Siinä ilmalentoni aikana huomasin, et valot vaihtuu just vihreelle joten heti maankamaralle päästyäni kierähdin sivuun liikkeelle lähtevän auton edestä...Aika ninja :D
Ei oo fiksillä tullut pannutettua kuin paristi. Kerran ratikkakiskoon → naama Porthaninkatuun. Kerran liikennevaloissa seisovan auton kierrossa poljin asvalttiin → auton eteen rähmälleen. En kai aja tarpeeksi täysii.
Ajossa on fiksi karannut alta vasta kerran. Viime syksynä jarruttelin kaikessa rauhassa risteykseen, kun takarengas osui märkään lehteen ja luisui kanttariin. Naps. Polvesta lähti nahka.
mähän ajelen aina tosi hissukseen enkä edes pelti kiinni enkä phickzillä, mutta silti onnistuin sliksit alla kanttaaamaan rajusti mustalla jäällä joskus helmikuussa. vasen polvi edellä katuun ja pyörä sinkosi autokaistalle, onneksi yöllä oli hiljaista ja se yksi taksi ehti väistää fillarin. polvi oli hetken kipeä ja tumma, samoin vasen sääri, etuvanne soikeni hieman mutta siinäpä se. seuraavana päivänä laitoin nastat alle.
maastossa suoritetut kaatuilut ovat luku sinänsä, niistä ehkä joskus toiste jossain “maastopannut”-säikeessä.
kiinteellä ei oo muita kuin parit trackstand+häkit liikennevaloissa… tiedätte loput. läheltä piti osastoa on olleet pari poljin kanttariin-tilannetta mut ne on vielä seivattu.
vaihteellisella on ollut näitä sporakiskotapauksia pari kertaa ja kerran taksin perään rivakan ylämäkispurtin lopuksi.
erikoisinta lienee että kännissä ei oo käynyt mitään, vaikka ainaskin tuntuu että vauhtia ja uskallusta on enempi. kännissä taluttaminen on sit ihan toinen juttu, siinä on kaatuiltu useammankin kerran…
^ Sama juttu, kännissä en oo pyörällä kaatunut kai kertaakaan, kävellen harva se viikonloppu. 
Välillä tuntuu, et pyöräily on seiffein etenemismuoto kun on loota kii. Tai sit en vaan juo tarpeeks!
Kiinteällä (onneksi) vain nämä…
About kuukausi ajettu fiksillä ja silloin vielä häkit fillarissa… autokaistoja miljoonaa oulun keskustassa ja vasempaan kaartaessa tätä maagista nopeutta ylläri pylläri se pedaali osu maahan. äijä oikean olkapään yli katon kautta ympäri. vauhti pysähty jotenkin kylkiasentoon ja molemmat jalat ja kädet vielä pyörässä kiinni, niin ku normi ajossa. olihan ne nahkaremmit tunnetusti kiskottu niin kireelle ettei veri varpaissa kierrä. siihen keskelle tietä ku fiksin kans lysähdin niin huomasin samalla valojen vaihtuvan vihreelle ja taksin nostavan kytkintä lähestyen uhkaavasti. voimalla toinen tossu irti häkeistä ja pomppia pyörän kans yhellä jalalla sivuun. ohikulkija kyseli heti että “kävikö mitenkää?” minä sille “tankonauhat vähän näköjään repes” ohikulkija “ei vaan sulle?” tajusin ja naureskelin vastaukselleni. myöhemmin kotona huomasin kuitenkin pari naarmua kyynärpäässä.
Sekä häkeillä että lukkiksilla molemmilla kerran liikennevaloissa seisoessa.
Eli aika vähällä olen selvinny vaikka aina pyrkii polkeen niin lujaa ku reisistä irtoo. Päissäänki ajaa aina ehkä jopa lujempaa (ainakin niin se tuntuu) mutta mitään ei onneksi vielä ole sattunu. ehkä se on juopon tuuria tai jotain.
edvard - 8 hours ago » ohikulkija kyseli heti että "kävikö mitenkää?" minä sille "tankonauhat vähän näköjään repes" ohikulkija "ei vaan sulle?" tajusin ja naureskelin vastaukselleni.Hehe.. toihan on kyl ihan vakio! Kaatumisen jälkeen heti tsekkaa, mitä pyörälle on käyny ja sit himassa vasta ihmettelee ku rupee paikkoja kolottamaan.
