Täpärit ei ole yleensä sytyttänyt mutta toi musta yt iski kyllä samantien.
munakorva - 12:22, 15.8.2017 » kiitos myös julkisesti käyttäjälle salomo kaikesta PMspekulaatiosta tässä parin vuoden aikanaNo probs, kiva jos on ollut apuja. Mitäs muuten sille jäykkäperäproggikselle tapahtui jos Mega on ollut alla? Paranemisia!
Just postasin monstercross topikkiin, mutta laitetaan nyt uudestaan oma all-pyörä (koska Suomessa ei ole mountains)
https://farm5.staticflickr.com/4428/36580449385_c37eae91c1_c.jpg
Eli Singular Buzzard Rokkarin 150mm Sektor/Revelation virityksellä. Rungon geo on vähän hassu, reachia on vähän ja painopiste on istuessa melkeen taka-akselilla. Meinaa vähän keulia ylämäessä. Seuraava runko saa ollakin sitten reilusti pidempi ja loivempi.
Keskuspuiston polkuja on nyt tullut lähinnä ajettua ja sopii sinne aivan hyvin. Alamäkeenkin kulkee kovaa, mutta kuski ei meinaa pysyä perässä. Kävin pari kertaa ajeleen jopa dirttii Savelassa, mutta 29" ei oikeen mahdu pikkulinjan hyppyreiden väliin.
Miten pitkä Jii on?
Maastopyöräkuumetta on ns. reippaasti, ja YT Capra tai Canyonin Strive vetää jostain syystä puoleensa. Caprassa vaan pirun pieni reach, niin se vie vahvasti isomman rotkon leiriin tällä hetkellä…
Tällanen Yeti Big Top 29er oli poistomyynnissä Ylävitosessa alkukesästä 2013. Ostin sen paikkaamaan ylipientä 26-takajäykkä-Scandalia, jolla kyllä tuli kisattua ja ajettua kaikenlaista. Siihen häksättimeen verrattuna Yeti oli varsin moderni trailipyörä - “pitkä” ja keulasta “loiva”. No paljon on muuttunut niistä ajoista, mutta hyvä pyörä tuo on edelleen, eikä mene miksikään. Ei edes tuosta alumiinin ja kuidun saumasta, perä siis kuitua.
Yeti on ensimmäinen maastopyöräni, jolla pystyi oikeasti ajamaan sitä maastoa, eikä vain kikkailemaan yksittäisten käpyjen yli. 29 on kiva asia. Entisaikojen otb-juhlat ovat muisto vain.
Tällä hetkellä Yeti palvelee paskakelien ja talven voittajana sekä maastopyörävaelluskäytössä. Paitsi että maastopyörävaellukselle kyllä haluaisin plussapyörän ja lisää joustoa. Talven poluilla tuo menee. Tekisi mieli joskus laittaa 120 mm keulille.
Alkuperäisestä muuttunut:
- XT-kiekkojen rinnalle hipokuitukiekot ja treenikiekot
- stemmiin lisää mittaa koska xc
- 2x10 → 1x10, soikeana mutta ilman välityslaajennuksia, vähän tyhmää mutta menee
- Sid antautui keulilla, korvasin hätäpäissäni Reballa
- kampina välillä XT
FF - 23:21, 15.8.2017 »Oikein muistettu. Ja mulla siis XL Capra.WaterBoy - 21:38, 15.8.2017 » Miten pitkä Jii on?Muistaakseni 187cm
Pikku-Jeffsyssä olisi XL:ssä reachia 22 mm enemmän mutta siinäkin taitaa olla sama perisynti kuin Caprassakin eli korkeahko satulaputki eli kandee tsekata oma inseam että saa tolpan tarpeeksi alas/tarpeeksi droppia. Mulla on 150 mm droppia Turbinessa ja menisi vielä 170 mm:kin. Olisi parempikin niin ei tarttisi koskaan koskea säätöihin, nyt bikeparkissa joutuu laskemaan tolpan ihan alas kun taas polku- ja enskasäädöissä näkyy reilut pari senttiä tolppaa.
