vasaraasialainen - 18:09, 27.5.2014 »
"Sen takiahan mie tarjosin linkkiä, että sieltä voi käydä perehtymässä teoriaan. Ja esimerkiksi torikokouksissahan tämä on maailmalla toteutunut ihan kohtalaisesti ja osallistujia on ollut jopa tuhansia."
Toistat mantraa, jonka olet kuullut. Et osaa selittää sitä, vaan tarjoat vastaukseksi Googlea/Raamattua/mitänytikinä. "On se siellä."
Ja eiköhän kaikkea ole kokeiltu jopa tuhansien ihmisten toimesta.
Eli et lukenut? :)
Jos lähtökohtana on se, että ketään ei pakoteta, niin eihän silloin tietenkään voida ketään velvoittaa toimimaan samalla tavalla, sitoutumaan sopimuksiin tai ylipäätään osallistumaan. Sen sijaan se perustuu vapaaehtoisuuteen. Ne, jotka näkee sen toimivaksi niin lähtee mukaan ja muut tehkööt mitä tekeevätkään. Tottakai se siinä mielessä pohjautuu “samanmielisyyteen”, nimittäin haluun tavoitella kaikille kelvollisia päämääriä. Se ei kuitenkaan vaadi, että kaikki olisivat samaa mieltä, vaan että keskustelemalla järkevästi ja tasapuolisesti voidaan päästä sellaisiin lopputuloksiin, jotka eivät johda kenenkään aseman huonontumiseen. Tietenkin aina on öykkäreitä ja tyyppejä, jotka yksinkertaisesti jankuttamalla pyrkii ajamaan omaa päämääriään haluamatta edes kuulla muiden mielipiteitä, mutta sen takia tarvitaankin keskustelujen fasilitointia.
Esimerkin näyttämisellä on usein suuri merkitys ja mun mielestä se, että on saatu järjestettyä tuhansien ihmisten kokouksia, joissa on aktiivisesti pyritty siihen, että jokainen on voinut sanoa sanottavansa ja että lopputulos olisi kaikille ainakin kelvollinen, on aika upea juttu. Ja miksi ryhmät eivät voisi toimia pitkäjänteisesti? Tokihan ne voi ja usein toimiikin.
Toki tämäkin on vain yksi vaihtoehto, enkä väitä että se olisi thö best aina ja ikuisesti, mut mun empiirisen kokemuksen perusteella se on ollut hyvä ja toimiva juttu niissä asiayhteyksissä, joissa sitä olen käyttänyt/osallistunut käyttämään/nähnyt käytettävän. Mun empiirisen kokemuksen perusteella äänestäminen ei ole ollut toimiva tapa hoitaa asioita edes pienissä ryhmissä. En toista kenenkään mantraa, vaikka toki moni onkin tästä asiasta samoilla linjoilla kanssani - mun ajatukset perustuu ennen kaikkea mun omiin kokemuksiin ja se, mitä olen kuullut, lukenut ja nähnyt tukee niitä.
En ymmärrä, että miksi uusien asioiden kokeilemista pitäisi pelätä tai vastustaa. Juurikin niissä osuuskunnissa, ruokapiireissä ynnä muissa hyvisjutuissa päätetään asioista usein konsensuksella.
Miksipä tämän enempää pitäisikään perustella? Olkaa te mitä mieltä olette, mä olen tätä mieltä ja valmis taiselemaan sen puolesta, että saatte olla eri mieltä.
Mut keskustelu ei ole hedelmällistä, jos tavoitteena on vain tyrmätä sen sijaan että pyrittäisiin kohti johtopäätöstä, joka johtaisi johonkin aiempaa toimivampaan. Koska lopulta päätyy tähän tyyliin selittämään samat asiat monta kertaa eikä sillä ole kuitenkaan mitään merkitystä. Jatkan tästä Andreas Papandreoun kirjan parissa, ei mahdu päähän enempää harmaita hiuksia. →