Joskus vuosia sitten kun tuli ajettua sikaa kaupungissa maasturilla, onnistuin vetämään oksasenkatua aika rumasti eliten terassille. Tarkoituksena oli ajaa siitä läpi ja aiheuttaa yleistä hämminkiä. Ainoa ongelma oli se, että muistin siinä olevan luiskan, mutta siinähän on välitasanteellinen porras. Ts. tulin a) liian kovaa b) väärin siihen, ja lopputulos oli se, että makasin selälläni terassin edustalla fillari syrjässä.
Siitä vikkelään ylös, fillari tutkintaan ja stonga ojoon. Olin jo nousemassa uudestaan satulaan kun vieressä olleessa galleriassa ollut heppu huomautti mulle “tsekkaas toi sun jalka”. Säärestä oli poljin haukannut vähän isommin palasia, ja verta oli ihan kohtalainen lammikko siinä kivetyksellä. Paikattiin jalka vessapaperilla ja jesseteipillä ajokuntoon. Heitin vielä reippaan lenkin, tosin ilman sikailua. Kotimatkalla noukin apteekista paikkatarpeita ja menin himaan tarkistamaan omat vammat. Pyörä säilyi hyvin, mitä nyt jotain linnunruokaa roikkui polkimesta.
Seuraavana päivänä polvi ei taipunut, jalka oli aivan pirun kipee ja eiku lekuriin. Pitkittäinen hiusmurtuma sääressä, polvi ihan tolkuttoman turvoksissa pari viikkoa ja paria päivää myöhemmin selvisi jumiutuneen kyljen syykin. Kolme kylkiluuta oli napsahtanut, ja ne muistuttivat itsestään aina töyssyissä. Asuin silloin mukulakivisellä kadulla. Jälkikäteen on sit hyvä miettiä, että oliko se nyt ihan järkevää lähteä vittuuntuneena ajamaan.
konkeli - 10 hours ago » Jälkikäteen on sit hyvä miettiä, että oliko se nyt ihan järkevää lähteä vittuuntuneena ajamaan.Moisessa mielentilassa kerran pikku hiprakassa olen saanut yhen rungon poikki, ajamalla. onneksi kyseessä ei ollu ku känni-mummiska jossa ei ollu penniäkään kiinni. no kuitenki jos ankarasti vituttaa niin oon itte ainaki tullu siihe johtopäätöksee ettei ajeleen kannate lähteä...
Eilen tuli lähdettyä ilta yhdentoista aikoihin liikennevaloista ennen vanhaa kauppahallia vähän nousuhumalaisesti kiihdyttäen. Mutkan takana oli nosturi parkissa. Skidaus ja poikittain, osu sitten kuitenkin pää siihen nosturiin ja otsaan tuli kuusi tikkiä plus hirveä turvotus. Jos nyt oppisi käyttämään kypärää. Humalatilaksi ambulanssihenkilökunta mittasi 0.8 promillea.
^auts. Taas voi sanoa “hyvä ettei käynyt tuon pahemmin”.
Torstaina mäkelänkadulla joku nainen päätti ottaa pari rivakkaa sivuaskelta pyörätiellä mun eteen jalkakäytävän puolelta. Väistöliikkeen seurauksena kyynärpäässä a-ihottumaa ja ajohanskat säästi sairaalareissulta.
Ihme ja kumma, ettei koskaan ole itsellä tapahtunut kummia pyörän selässä “under influence”, vaikka tuota Pispalan valtatietä on tullut puskettua Vastavirtalta kotiutuessa tai klubiutuessa aikamoisissa kuoseissa joskus. Siinä pitkässä alamäessä alkaa vauhtikin olla jotain aika mielenkiintoista (joku corollakuski huuteli kerran, että “kuinka vitun kovaa sä ajat?!” ehdin huutaa takaisin, että en mä tiedä, oon kännissä).
