Eettiset valinnat, ympäristötietoisuus jne. pyöräilevän kuluttajan näkökulmasta

Orjatyöllä teetetty kulutushyödyke joka hankitaan tarpeeseen ja käytetään loppuun asti (ja mielellään kierrätetään käytön jälkeen) on eettisempi valinta kuin vastaava reilun kaupan tuote joka hankitaan pelkästään moraalin pönkittämiseksi.

^Shimano vs Phil. Timbuk2 vs Chrome. Plug vs Steamroller. CRC vs LBS.

ChainThug - 13:25, 23.3.2013 » Orjatyöllä teetetty kulutushyödyke joka hankitaan tarpeeseen ja käytetään loppuun asti (ja mielellään kierrätetään käytön jälkeen) on eettisempi valinta kuin vastaava reilun kaupan tuote joka hankitaan pelkästään moraalin pönkittämiseksi.
Montas pyörää sulla olikaan varattuna aurinkoisten sunnuntaiden ajeluja varten?

^ Ei yhtään eettisillä perusteilla hankittua.

Missähän ne Surlyn rungot kootaan?

Mull Dundane - 14:20, 23.3.2013 » Missähän ne Surlyn rungot kootaan?

Erittäin hyvä aihe, jota on tullut mietittyä, mutta harvemmin niin, että pohdinnat olisivat suuremmin päätyneet toiminnaksi.

Tässä muutamia yhdistetyn pyörä-/linturetken* jälkeisiä hajamietteitä:

  1. Kierrätys & kunnostus: aika pitkään suosin käytettyjä runkoja ja ennen kuin tässä sorruin ostamaan rollerin rungon, niin edellinen uutena ostettu pyörä oli joskus ala- ja yläasteen välissä saatu. Tämän palsta on itselleni ollut tämän suhteen hyödyllinen, koska on oppinut edes auttavasti herättämään rähjäistä tavaraa takaisin eloon ja toisekseen iso osa pyöräni osista on täältä hankittuja.

  2. Tuotantoketjut kiinnostaa: mistä raaka-aineet tulevat? Kuka tekee työn missäkin vaiheessa ja missä olosuhteissa?

Yhtä kouluprojektia varten selvittelin aika puolivillaisesti Nokian A10:en tuotantoketjua (toki yksinomaan kotoa) ja sen verran sain tietää, että suomalaisen rengastehtaan käyttämä kumi tulee Brasiliasta tai Indonesiasta. Brasilian kumiviljelmistä en tiedä tuon taivaallista, Indonesiasta en juurikaan. Borneolla dayakit ovat käsittääkseni erinomaisia kumin pienviljelijöitä ja tuotantosuhteet heille melko edulliset. Plantaasit taas sitten eivät niinkään.

Nyrkkisääntönä voisi olettaa, että sikahalvoista tuotteista tuskin jää kauheasti varallisuutta alkupään työntekijöiden käsiin. Mikä ei tarkoita sitä, että kalliit/laadukkaat tuotteet olisivat automaagisesti eettisempiä. En pyri tässä myöskään syyllistämään vähävaraista yksittäistä kuluttajaa, jonka ostokäyttäytyminen tuskin vaikuttaa siihen saako työvoima alkutuotantomaassa järjestäytyä, reilua palkkaa yms.

  1. Aiempaan liittyen: kuluttajavaikuttaminen on todella kinkkinen kysymys. Periaatteessa on erittäin hyvä, että kuluttajat vaativat tuotantoketjujen läpinäkyvyyttä ja sitä, että prosessi on ollut oikeudenmukainen. On kuitenkin erittäin ongelmallisesta, että esim. reiluista työoloista tulee tuotteen “lisäominaisuus”, jonka kuluttaja voi halutessaan valita kaupassa - vähän kuten ostaako vanilja- vai mansikkajäätelöä - sen sijaan, että ne ovat oletuksia. Vastaavasti ongelmallista on, että vastuu sysätään kuluttajille, eikä tuottajille, valtioille ja ylikansallisille toimijoille.

