Navoissa tuntuu selkeästi valmistaja jako:
Hyviä runkoja voi saada taiwanista sopimusvalmistajalta, joihin vaan laitetaan uudet decallit.
Navoissa tuntuu olevan että parhaat tehdään omassa tehtaassa. Ja todelliset mestarit ovat käsittelemässä metallia eikä 7,50€ tunnilta kesämies. Esimerkiksi alumiinisissa levyjarru navoissa joita käytetään DH tai xc puolella lämpöarvot ovat aivan käsittämättömän suuret: Kun tulet mäkeä alas ja pyörä ja mies painaa yhteensä sata kiloa. Jarrutusvoiman kohdistuminen yhteensä noin viiden neliösentin alueella aiheuttaa tolkuttoman kuumuuden. Levyn pintalämpöhän voi olla 200 astetta tai jopa päällä. Tämä on tietenkin hetkellistä, levyt ovat ohuita ja jäähtyvät nopeasti. Suurin osa lämmöstä johtuu napaan, kuumentaen sitä, aika harvoin navoissa on mitään jäähdytys elementtiä mukana, joten lämpö menee myös laakereihin. Lämpö metallissa= lämpölaajentuma! Laakerit ja napojen runko on tehty eri materiaaleista, jolloin niiden ominaisuudet ovat erilaiset, teräs ja alumiini tai jokin muu yhdistelmä. Kun napa, joka todellakin on pyörän tärkein osa, on tehty alakerrassa eikä kiinassa, niin materiaalin laadun valvonta on huomattavsti helpompaa. Kun asita tehdään itse niin, ne tehdään vain omaa napaa varten, ei massa tuotantoon. Nykyään on hyvin tavanomaista että tehdään paljon samoja komponentteja, joita sitten käytetään eri navoissa vaikka ne eivät ihan täydellisesti sopisikaan yhteen.
Eli tästä pitkästä alusta voidaan juontaa tälläinen jako:
Paras viidennes: Tehtaat tai pajat jotka vamistavat osansa itse ja suurella ammattiylpeydellä. Sekä vain napoja tai laakerillisia osia pyöriin. Hinta on kova ja saatavuus voi olla joskus vaikeaa.
Toisiksi paras viidennes: Suuret komponenttivalmistajat, kuten Shimano, SRAM tai Mavic. Eivat ehkä valmista osiaan omilla tehtaillaan, mutta pitkän perinteen ja jatkuvan tuotekehityksen kautta osaavat valvoa laatuaan sekä tuotteiden valmistusta. Yleensä helppo saada varastotavarana missä päin maailmaa vain. Hinta haitari on todella suuri, alapään tuotteet alkavat olemaan seuraavaan viidennekseen kuuluvia.
Keskimmäinen viidennes: Oman merkkiset navat ja suurten tehtaiden halvemmat mallit. Oman merkkiset navat pyörissä ovat yleensä ottaen hyviä, ei loistavia mutta kohtuu hyviä. Niillä tavallinen pulliainen ajelee ihan mielissään. Ne tehdään samoissa alihankita puljuissa taiwanissa kuin Shimanon DEOREtkin. Kylkeen vain tulee Cannondale tai Kona. Tavallaan asiassa on vain kyse monistamisesta.
Hinta on jo kohtuu edullinen.’
Toisiksi viimeinen ja viimeinen neljännes:
Kaiken maailman alaarvoiset Prässäämällä ja halvalla tehdyt Formulan rutkut ja Bilteman tuotteet. Joka ikinen lasten pyörän napa minkä ikinä olen nähnyt, sekä lasten vaunujen renkaiden navat. OVat jo jotain niin alhaista pohjasakkaa että tälläistä ei kannata ikinä ostaa.
Hinta kyllä kertoo paljon, katso vaikka CRC:n napa valikoimaa niin parhaat maksaa hunajaa mutta huonoja saa halvalla, Jossain merkeissä on aina ilmaa nimessä mutta pääsääntöisesti hyvyys sekä hinta ovat lineaarisia. Hyvät kestää ja toimii, niitä tarvitsee rukat paljon vähemmän kuin huonoja.