Oon tuskin ainoa joka on lähtenyt tekemään jotain itse vaivalloisesti säästääkseen joitakin roposia mutta lopulta tää on päätynyt maksamaan enemmän kuin se kalliimpi vaihtoehto joka oli tarkoitus välttää. Tähän ketjuun siis varoittavat esimerkit.
Aloitan:
75 € tehdaskasatusta 650b dynykiekosta, “hyissaa…”, teenpä ite ja säästän. Tulos: käytetty napa 35 €, käppäinen halpiskehä 30 €, pinnat ja nipat viel ostamatta…
ostaa paskassa kunnossa olevan fillarin rungon takia ja päätyy vaihtamaan kaikki komponentit vs. ostais valmiiksi suurin piirtein halutuilla osilla kasatun pyörän
ostaa snadisti yhteensopimattomat osat koska luuli säästävänsä ja tyhjentää sit lompakkonsa kaiken maailman adaptereihin + ei takuita et kombon sais toimimaan tai osat selviäisi ehjänä asennusprosessista
Tämä ei ole mulle ainoastaan harrastus vaan myös elämäntapa. En tiedä paljonko “halvassa ensifiksissä” on euroja kiinni enkä haluakaan tietää, halpaa siitä ei kuitenkaan tullut.
Hyvä aihe siinä mielessä että kallistahan kaikki on ku rupiaa joka nippels ja nappelsiia erikseen ostelemaan.
Mutta sitte toisaalta. Jos mä haluaisin vaikka fillarin jossa olis Pelagon runko. Niin en kuitenkaan ikipäivänä haluais pyörääni kiinni yhtä ainoota osaa joita niissä Pelagon kompliiteissa on.
Että jos ajattelen fillareita joita oon kasaillu ittelleni mä en oikeen kyllä olis koskaan pystynyt pääsemään haluamaani lopputulokseen millään muulla summalla kuin sillä summalla mitä olen niistä palikoista lopulta maksanu.
e. Siis: mulle “itse tekeminen” ei ole rahansäästökysmys vaan ainoa mahdollinen vaihtoehto. Sekin että opettelin lopulta kasaamaan ite kiekkoja ei ollu rahansäästöasia vaan omavoimaisuuden ja -varaisuuden lisäämisasia.
Niin jaa. En oo miettiny. Mutta nyt tulin yhtäkkiä miettineeks että onko tämmönen “pakko” valita itte joka ruuvin kanta itseä miellyttäväks jotenkin epätervettä. Ehkä se on, samperi. En oo koskaan ajatellu asiaa tältä kantilta.
mut onneks pöllityllä jopolla lähialeppoon ja takas vetäessä ei tartte ajatella monella kymmenellä tonnilla pyöräromua tarkalleen ottaen odottaakaan siellä projektijonossa ei-koskaan-valmistumistaan
Apua nyt menin jopa niin pitkälle aamupäivän itseanalyysissä että tajusin että tää touhu on kaiketi jonkinlaista sijaistoimintaa. Eli harrastustoiminta on mahdollisesti se yksi ja ainoa elämänalue johon itsellä on täysi kontrolli ja joka on “järjestyksessä”.
Eli: sen sijaan että nyhnää ruuvia, kannattais ehkä tutkailla mikä omassa elämässä laajemmin on sellaista mitä ehkä pitäis nyhnätä. Apua nyt mua rupes ahistamaan. Oijjoi oi voi.
ostin joskus 2008 tai 2009 kakkosfillarin projektiksi että ois jotain pientä näperreltävää ja nyt yli kymmenen vuotta harrastaneena voin sanoa että itse tekemällä säästämisen merkitys on hämärtynyt
Ensimmäinen esimerkki kun tulee mieleen, on nykyinen maastopyöräni. Sinänsä ihan hyvä kapine, mutta: ensin löysin rungon halvalla. Sitten kiekot ja keulankin. Mutta jos nyt kaikki osat hintoineen menisi syöttämään johonkin Exceliin, niin vahva veikkaus jo ihan pienelläkin ynnäyksellä on, että olisin saanut vastaavan samaan, luultavasti halvempaankin hintaan.
Mutta ainakin tuon osalta ajatus oli että menee vähän kuin osamaksuna. Yksi osa siis kerrallaan maksettavana, eikä tarvinnut mennä luotolle tämän pyörän osalta.
Pelastin kolmisen vuotta sitten pyörätien varresta Crescentin sopivan kokoisen rungon, koska aattelin et eihän se ole mikään operaatio restauroida tuosta kaupunkiajopeli. No saatana etuhaarukka pitäis hommata vääntyneen tilalle ja faubereillekin kai tehdä jotain. Siitä päästään ohjainlaakerin uusimisen kautta satulatolpan ja ketjun ostoon, jolloin hintaakin alkaa kertyä mukavasti. Enpä ole mitään sille tehnytkään siis ja siellä se nyt lojuu tilaa viemässä.
Ostin dakar-pyörän koska se oli siistin värinen.
Pyörästä enää alkuperäisenä runko, kaiken muun vaihtanut.
Liikaa katselin hölmösti instagramista kakskutosia pyöriä jollain paulin osilla.
Kakarissa on nyt toinen takavanne istumassa ja tänään laitoin kahdet ketjut yhteen kun en jaksanut enää käydä hakemassa uusia ketjuja.
Kahdeksalla kympillä pyörän ostin, ajoin Liedosta Turkuun vääntyneellä haarukalla ja loppuun ajetulla 200GS -osasarjalla, jarrut ei toimineet ja vanteet oli solmussa.
Soitin entiselle omistajalle perään että “kusipää” kun en muuta keksinyt, myi toimivana ja koeajossa en jotenkin innoissani nähnyt mitään vikaa.
Nyt varmaan 400 mennyt pyörään mistä hajoaa joku osa aina kun uuden siihen hankkii.
Ehkä jos vain ottaisi osat talteen, näyttäisi putkileikkuria ja laittaisi osa kerrallaan metallinkeräykseen.
Välillä kun tekee jotain ihan uskomattomia paskankiillotusoperaatioita pelastaakseen jotain ihan kämäsiä palikoita eikä suostu ostamaan uusia tai edes parempia kuin mitä on kiillottamassa tulee mieleen että mitä jos välillä vois säästää hermoja.
Yks hyvä esimerkki on mun Cressun maasturi. Oon omistanut sen viimeiset 18 vuotta, ja rahallinen arvo 404 not found. Jostain saakelin sentimentaalisesta syystä on silti ollu pakko kuljettaa muutosta toiseen mukana ja tehdä sille huoltotoimet, vaikka tiedän erittäin hyvin et ajan sillä noin kerran vuodessa, ja ehkä pari kaveria lainaa sitä kesällä kun mennään kuuntelee jympytystä. Silti jotain 15 vanhaa orkkis ohjainlaakeria elvytin tossa kesällä, jos se olis pykältämättä niin paljon.
Pitäs vaan laittaa myyntiin ja nyhtää rahat vaan siks että siitä on paperitki tallessa.
Paitsi ehkä Bullitt, jos ei laske hintaa tehdylle työlle.