  2. Eettisen kuluttamisen ja markkinoinnin ongelmiin kuuluu myös se, että aika usein pääomapuoli kaappaa hyvääkin tarkoittavat muutokset, valvonnan ynnä muun osaksi markkinointiaan. Näin kävi esim. “kestävyyden” käsitteelle: kun ympäristö- ym. järjestöt vaativat kestävää liiketoimintaa ja kehitystä, päädyttiin lopulta siihen, että yritykset omaksuivat kyseisen kielen ja nyt kaikilla on erilaisia kestävän ja eettisen liiketoiminnan ohjelmia ilman, että kyse on juuri muusta kuin mielikuvamarkkinoinnista. Esim. kaivosyritykset puhuvat iloisesti kestävästä liiketoiminnasta, vaikka luulisi kenelle tahansa olevan selvää, että se ei voi olla kestävää (samassa mielessä kuin esim. mikä tahansa uusiutuvan luonnonvaran käyttö).

  3. Globaalit varallisuuserot: toki pitää jossain määrin suhteuttaa palkat yleiseen hintatasoon, mutta kyllä absoluuttiset luvut silti kertovat aika selvästi mistä on kyse. Jotkut yksinkertaisesti saavat vähemmän (suhteellisesti ja absoluuttisesti) palkkaa työstään. Papua-Uudessa-Guineassa öljypalmuplantaaseilla työläiset saivat keskimäärin sellaista vajaata sataa euroa kuussa, jos pystyivät tekemään täysiä työviikkoja. Rahasumma on periaatteessa suuri sikäläisessä tilanteessa, mutta jos työläinen söisi kaupan ruokaa, kuluisi palkka pitkälti siihen. Tämän vuoksi monet viljelevät itse ruokansa plantaasilla työaikojen ulkopuolella, eli tekevät käytännössä töiden jälkeen lisää töitä. Ei olla reiluuden piirissä minusta.

  4. Paluu pyöriin: sanoisin, että kaikissa käyttämissämme hyödykkeissä on taustalla epäeettisiä ja riistäviä tuotanto-oloja ja -suhteita. Näitä vastaan pitää kamppailla. Toisaalta tätä ei nykyisissä rakenteissa voi täysin paeta ja on väistämättä tehtävä kompromisseja. Väittäisin, että hyvin huollettu pyörä, jolla poljetaan paljon on jo hyvä alku ja vähemmän haitallista monessa mielessä kuin vaikkapa muut tavat liikkua - joita kaikki eivät tietenkään voi välttää.

Mutta joo: pahoittelut sekavuudesta ja kiitos hyvän topikin avaamisesta!

  • heikosti näkyi mitään. yksi käpytikka (Dendrocopos major) melskasi töissään puussa
1 Like

^Hyvää jaappausta.

Lisäisin vielä, että yks kuluttajaeettisesti arveluttavimmista hommista on tilata jotain halpaa ja käyttöiältään lyhytaikaista paskaa toiselta puolelta maailmaa. Tuli mieleen noista toisessa ketjussa pyörineistä Mongoose-halpisbeachcruiserfättiksistä. Yleisesti ottaenkin tuntuu että tavaran kuskaileminen pitkin maailmaa on suhteettoman halpaa energiankulutukseen/ympäristökuormitukseen verrattuna.

Musta chainthugilla on pointti.
Itsellä on tallissa pari secondhand runkoa, yksi saksan käsityö ja pari taiwan-ihmettä… Toisella rungoista tulee 10 vuotta täyteen ensi keväänä ja ajossa se on ollut enemmän kuin tarpeeksi.

En ole eettiisyyttä osissani ajatellut kun pääosin käytän ne loppuun asti ja ajan pyörätkin loppuun niin pitkälle kuin kykenen enkä turhamaisuuttani hanki uusia uusia.

