Rungon koko?

Miten tiedän onko pyöräni oikean kokoinen minulle?
Mitä mittoja pitäisi huomioida? Vaakaputki? Pystyputki?
Istuimen sijainti keskiöön nähden? Kuinka etu/takakenoon?
Ohjaustangon korkeus?
Oon ite säätäny ihan fiilispohjalta, mut mitä jos vois olla paremminkin?

http://www.competitivecyclist.com/za/CCY?PAGE=FIT_CALCULATOR_INTRO

Nostetaas vanhaa topicia. Itselle tuntuu kaikki rungot, jopa nykyinen, olevan liian pitkiä. Aina saa kurotella, ja vaikka pari senttiä viistää pois toptubesta, täytyy hoitaa alle kymmensenttinen stemi ja silti saa kurotella.

Mikä vittu tässä nyt mättää? Joka helvetin paikassa tuputetaan reilusti yli 56 senttistä yläputkea? Miksi vitussa? Selittäkää tyhmälle - koska mua vituttaa tää.

Enkö mä taivu? No en ihmettele, oonhan mä läski. Mut liian pitkää TT:tä ei lyhyemmäksi saa, koska byhyy liian lyhyt stemmi ja ajotuntuma baww, mutta entäs toisin päin?

Pitääks mun ostaa hybridi-insera? Jos ei siinä ehkä, niin ainakin pystymmän ajoasennon tavoittelussa olis sikäli järkeä, ettei työmatka-ajossa kaupungissa tuu paljoo hampaat kirskuen dropeilta runtattua.

Miltä liian lyhyt runko tuntuu? Mistä sen huomaa? Mikä on pahinta mitä voi käydä?

Ja Uteliaille tiedoksi, pituutta 183 ja painoa yli 110 ja alle 115, inseam aika tarkalleen se 32".

Ajatuksia?

Jos oot pitkäjalkainen niin rungon mittasuhteet voi mennä pelkän pituuden kanssa
pieleen. Sit jos sulla on iso pää ja pitkä kaula niin selkä sekä jalat voi olla lyhyet.

Käy jossain alan liikkeessä mittapenkissä. Oma runkoni lyheni ja madaltui luulemastani.
Itse kävin siinä Mäkelänkadulle näkyvällä.

174cm ja korkeus 52 vaaka 53

Ammattilaisen mitatessa voit myös vaihdella ajatuksia ongelmastasi.

-Olli

Kyllähän droppiin pitää myös totutella eli jos on pikkasen liikaa painoa saattaa tuntua hassulta kun masu ottaa polviin kiinni. Sitten kun tarpeeks polkee(työn alla) niin ehkä se ei joku päivä enää otakkaan. Yläotteella millekkään kurottelulle ei pitäisi olla tarvetta. Toki voi koittaa raiseria tai muuta yläotestongaa jos droppi vetää liian matalalle. Viisaammat kumotkoon tämän.

Ensialkuun, hyviä neuvoja kaikilta, pyöräkaupassa aion tosiaan lopulta käydä itseni mittauttamassa, mutta tää asia vaivaa mua silti.

Lisäksi mulla on semmonen fiilis, että noi erilaisten laskureiden (competitive cyclist jne) tulokset ei kaiketi huomioi sitä, onko jotain reppua selässä jne. Ite oon huomannu että “tyhjäkin” reppu tuntuu paremmalta kun ajoasento ei ole niin aero.

Mua kiinnostaa myös, ajatteko pitkiä matkoja retkiajossa eri säädöillä kuin normaalisti.

Uskomatonta mutta totta, tämä ei ole itselleni ongelma. Pikemminkin se, että kaikki mistä pitää saada kiinni tuntuu olevan aina kauempana kuin Bobbyn katse.

