Pinnoille taitaa yleisempää myrkkyä olla liian vähäinen jännitys, kuin liian korkea. Siitä tulee väsyttävää nitkutusta ja jossain vaiheessa napsahtaa. Jos tämmösiä tulee samalla puolella kiekkoa pari (tai symmetrisessä kummalla puolella vaan) syntyy epäilys että muutkin on väsyny ja seuraa pian perässä.
Liian kireälle laittaessa alkaa käsittääkseni tapahtua paljon muita asioita ennen pinnan katkeamista. Esim. nippeli katkeaa, nippeli tulee kehän läpi, navan laippa halkeaa… ja pinnakin taitaa venyä ihan tuntuvasti ennen katkeamista. Tämä näkyisi jatkuvana rihtailutarpeena ja pinnat vähitellen venyisi ja venyisi.
Riippuu tietysti minkälaisia pinnoja, nippeleitä, kehää ja napaa on käytössä.
Liian alhaisella jännityksellä ongelmana tuppaa pikemminkin olemaan kiekon pysyminen suorana (ainakin ilman lukitteita), liian kireällä periksi antaa ennemminkin vanne tai sitten joku pettää jo hierontavaiheessa (joo joskus muinoin olen kasannut ihan menestyksellisesti muutaman kiekon periaatteella kiristetään kunnes eka pinna sanoo sproing ja sitten löysätään kaikkia kierros tai puoli, kids don’t try this at home). Kyse tosiaan oli valmiskiekosta, eli naiivisti oletan, että Veijo DT:n inssinööreillä pitäisi olla perusasiat aika hyvin hallussa. Molemmat muuten katkesivat kierteen alkukohdasta.
No, vaihdoin tässä kohtaa vain tuon katkenneen (molemmat vauriot onneksi kävelymatkan päässä himasta joten rikkinäisenä kiekolla ajettu kaksi jarrutusmatkaa eli yhteensä max 20 m) ja ensimmäisestä koeajostakin on jo selvitty hengissä. Taidan kallistua samalle kannalle kuin enemmistö eli seuraavasta kaikki vaihtoon, siinä kohtaa sitä paitsi pitää joka tapauksessa ostaa lisää pinnoja kun varaosasarjassa tuli vain kaksi jokaista.
Kierteen alkupäästä katkeamiseen voi liittyä pinnan tulokulma kehään. Joissakin kehissä nippelinreikiä poraillaan vasempaan ja oikealle sekä leading- että trailing-pinnoille. Onko mahdollista että nämä olis kiekossa sekaisin? Jos jokin pakottaa nippeliä eri kulmaan kuin missä pinna haluaa olla, vaikeuksia on tiedossa ennemmin tai myöhemmin.
Molemmat tosiaan katkenneet kierteen alusta, suoravetomallin DT Aerolite eli ohut ja lituska (ja järkyttävän kallis, näköjään 3 euroa kpl plus nippelit mitvit).
Itekin miettinyt kun tuli 2kpl Mavic Ksyrium -suoravetokiekkoja pyörän mukana josko noita osaa edes rihdata kun on aeropinnat ja kaikki. Noh, aina voi tehdä uudet ite tai sit vaan opettelee noiden justeerauksen.
Täälläkin modernit standardit vaativat kahden uuden työkalun (aeropinnan pitäjä ja squorx-avain) hankinnan, toisella kertaa koko operaatio meni jo yllättävänkin helposti. Mutta pidemmät reissut selvästi kyllä jatkossa robustimmilla kamoilla.
Suoravetoaeropinnoilla on helpompi ja nopeampi koota. Napaan pujotetut pinnat törröttää aumaattisesti oikeisiin suuntiin ja kiristelyvaiheessa näkee ilman mitään teippivirityksiä heti kun pinna alkaa kiertyä ja silloin litteästä pinnasta saa pidettyä vastaan niin kiertymisiä ei tule, mikä jouduttaa kokoamista. Squorxista en tiedä, normi nippeleitä käyttänyt aina.
Squorxit on todella jees, eihän siinä ole kahta sanaa että onko tasapää vai E-Torx parempi ja kestävämpi ruuvinkanta.
Aeropinnoista samat sanat: pyöreiden pinnojen kanssa joutuu laittamaan teippiliput ja leipomaan kiekkoa kun pinnat menee kierteelle, lituskojen pinnojen kanssa kiertymisen näkee ilman teippien askartelua ja pystyy pitämään sillä kympin työkalulla kiinni, etteivät mene kierteelle. Todella jees.
Tää kiekkojen kasaaminen tuntuu olevan sellainen juttu, missä pidetään kaikista kovimmalla sinnikkyydellä iänikuisista perinteistä kiinni. Ihmetys on suuri, vaikka minäkin olen jonkinasteinen vannejarru- ja vaijerivaihdeluddiitti. Onhan niitä paskojakin ideoita ollut, kuten sisäiset nippelit tai umpinainen rim bed vanteessa, mut välillä tulee semmoset vibat että kaikki muut paitsi Open Prot, DT Compit ja messinkinippelit on paskaa.
Lisättäköön että jo Sheldon Brown tiesi aikoinaan että aeropinnat on kivoja kun niistä voi pitää kiinni ja näkee silmällä heti, jos alkaa mennä kierteelle.
Nyt vvaltsulla ehkä snadia olkiukonkanssapainia meneillään kun ei kai kukaan oo väittäny käyttävänsä pyöreitä pinnoja siks että niiden kiertymiskäyttäytyminen olis muka helpommin havaittavaa kuin littupinnojen. Vai?
Mainitsemas kiertymisen havaitsemisen ja kiinnipitämisen helppous ovat tottahan toki littupinnojen teknisiä etuja enkä usko että kukaan sitä kiistää tai on kiistänyt.
