Kiekkojen kasailu, vinkit sun muut hässäkät

Luitko mun kommentin? :slight_smile: Joskus vallalla on ollut käsitys että koskaan ei sais mennä yli…

Mutta siis, riippuu varmasti myös puolauskuviosta. Jos kasaa 24 reikäistä radiaalia (sic) niin varmasti pitäisin tolet pienempinä. Itellä vain 36 puolaisia 3-ristiin ja kestäny hyvin retkeilyä +120kg kuormilla myös noi 1,6mm lyhkäset pinnat.

Vinkkini kaikille pinnojen pituuksista huolestuneille:

Sapim D-Lightit, pyöristä ylöspäin

1 Like

Keskiverto yksivaihde nautiskelijalla on useimmin:

  • Pitkä pinna
  • Lyhyt pinna
0 voters
4 Likes

Juuh, eihän se auta ku kokeilla, kyl se yleensä kantava oivallus jossain kohti syntyy. Veikkaan että ku saa komponenttia käsiin ihan konkreettisesti, alkaa asiaa ymmärtää paremmin. Toki hyvii kommenttei tullu niin ei se syvä pääty ihan niin syvältä tunnu. Mut joo, täytyy tehä varmaan laskelmat ja tilata vaikka alkuunsa kahta eri pituutta joku neljän paketin pakkaus ja sit loput. Kuiteki se mikä täs on se juttu, on et oppis tonki homman. Saan siitä henk.koht. kiksejä. Joten ei se nyt haittaa vaikka oppirahoja joutuis vähän makseleekki.


etten ronklaa rikki niin miten toi toinen pääty irtoaa ja onko nää siis laakerit jotka saa irti ja vaihdettua?

Sattuneesta syystä (toinen katkennut tänä kesänä samasta sveitsiläisen valmiskiekosta) kyselen:

Harkitsen vakavasti kaikkien pinnojen vaihtamista, kun samasta kiekosta on katkennut pinnoja yksi kerrallaan yhteensä

  • 1 kpl
  • 2 kpl
  • 3 kpl
  • 4 kpl
  • 5+ kpl
  • rikkinäiset vaihdetaan eikä muita, kävi miten kävi

0 voters

no joku syyhän niihin katkeamisiin on. esim.

  • ketjun tippuminen pinnoihin = naarmujen kohdalta väsähdys,
  • liian lyhyet pinnat = nipat katkeilee
  • vänkyrä vanne = epäsuhtainen kireys, liikaa eloa
  • alumiininipat väsyy, jne jne

sen mukaan sitten toimitaan

Sepä se kun mitään ilmeistä syytä ei ole, jännitykset tasaiset ja tekniikka ei oikein riitä tiputtamaan ketjua etukiekkoon, molemmat katkeamisetkin vielä aika lailla just riding along -tilanteessa.

Kaikkien pinnojen vaihtamiseen olen joutunut turvautumaan aiemmin tasan kerran joskus 30 v sitten, kun lievästi perunalastuksi kolaroitu takakiekko meni kyllä uudella vanteella ja vanhoilla pinnoilla suoraksi, muttei mitenkään pysynyt sellaisena.

Sepä se kun mitään ilmeistä syytä ei ole, jännitykset tasaiset ja tekniikka ei oikein riitä tiputtamaan ketjua etukiekkoon, molemmat katkeamisetkin vielä aika lailla just riding along -tilanteessa.

Vaihtoehtoja voi olla useita, alla hajanaisia mietintöjä muinaisten materiaalitekniikan opintojen pohjalta:

  • Ohentamattomat pinnat ovat yleensä vähemmän elastiset kuin ohennetut
    – elastisempi kestää yleensä paremmin
    – leveällä litistetyllä osuudella oleva aeropinna (=ohentamaton) kestää yleensä huonommin kuin ohennettu pinna tai kapealla litistetyllä osuudella oleva aeropinna (=ohennettu)
  • Pinnat on kiristetty liian kireälle
    –jos ollaan lähellä materiaalin murtolujuutta, niin pienikin kuormitus voi katkaista pinnan
  • Kuljettajan+pyörän+kuorman paino lähestyy tai ylittää suunnitellun
    – vähemmän elastista pinnaa käytettäessä pinna katkeaa nopeammin
    – mahdollisesti ylitetään murtoraja
  • Suoravetopinna kestää muuten samanlaista J-kaulaista pinnaa paremmin
    – taivutetun tangon heikoin kohta on yleensä taivutuksen kohdalla
  • Materiaali väsyy kuormituksessa ajan kuluessa

Pinnoille taitaa yleisempää myrkkyä olla liian vähäinen jännitys, kuin liian korkea. Siitä tulee väsyttävää nitkutusta ja jossain vaiheessa napsahtaa. Jos tämmösiä tulee samalla puolella kiekkoa pari (tai symmetrisessä kummalla puolella vaan) syntyy epäilys että muutkin on väsyny ja seuraa pian perässä.