Mielec ja visp yms. Huvittaa, mutta jos niilllä oikeasti ajetaan eikä vuoden päästä vaihdeta seuraavaan halpiskelkkaan niin kai se on ihan ookoo.

Edit: omissa pyörissäni tietty etusijalla on ajettavuus ja mukavuus. Elämä on liian lyhyt ja pyöräily on liian siistiä ajettavaksi väärän kokoisilla tekohenkikonversioilla eettisyys-syistä.

Smurf - 16:56, 23.3.2013 » Mielec ja visp yms. Huvittaa, mutta jos niilllä oikeasti ajetaan eikä vuoden päästä vaihdeta seuraavaan halpiskelkkaan niin kai se on ihan ookoo.
https://www.yksivaihde.net/old/9178

Olen myös miettinyt fillareihin liittyvää kuluttamista(ni). Lähinnä siltä kantilta, että vaikka toisaalta tiedän liikkuvani fillareilla paljon ja tulen myös tulevaisuudessa liikkumaankin niin pitkään kuin suinkin olen terve ja polvet toimivat, niin toisaalta fillareiden fiilistelyyn liittyy ja on liittynyt paljon yksinkertaista myymistä ja ostamista vaihtelun ja uutuudenviehätysten jne. vuoksi. Siis jonkinlaista vapaa-ajan viettämistä ja elämän velvollisuuksista irtautumista ebayta ja fillariosakauppoja selailemalla, sen yhden jeesusosan tarvitsemista. Fillariroinaan kuluttaminen itseilmaisun muotona ja silleen. Speksailu joka ei ole vastaamista johonkin varsinaiseen käytännön tarpeeseen on alkanut vaivata ja ahdistaa mua. Valoisa puoli tässä asiassa on tietty myös se, että fillarilla liikkuminen ja autottomuus ei pitäisi jäädä ainakaan kalustosta kiinni. Fillarit ovat ainakin oletettavasti kestävistä osista itse kasattuja, on oppinut korjaamaan, asentamaan ja kasailemaan yhtä sun toista, on voinut korjailla kavereiden fillareita, saanut muutaman muunkin ehkä kiinnostumaan fillarin mahdollisuuksista kaupungissa jne.

Silti tuntuu, että jonkinlainen speksailun lakipiste on mun kohdalta saavutettu. Jotenkin on aika saatananmoinen speksausähky kehittynyt ja sellainen realisoituneen länsimaisen kuluttajan nolo tunne, minkä itse koen todellakin terveenä asiana tässä kohtaa. Mutta tätäkään ei pidä ymmärtää väärin: tykkään todella paljon fillareistani, niiden tarjoamista liikkumismahdollisuuksista, vapauden tunteesta ja niistä siisteistä hetkistä joita tulee fillarin selässä koettua. Ja toistaalta: onneksi ei tullut joskus aiemmin ryhdyttyä vaikka moottoripyörien kanssa näpertelemään. Että vaikka koen tämän fillariurpoilun olevan myös jonkinlaista sairautta, niin onneksi se suuntautuu verrattain vaarattomaan ja ekologiseen kohteeseen joka tuottaa enemmän elämänlaatua kuin syö sitä.

Tää ei nyt fillarimarkkinoiden kuluttajaeettisyyteen varsinaisesti liittynyt, mutta olkoon sitten vaikka jonkinlainen ohut yhden kuluttajan sisäinen tarkastelu.

1 Like

^ & ^^ Kyllä ja kyllä.

Tuosta speksauskuumeesta (“pakko saada yhtenäinen osasarja” jne.) tuli mieleeni Harvey Pekarin mainio (omaelämänkerrallinen) sarjis jazz-levyjen keräysmaniasta ja kuinka yhtenä päivänä vain lopetti, ja elämä oli helpompaa, kun kaikki ajatusenergia ei pyörinyt sen ympärillä, että mitä pitää saada, miten rahoittaa se jne. Ei sillä, onhan fillarispeksaus tuota “järkevämpi” harrastus, mutta oireet ovat varmaan aika samanlaiset.

