ja kahvoilta ajokin on tuntunut vaikealta tähänkin asti.
^Kaikkivaltiaan kiero vitsi osui mun kohdalle lyhyinä käsinä ja pitkänä selkänä - ratkaisu on korkea muttei liian lyhyt ohjaamo.
Kahvaote on noin sentin satulaa alempana. Jo muutama sentti tuosta korkeudesta pois tuntuu heti niskassa, yläselässä ja varsinkin ranteissa, jotka saavat pitkän selän ja hartioiden painon kantaakseen. Ei sitä painoa kyllä kauheasti ole, tuntuu silti!
Ajattelin pitkään, ettei droppitanko sovi minulle, mutta sopiihan se oikein hyvin jos vaan itsetunto kestää käänteisen slämmäyksen. Ajan riserillä/suoralla tangolla usein ranteet käännettyinä ikään kuin ajaisin dropilla, jolloin paino lepää kämmenen ulkosyrjällä. Usein tällainen tanko on luonnostaan monta senttiä korkeammalla kuin droppi, ja droppitangon ote tietysti hieman kauempanakin.
RTZ - 16:23, 3.1.2012 »
Viittiskö joku postata kuvan pyörästä, joka on runkokokoon nähden [b]oikeissa[/b] säädöissä? Tuntuu vähän siltä, että täällä teilataan kaikki mahdolliset setupit tolla "väärä runkokoko" -argumentilla, jos ei muuta keksitä.
edit: tai sit ainoastaan custom-rungot on oikean kokoisia ajajalleen...
miglos - 20:35, 3.1.2012 »
[Terkkuja RTZlle.](http://www.ebicycles.com/article/determining-your-bicycle-saddle-height.html)
"Tiedemiehet" sanoo tolpan ihannekorkeuden olevan polkimelta 109% sisäreidenpituudesta ylös. Mutta riippuu aina siitä mistä roikkuu.
Terveisin: höpönassusi
RTZ - 16:40, 3.1.2012 »
Niinhän sää tietty. Semmonen höpönassu.
Mut noin puolivakavissaan: paljonko sitä tolppaa pitää näkyä? Kun ei oo yks eikä kaks kertaa, kun oon ihmetelly noita "väärän kokonen" -dumauksia, et mistä kattoen?
Perinteisessä japanialaisessa Keirin-setupissa, jossa ohjaamona on b123 ja temminä jaguar, sitä tolppaa ei oikein yhtä nyrkillistä enempää näy. Tää mitoitus on ilmeisesti perua ajalta, jolloin rungot oli terästä ja lelumiini haperoa.
Nykyisin, halkaisijaltaan isompien kaulaputkien ja satulatolppien aikakaudella säännöt on erilaiset. Kun hiilarirunkoja tehdään kolmea eri kokoa, sen oikean mitoituksen saavuttamiseksi voi olla perusteltua käyttää 130-millistä stemmiä 10-asteen nousulla yhdessä kompaktitangon kanssa.
Oleellista ei ole se, kuinka paljon tolppaa on näkyvillä, vaan se, että penkki, kammet ja ohjaamo on toisistaan oikealla etäisyydellä ja korkeudella.
(Sori massaquote)
Kysymys ei ollut siitä miten pyörän _säädöt_ (eli juuri nuo NKOTBin mainitsemat etäisyydet) saadaan oikeiksi ajajalleen. Kysymys oli siitä miltä näyttää "oikean kokoinen" runko (suhteessa annettuihin säätöihin). Eli toisin sanoen millainen stemmi/speisseripino/satulatolpan näkyvä osa on se mitä nää vääränkokosia runkoja dumaavat hakee.
Oikean kokoinen runko näyttää siltä, miltä 180 senttiselle kuskille oikein mitoitettu perinteinen 55x55-senttinen pyörä näyttää. Kaikki poikkeamat tästä vievät esteettistä kokonaisuutta huonompaan suuntaan.
Runkojen mitoitukset vaihtelevat eri valmistajilla aika paljon, kuskien mittasuhteet vaihtelevat jonkin verran ja heidän tarpeensa ja mieltymyksensä vielä enemmän. On kompaktigeometrialla tehtyjä runkoja. On 50-vuotiaita randonneur-ajoa harrastavia pyöräilijöitä. Jos haluat jotain selkeitä senttimääräisiä sääntöjä, tulet olemaan aina väärässä.