Joo tämä sijalon kokemus on kyllä hämmentävä ja raivoa aiheuttava. Itellä vähän samankaltainen tapahtuma tuossa suunnilleen samoihin aikoihin ennen tätä viimeisintä lumikaaosta.
Meidän pihakatu on semmoinen, jonka kummallekin reunalle pysäköidään autoja, ja autojen välissä on yhden kaistan verran tilaa joten ei mahdu kohtaamaan. Varsinkin talvisin tilaa on aika vähän ja viime talvena todistin pariinkin kertaan titaanien taistelua, kun kumpikaan ei suostu antamaan tilaa, ja sitten ovat siinä nokat vastakkain ja jonoa alkaa kertyä kummankin taakse.
Poljin töistä kotiin jo pimeän aikaan, oli hyvät valot, ajan keskellä sitä ajorataa ettei pysäköidyistä autoista availla ovia eteen. BTW kummallakin kadun reunalla on jalkakäytävät joita jotkut joskus pyöräilee, varsinkin talvella kun ajorata on hankalilla polanteilla kuten tuonakin iltana vähän oli. Niiden pysäköityjen autojen takia ei katua vissiin ole kovin helppo pitää puhtaana lumesta, joten isot urat siihen tulee.
Edestä noin 150m päästä kurvaa auto mua kohti, tää on aivan normaalia kun on autolla liikenteessä, sitten vähän lähempänä aletaan neuvotella kumpi antaa tilaa ja mille puolelle on helmpompi väistää. Katon että itellä ei ole oikein tilaa kummallakaan puolella, pysäköidyt autot on tiellä, mutta autokuskilla olis hyvin siinä edessä ja ei tarvitsisi kuin vähän hidastaa ja rattia kääntää. Oma tyrmistys on luokkaa “mitä helvettiä tapahtuu” kun nään että kuski ajaa vikasta väistökohdasta ohi ja moottorin kierrokset alkaa nousta. Väistän rengasuran yli oikealle ja koitan jalkautua etten kaadu tai törmää johonkin auton kylkeen.
Näitä nyt ei ihan joka päivä satu kohdalle niin en tajunnut kuin katsoa perään että mikäs tyyppi tämä oli, mutta vissiin pitäis aina ajaa kiinni ja ottaa rekkari ylös rikosilmoitusta varten.
Haha tulipa suora palaute yhdeltä talkkarilta joka tehdessään oikeaa käännöstä kerrostalon sisäpihalle kurvas suoraan nenän edestä kun poljin Koulukadulla kelviä. Levittelin vain käsiä vähän sillai et miten meni noin niinku omasta mielestä, en heiluttanu keskaria, suupielenikään ei osoittanu vaakaa alemmas.
Poljin ohi ja talkkari avas Nissan Kingcabin oven ja huus perään et “Täällä on hei lunta mees ny vittuun sen pyöräs kanssa”
En ees jaksanu suuttua kun talkkari oli mielestäni suutuksissaan ihan molempien edestä hah. Hohhoijaa ihmiset
Roballa tässä työpaikan sisäpihalla kiinteistöhuollon mulkku lykkäs just fillarin päälle bobcatilla lumet vaikka vieressä olis ollu mestaa mihin ihan pienellä viitsimisellä olis voinu ne laittaa. Onneksi on pakkaslunta eikä mitään damagea oo tullu mut voi jeesus että vituttaa tuommonen toiminta.
Sain tossa taannoin ragea osakseni kun olin ylittämässä Kaarinantietä Auranlaakson koulutien kohilla. Siinä on suojatie keskikorokkeella suoraan ajoradan poikki. Polkasin keskikorokkeelle kun Kaarinaan ei ollu liikennettä, tarkoituksenani jäädä siihen venaamaan ku toiseen suuntaan sen sijaan oli.
Ilmeisesti Kaarinasta tullut autoilija luuli että aion polkea tien yli ja vähät välittää väistämisvelvollisuudestani, joten hän hiljensi vaikka olin pysähtymäisilläni ja jalkani pois polkimelta ottamassa vastaan reunakiveystä.
Mä puolestani luulin että hän aikoo väistää mua vaikkei tarttis. Mua ei huvittanut jäädä siihen pitämään tuijotuskilpailua joten lähdin liikkeelle.
