7, 8, 9, 10 löytyy
Ja nyt 8 tilalle tulossa 11
Vaihda sinäkin
Oldnago vuodelta -79 ja 11-pakka, mitäs sitten?
Choose life.
Luin ekaks, että psykogeriatrinen osasto, ja ajattelin heti tulla itkemään tänne, mut tää olikin vaan joku vaihdelanka. Ja mullahan ei oo mitään ongelmia vaihteiden kanssa…
Dura-ace Flightdeck 9 kpl liian vähällä vaihtamisella.
Laku - 0:00, 8.8.2013 » Mutta sen tajuaa oikeestaan jo siinä sitä tehdessään että tekee väärin, on niinku semmonen väärä tunne kaikesta siitä. Että niinku koko ajan menee liian isoilla tai liian pienillä.Mulla on sama, koko ajan miettii, et pitäiskö kuitenkin vaihtaa ja entäs se kadenssi. Ihan hermot riekaleina. Sinkula on kyllä vielä pahempi, välillä tuntuu et täähän rullaa ja vois mennä kovempaakin, mut välitys ei riitä. Tai sitten on liian raskasta ja jalat ei riitä.
JeeJee - 9:21, 8.8.2013 » <blockquoteSinkula on kyllä vielä pahempi, välillä tuntuu et täähän rullaa ja vois mennä kovempaakin, mut välitys ei riitä. Tai sitten on liian raskasta ja jalat ei riitä.Niin on. Jätän välillä polkematta kun ajan sinkulalla. Ihan sairas syyllisyydentunne rankasee heti.
Sitte kun on saanu putken poikki ja palailee arkielämään niin tulee niitä fläshbäkkejä että jalat niinku luulee että ne on taas vapaarattaissa ja koittaa topata kesken alamäen ja mutkissa. Ei Saatana.
Täälä tuntuu olevan kyllä aika paatunutta porukkaa. Tyypit selailee yhtätoista lehtee siinä missä mää ettin Aamulehdestä vierotusklinikan ilmotuksia. Onnesta jollain muullakin on paha olo näistä hommista. Tsemppiä Jee Jee! Anna ittelles anteeks, katto sitä monivaihdepyörää silmiin ja sano EI!
Monivaihdediilerit sais kyllä häippästä näiltä kulmilta.
Arvoisat geriatrikot,
Täällä samaa tautia sairastava, ja akuutissa vaiheessa! Pakko saada vielä yksi fiksi (pun intended). Eli jos jollain teistä kohtalotovereista on halu luopua 2X9 Shimano STI -kahvoista, saapi laittaa privaa. Nämä vaihteet on tulossa mökille, en mä muuten (nytkähdys ja syyllinen vilkuilu).
T: Antti -melkein yksivaihteinen.
Mää ajelin vielä viime kesänä Nexus 3:lla, mut rupesin pikkuhiljaa vähentämään vaihteiden käyttöä. Tänä keväänä jatkoin vieroitusta poistamalla vaihdevaijerin kokonaan. Se ei jotenki tuntunu niin pahalta, kun ne vaihteet oli siinä vielä, vaikkei voinutkaan vaihtaa. Nyt oon pysyny ihan fiksilinjalla jo monta kuukautta, eikä tee edes mieli vaihtaa.
Mä oon alkanu juomaan alkoholia aina kun ajan vaihteilla. Luulen, että pikkuhiljaa noi vaihteet alkaa olemaan se pienin ongelma. Pullo Metaxaa, lava markkalageria, Gambinaa, mitä nyt vaan viinakaapin jämistä sattuu löytymään ja mihin likviditeetti venyy. Kultahattunen Tequila ja cola oli jäätävää paskaa imuroida naamariin, mut kyl sillä uskalti vaihdepyörän selkään hypätä.
Sinkulalla ajaminen on kyllä turhauttavaa. Kerran sellaisella ajellessani pakkasin camelbackkiin kolmenvartin pullon viskiä, kourallisen jäitä ja colaa perään. Ajoin pitkin kyliä kauniina ja tuskastuttavan kuumana kesäpäivänä. En tajunnut sit ottaa muuta juomista mukaan ja kun viskikola tökki, niin pysähdyin tasaisin väliajoin terassille kaljalle. Tulin kotiin taksilla. Tilataksilla, sillä normaaliin ei olis kuulemma mahtunut pyörä mukaan.