Kaiken kaikkiaan olen samaa mieltä. Ymmärtääkseni oikeasti mukavaa asentoa hakiessa riserihan se olis voittajan valinta. Nyt kuitenkin lienee syytä tarkentaa sen verran, että juuri dropilla tai bullhornilla - ns. hupuilta - ajettaessa ajoasento on hankala, yläotteella vain äärimmäisen hankala kuorma kannossa.

pieni merenneito - 14:18, 14.7.2011 » Ja Uteliaille tiedoksi, pituutta 183 ja painoa yli 110 ja alle 115, inseam aika tarkalleen se 32". Ajatuksia?
Jalan sisämitta ei oo sama kuin farkkujen pituus. 32 kuulostaa tosi lyhkäseltä. Alota laittamalla penkki oikealle paikalle. Korkeus niin, että jalkaterä on vaakatasossa, kun kampi on alhaalla ja jalka inan koukussa ts. ei lukkosuorana. Setbackia sen verran, että voit ajaa tukevasti ilman käsiä ja nojata silti eteenpäin.

Jos sun penkki on liian korkealla, voi olla, et keskivartalon lihakset joutuu tekemään työtä satulassa tasapainotteluun, jolloin et saa niiltä tukea eteenpäin nojatessa. Sit stonga sen verran ylös, et yläote on suurin piirtein satulan korkeudella. Jos tuntuu, et tulee liikaa painoa käsille, stemmi on liian lyhyt.

Tällä hetkellä rungon mitat keskeltä keskelle 55/55 ja tuo inseam on siis mittaamalla saatu inseam, tosin voihan se olla ettei mimmifrendi osaa lukea mittanauhaa.

Oli miten oli, Ainoa ongelma on, riippumatta jakkaran etäisyydestä, sekä satulan ja stemmin korkeudesta huput on vaan aina aavistuksen liikaa jossain tulevaisuudessa.

Viimeksi kokeilin pudottaa stemmin niin alas kuin meni sen aiemmasta, korkeimmasta mahdollisesta asennosta. Halusin tietää kuinka ikäväksi ajoasennon sillä tavalla saisi.

Se ei tuonut mitään merkittävää muutosta ajotuntumaan tai mukavuuteen sen enempää parempaan kuin huonompaan suuntaan - tankoa olis voinu ehkä kääntää vähän ylöspäin niin kahvat olis tuntunu mukavemmalta käsiin, mutta nuo muutamat sentit eivät tosiaan merkittävästi elämänlaatuani parantaneet tällä kertaa.

Satulan korkeus keskiön keskeltä pitäis olla jalan sisämitta miinus 10-11 cm. Tolla jalan sisämitalla sun penkki tulis siis johonkin 71 sentin korkeudelle. Missäs se tällä hetkellä keikkuu?

Etukumi puhki ja pyörä sekä mittanauha himassa, mutta on tullut sekin joskus mitattua ja muistelisin että juurikin tuollaisissa lukemissa mentiin. Pitää tarkistaa kun pääsen kotiin.

Mitäs tällaiset “ammattilaisen” mittaukset kustantaa? Tekeekö mittauksia muutkin kuin huonon as.palv. omaava pyöräliike Mäkelänkadulla?

Ylös.

Rungon oikea koko ja oikeat säädöt ovat alkaneet mietityttämään entistä enemmän viime aikoina. Satulan säädän ensin niin korkeus- kuin sivuttaissuunnassakin oikealle kohdalle, eikä tässä ei ole niinkään ongelmia. Sen sijaan rungon optimipituus mietityttää. 3/4 pyöristäni on nimittäin minulle “vallitsevien standardien” mukaan sentin ja yksi jopa kaksi liian lyhyitä. Vaikka olen sinänsä tyytyväinen eri käyttötarkoituksiin tarkoitettujen pyörieni ajoasentoihin, luulisin kuitenkin että parantamisen varaakin voisi löytyä. Pohdintani liittyykin juuri mainittuihin “vallitseviin standardeihin”. Competitive Cyclist, Wrenchscience ja tämä laskuri antavat nimittäin osittain eri suosituksia.

Olen näin ollen pohtinut pyörähtämistä Mäkelänkadulla, Nummelan Pro Bikessa tai Chebicillä mittapukin päällä. Tähän liittyvä kysymys: onkohan noista mittauksista hyötyä (tai: rahoille vastinetta) kun kyseessä on (tässä vaiheessa) rata- eikä maantiepyörä, joiden mitoitukseen nuo on ensisijaisesti tehty? Kannattaa varmaankin ottaa oma pyörä mukaan joka tapauksessa…?

