Kellolla voi myös kohteliaasti ilmoittaa jonkin matkan päästä, että ‘hei, täältä tulee pyörä’, vaikkei kukaan juuri tuolloin toikkaroisikaan pyörätiellä. Sama koskee ns. pimeää kulmaa.
Huutaa tai viheltääkin tietenkin voi. Jonkinlainen standardi-ratkaisu tuntuisi kuitenkin mielekkäämmältä.
Jalankulkijat ovat tottuneet soittokelloihin melkein yhtä huonosti kuin autoilijat ajoradalla ajeleviin pyöräilijöihin. Eivät kai kummatkaan opi (ja pyöräily-/liikennekulttuuri edisty) kuin sillä yhdellä tavalla; siedätyksellä.
^tuo ja ulvovat jarrut varmastikin lisäävät jalankulkijoiden ymmärrystä holtittomiin pyöräilijöihin jotka vetävät täysii kulkuväylillä. Pelottelu ei edelleenkään ole IMHO mikään kasvatusmetodi.
yksi mäyräkoirantaluttaja, ei reagoinut kellon soittoon, koira huomasi soiton ja sinkaisi eteen, sain pysähtymään niin että pyörä hipaisi talutushihnaa
yksi äiti puhuu keskellä risteystä lastenvaunujen kanssa kännykkään. Pysähdyn odottamaan, ja hän hetken kuluttua toteaakin “mihähän seison keskellä tietä”, johon totesin että “todellakin” ja kiitin hänen siirryttyään sivummalle
Espoon keskuksessa kilautin kelloa lähestyessäni sokeaa naista opaskoiran kanssa, ja hidastin. Ohittaessani nainen sanoi hiljaa “kiitos”.
Tyyliseikoista huolestuneelle suhteellisen matalan profiilin ratkaisu olis asentaa kello mallia “nyky-jopo” tangon alapuolelle. Se kilistyskehä asettuu silloin aika kivasti peukalon ylettyviin. Värikin on häive-musta.
Maastopyöräni ohjaustanko on jo täynnä kaikenlaisia vipuja ja vimputtimia joten kellon asennukseen piti keksiä jokin muu ratkaisu. Edellisessä pyörässä oli Avidin Matchmaker, ideana oikein mainio, joten kello sellaiseen kiinni.
Ei mun ainakaan ole tarkoitus kasvattaa aikuisia ihmisiä. Jos päämääränä on päästä liikkumaan pyörille varatulla ja maalatulla alueella, kunnon bluffaamaton pelottelu on yksi metodi. Kuinka toimiva ja järkevä onkin toinen kysymys, mutta hullua teeskentelemällä saa tilaa jalankulkijanakin.
Saksassa pyöräily on lisääntynyt joissain kaupungeissa (kuten Berliini) niin paljon, että road rage ja muut kipinät sinkoilevat.
Huomioita: Jutussa mainittu “jalankulkijoiden järjestö”. Ei semmoista ole edes yhdistysten luvatussa maassa. Joskin Saksassa semmoinen on varmaan syntynyt vastapooliksi sikäläiselle ADACille (autoliitto, johon kuuluu enemmän jäseniä kuin yhteenkään puolueeseen, erittäin voimakas autoasioiden lobbari).
Kai tämäkin on pyöräilyyn liittyvää politiikkaa. JKL:n poliisi haluaisi tutkintapyynnön siitä, kun taloyhtiö on poistattanut pyörävarastossa ja pihamaalla olevia pyöriä: Jylkkäri → IS.
Joku osaava tulee varmaan vielä toivottavasti väsäämään tuosta julkistetusta Hki-Liikenneonnettomuudet -tiedostosta jotain ehkä pyöräilijöitäkin hyödyttävää.
Keskustelua mm. Helsinki Region Infosharen Facebook-sivulla.
Tuli tänään koettua aikamoinen ahaa-elämys. Kulosarensillan Pohjoispuolen klv:llä on pyörille anturi, joka vaihtaa liikennevalot! http://img861.imageshack.us/img861/3941/img2744o.jpg
Kuvassa näkyvät liikennevalot on aina autoille vihreät. Painamalla tolpan kyljessä olevaa nappia saa valot hetken odotellulla vaihtumaan suojatielle vihreiksi. Anturin, joka on kuvassa pyöräni kohdalla, yliajamisella on sama vaikutus. Erona tietenkin se, että minun ei tarvitse pysähtyä painamaan sitä nappia! En tiiä kaunako tää ollu toiminassa, mutta on kyllä tosi nasta, lisää näitä!
Ps. En jääny testailee, mutta ilmeisesti tollanen induktiolla toimiva anturi ”ymmärtää” sen liikkuvan pyörän/auton kulkusuunnan?
