Sun kritiikki on sinällään ihan asiallista, mut koen, että se kohdistuu vääriin tahoihin. Avustusjärjestöjen kun on vaikea suoraan vaikuttaa esim. yhteiskuntajärjestykseen. Se ois valtiollisten ja valtioidenvälisten toimijoiden hommaa. Avustusjärjestöiltä kun usein loppuu toimintamahdollisuudet siinä vaiheessa jos yrittävät sotkeutua liiaksi politiikkaan. Ja ne eriarvoistavat rakenteet ja vartijoiden tarve ym. on joko viety sinne kolmansiin maihin jo ennen 90-lukua ja sittemmin useaan kertaan uusinnettu osin kotoperäisin voimin. Se, että pieni joukko länsimaisia avustustyöntekijöitä elää jossain paikallisen eliitin ja harvalukuisen “keskiluokan” elintasojen välillä, ei tässä vaiheessa enää vääristä yhteiskuntarakennetta mitenkään olennaisesti. Toisaalta taas avustusjärjestöjen toiminta ihan konkreettsesti voi auttaa aika montaa esim. ruokkimaan perheensä, hoitamaan jollekin porukalle puhdasta juomavettä, saamaan rokotukset kuntoon tai helposti antibiooteilla hoidettavan sairauden kuriin. Yhteiskunnallisten rakenteiden muuttaminen on sitten vähän toisenlaisten toimijoiden heiniä.
Sivumennen sanoen: niissä paikoissa joissa mä olen käynyt, ne köyhemmät todennäköisesti pistäs viidakkoveitsillä palasiks ne samat kaverit, joita vartijat osoittelee kivääreillä. Eli ei ole ihan kestävää samaistaa köyhiä ja rikollisia.
Mä olen itsekin aika kriittinen sen suhteen, kuinka paljon avustustoiminnalla voidaan vaikuttaa, mutta musta sä pistät avustusjärjestöjen piikkiin asioita, joiden syyt ovat valtiollisissa sekä ylikansallisissa toimijoissa (kohdemaan valtaapitävät + kansainvälisen järjestelmän piirteet jotka vaikeuttavat köyhien maiden vaurastumista).
(Mun pointti noissa palvelijoissa ei siis tosiaan ollut se, että kyseessä olisi esim merkittävä asia työllisyyden kannalta, vaan se, et se mikä meille näyttäytyy länkkärityöntekijän ylellisyytenä, näyttäytyy siellä paikanpäällä ihan toisessa valossa.)
Hirmu laaja aihe eikä tyhjenny tähän keskusteluun. Mut mun pointti on, ettei pidä hämääntyä siitä, että avustustyöntekijät elävät näennäisesti aika yltäkylläistä elämää. Suurimmalla osalla elämä on kumminkin ollut mukavampaa ja helpompaa kotimaassa. Enkä mä ainakaan näe, että kohdemaassa toimivien avustusjärjestöjen ensisijainen tehtävät olisi yhteiskunnallisen tai poliittisen todellisuuden muuttaminen. Useimmiten joutuvat tasapainottelemaan omien tavoitteidensa ja paikallisten valtaapitävien intressien välissä, että saavat ylipäätään toimia maassa.
Edit: ja tottakai kannattaa ennen lahoittamista tutustua järjestön toimintaan ja pyrkia arvioimaan, onko homman tavoitteet tosiaan jonkun muun kuin järjestön kirjanpitäjän auttamisessa. Jos siis on kiinnostunut auttamisesta eikä verirahan maksamisesta.