Itsellä on vaihteisiin suhtautuminen hieman toisinpäin, Kolnaakkeli tekis mieli konvertoida singleksi, mutta koska laiskuus, en ole jaksanut. Myös perustelen itselleni että vaihdepyörällä on välillä ihan terveellistä ajaa, mutta en siinä mitään taivasta avaavaa näe kun sillä ajaa.
Kivaa se on mutta ei mitään ihmeellistä
Ei en aja progressiivisesti, lappu rinnassa tai retkeile.
Omassa ajatusmaailmassani, ihmisten pitäisi opetella ensin ajamaan vaihteitta (70 % ihmisistä luultavasti pärjäisi ilman vaihdepaskeita) ja sitten vasta lisätä välityksiä, kun “ovat oppineet”.
Kokkolan maastoissa sinkulalla pärjäisi aivan mainiosti mutta läski on mielestäni niin eri asia että vaihteet on ja pysyy. Tarkoitus on että tuolla voi ryömiä ihan mistä vain eikä yhdellä välityksellä se kyllä onnistu muun ajon kärsimättä olennaisesti.
Laku - 1:01, 29.5.2014 »
Mulla on n monivaihdepyörää. Ne seisoo suurimman osan ajastaan. Välillä puran yhden niistä ja kasaan osat toiseen. Säädän vaihteet. Ajan sillä. Rakastan sitä. Kehun sitä. Sitten jätän sen seisomaan.
Välillä puran yhden niistä. Kasaan osat toiseen. Säädän vaihteet. Ajan sillä. Rakastan sitä. Kehun sitä. Sitten jätän sen seisomaan.
Ne odottaa. Hiljaa. Kukaan ei tiedä kuka on seuraava. Välillä puran yhden niistä.
blend - 9:37, 29.5.2014 »
Mulla on kyllä ihan yhtä paljon roplaamista yksivaihteisissa kuin vaihteellisissa. Ainoa ero on, että vaihteilla tulee ajettua 80% kilsoista ja yksivaihteisilla 80% lähdöistä. Jatkuvat ongelmat välttää kun on laadukasta palikkaa ja vaihtaa kuluvia komponentteja tarpeeksi usein...
Mulla se roplaaminen ei siis suinkaan johtunut ongelmista. Tai niitä oli korkeintaan kuskin pääkopan sisällä ja ne johtu siitä, että vaihteellisilla ajaminen oli tylsää sinkulaan verrattuna ja siksi vaihdepyörät seisoi tallissa. Siihen aikaan jaksoin ajaa maracuppeja yms, mutta niihinkin tuli lähdettyä ennemmin vaihteitta. Nykyään ei tule käytyä kuin Tahkolla. Siellä riittää yksi kierros ja yksi vaihde.
Tärkeä kysymys, joka pitää esittää:
Campa vai Shimano.
Omalla kohdalla Campa, vaikka on hieman tyyriimpi, mutta vaihdeosien kulutus on sen verran vähäistä omalla kohdalla, että on pikkaisen kivempi laittaa pätäkkää laadukkaamman oloiseen tuotteeseen.
Ketjut ja rattaat ovat Campalla ainakin sellaiset, että uutena ketju istuu rattaalle tasan, kun Simppalaisessa vähän sinne päin.
Tietysti myös koska Ernesto Colnago, ei italoon japskia voi laittaa.
Meidän perhe on valinnut Sramin, Shimanon ja Campan suhteessa 3 / 1 / 2. Kaikilla on kiva ajaa, kaikki kuluvat kilsojen myötä ja kaikki saa näyttämään hyvältä.
Sram Force gruppona, Hope + Stans Alpha kiekoissa, Thomson, 3T ja FSA putkina ja Phenom penkkinä. Runko Kongalta ja keula Edge/Enve. Oon ollu todella tyytyväinen ja on palvellu hienosti ne keikat mitä oon ajanut.
Lisäksi Kuningaskulkuri on venannut käsittelyä jo vuoden. Tuskin ajan sillä orkkiskuosissa, mutta lokarillinen herrapyörä kiinnostaa.
Mulla on maantiehärpättimessä Campan 11-Chorukset, eikä ole tarvinnut sijoitusta katua. Näyttää hyvältä, toimii täydellisesti, ja kahvat on käteensopivimmat - toi viimeinen kohta on se merkitsevin imho.
Lisäys: voitaisko oikeasti olla tekemättä tästä kuvapostaustopsua? Fiilistelykuville on jo omansa.
