MAASTOPYÖRÄT enduro / am / trail / xc / dh / dirtti jne. keskustelu

munakorva - 9:39, 16.8.2017 Pyöriä tulee tulemaan ja menemään!
Nonii elikkäs juuh eli siis dibs nukeproof

Olisiko kellään antaa vinkkiä miten löytää itsevarmuus takaisin ajamiseen kaatumisten jälkeen? Kausi alkoi lupaavasti, ajotunteja kertyi edellisiin kausiin verrattuna enemmän, vauhdit nousivat ja jopa keulinta alkoi onnistua jollain tapaa. Nyt parien reippaampien pannujen jälkeen itseluottamus on riekaleina ja ajoitukset täysin hukassa.

^^^ miten kestänyt nobby nicit? Mulla meni kyljet paskaks jäykkäperässä 1,5 viikossa (vajaa 100 km).

Todella siisti singular!

Nopee kun olin just tässä online - mulla on kokemusta tästä joskus 2000-luvun alun freeride ajoista kun vedin pienestä teknisestä dropista ihan päällee ja niskat oli jumissa 1,5v(! - ja onneks ei käynyt mitään pahempaa, oli lähellä…)

Ratkaisu mulle oli xc-henkisempi pyörä, lucciksilla opettelu, paljon helppoa polkua alle. Sit menin jopa seuraavana kesänä Calpikseen ja ajo meni paremmin kuin koskaan.

Eli sanoisin että paljon vaan pyörän päällä, sellasta polkua (=helppoa) mistä nauttii ja ei “suorita” mitään. Ja sit tietty voi just testaa jotain ihan uutta, jos löytyy jotain joka ei ole mitenkään kuumottavaa. Menee vaikka ajamaan jotain pump trackia tms. teknistä juttua missä kuitenkin voi vauhdin ja linjat valita ihan itse?

Oisko joku tällainen?

On kestänyt mutta olen pitänyt tietoisesti suht kovia paineita tietäen tuon kylkien herkkyyden. Auttaisko täpäri vähän vs. jäykkäperä, mene ja tiedä?

Ja kiitos, Singularista olen meinannut luopua monta kertaa mut se on niin klassikko, että käyttöarvo voittanee…ja tietyillä poluilla toi on ihan ässä vaikka pitää vanhan vähän varoa selkää täysjäykällä kun mennään (core-reeni tosin auttanut tähän, pitänee ajaa nyt tolla taas enemmän ja kokeilla miltä tuntuu kropassa)

Lempo - 10:43, 16.8.2017 » Olisiko kellään antaa vinkkiä miten löytää itsevarmuus takaisin ajamiseen kaatumisten jälkeen? Kausi alkoi lupaavasti, ajotunteja kertyi edellisiin kausiin verrattuna enemmän, vauhdit nousivat ja jopa keulinta alkoi onnistua jollain tapaa. Nyt parien reippaampien pannujen jälkeen itseluottamus on riekaleina ja ajoitukset täysin hukassa.
Varmaan kannattaa aloittaa miettimällä sitä mistä pannut johtuvat ja voiko ajotekniikan/asennon hiomisella vaikuttaa. Internetistä (esim GMBN) löytyy todella paljon vinkkejä eri ajamisen osa-alueiden perusteista ja yleisimmistä virheistä.

Hyvänä esimerkkinä omasta elämästä viime keväänä uuden pyörän matalan keskiön mukanaan tuomat pedal striket ja niiden seurauksena jatkuvasti otb:tä kovastakin vauhdista. Rupesin tarkistamaan omaa attack positionia ja keskityin ylläpitämään sitä niin hyvin kuin mahdollista. Nilkat alas ajaessa ja paino jalkojen päällä (light hands, heavy feet). Otb:t väheni ja nopeutta ja rentoutta tuli lisää. Totta kai veläkin kolahtelee mutta suunta on oikea.

Tietty ajamista vain lisää - juuri niin kuin Zei tuossa sanoikin, vaikka kiertämällä vaikeat spotit ja keskittymällä nauttimiseen. Jossain vaiheessa se itseluottamus kasvaa ja tuntuu oikealta hetkeltä taas kokeilla vaikeampia/pelottavia kohtia. Porukassa ajelu tekee kaikesta helpompaa ja kokeneempaa ajokaveria seuratessa saattaa vaikeatkin paikat mennä kuin vettä vain.