Littupinnat on vaan rumat tietyissä kiekoissa ei kai siinä sen kummempaa ole.
“Perinteiset” osat ovat myös edullisempia jota sitäkään etua ei ole syytä väheksyä.
(Jollakin ammatikseen kiekkoja kasaavalla saattaa olla myös työvaiheisiin, -tuntumaan ja -prosesseihin liittyviä tottumuksia ja tuntumaa josta syystä preferoivat sitä millä ovat ennenkin tehneet. Sitä ei ole syytä kyseenalaistaa kenenkään ulkopuolisen kun se ulkopuolinen ei joudu niistä nimenomaisista kasauksista vastaamaan. Mutta tämä ei tietenkään koske tämän palstan harrastelijoiden preferenssejä tai puuhailua.)
En usko että kukaan on myöskään väittäny että uraruuvi olis kestävämpi kanta vääntämiseen kuin Torx. Ei siinäkään ole mitään epäselvää. Mutta: mitä ihmeen välii kun ei kukaan myöskään rihtaa perinteistä nippeliä sieltä uran puolelta.
edit. Jos olisin nyt kasaamassa jotain mahd. kevyittä ja uuberdyyber hifejä maantiekiekkoja niin oikein mielelläni kokeilisin niiden kanssa kasata squorxeilla. Sitten taas jos olisin nyt kasaamassa seuraavaa suunnittelemaani kiekkosettiä eli yhteen perinnemaantiepyörään tulevaa jossa Campan 36H korkeelaippaset maantienavat kierrepakalle ja harmaat OpenProt keraamisilla jarrupinnoilla niin seon pyöreet pinnat ja perinnenippelit iha varppinaki.
Olisihan nuo pinnat varmaan vaihtanut ilman squorxiakin, mutta riittävän monta (no, ehkä kymmenkunta) nippelin nelikanttia vuosien varrella pyöristäneenä tuo idea ei ainakaan minulle lopulta vaatinut kovinkaan ihmeellisiä myyntipuheita.
Teippiliput pyöreiden pinnojen kanssa oli kyllä minulle uusi juttu, onhan niissä (ainakin perus comp/revo, kiertyminen minusta ongelma lähinnä jälkimmäisten kanssa) joku saumaa muistuttava pituussuuntainen valmistusartefakti, josta kiertymisen tuntee ihan sormillakin.
Sitä paitsi Open Prot on kans paskaa koska pintakäsittely, valitettavasti jäi aikanaan MA2-varmuusvarastot hankkimatta.
Tein tutulle vähän erilaisen kasaushomman…Syvät kuitukehät pienellä offsetillä, mihin ei oo ollenkaan porattu reikiä vannepetiin nippeleitä varten. Eli piti venttiilinreiän kautta ujutella jokainen nippeli paikoilleen magneetin avulla - pieni pätkä pinnaa jonka päähän liimasin epoksilla laakerikuulan joka mahtu just tulee ulos nippelinreiästä. Sitte vahvalla magneetilla yks kerrallaan sujuttelee nippelit paikoilleen.
Kehät Light Bicyclesiltä. Ne oli siellä leikannu pinnat valmiiksi, mutta molempiin kiekkoihin ois riittäny vähän lyhyemmätki pinnat - varmaan kaksikin milliä ois voinu nipistää helposti. Etukiekossa olin jo ihan varma että loppuu kierteet kesken ennenku pääsee riittävään kireyteen mutta kyl se lopulta onnistu. Oiski ollu ihan maailman mukavin homma purkaa se heti ja ujutella kaikki nippelit taas pois sieltä vanteen sisältä…
Aikaa meni kyllä tuplasti normaaliin kasaushommaan verrattuna. Kysyi multa etukäteen et suostunko tekee tämmösen, sanoin et en mielellään mutta teen jos täytyy
Sitä vaijeria / siimaa ehdotettiin vanteiden manuaalissa yhtenä vaihtoehtona, mutta se tuntus kaameelta tuhertamiselta kyllä. Kokeilin ensin pelkän pinnanpätkän kanssa, mut siihen ei magneetti tarttunu kunnolla. Hyvällä epoksilla kuula pysy niin hyvin pinnan päässä et sain yhdellä kuulalla kaikki paikalleen ilman et se irtos siitä - toki oli laatuepoksi ja se sai kuivua rauhassa vuorokauden - kuula ja pinnanpätkä oli kiinni kolmannessa kädessä (kolvausapuväline) kuivumisen ajan.
Kuula myös tuli aina etummaisena reiän luokse ja helposti siitä ulos, magneettina Park Toolin internal routing setin magneetti.
Oisko tää paksujen pinnojen suosiminen seurausta siitä, ettei oikeastaan ymmärretä sitä, että se on se pinnan jännite, joka sitä painoa kantaa? Ajatellaan pinnat tukipalkkeina niin kuin vaikka jossain rattaanpyörässä.
Joo, mut luulen että siinä aatellaan vaan yksittäisen puolan kestävyyttä staattisessa vedossa. “Tää vaatii enempi vetoa ennen ku katkeaa, joten pakkohan siitä on tulla vahvempi kiekko.”
Kyllä ne pinnan jännityksen ymmärtää, mutta kun pinnoja alkaa katkeilla niin ”pakkohan ne on paksumpiin vaihtaa”. Järkeily luultavasti toi minkä asb esitti.
Tästä tulikin mieleen, että onko kellään täällä kokemusta tms. parempaa tietoa esim. Berdin “narupinnoista”? Mielestäni ihan mielenkiintoista teknologiaa, vähän turhan tyyristä vielä itselle testailla.
Johonkin gravel-kelkkaan, otaksun?