Esimerkiksi just torikokouksissa on tuhannetkin ihmiset onnistuneet päättämään asioista yhdessä ja organisoitumaan ja organisoimaan spontaanisti vaikka mitä. Homma toimii kun sen halutaan toimivan ja aktiivisesti tehdään töitä sen eteen, että se toimii. Wikipediastakin löytyy listoja eri yhteisöistä, jotka on onnistuneet järjestäytymään anarkistisin periaattein, jos se kiinnostaa.
Mun ymmärrykseni mukaan ihminen on psyykkis-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, eikä sen toimintaa pystytä selittämään kovin kokonaisvaltaisesti ainoastaan yhdestä näistä näkökulmasta.
Ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Monet hyvät jutut on just niitä, joita ihmiset tekee itse ilman byrokratioiden ja valtiokoneistojen väliintuloa. Noissa osuuskuntien, yhdistysten yms. juttujen järjestämisessä on myös paljon käytännön ongelmia, jotka rajoittaa aikalailla niiden toimintavapautta esim. just ruuantuotannon ja -jakelun osalta (mistä vaikka ravintolapäivä on hyvä esimerkki). Aikapankit on veronkiertoa jne. Vaikka toki paljon hyvääkin ja mahdollisuuksia vähän riippumattomampaan toimintaan kun osaa kikkailla.
Ja nimenomaanhan näissäkin vaihtoehtomalleissa on huomioitu aiemmat ja nykyiset “virheet” ja pyritty toimimaan niin, että ne vältettäisiin. Voidaan pohtia, että millaisessa tilanteessa se kaaos ja väkivalta syntyy. Useinkin juuri sellaisessa, missä toiset tyypit on alistettu toisten etujen takia. Jos yhteisöillä ja ihmisillä ei ole tietoa, keinoja, työkaluja tai ymmärrystä selvittää asioita niin toki siitä voi olla seurauksena väkivaltaa.
Kuten miljoona kertaa olen todennut, niin tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa eikä voi tietää, että mitä se mukanaan tuo. Menneiden asiantilojen perusteella ei voida päätellä tulevia, vaikka suuntaviivoja ne toki voivat antaa. Mut monet suuret keksinnöt on syntyneet siitä kun on uskallettu kurkistaa oman laatikon ulkopuolelle.
Kehtaan uskoa siihen, että vain olemalla vähän idealisti voi ylipäätään tapahtua muutosta. Pitää tavoitella aina jotain parempaa/erilaista, että ei jymähdä paikalleen. Vierivät kivet ja sammaloitumiset jne. Monet suuret mullistukset on kuitenkin lähteneet pienistä jutuista, kohdanneet paljon vastustusta mut lopulta saavuttaneet yleisen hyväksynnän.
Viime aikoina on ihmisten käsitykset muuttuneet paljonkin monissa asioissa, pidän mahdollisena sitä, että tämä muutos jatkuu. Myös kiinnostus anarkiaa kohtaan tuntuu lisääntyneen.
Mulle tää kaikki lähtee toiminnasta ja arjesta, sen pohjalta syntyy teoria.
