Mulla on tämmönen ongelma että rakentelen monivaihdepyöriä. On 1,2 ja 3X10 ja sitte nää 6-vaihteiset ja laatikot täynnä väihdeosia. Musta tuntuu etten pysty lopettaan.
Ajan niillä muutaman päivän ja jätän sitten seisoon. Sitten taas siirrän niitä osasarjoja toiseen fillariin ja sama alkaa taas alusta.
Kun asiat on kohdallaan ajelen maastofiksillä ja MGTT:llä työmatkoja. Sitten se pimeys taas saavuttaa mut ja rupeen kasaan monivaihdepyöriä.
Alkuun oli helppoo kun oli käytössä vaan vanhoja osasarjoja, oli nää runkovaihtajat ja peukkuvivut, yleensä kitkalla. Mut nykyään tavarassa on paljon enemmän vaihteita. Mulla on SIS, Double Tap, TT-vivut, Gripshift, you name it. Ergopowerista oon vielä pysynyt erossa, mutta kuinka kauan kestän?
Jotkut sanoo että joku Torpeedo on O.K. Että ei haittaa jos käyttää vaan viikonloppusin ja kesälomalla. Määkin lupasin ittelle että käytän vaan mökkimatkoilla, mutta tänäänkin vedin taas mennen tullen työmatkalla. Ekaks Ultegraa ja XT:tä Duran vivuilla sitte kotio tullessa X0:ta Gripparilla. Oli ihan vitunmoiset välit, tuntu että pääsee i-han vi-tun ko-vaa ja taivaaseen asti.
Mutta sen tajuaa oikeestaan jo siinä sitä tehdessään että tekee väärin, on niinku semmonen väärä tunne kaikesta siitä. Että niinku koko ajan menee liian isoilla tai liian pienillä.
Emäntäki vetää kasilla joka päivä töihin. Mua kaduttaa ja hävettää että itte kasasin sille sen fillarin. Toisaalta, se oli alunperin 12-v. Campaa. Mutta nyt se on pitemmillä väleillä ja se pystyy vetään enemmän.
En tiä mitä teen tän asian kanssa. Onko täälä foorumilla muita jotka kärsii tästä samasta, vai oo ko mää yksin tässä vaihtoehtojen maailmassa. En haluais kirjottaa 2+foorumille, kun se on niille jotka alotti Duomaticilla ja siirty sitten vahvempiin välityksiin. Siellä pyörii niin paljon sitä saalistajaporukkaa jotka esiintyy ystävinä mutta haluaa vaan ruuvata vaihtajansa meikäläisen takahaarukkaan.
Auttakaa,
En haluais enää vaihtaa.