Olisi myös kiva jos Capraan saisi johonkin juomapullon. Itse kun Capraa speksailin niin katselin myös Striveä, mutta shapeshifter oli dealbreaker - siihenhän toki saa sen Bikeyoken tekemän linkun että pääsee siitä eroon. Jossain jonkun nettilehden arvostelussa myös oli mitattu kulmat ja poikkesivat Canyonin ilmoittamasta eli ei ollutkaan ihan niin släkki kuin luvattiin. Oli miten oli, varmasti aivan hyvä pyörä sekin.
Mutta joo, nyt kun on ajanut 26" ->29" ->27.5" näitä omia maastoja niin seuraava pyörä on taas 29" - varsinkin kun leikkisiä, loivia ja pitkäjoustoisia ysäreitä on taas markkinoilla rutkasti.
Jeffsy löytyy täältäki. Kiekot oon vaihtanu Stanin Floweihin Hope Pro4 navoilla ja tangoksi Renthal isommalla risella. Muuten orkkis. Ihan hyvin ajelee bikeparkit ym. mutta kyllä vähän tekis mieli Capraa tai ehkä se uus Rockymountain Altitude. Jeffsyyn päädyin alunperin, kun täällä Oulussa asuu ja tasasta joutuu ajamaan, jos täällä haluaa ajaa.
Ei löytyny parempaa kuvaan tähän hätään 
Ps. Vanssit vaihtu FiveTeneihin ajohommissa, kun oli pari kertaa taittanu varpaat ja potkassu kiveen 
Munakoira peräänkuulutti tänne kunnon pelejä, en tiiä onko tää semmonen mutta aika paljon tällä on tullut pyöriteltyä. Felt Nine Solo, tietääkseni ainakin kahden foorumijäsenen entinen ja sitä myöten käytön jälkiä näkyy mutta ei haittaa. Rokkarin keulaa huollettiin viime talvena ja lisättiin jousto 100 milliin, hyvä muutos. Geometria on mitä on, ajan siitä huolimatta kesät ja talvet. Jos rehellisiä ollaan niin Kona Honzot ynnä muut vastaavat puhuttelee kyllä väkevästi. Täällä Kuopiossa maasto on varsin mäkistä joten ohan semmonen laiskempi ja joustavampi keula helpompi ohjastaa alaspäin. Jarrut on vanhat Avidit joihin on nyt alkanut mennä hermot, eli Shimano SLX/XT on hakusessa jos jollain olisi ylimääräsenä.
Salomo - 18:09, 15.8.2017 »kesti silloin kaks viikkoa liian kauan ja oli pakko laittaa spostia, että later guys. Ihan hyvä sattumus toisaalta, niin tuli hommattua ääripyörä. Paljo toi on antanu. Ois periaatteesa voinut ottaa jopa 29 megan, en mitenkään nää, että se ois mua "kankeuttanut". Mutta joo. Pyöriä tulee tulemaan ja menemään!munakorva - 12:22, 15.8.2017 » kiitos myös julkisesti käyttäjälle salomo kaikesta PMspekulaatiosta tässä parin vuoden aikanaNo probs, kiva jos on ollut apuja. Mitäs muuten sille jäykkäperäproggikselle tapahtui jos Mega on ollut alla? Paranemisia!
Jonku takajäykän haluaisin kyllä kans mäkeen. Nautin kuitenkin myös niin äärimmäisen paljon siitä kunnon räminästä. Se on sitä rallia. onhan se mahtava tunne ajaa ajaa hyppyreitä pitkäksi ja kunnolla jalka maassa mutkaan. Se kontrolli on ihanaa
Täpäri
Singular “Sopivasti läski” sinkula (tästä tuli aika hauska kun päivitin uudella keula/kiekko -kombolla!)
Vähän turhan vähän tullut ajettua muiden harrasteiden takia mut syksyhän se on hyvää poluilla ajamisen aikaa!