Minä olen vaihtaja.
Katsoin VPCX-videon ja totesin etten selviä ilman vaihteita. Mitä teen?
Ostat tietenkin sen vaihdekrossarin.
Sen jälkeen ajat sillä kaikkea muuta paitsi VPCX:ää. Sillä ainahan siellä on muitakin vaihteettomia. Tai ainakin pari. Tuskailet sitten minun ja muiden kanssa ja mietit, että mitä järkeä on juosta tuntia pyörä selässä, kun ylämäkiä ei pysty polkemaan ja alamäkiä ei uskalla.
^^Oot kiirastulessa.
edit:tarkempi määritelmä
Vielä lapsena olin ihan kaidalla tiellä. Kolmipyöräisessä oli kiinteä välitys suoraan etuakselissa. Sitten oli kai sellainen sininen pieni pyörä, ja sitten serkuilta saatu avorunkoinen Jupiter. Ei huolia ja kaikki hyvin. Siinä esiteini-iässä rupesin hengailemaan sellaisen Scottin kanssa. Oli selvästi huono vaikutin elämässäni, sillä seuraavat 15 vuotta ryydyin vaihteiden maailmassa.
Mutta, ja tämä on Jeebuksen tosi, siitä voi parantua. Yhtenä kauniina kevätpäivänä ymmärsin, etten tarvitse vaihteita. Monet sanovat, että ei voi pitää hauskaa ilman, mutta sillä tiellä olleena tiedän, etten jää mistään paitsi.
Joo. Ei se vaihtamalla parane.
hirveä vaihdejuttu kyllä päällä. ruennut epäilyttämään että onko sinkulamaasturi rahanhukkaa jolla ei tule ajettua koska siirtymät tai maastossa ajo tökkii ja pitäiskö hommata vaihteellinen (heti sit joskus kun saa rahat kasaan, opiskeleva tyttöystävä=uhka).
toisaalta krossari vaihteilla vois olla miljoonasti parempi: asfaltilla ja gg lujaa ja pienimmällä vaihteella polkua…
Ehkä munkin täytyy tulla kaapista… Vaikka mä oon kyllä jo jotenkin repsahtanut niin täysin etten oo ees jaksanut peitellä asiaa niin paljon ku pitäis.
Mä pelaan molempiin maaleihin, ja aika hävyttömästi.
Alun perin mulla oli sellanen Nishiki, Punainen Paholainen eli PuPa. Ihan sellanen niinku tavallinen ja arkinen pulliainen eli siinä oli perus bulkkivaihteet - täytti tehtävänsä ja on ihan kiva. Ihanan punianen se on, ja kyllähän siihen sitten on tuhansien yhteisten kilsojen aikana jollain oudolla tavalla kiintynyt. Tiiettekö, sillai et ei oo missään vaiheessa ollut galaksit räjähtää -hullaantumista (tai tavallaan oli, mut jälkeenpäin oon tajunnut, että siinä oli vaan siitä kyse etten tiennyt paremmasta, illuusiota vain), mutta ajan myötä on muodostunut sellainen tuttu ja turvallinen kumppanuus. Niinku vanhat avioparit, jotka on käytännössä kämppiksiä.
Hiljalleen sit alkoi tehdä mieli jotain sirompaa ja sutjakampaa, sellaista jonka kanssa viihtyisi pidempiäkin aikoja tien päällä. Ja lopulta mun asuntoon muutti Pimu, musta vaihdekaunotar. Se on mun silmäterä ja sitä en ihan mihin tahansa jätäkään, siinä missä Nishiki on ulkoruokinnassa (on sillä sentään katos). Pimua mä sitten ratsastan maantiellä, mieluiten kahdenkeskisessä yksityisyydessä. Välillä kans rankasen sitä vähän rankemmissa olosuhteissa, mutta se kestää sen kyllä. Luulen, että vähän tykkääkin rajummasta menosta välillä.
Pimusta mä kyllä pidän paljon parempaa huolta kuin PuPasta. Sen lisäksi että se saa asua mun kanssa sisällä, silitän sitä usein ohikulkiessani. Pidän sen myös paljon puhtaampana ja paremmassa kunnossa kuin PuPan. Juuri eilen mietin, että sen peräpää vähän rohisee ja kaivannee hellää puhdistusta ja voitelua.