Jonkun verran voi esim liikkeiden järjestämillä kimppalenkeillä löytyä kokeneita kavereita antamaan vinkkejä.

Pannuttelu kuuluu maastopyöräilyyn (ainakin omasta mielestäni) ja turha niitä on sen enempää etukäteen pelätä. Alussa niitä on paljon ja kun kokemusta kertyy niitä tapahtuu harvemmin, valitettavasti vaan vauhdin kasvaessa ne on aika paljon rajumpia (ainakin oman kokemuksen mukaan).

Tänä keväänä muutettiin pohjoisesta 99830 postinumeron alueelta Kymenlaaksoon, ja kun mäet katosivat, niin yhtäkkiä teräs Honzo ei enää ollutkaan helvetin hauska ja hupaisa, point down and hold on tyyppinen räppäysreki, jolla sai paiskoa ja roiskia polkuja rallin soidessa ja ravan lentäessä. Tai siis olihan se toki sitä edelleen, “takapiha” vaan tylsistyi niin radikaalisti ettei enää oikein oma fiilis lähteny ilolla. Lähin sit päivittämään nyky-ympärystöön omasta mielestäni paremmin sopivan, tehokkaamman, kevyemmän ja tietyllä tapaa tylsemmän ecxeedin canyonilta, joka on täysin erityyppinen kuin Honzo. Tyhmä edes verrata, mut vertaan silti. Toi on nyt kuukauden suunnilleen vasta ollut, ja joo sain mitä hain.
Mul ei oo vielä itseluottamus ton kanssa lähelläkään sitä mitä se oli honzolla, varsinkaan laskuissa, mut on se paljon nopeampi vaikka se jollain tapaa hitaammalta tuntuukin. Eiköhän se siitä kuhan pääsee kunnolla tutuiksi.
Valkkailin pitkään et turvallinen sinisenfirman xt vai lähtiskö kokeilemaan kahvavaihteita vuonna 2017 punaseltafirmalta, kun olivat käytännössä samanhintaiset ja onneks uteliaisuus voitti. Srami saanu hyvin noi toimimaan. Hämmentävän tarkka ja nopea, eikä rytyyksessä oo tullu vielä edes ajatuksia vaihdemisseistä mitä vähän epäilin.
Early days vielä mut oon kyllä tykkäily.

tmar - 10:46, 16.8.2017 » ^^^ miten kestänyt nobby nicit? Mulla meni kyljet paskaks jäykkäperässä 1,5 viikossa (vajaa 100 km). Todella siisti singular!
itel noby nic eessä ja (ilmeisesti) samalla carcassilla racing ralf takana ja vuoden menny ilman kylki- tai muitakaan rengasvaivoja.

märällä kaltsilla tosin liukkaat ja kerran pannutin pohkeesta laskimon mäsäks

Jii - 11:34, 16.8.2017 » Porukassa ajelu tekee kaikesta helpompaa ja kokeneempaa ajokaveria seuratessa saattaa vaikeatkin paikat mennä kuin vettä vain.
Joo-o, vaikka en pannukauhusta toivukaan vaan lähinnä opettelen ajamaan, niin tää letkan perässä meno on kyllä ihan huomattavan vaikuttava juttu tohon psyykkauspuoleen. Ittee kuumottavat dropit ja jyrkät laskut menee sikana helpommin ku näkee että siitähän se kaverikin meni. Lisäks just toi gmbn on tehny hyvää settiä "how to" osastolla.

Oma maastopyörä on tämmönen saman mallinen ku käyttäjällä Hachio. Muutamia osia on matkalla vaihtunut ja voin sanoa että tämmösellä on 100% siistiä jyrätä menemään.

YT Jeffsy olis muuten hinnan ja laadun puolesta ollut oma valinta, mutta kun halu oli mennä plussakumilla, piti katsoa muita vaihtoehtoja ja aluksi olikin Spessun, Cuben, Trekin ja Scottin plussatäpärit harkinnassa. Nykytrendin vastaisesti tässä on korkea keskiö, mikä maastonoviisina tuntuu vain hyvältä jutulta kepun juurakkokivikossa.