Melkein tekis mieli päivittää nämä yhteen 27.5+ moderniin takajäykkään - mut sit nää on kuitenkin niin hyviä pyöriä, että ajellaan nyt tällä kalustolla, ei ole siitä kiinni. Sen olen kuitenkin huomannut, että pidän “plussa”-renkaista, täpäri 2.6" nakeilla huomattavasti parempi ja tosiaan täysjäykkä tolla 3.0" eturenkaalla tuntui hauskemmalta!
munakorva - 9:39, 16.8.2017 Pyöriä tulee tulemaan ja menemään!Nonii elikkäs juuh eli siis dibs nukeproof
Olisiko kellään antaa vinkkiä miten löytää itsevarmuus takaisin ajamiseen kaatumisten jälkeen? Kausi alkoi lupaavasti, ajotunteja kertyi edellisiin kausiin verrattuna enemmän, vauhdit nousivat ja jopa keulinta alkoi onnistua jollain tapaa. Nyt parien reippaampien pannujen jälkeen itseluottamus on riekaleina ja ajoitukset täysin hukassa.
^^^ miten kestänyt nobby nicit? Mulla meni kyljet paskaks jäykkäperässä 1,5 viikossa (vajaa 100 km).
Todella siisti singular!
Nopee kun olin just tässä online - mulla on kokemusta tästä joskus 2000-luvun alun freeride ajoista kun vedin pienestä teknisestä dropista ihan päällee ja niskat oli jumissa 1,5v(! - ja onneks ei käynyt mitään pahempaa, oli lähellä…)
Ratkaisu mulle oli xc-henkisempi pyörä, lucciksilla opettelu, paljon helppoa polkua alle. Sit menin jopa seuraavana kesänä Calpikseen ja ajo meni paremmin kuin koskaan.
Eli sanoisin että paljon vaan pyörän päällä, sellasta polkua (=helppoa) mistä nauttii ja ei “suorita” mitään. Ja sit tietty voi just testaa jotain ihan uutta, jos löytyy jotain joka ei ole mitenkään kuumottavaa. Menee vaikka ajamaan jotain pump trackia tms. teknistä juttua missä kuitenkin voi vauhdin ja linjat valita ihan itse?
Oisko joku tällainen?
On kestänyt mutta olen pitänyt tietoisesti suht kovia paineita tietäen tuon kylkien herkkyyden. Auttaisko täpäri vähän vs. jäykkäperä, mene ja tiedä?
Ja kiitos, Singularista olen meinannut luopua monta kertaa mut se on niin klassikko, että käyttöarvo voittanee…ja tietyillä poluilla toi on ihan ässä vaikka pitää vanhan vähän varoa selkää täysjäykällä kun mennään (core-reeni tosin auttanut tähän, pitänee ajaa nyt tolla taas enemmän ja kokeilla miltä tuntuu kropassa)
Lempo - 10:43, 16.8.2017 » Olisiko kellään antaa vinkkiä miten löytää itsevarmuus takaisin ajamiseen kaatumisten jälkeen? Kausi alkoi lupaavasti, ajotunteja kertyi edellisiin kausiin verrattuna enemmän, vauhdit nousivat ja jopa keulinta alkoi onnistua jollain tapaa. Nyt parien reippaampien pannujen jälkeen itseluottamus on riekaleina ja ajoitukset täysin hukassa.Varmaan kannattaa aloittaa miettimällä sitä mistä pannut johtuvat ja voiko ajotekniikan/asennon hiomisella vaikuttaa. Internetistä (esim GMBN) löytyy todella paljon vinkkejä eri ajamisen osa-alueiden perusteista ja yleisimmistä virheistä.
Hyvänä esimerkkinä omasta elämästä viime keväänä uuden pyörän matalan keskiön mukanaan tuomat pedal striket ja niiden seurauksena jatkuvasti otb:tä kovastakin vauhdista. Rupesin tarkistamaan omaa attack positionia ja keskityin ylläpitämään sitä niin hyvin kuin mahdollista. Nilkat alas ajaessa ja paino jalkojen päällä (light hands, heavy feet). Otb:t väheni ja nopeutta ja rentoutta tuli lisää. Totta kai veläkin kolahtelee mutta suunta on oikea.