Niin lähti hänkin.
Seurasi äkkijarruttelua ja väistöliikkeitä ja autossa hirrrrrveee rage ja huuto, mistä en kuullu mitään ku ikkuna oli kiinni. Kiersin auton taitse ja hävetti et olin liikkunu ennakoimattomasti ja toisaalta että olin tulkinnu väärin tän äkäpussin mielenliikkeitä.
Olis pitäny taluttaa ja tahallaan käyttää suojatietä hyväkseen.
nykyään ei enää tartte onneks esittää lisäksi sitä 1 km/h huiput laahustavaa seniorikansalaista vaan voi olla ihan oma itsensä eli 1 km/h huiput laahustava seniorikansalainen
Auringon ja lämmön lisäksi täällä Malagassa on ekan viikon aikana mieltä ylentänyt se, miten kohteliaita ja huomioon ottavia ihmiset yleisesti ottaen ovat. Asiaa helpottaa kahden muksun kanssa liikkuminen, mutta myös yksin sompaillessa hymyjä ja luontevan positiivista käytöstä saa vastaanottaa ihan eri frekvenssillä kuin Helsingissä.
Siksi olinkin niin yllättynyt tänään jalan kulkeneen setämiehen agressiivisesta verbaalihyökkäyksestä, kun ajelin vahingossa lyhyen pätkän yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Espanjani on toistaiseksi aika alkeellista, mutta sanat ‘puta bici’ kyllä tunnistin.
Tilanteessa ei ollut mitään, joka olisi uhannut kyseisen sedän tai kenenkään munkaan läsnäolijan turvallisuutta, vaikka sääntöjä tietenkin rikoinkin. Reaktion suhteettomuus rikkeen vakavuuteen nähden, sekä sedän käyttämä diskurssi jossa syytös ei kohdistunut minuun rikkurina vaan ‘pyörään’ - siis (taas yhteen) pyöräilijään - jätti miettimään pyörävihan universaaliutta. Mikä saa ihmiset “kaikkialla” kohdistamaan kohtuutonta aggressiota pyöräilijöihin?
Perusteellisesta artikkelista mua puhutteli erityisesti tämä kohta:
“Chamberlin points out that cyclists have an unfair reputation for being aggressive simply because they often shout back when they are threatened by drivers. Cars pose an existential threat to cyclists in a way that doesn’t apply the other way around, he says: “The cyclist experiences something much more unpleasant, much more threatening and terrifying than an occupant of a vehicle. That’s why when you threaten a cyclist, they may have a massive rush of adrenaline and swear back at you. That’s why the interaction sticks in the brains of both sides in a way that other road rage doesn’t.””.
Ehkä tuon sisäistäminen helpottaa varomaan lietsomasta itse vihan kierrettä. Tällä kertaa en muuten edes äitynyt vastaamaan sedälle mitään, jatkoin vain matkaani. Ehkä siinäkin kiitollisuus auringosta, lämmöstä ja niistä ansaitsemattomistakin hymyistä auttoi.
Tänään jonkun ostarisyöttölän jannu alkoi ragettamaan kun lähettinä hain sinisen tilauksen pinkillä repulla. Uhitteli että laittaa aspaan viestiä yms. Olin vaa että jaaha ok
Myyrmannin kohalla ajelen kohti juna-asemaa kun risteyksestä mun kaistalle kääntyy tilataksi, ja siis ei ainoastaan mun kaistalle vaan mun päälle.
Onneksi jäi metri tilaa mun ja rotvallin väliin mut semmosen kurasuihkun sain päälleni.
Tähän asti road ragea - mutta! Taksi sit pysähtyy valoihin, ajan sen kiinni, laitan fillarin nojaamaan etupuskuriin ja meen kuskin ikkunan taa huitomaan.
Ja siis taksikuski pyysi anteeksi! Taksikuski! Ei oo ikinä tällasta tapahtunut.
Sydän hakkaa vieläkin mut voi vitsi. Ihmeellisiä asioita tapahtuu.
mutta ei kyl stadi-ässälläkään. Jotain vivahdetta tuossa kyllä on