PuPaan olen kyllä ostanut hipot kiekot ja viime keväänä päivitin osia hipommaksi ja liimailin siihen söpöjä tassutarroja, joten ei se ihan tyystin huomiotta ole jäänyt. Ei hätää, PuPa.
Mutta sitten… Tämän palstan myötä heräsi käytännön kiinnostus yksivaihteista kohtaan. Yksivaihteiset katuratapyörämäiset fillarit on aina miellyttäneet mua esteettisesti kaikkein eniten. Mun siis oli pakko saada kevyt tai vähintään kevyehkö ja ketterä kaupunkipyörä - Nishiki on näppärä, mutta täysverisen Pimun tilalla silti jotenkin sellainen kylmäverinen työhevonen. Joten kasasin itselleni herrasmiesnaispyörä Päivin, tämän tallin puoliverisen. Päivi on Pimun kämppis.
Päivi on androgyyniydestään huolimatta PuPaa sirompi ja ketterämpi, eikä siitä nyt vaan pääse mihinkään, että sitä on kivempi polkea kuin PuPaa. PuPan kanssa se on vähän semmoista epätyydyttävää jyystöä, nyt kun on päässyt kunnon kyydin makuun. Mulla on aika huono omatunto tästä - PuPa on kuitenkin ollut niin uskollinen, eikä siinä oikeasti ole mitään vikaa. Varsinkaan keväisen kohentelun jäljiltä. Mutta en vaan voi tunteilleni mitään.
Eikä tässä vielä kaikki. Nyt oon rakentamassa toista yksivaihteista. Siitä tulee sellainen naisellinen tyylilyyli, joka kuitenkin on tarakoineen, lokareineen ja etukoreineen hurjan näppärä. Ja mun täytyy sanoa, että jos tähän uuteen neititulokkaaseen tykästyn, en tiedä millä enää perustelen PuPan pitämistä. Mutta tuntuu jotenkin niin julmalta luopua siitä, tiedättekö?
Eikä tässäkään vielä kaikki… Haaveilen, että talouteen tulisi myös muhku vaihteellinen kaveri metsään. Sellainen, josta kylällä kuiskitaan, miten tanner ryskää ja aitaa kaatuu, kun metsän kuninkaalla pistelen menemään. En tiedä, koska tämän haaveen pystyn toteuttamaan, mutta uskon hartaasti että saan vielä tämän vaihderikkaan puskaprinssini.
Huh. Kylläpä helpotti tunnustaa tämä kaikki.
Olin koko talven ilman vaihteita.
Sitten tuli kevät ja hormoonit tai joku paha voima…
…Sai mut taas…
…ottaan ne välineet esiin. En tiedä miksi säilytin niitä.
Jotenkin luulin että kun mulla on yks annos vaihteita jemmassa…
…en ala haluta niitä enään. Äitini piti tupakkiaskia kaapissa ainakin 3 vuotta kun lopetti polttamisen.
Koko kesä on mennyt vuoristorataa. Välillä pystyn olemaan ilman monta päivää, viikonkin. Sitten taas avaan Pandoran lippaan…
… Pahinta on että vedän nykyään ihan sekaisin. Alotuskirjotuksessa selitin jo MTB-Road mixeistä. Nyt mukaan on tullut todella vanhanaikaiset peukkuvaihtajat ja itsekehitellyt systeemit. Olen niin heikoissa finansseissa jatkuvan säätämisen ja osien vaihtamisen kanssa että ei ole varaa edes vaijerin päätynippoihin. Tänään lähti 1X9:stä sekakäyttämallista takavaijeri purkautumaan…
… Meinasin nuolla ja imeskellä sitä ja pistää huuleen.
Mutta ajattelin että menen vaihtamaan sen puhtaaseen. Vaijereita ei saisi käyttää kahta kertaa, ei ainakaan useamman vaihdeveikon kesken.
^ En pysty quottaa koska naureskelen koko tekstille.
Vaihteet pyörässä on ihan hölmö keksintö. Kokoajan joku jossain rikki tai vaijerit rispaantumassa. Ja ku on vapaaratas ni pitää olla jarrutki. Ja niissä kuluu jarrupalat. Ja lisää rispaantuvia vaijereita. Hyi