Tiedän, että kokeneista kokeneimmat vetävät säädöt kohdilleen omalla käytännön asiantuntemuksella ja fiiliksellä, mutta itse ajattelin turvautua ammattiapuun. Asialliset näkemykset asioista perillä olevilta ja mittauksissa käyneiltä ovat tervetulleita (ylipäänsä, ei välttämättä ratanäkökulmasta).

Ainakin mäkelänkadulla mittaus tehdään niin että valitaan ensin pyörä mikä halutaan. Sitten mennään mittapukkiin ja katsotaan kyseisen pyörän geometriataulukosta että mikä koko on se oikea. Sieltä saa siis oikean koon juurikin jollekkin tietylle pyörälle, sitä voi sitten soveltaa muihinkin. Ilmaistahan touhu on jos sen pyörän kyseisestä liikkeestä sitten ostaa.

Ehkä oman pyörän geotaulukko ois hyvä vaihtoehto, tai miks ei koko pyöräkin jos on kulmamittarit ja muut systeemit olemassa.

kid_scientifik - 22:26, 18.10.2011 »

Rungon oikea koko ja oikeat säädöt ovat alkaneet mietityttämään entistä enemmän viime aikoina. Satulan säädän ensin niin korkeus- kuin sivuttaissuunnassakin oikealle kohdalle, eikä tässä ei ole niinkään ongelmia. Sen sijaan rungon optimipituus mietityttää. 3/4 pyöristäni on nimittäin minulle “vallitsevien standardien” mukaan sentin ja yksi jopa kaksi liian lyhyitä (max. kymppisenttisille kannattimilla).

Ei noita "standardeja" kannata kovin paljon ihmetellä. Jos ne pyörät tuntuvat hyviltä ja oikean kokoisilta, ne ovat sitä. Onko joku syy, minkä takia haluat ajoasentoa säätää, kuten hartioiden tai istumaosion puutuminen?

Me täällä “väärinkäytämme” noita mitoitussivuja koko ajan. Ne suositukset ovat droppitangolliselle maantiepyörälle, mutta niitä käytetään enimmäkseen mitoitettaessa maasturitangollisia mitälierunkoja, ja lopputulos on silti suurimmalle osalle kuskeista riittävän hyvä. Tätä ajatusta kannattaa pyöritellä tovi päässä ennen kuin alkaa kantaa rahaa ainakaan Mäkelänkadulle. Pro Bikestä joku kirjoitteli aiemmin tänä vuonna joko tänne tai ffoorumille, se kuulosti ihan järkevältä menolta.

Kiitoksia vastauksista. Tuo Velosportin pukkijuttu maksaa 70 euroa ja rahat saa tosiaankin takaisin mikäli ostaa pyörän liikkeestä. Pro Bikessä tehdään puolestaan todella perusteelliselta kuulostava kokokartoitus, mutta hintaakin on 150e.

Lyhyt taustoitus oman tilanteeni avaamiseksi: aikaisemmista urheiluista muistona (nyt onneksi passiivisessa vaiheessa oleva) välilevyvaiva alaselässä -> joustamaton alaselkä + istumatyö kuormittavat yläselkää ja hartioita, ja näiden kanssa on ongelmia - myös pyöräillessä.

Ajan päivittäiset 5-15-kilometriset kommuutit lähinnä Gangstalla, joka on siis melko lyhyt runko, ja riserilla. Ajoasento on verrattain pysty eikä tässä ole ongelmia noin lyhyitä pätkiä ajaessa. Pidemmät, 20-50-kilometriset lenkit ajan joko Joella, joka on niin ikään lyhyehkö, ja maantiedropilla tai Mashilla, joka taas on “standardien” mukainen, ohjaamonaan lyhyt kannatin & bullhorn minimaalisella dropilla. Kun mennään yli 20 kilsaa putkeen, alkavat nuo yläselkäongelmat kummallakin pyörällä. Sama koskee myös pidempiä rullailusessioita.

