Noniin. Fiksaaminen epäonnistui karsealla tavalla, fillarissa on vieläkin kolme vaihdetta ja jalkajarru. Maalata en ehtinyt muilta töiltäni, mutta lyhensin ja madalsin runkoa tuonne 54x54 tietämille. Keskiö taitaa olla nyt sellaisen 30 sentin korkeudella, joten fiksinäkin tällä varmaan voisi vähän jo kallistaa ilman, että polkimet kolisee maahan. Työkaluina mig, rälläkkä, rautasaha ja pari viilaa. Aikaa meni tollaiset 5 tuntia.
http://normaali.net/wordstress/wp-content/uploads/2010/11/tunturi-vip-21-600x398.jpg
Ratadropit oli saatava ja löysin palan haponkestävää terästä, josta ne kohtalaisen kovalla vaivalla syntyikin. Alkaa olla viimeisiä kertoja kun yritän viilata haponkestävästä mitään, on nimittäin aika lähellä myös viilankestävää tavaraa.
http://normaali.net/wordstress/wp-content/uploads/2010/11/tunturi-vip-22.jpg
Stemmi oli niin ylettömän pysty, että nykyisellä runkokoolla polvet olisivat auttamatta paukkuneet ohjaustankoon, joten katkaisin stemmin puolestä välistä ja muutin asentoa hieman etukenoisemmaksi. Tämä on mun mieliosa.
http://normaali.net/wordstress/wp-content/uploads/2010/11/tunturi-vip-23-600x398.jpg
Annoin myös etuhaarukalle rälläkkää sillä renkaalla oli tilaa pyöriä turhan monta senttiä. Samalla lähti myös dynamon kiinnike.
http://normaali.net/wordstress/wp-content/uploads/2010/11/tunturi-vip-24-600x398.jpg
Kuvista puuttuu nyt myös kallistettu satulatolppa. Koko satulaputki olisi saanut kallistua enemmän taakse päin ja takarengas olisi mahtunut tulemaan vielä 10 milliä lähemmäksi satulaputkea. Mutta kun ei niin ei. Ajoasento on speedway-mainen ja fillarilla on kiva sladitella.
Ainoa pukki jota käytin rakentamiseen oli 120 miliä leveä pala lankkua, jonka läpi porasin kierretangon droppeja varten. Runkoputkien lyhennystä varten tein erikorkuisia puunpaloja eri putkien vahvuuksia varten (esim. 50mm-27mm/2=36,5mm), joiden päälle sitten vedin putket hitauspöydälle vingalla kiinni niin, että kaikki olivat oikeassa tasossa putken vahvuuteen nähden.