1 Like

Nuff said tudetski. Kyllähän sitä speksailee jonkin verran ja välillä miettii kyllä, että tarviinkohan nyt tämmöstä ja tämmöstä. Toisaalta taas ostan todella vähän uusia osia loppupeleissä. Kumit, ketjut, vaparit, jarrupalat ja vaijerit (ja mahd. rattaat) taitavat olla ainoita osia mitä tulee täysin uutena hankittua. Osa noistakin tulee etsittyä täältä tai joltain paikalliselta heebolta vähän käytettyinä. Muuten kyllä kaikki on toisen tai tiedä kuinka monennen tyypin kautta kiertäneitä. Toki onhan noitakin kuluvia osia iso liuta mutta kyllä itse koitan ajaa suhteellisen loppuun asti kaikki kuluvatkin osat ja paikkailla kumeja parhaani mukaan. Kierrätys kunniaan jne…onneks on tämä YV ja muut foorumit mitä kautta löytää kyllä hyvin itselleen sopivaa osaa käytettynä. Onhan tässäkin toisen käden ostamisessa se dilemma, että jollekin speksaushurjalle ne rahat menee kuitenkin ja se ostaa sitten uutta tavaraa jne…

1 Like

Näkemyksiä on varmaan yhtä monta kuin fillaristejakin, eikä muuhun pidä pyrkiäkään. On kuitenkin mielenkiintoista lukea muiden mietteitä ja pyrkiä funtsimaan omaa käytöstään ja ajatuksiaan eri vinkkelistä.

Oon sen verran turtunut kaikenlaiseen paskaan, että kuluttajaetiikan puolella mua jaksaa kiinnostaa eläimet, luonto ja ihmisoikeudet mahdollisesti jopa tuossa järjestyksessä, vaikka en allekirjoitakaan minkäänlaista ihmisvihamielisyyttä. Kolmossija on kuitenkin parempi kuin ei mitään.

Yllättävänä käänteenä tän otsikon alla oli kulutustottumusten vaikutus omaan psyykeen ja oon eniten saanut irti “speksausmaniaa” käsittelevistä puheenvuoroista. Tutulta kuulostaa ja pyrin ite keksimään tapoja rajoittaa sitä. (Itsensä ruoskiminen ei ole rakentava tapa.)

Jotkut keventelee pyöriään, ite pyrin keventämään taakkaa korvien välissä. Mikään osa ei ole käytännössä tai henkisesti yhtä kevyt kuin se, jonka jätti kauppaan tai josta hankkiutui eroon.

oisko tarvis nostaa, jottei mene kulutushysteriatopikki iha häneksi

“Kuluttamisen” ongelma on kuluttaminen, tarve hankkia. Apinat speksaavat parempia vesimeloninavauskeppejä, me stemmejä ja kampia. Jos olis köyhä kolmannen maailman tapaan, sitä ois varmaankin ihan fiiliksissä siitä, että olis pyörä, minkälainen vain, ja sen rikkoutuessa sitä varmaan korjailisi pakkausteipillä ym. käsillä olevalla, ja jos se hajoaisi lopullisesti, olisi pakko kävellä.
Meidän III maailmasta katsottuna yltäkylläisyydessä elävien elämä on suloisesti etäällä klassisen tarvehierarkiapyramidin kannasta. Onko tässä valossa relevanttia kysyä, kuuluisiko oma speksausvarallisuus antaa hyväntekeväisyyteen? Harvempi meistä kai ostaa jokapäiväisen leivän asemesta pyöränosia.
Onko moinen pohdinta vailla tehtyjä tekoja pinnallista nettijeesustelua? Onko eettinen pohdinta pakollista, vai voiko sen ulkoistaa moralisoimalla? Eivätkö kaikki ismi-elämänkatsomukset ja uskonnot vaadikin sisäisen etiikkansa ulottamista kaikkialle olemassaolevaan? Voiko tästä irtisanoutua ateistisilla tai nihilistisillä katsomuksilla? Jos niin tekee, onko vapaamatkustaja, ja jos on, niin kenen bussissa silloin onkaan?