Selkä ei kuitenkaan kipeydy mitenkään sietämättömästi, pistävään kipuun saakka eikä ongelma muutenkaan ole lannistavissa mittasuhteissa. Kuitenkin tämäntyyppiset vaivat tahtovat kehittyä pikkuhiljaa hankalammiksi mikäli asiaan ei puutu aikaisessa vaiheessa. Totta on myös se, ettei ratapyörä ole optimaalinen lenkkipyörä, mutta ehkäpä tämän keskustelun voisi jättää pois tässä yhteydessä.

Yksi mietityttävä seikka vielä. Keho varmasti “adaptoituu” jollain asteella ajoasentoon, siis mikäli se ei ole aivan pielessä. Yksi syy ongelmiin saattaisi olla myös se, että ajan suurimmaksi osaksi pystyllä setupilla ja sitten harvemmin huomattavasti makaavammassa asennossa, jolloin edelliseen enemmän tottunut kroppa kipuilee hieman jälkimmäisessä.

Tuolla oireenkuvauksella sanoisin, että sekä Joe että Mash ovat vähintäänkin liian matalaohjaamoisia, mahdollisesti myös liian pitkiä. Noihin pulmiin en tiedä kuin kaksi vaihtoehtoa: pitää ajaa paljon, jotta selän lihakset tottuvat, tai vaihtaa runkoon, jossa on korkeampi emäputki. Totuttautuminen kestää kauan ja voi vaatia sekä venyttelyä että kevyttä punttitreeniä. Pidemmän päälle lavanseudut voivat alkaa mennä jumiin ja hierojaa tarvitaan. Mikään maantiepyörämitoituskaan ei ole kevyt pidemmillä matkoilla, siihen vain tottuu kun ajaa ja ajaa ja ajaa.

En usko, että tämä pulma ratkeaa testipenkissä. Tarvitsisit sovitukseen jonkun fysioterapeutin, joka osaa ottaa alaselän liikerajoitteet huomioon. Siihen ei perusfillarimekaanikko pysty. Koska uuden kaluston hankkiminen ei tunnu olevan kovin suuri ongelma, tee testi jollain pystygeometriaisella eli korkeakeulaisella maantierungolla, esim. jollain Bianchin C2C-rungolla tai vastaavalla. Vaihtoehtoisesti osta johonkin pyörääsi uusi alumiiniputkinen keula, unohda hölmöt stemminslämmäyshöpinät ja rakenna ylpeästi hyvin korkea spacernippu. Jos se auttaa, voit hankkia vastaavilla spekseillä jonkun (mittatilaus)ratarungon, jossa on riittävän korkea etupää. Matalan emäputken aeroetu ei ole oikeasti kovin suuri sellaisissa vauhdeissa, joita amatöörit yksikseen ajavat.

Onhan noita mystisiä kiputiloja. Oma kroppani ei pystynyt sulattamaan maantiepyörän droppitankoa laisinkaan. Niska ja hartia kipeytyivät, sekä peukkulihas ja käsivarsi rasittuivat. Ratkaisu oli suora tanko, vaikka Ernesto itkee ja pyörii haudassa.

Suosittelen myös eri ajoasentojen kokeilua ja eri taivutuksilla olevia ohjaustankoa (jotka ovat leveämpiä kuin 42 cm). Myös trikträk ja fgfs-fillarit eivät varmaan ole ergonomialtaan ajamiseen tarkoitetut… eli järkiAJOpyörän hankkiminen ei ikinä ole pahitteeksi.

^^ tietenkin myös ihan vaan pelkkä stemmin vaihto vähän isommassa kulmassa korkeammalle nousevaan ja lyhyempään varmaan jo auttaisi hieman hahmottamaan mikä toimii paremmin ja mikä huonommin.

Toimii tiettyyn rajaan asti, jos ollaan suht lähellä “oikeaa” rungon mitoitusta. Technomic on hintansa väärti tällaisessa touhussa kierrekeulapuolella.

Tuleeko ajettua epähuomiossa kyynärpäät lukossa? Jumii hartiat aika tehokkaasti.