Talvella vedin viitisen metriä kylkimyyryä jäisellä asfaltilla, kun käännyin ihan liian kovassa vauhdissa risteyksessä vasemmalle ja luotin A10:n nastojen pitoon… lukkokin roikkui kätevästi just vasemmalla lantiolla, joten jäi komea Kryptonite-mallinen mustelma kylkeen. Onneksi oli yö ja liikennettä vähän.
Mitään pahaa ei ole päässyt käymään - tuuria onkin sitten löytynyt parinkin lottovoiton verran.
Lukioaikoina vedettiin kaverin kanssa surkeilla maastopyörillä jotain metsätietä, joka muuttui juurakkoiseksi poluksi. Renkaissa oli liian vähän ilmaa, niin jarruttelin ja koitin kiertää juurakot pusikon puolelta, mutta vastaan tuli sammaleiselta kiveltä näyttävä kuoppa → jarrut pohjaan, pomppasin pois pyörän päältä tangon yli ja laskeuduin pienellä pyörähdyksellä selälleni sammallella jalat menosuuntaan, ilman mitän vaurioita. Kaveri sanoi, että pyörä pysähtyi pompatessani paikalleen ja kaatui kyljelleen, ehjänä sekin. …Sitten huomasin, että polvien kohdalla jalkojen välissä oli ranteen paksuinen puu.
Seuraavana päivänä kävimme kumpikin ostamassa kypärät.
Tänään opittua
-Sammalvuoteelle on mukava kellähtää
-Stongan yli kalliolle ei ole mukava kellähtää
-Jarruttomalla fiksillä on hauska ajaa metsässä, mut ei se kyllä mikään oikea maastopyörä ole
Viime syksynä kun oli ekat mustat jäät, vetasin läppärin päälle nätit lipat pienessä ylämäessä olevassa mutkassa aivan saatanan hitaassa vauhdissa. Onneks olin edellisenä iltana käyny ostamassa suojacasen, ois muuten tullu mätä omena.
^klassinen. Viime syksyllä mursin kädestä luita vastaavassa tilanteessa. Se simonkadulta lasipalatsin aukiolle vievä puinen silta oli lehtien päällystämä ja hitusen kostea. Luisk sanoi eturengas.
Vitutti ku naureskelin vielä pari minsaa aiemmin kun näin ainakin viiden tyypin vetävän lipat Oulun keskustassa, että miks nuo ajaa noi varomattomasti
Vastaava tapahtui its.as. allekirjoittaneelle tuossa kevään kynnyksellä. Katsoin paikan olevan vain märkä, mutta ylläripylläri, vesikerroksen alla oli varsin liukkaanoloinen pätkä jäätä. Hetken aikaa onnistuin taiteilemaan, mutta alas tultiin. Joku mummo kiiruhti vielä auttamaan mut pystyyn ja ilmoitti kohdan olevan kovin jäinen. Kiitin avusta ja tiedosta.
Tunti sitten vanhat tutut sporakiskot jotka on tullut ylitettyä suuntaan sun toiseen päivittäin pari vuotta löys vihdoin uuden yllättävän kulman ja heitti lonkalle liukumaan. Palkintona nätti mustelma, tuubin reunaan mustaa sulanutta mössöä ja tankoteipit vaatinevat pientä huoltoa.
Eilen tuli vedettyä ekat kännipannut fixillä, koskaan.
Pitihän sitä baarimatkalla näyttää kavereille miten tehään erittäin makee skiddaus, vieläpä vähän linkkua oli havaittavissa. Tietysti tämä tyylipuhdas taidonnäyte päättyi nolosti kun tein tuttavuutta erään aidan/ojan kanssa. Kavereita nauratti, itseäni ei tosin hirveesti. Nytten mulla on jäätvän kokoinen mustelma reidessä ja kapula 
Niinjoo, talvella tuli pariin otteeseen laskettua jäisiä mäkiä reiden päällä, ei ollutkaan ilmeisen hyvä rengas valinta tollanen sliksi nokian 25mm levee gummi…
Punainen sävy reidessä oli kyllä suht mihekkään näköistä.