Liian kireälle laittaessa alkaa käsittääkseni tapahtua paljon muita asioita ennen pinnan katkeamista. Esim. nippeli katkeaa, nippeli tulee kehän läpi, navan laippa halkeaa… ja pinnakin taitaa venyä ihan tuntuvasti ennen katkeamista. Tämä näkyisi jatkuvana rihtailutarpeena ja pinnat vähitellen venyisi ja venyisi.

Riippuu tietysti minkälaisia pinnoja, nippeleitä, kehää ja napaa on käytössä.

1 Like

Liian alhaisella jännityksellä ongelmana tuppaa pikemminkin olemaan kiekon pysyminen suorana (ainakin ilman lukitteita), liian kireällä periksi antaa ennemminkin vanne tai sitten joku pettää jo hierontavaiheessa (joo joskus muinoin olen kasannut ihan menestyksellisesti muutaman kiekon periaatteella kiristetään kunnes eka pinna sanoo sproing ja sitten löysätään kaikkia kierros tai puoli, kids don’t try this at home). Kyse tosiaan oli valmiskiekosta, eli naiivisti oletan, että Veijo DT:n inssinööreillä pitäisi olla perusasiat aika hyvin hallussa. Molemmat muuten katkesivat kierteen alkukohdasta.

No, vaihdoin tässä kohtaa vain tuon katkenneen (molemmat vauriot onneksi kävelymatkan päässä himasta joten rikkinäisenä kiekolla ajettu kaksi jarrutusmatkaa eli yhteensä max 20 m) ja ensimmäisestä koeajostakin on jo selvitty hengissä. Taidan kallistua samalle kannalle kuin enemmistö eli seuraavasta kaikki vaihtoon, siinä kohtaa sitä paitsi pitää joka tapauksessa ostaa lisää pinnoja kun varaosasarjassa tuli vain kaksi jokaista.

Kierteen alkupäästä katkeamiseen voi liittyä pinnan tulokulma kehään. Joissakin kehissä nippelinreikiä poraillaan vasempaan ja oikealle sekä leading- että trailing-pinnoille. Onko mahdollista että nämä olis kiekossa sekaisin? Jos jokin pakottaa nippeliä eri kulmaan kuin missä pinna haluaa olla, vaikeuksia on tiedossa ennemmin tai myöhemmin.

Ei näytä todennäköiseltä, radiaalipuolaus ja sivusuunnassakin reiät hämmästyttävän tarkasti keskilinjalla.

Ei näytä todennäköiseltä, radiaalipuolaus ja sivusuunnassakin reiät hämmästyttävän tarkasti keskilinjalla.

Mistä kohtaa pinna katkeaa? Millainen pinna on?

Molemmat tosiaan katkenneet kierteen alusta, suoravetomallin DT Aerolite eli ohut ja lituska (ja järkyttävän kallis, näköjään 3 euroa kpl plus nippelit mitvit).

Itekin miettinyt kun tuli 2kpl Mavic Ksyrium -suoravetokiekkoja pyörän mukana josko noita osaa edes rihdata kun on aeropinnat ja kaikki. Noh, aina voi tehdä uudet ite tai sit vaan opettelee noiden justeerauksen.

Täälläkin modernit standardit vaativat kahden uuden työkalun (aeropinnan pitäjä ja squorx-avain) hankinnan, toisella kertaa koko operaatio meni jo yllättävänkin helposti. Mutta pidemmät reissut selvästi kyllä jatkossa robustimmilla kamoilla.

1 Like

Suoravetoaeropinnoilla on helpompi ja nopeampi koota. Napaan pujotetut pinnat törröttää aumaattisesti oikeisiin suuntiin ja kiristelyvaiheessa näkee ilman mitään teippivirityksiä heti kun pinna alkaa kiertyä ja silloin litteästä pinnasta saa pidettyä vastaan niin kiertymisiä ei tule, mikä jouduttaa kokoamista. Squorxista en tiedä, normi nippeleitä käyttänyt aina.

2 Likes

Squorxit on todella jees, eihän siinä ole kahta sanaa että onko tasapää vai E-Torx parempi ja kestävämpi ruuvinkanta.

Aeropinnoista samat sanat: pyöreiden pinnojen kanssa joutuu laittamaan teippiliput ja leipomaan kiekkoa kun pinnat menee kierteelle, lituskojen pinnojen kanssa kiertymisen näkee ilman teippien askartelua ja pystyy pitämään sillä kympin työkalulla kiinni, etteivät mene kierteelle. Todella jees.

Tää kiekkojen kasaaminen tuntuu olevan sellainen juttu, missä pidetään kaikista kovimmalla sinnikkyydellä iänikuisista perinteistä kiinni. Ihmetys on suuri, vaikka minäkin olen jonkinasteinen vannejarru- ja vaijerivaihdeluddiitti. Onhan niitä paskojakin ideoita ollut, kuten sisäiset nippelit tai umpinainen rim bed vanteessa, mut välillä tulee semmoset vibat että kaikki muut paitsi Open Prot, DT Compit ja messinkinippelit on paskaa. :smiley:

Lisättäköön että jo Sheldon Brown tiesi aikoinaan että aeropinnat on kivoja kun niistä voi pitää kiinni ja näkee silmällä heti, jos alkaa mennä kierteelle.