1 Like

itse näkisin että jos kaikki speksausrahat antaisi hyväntekeväisyyteen niin parhaiten sen jälkeen voisi hyväntekeväisyysjärjestöt.

speksaus on puhtaasti hopealuodin metsästystä (kuten tudetski osuvasti yllä kuvasi) eli siis puhtaasti filosofisella tasolla fiilistelyä vailla mitään oikeasti mittasuhteisiin laitettua konkreettista vaikutusta lopputulokseen. fillaroinnin hyötysuhde kävelyyn verrattuna on hyvin korkea, oli sit sadantonnin 4kg länsikuituvehje tai 20kg mummopyörä alla.

ja tässä tullaan siihen pointtiin: hyväntekeväisyysjärjestöt itse ovat hyvin kiistanalaisia. ainut fakta niiden kanssa on se, että ne maksavat työntekijöilleen palkkaa. ja koska järjestöt eivät pysty toimimaan tyhjiössä muun maailman ulkopuolella siihen vaikuttamatta, auttaimsen vastapainona ne tuovat yleensä mukanaan myös huonoja juttuja. mutta onhan se kivaa lähteä avustustyötä tekemään kun oot kylän rikkain kaveri jo ekan kuukauden tilin jälkeen ja on talo täynnä palvelijoita… ja mikään mahti maailmassa ei saa jatetua rahoja täysin oikeudenmukaisesti vaikka mitä tekisi.

sit jos lahjoittamisen sijasta speksataan niinkuin tiedostava kuluttaja tekee, niin kannattaa muistaa että vaikkakin pieni osa, niin osa siitä rahasta menee niille runkojen ym osien tekijöille. ja käsittääkseni ainoastaan pohjois-koreassa on selkeästi työnteon suhteen sanelupolitiikka rynnäkkökiväärin takaa. runkojen tekijät voisivat siis tehdä myös jotain muutakin elääkseen mutta köyhissä maissa ei ole kauheasti valinnanvaraa. väitän että kiinalaiset ovat oikeasti tyytyväisempiä isoissa tehtaissa älyttömien vuorojen parissa kuin jossain rutikuivalla maaseudulla tai saastuneen joen varrella jossa koko suku yrittää viljellä sen verran riisiä etteivät kuole nälkään. toisaalta taas kun käytössä on halpaa työvoimaa, tuotantoa siirretään työvoiman luokse joka taas lisää työvoiman kysyntää ja vaikuttaa muun muassa palkkoihin. ja työolotkin ovat parantuneet vuosi vuodelta. sellaista ratkaisua ei ole että sormia napsauttamalla kehitysmaasta tulee länsimaan tyylinen vauras paikka.
http://blog.willji.com/wp-content/uploads/2012/03/china_wages_chart.png

eli siis jos tossa nyt jotain järkeä oli niin valinnat ei ole yksinkertaisia eikä mustavalkoisia, jokainen tehkööt miten haluaa mutta yksiselitteistä oikeaa vastausta ei yksinkertaisesti ole olemassa.

Koivulan dynamo - 21:48, 19.12.2013 » Eivätkö kaikki ismi-elämänkatsomukset ja uskonnot vaadikin sisäisen etiikkansa ulottamista kaikkialle olemassaolevaan?
Ite näkisin, että tällaisen kaikkeen tekemiseen ulottuvan johdonmukaisuuden vaatiminen on ehkä lamaannuttavin tulokulma koskaan. Ei siihen kukaan pysty.

voitko vielä tieteellisesti ja lähteisiin perustuen listata, minkä järjestön tyypit on rikkaimpia kylissään?