Niin joo mulla kans tässä Nobby Nic trailstar ja pacestar, reilu tonni ajoa tubelessina, ei ongelmia.

Coticilta tulee uus BFe:

https://farm5.staticflickr.com/4379/35799715113_1907fb147e_h.jpgBFe Gen 5 by CoticLtd, on Flickr

vissiinkin pidempi, matalampi ja loivempi kuin vanha eli juurikin nykymuodin mukainen. En tiiä onko tulossa 26" versioo mutta hyvän näkösiä. Klikkaamalla pitäis nähä lisää mutta en tiiä onnistuuko mun linkkaukset.

pyrsta - 12:41, 17.8.2017 » En tiiä onko tulossa 26" versioo mutta hyvän näkösiä. Klikkaamalla pitäis nähä lisää mutta en tiiä onnistuuko mun linkkaukset.
Hehheh ai 26" vuoden 2018 markkinoille? ;)

Vakavalla naamalla ne vielä edellisvuonna toi uuden 26 mallin et en sit tiiä. Voi olla et nyt ei tuu enää.

asialliset kulmat ja hyvät mitat. Toivottavasti olis vielä kakskutonen mukana, harmi jos ei!

Ei siinä, onhan noille pikkupyörille edelleen oma käyttönsä olemassa, vaikkapa hyvin hoidetuilla radoilla, joissa isommasta renkaasta ei saa samalla tavalla etua. Vähän kuten BMX-tsygät. Pahuksen leikkisää menoa kunhan geo on kohdillaan.

24" street pyörä kiinnostelis sori ot

Lumikko - 15:04, 17.8.2017 » Ei siinä, onhan noille pikkupyörille edelleen oma käyttönsä olemassa, vaikkapa hyvin hoidetuilla radoilla, joissa isommasta renkaasta ei saa samalla tavalla etua. Vähän kuten BMX-tsygät. Pahuksen leikkisää menoa kunhan geo on kohdillaan.
Tää palsta on olemassa koska jengi vei ratapyörät pois hyvin hoidetuilta radoilta. Long live 26".
Lumikko - 15:04, 17.8.2017 » Ei siinä, onhan noille pikkupyörille edelleen oma käyttönsä olemassa, vaikkapa hyvin hoidetuilla radoilla, joissa isommasta renkaasta ei saa samalla tavalla etua. Vähän kuten BMX-tsygät. Pahuksen leikkisää menoa kunhan geo on kohdillaan.
Esim. Paloheinä?

Kyllähän 26" on hauska joo, varsinkin meille jotka ei syönyt tarpeeksi puuroa lapsena. Jos ois kunnolla rahaa ni varmaan ois 26" räädistelyjäykkis hyppyihin ja yleiseen hauskanpitoon ja joku 275 pitkän jouston endurovehje totisempaan ajoon. Morf on vähän tommonen yleisvehje, mutta on kyllä ajanu kaikki ajot oikein hyvin. Silti vähän kiehtoo joku pieni kikkailupyörä…

Tää mun on juurikin se edellinen BFe ja 26". Pari kertaa on tullu ajettua myös hyvin hoidetuilla radoilla ja hyvinhän se kulki, mutta muuten kyllä paljon kaikkialla muualla. Yhdet enduro-kisatkin ajoin tällä alkukesästä, naisten sarjassa ainoana hardtailina ja ehkä luultavasti myös ainoo 26". Kyllähän isommat vanteet varmasti rullais paremmin esimerkiksi teknisissä alamäissä, mutta en oo kyllä kokenu, että oma ajo jäis siitä kiinni. Ja onhan nuo pienemmät vanteet paremmin hallinnassa, kun on tällanen vähän pienen- ja kevyenlainen kuski.

Tää on kyllä superhauska pyörä!! Aika paljon tuli ajovarmuutta ja sitä myöten vauhtia lisää kun vaihto Hahannasta tähän. Uus keula tarttis pian hommata, sais entistä enemmän alamäistä ja jo pikkuhiljaa sujuvista hyppyreistäkin irti, kun onhan toi nykynen vähän löllö.

Semmosta, mtb4life<3