Tilanne on nimittäin semmonen että oma nykyinen arkipyöräni on palvellu mua aivan moitteettomasti. Tässä mielessä minkäänlaisia oikeita käytännön tarpeita uudelle fillarille ei ole.
Sen sijaan psyykkisiä tarpeita kyllä taitaa olla. Nimittäin siitä lähtien kun kasasin tuolle elämäni valolle Singular Peregrinen joululahjaks vuonna 2017 oon ittekki vähä ruvennu kadehtimaan sitä ja kaipaamaan tuommosta ei-slouppaavalla vaakaputkella olevaa teräsrunkoa.
Nyt sitte kävi niin että tähdet oli sopivissa asennoissa ja kaupat on ny sovittu yhestä hienosta teräsrungosta ja haarukasta ja ne olis mulla käsissä ehkä kuukauden päästä suunnilleen.
Aika jänskää kyllä. Suunitelmissa kirkasta osaa, titaania ja viiksitankoa, laatikoiden aarteita. Tästä ei tule mikään pulleiden renkaiden löllytys-pömpylää vaan suunnitelmissa on 33-milliset renkulit ja muutenkin kaikenlaista vanhan ajan standardia.
Vaakaputken nimen mukaista kohtelua on pidettävä arvossa. French fit on nykyään Blue lug -fit. Omassa omniumissa hädin tuskin nyrkin verran tolppaa esillä, mutta Konstalla tuplaviskin verran!
No joo tästä ei kyllä valitettavasti taida ihan noin french-fittiä tulla. Toi nykyinen fillari taitaa olla 57cm pitkä ja 56cm korkee C-C. Tää uus on 57cm pitkä ja 55cm korkee C-C eli pikkusen enempi tolpanvilauttelua luvassa. Ans kattoo ny, sano.
Tämmöne ja tämän kokone runkoliini olis siis tulossa:
Kirkoiksi suunnittelen laittavani tämmöset monta vuotta sitten kasailemani Wanhojen Aicoien Standardein Ciecot.
Löytyy ohutta pinnaa, löytyy kapean sisäleveyden vannetta, löytyy 9/100mm ja 10/135mm ulottuvuuksia, löytyy sisäkumia.
Mielessä siintelee siis kirkasta kautta linjan.
Ohjainlaakeriksi ehkä tällainen joltain britiltä ennen brexitiä ostamani kiillotettu Cane Creekin 110:
Tai jos noi pyöreät kyljet näyttää tyhmältä niin sitten ehkä Dia-Compen Diatech CB-2, sellanenki pitäis olla jossain. Pitää kaivaa.
Se mitä mietiskelen tässä nyt joutessani on että haluanko maalauttaa ton oranssin piiloon vai enkö halua. En oo päätyny oikeen mihinkään lopulliseen tulemaan. Ehkä odotan että itse tavara on kädessä ja tunnustelen fiililiksiäni uudelleen siinä vaiheessa.
Erinäiset logistiset ja muut haasteet tuli hieman tielle mutta nyt on vihdoinki runkosetti hallussa.
Väri ei totta tosiaan ole suosikkejani tässä maailmassa mutta en kyllä siltikään rupia maalailemaan tai maalauttelemaan. Tuo on se mikä se on.
Edit. Muistiin:
Runko pystyyn 55 cm, vaakaan 57 cm (C-C). Emäputki 134 mm. Vaihtajankorvakkeen, muovisen vaijeriohjurin ja niiden kiinnityspulttien kanssa painaa 2 338 g.
Haarukassa A-C semmone 380 mm, kaulaputkea 255 mm. Painaapi 1 116g.
Painaa siis tosi tarkasti saman verran ku Peregrine V1 näköjään.
Edit2. Eikäs ku vähemmän koska Peregrinessä on se epäkeskomötikkä lisäks.
Muistan kun sain ekan keltaisen runkosettini. Aluks vähän hävetti olla niin leso, mut nykyään rakastan tuhannen auringon voimalla, ja haaveilen että oispa enemmän keltaisia pyöriä. Itselläni ja muillakin.
Laakeriksi kiillotettu Cane Creek 110. Edellinen omistaja on ystävällisesti halkaissut alakoolinkin. Kyllähä se mulle käy.
Emäputki oli näköjään feissattu, kiva juttu! Laakeri paikoilleen.
Stemmiksi ehkä tämmöne Spessun kiillotettu titaanipötkylä. Pulteiksi vaihdoin rosteriset. Ajatus titaanipulteista titaanistemmissä jotenki inhotti.
Ruotoa on iha hitosti, pitää katkasta sitten ku tiedän mille korkaudelle haluan stemulin päätyvän.
Noi speisserit on Blue Lug -kimpassa saapuneita ohutseinäisiä. Melkeinpä liiankin ohutseinäisiä nyt ku kattelen. Sitte taas toisaalta Cane Creekin omat 110-speisserit on vähä liian paksuja. Vaikeaa on kuluttajan elämä.
Viistoputken vaijerikuoren stoppariin löysin vielä yhen tommosen messinkinen säätöjutskan laatikoista.
Jarrukahvoiks ainakin kokeilen näitä pitkään hilloamiani hienoja ja varsin harvinaisia Shimanoita. Säätöpömpyrät oon ottanu jostain en muista mistä. Ehkä Alivion kahvoista tms.
Tolpan setback-määrän vaatimukset vielä auki kun en tiiä miten ajoasento asettuu mutta tässä vaiheessa sanoisin että tää Campan Chorus titaaniputkella vois olla kiva. Alempi klämppi oli ostaessa halki (tyyppivika näissä) mutta onnistuin kerran hankkimaan korvaavan ehjän maailmalta.
Hetki sitten palstalta napattu Swift ainaki näyttäs kivalta. On vaan pirullisen nariseva yksilö tämä.
BL-R550:ssä on 1:1 sama muoto ja hyvät kahvat ne on myös. Mulla on ollu mustat semmoset mutta jossain mielenhäiriössä myin pois. Mutta 550:ien hopeenvärisen version runko on maalattu. Noissa 770:issa on tommonen kiillotettu kauttaaltaan. Ovat myös pikkusen tommoset taitetun harmaat, ei ihan kirkkaat.
edit. Noi 770:t oli siis semmosta sarjaa jota Shimano markkinoi vähänniinku “Ultegran” road flat bar -versiona aikanaan. Mulla sattuu olemaan on 10-liipasin samaa sarjaa, sekin on tommonen samanlainen harmaampi kiillotettu.