Tietty ajamista vain lisää - juuri niin kuin Zei tuossa sanoikin, vaikka kiertämällä vaikeat spotit ja keskittymällä nauttimiseen. Jossain vaiheessa se itseluottamus kasvaa ja tuntuu oikealta hetkeltä taas kokeilla vaikeampia/pelottavia kohtia. Porukassa ajelu tekee kaikesta helpompaa ja kokeneempaa ajokaveria seuratessa saattaa vaikeatkin paikat mennä kuin vettä vain.
Jonkun verran voi esim liikkeiden järjestämillä kimppalenkeillä löytyä kokeneita kavereita antamaan vinkkejä.
Pannuttelu kuuluu maastopyöräilyyn (ainakin omasta mielestäni) ja turha niitä on sen enempää etukäteen pelätä. Alussa niitä on paljon ja kun kokemusta kertyy niitä tapahtuu harvemmin, valitettavasti vaan vauhdin kasvaessa ne on aika paljon rajumpia (ainakin oman kokemuksen mukaan).
Tänä keväänä muutettiin pohjoisesta 99830 postinumeron alueelta Kymenlaaksoon, ja kun mäet katosivat, niin yhtäkkiä teräs Honzo ei enää ollutkaan helvetin hauska ja hupaisa, point down and hold on tyyppinen räppäysreki, jolla sai paiskoa ja roiskia polkuja rallin soidessa ja ravan lentäessä. Tai siis olihan se toki sitä edelleen, “takapiha” vaan tylsistyi niin radikaalisti ettei enää oikein oma fiilis lähteny ilolla. Lähin sit päivittämään nyky-ympärystöön omasta mielestäni paremmin sopivan, tehokkaamman, kevyemmän ja tietyllä tapaa tylsemmän ecxeedin canyonilta, joka on täysin erityyppinen kuin Honzo. Tyhmä edes verrata, mut vertaan silti. Toi on nyt kuukauden suunnilleen vasta ollut, ja joo sain mitä hain.
Mul ei oo vielä itseluottamus ton kanssa lähelläkään sitä mitä se oli honzolla, varsinkaan laskuissa, mut on se paljon nopeampi vaikka se jollain tapaa hitaammalta tuntuukin. Eiköhän se siitä kuhan pääsee kunnolla tutuiksi.
Valkkailin pitkään et turvallinen sinisenfirman xt vai lähtiskö kokeilemaan kahvavaihteita vuonna 2017 punaseltafirmalta, kun olivat käytännössä samanhintaiset ja onneks uteliaisuus voitti. Srami saanu hyvin noi toimimaan. Hämmentävän tarkka ja nopea, eikä rytyyksessä oo tullu vielä edes ajatuksia vaihdemisseistä mitä vähän epäilin.
Early days vielä mut oon kyllä tykkäily.
tmar - 10:46, 16.8.2017 » ^^^ miten kestänyt nobby nicit? Mulla meni kyljet paskaks jäykkäperässä 1,5 viikossa (vajaa 100 km). Todella siisti singular!itel noby nic eessä ja (ilmeisesti) samalla carcassilla racing ralf takana ja vuoden menny ilman kylki- tai muitakaan rengasvaivoja.
märällä kaltsilla tosin liukkaat ja kerran pannutin pohkeesta laskimon mäsäks
Jii - 11:34, 16.8.2017 » Porukassa ajelu tekee kaikesta helpompaa ja kokeneempaa ajokaveria seuratessa saattaa vaikeatkin paikat mennä kuin vettä vain.Joo-o, vaikka en pannukauhusta toivukaan vaan lähinnä opettelen ajamaan, niin tää letkan perässä meno on kyllä ihan huomattavan vaikuttava juttu tohon psyykkauspuoleen. Ittee kuumottavat dropit ja jyrkät laskut menee sikana helpommin ku näkee että siitähän se kaverikin meni. Lisäks just toi gmbn on tehny hyvää settiä "how to" osastolla.